Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 1)

[Misri]

^ Tarkoitat varmaan sitä ''synkkää '' runoa. Joka näytettiin myös Murha ei vanhene-ohjelmassa, ja joka oli kirjoitettu ''harakanvarpaisilla'' kirjaimilla. Kyllikillä oli kaunis käsiala. Tämä surkea raapustus oli mielisairaan ihmisen kyhäelmä, joka oli tekeytynyt yksityisetsiväksi. Tästä on ollut juttu Satakunnan Kansassa.

[strangelove]

Tuo väärennökseksi osoittautuneen runon kirjoitti muuan helsinkiläinen, mielenterveysongelmista kärsinyt raitiovaununkuljettaja, joka punkkasi Kyllikin kotitalossa pari-kolme viikkoa esittäen yksityisetsivää. Runo alkoi jotakuinkin sanoin: "On elämä tuskaa, kun pappikin uhkaa". Väärentäjän tarkoituksena olisi siis leimata Kauko Kanervo syylliseksi ja saada tämä vastuuseen teosta, sillä väärentäjän piti Kanervoa selvänä syyllisenä.

[19736]

Kyllikillä oli päiväkirja mutta eikös se ole kadoksissa. Minulle on jäännyt sellainen kuva että päiväkirjamerkinnöissä oli jotain alakuloista tekstiä.
Eikös päiväkirjasta kuitenkin osa on säilynyt mutta muutama sivu puuttui?

[Misri]

^ Tästä päiväkirjan pidosta, en ole lukenut mistään. Mutta jos Kyllikki olisi sellaista pitänyt, niin eikö olisi aivan luonnollista, että siellä saattaisi olla myös alakuloista tekstiä. Jokaisella meistä on hyvät ja huonot päivänsä. Eikä sen tarvitse olla merkki vakavasta masennuksesta.

[strangelove]

Kävin hiljattain polkupyörän löytöpaikalla Isojoen Lellulaksossa. Paikalle ei mene enää minkäänlaista polkua ja paikan löytäminen nykyisellään on mahdotonta, ellei todella tarkasti tiedä sen sijaintia. Kylläpä se vaan yhä hämmästyttää, että esitetään kaikenmaailman kulkumiesteorioita. Ei kukaan kulkuri ole voinut osata tuohon paikkaan, ei edes sattumalta. Se on niin syrjässä. Paikan löytäminen on vaatinut hyvin tarkkaa paikallistuntemusta. Pyörä oli upotettu ei lähimpään vaan syvimpään mutakuoppaan.

[Rigo Mort]

Kävin kerran vuosia sitten tuolla Isojoella kesälomamatkan yhteydessä. Minua hämmästytti se seikka, että metsähaudalle kulkiessani jo varsin leveää polkua pitkin, niin tieltä erkaannuttua oli kulku ylämäkeen pitkin kuivan näköistä kangasmaastoa. Paljon olen luonnossa liikkunut, mutta jos olisin satunnaisena ohikulkijana siitä tieltä ruvennut suota etsimään, niin ei olisi tullut mieleenikään lähteä siihen suuntaan, vaan olisin suunnannut tien toiselle , alavammalle puolen.
Aika kuivalta vaikutti tuolloin se suohaudan paikkakin mäen päällä, saatan muistaa väärin, kun muistan, että siinäkin sitä soistunutta aluetta olisi ollut vain pienellä alueella, tai sitten siitä alkoi suon reuna. Ymmärrän, että pyörät oli aivan muualla, mutta käistyksekseni jäi, että ruumiin kätkentäkin oli edellyttänyt erinomaista paikallistuntemusta. Tuskinpa tuollainen suolämpäre oli edes kaikkien paikkakuntalaisten tiedossa. Voi toki olla, että maasto on jonkin verran vuosikymmenten aikana kuivahtanut.
Metsäinen hautamuistomerkki oli erittäin kaunis ja vaikuttava ja lieneeköhän lajissaan melko harvinainen, jos ei ainutlaatuinen. Hautausmaan perhehauta taas oli oikeastaan kunniapaikalla - lähellä kirkon ovea.
Joten komppaan Strangelovea mitä tulee satunnaisen ohikulkijan ja paikkakuntalaisen toimintamahdollisuuksiin. No, jos saivarrellaan, niin voihan toki satunnainen ohikulkijakin paikat tuntea, jos on aiemmin liikkunut paikkakunnalla.

[Valdovas]

Kävin kerran vuosia sitten tuolla Isojoella kesälomamatkan yhteydessä. Minua hämmästytti se seikka, että metsähaudalle kulkiessani jo varsin leveää polkua pitkin, niin tieltä erkaannuttua oli kulku ylämäkeen pitkin kuivan näköistä kangasmaastoa. Paljon olen luonnossa liikkunut, mutta jos olisin satunnaisena ohikulkijana siitä tieltä ruvennut suota etsimään, niin ei olisi tullut mieleenikään lähteä siihen suuntaan, vaan olisin suunnannut tien toiselle , alavammalle puolen.
Aika kuivalta vaikutti tuolloin se suohaudan paikkakin mäen päällä, saatan muistaa väärin, kun muistan, että siinäkin sitä soistunutta aluetta olisi ollut vain pienellä alueella, tai sitten siitä alkoi suon reuna. Ymmärrän, että pyörät oli aivan muualla, mutta käistyksekseni jäi, että ruumiin kätkentäkin oli edellyttänyt erinomaista paikallistuntemusta. Tuskinpa tuollainen suolämpäre oli edes kaikkien paikkakuntalaisten tiedossa. Voi toki olla, että maasto on jonkin verran vuosikymmenten aikana kuivahtanut.

Hiukan samaa minäkin pohdin kun tuossa joku aika sitten ohiajaessani paikalla kävin. Toisaalta mikäli veriteko on tapahtunut siinä hyvinkin lähellä, esim. tiellä siinä mistä polku nyttemmin lähtee ja on se iso levennyskin, niin surmaajan intressi on varmaan päästä ruumiista eroon niin pian kuin mahdollista ja tällöin luontevinta on lähteä roudaamaan sitä pois tieltä lähimpään metsään olipa siellä sitten suota tahi ei. Kiinnostavaa on tietysti se, miten satunnaisella kohtaajalla ja ei siis valmiiksi murhaa suunnittelevalla sattuisi olemaan lapio valmiiksi mukanaan ellei sitten ollut sattumoisin ojankaivuuhommissa tai vastaavissa.

Koska on vaikea kuvitella, että Kyllikin kaltainen henkilö olisi herättänyt syystä tai toisesta jossain sellaista vihaa, että olisi tieten tahtoen lähtenyt tätä murhaamaan, niin tuntuisi todennäköisimmältä, että tilanne on lähtenyt jostain ahdistelusta ja/tai raiskausyrityksestä ja eskaloitunut sitten siitä lopulta murhaksi, jonka jälkeen ruumis ja varmaan pyöräkin on ainakin aluksi siirretty metsään pois tieltä, sitten tekijä on etsinyt jostain lapion käsiinsä ja haudannut ruumiin suhteellisen lähelle, sillä ruumiin kuljetus on tietysti aina hiukan riskialtista hommaa, kun taas pyörän kuljetus mahdollisesti sillä ajaenkin vähän kauemmas ei ole ihan niin riskaapelia. Toisaalta jos tekijöitä on ollut kaksi tai useampia, niin tämäkin voi osaltaan selittää ruumiin ja pyörän eri sijaintipaikat.

Itse en ole pyörän kätköpaikalla Lellulaaksossa käynyt, joten en osaa ottaa siihen sen enempää kantaa, mutta toki metsiä ja niissä liikkumista edes jonkin verran harrastanut osaa kyllä päätellä kasvustosta ja maastonmuodoista, missä päin todennäköisemmin on suota, ja ainahan sattumatkin ovat mahdollisia. Toisaalta paikalliset tietysti tuntisivat nuo maasto-olosuhteet vielä paremmin.

Hiukan ihmettelen tapaukseen liittyvän Wikiartikkelin ja ilmeisesti sen pohjana olleen Jesse Mäntysalon haastattelun päätelmiä siitä, ettei epäillyllä entisellä poliisilla ja kahvilanpitäjällä olisi puutteellisen paikallistuntemuksen vuoksi ollut mahdollisuutta tietää Lellulaaksosta. Mistä tämä voidaan tietää, jos kerran ko. henkilö oli paikkakunnalla kuitenkin asunut? Samaten kovin varman oloisena väitetään, että häneltä puuttui motiivi. Mistä se voidaan tietää? Oliko ko. henkilö homo eikä siksi voinut tuntea seksuaalista vetoa naisiin? Vaikka olisikin, niin ei sekään vielä motiivia mahdottomaksi tee.

En tässä halua mitenkään kallistua ko. henkilön syyllisyyden puolelle, vaan lähinnä kritisoida hiukan turhan pitkälle meneviä ja kategorisia päätelmiä kovin vähäisten tietojen pohjalta.

Ko. kohta:

Entinen poliisi

Eräs paikkakunnalla asunut entinen poliisi on ollut tapauksen yksi vahvimmin epäillyistä henkilöistä. Hänen nähtiin ajaneen autolla yhdessä erään toisen miehen kanssa Kauhajoelle johtaneella tiellä. Myöhemmin Kyllikin katoamispaikalla havaittiin auton kääntymisjälkiä, sekä ajolyhdyn sirpaleita. Kahden silminnäkijän mukaan miehen auto oli ollut pysähdyksissä Kauhajoen Karhunkankaalle johtaneen metsätien varressa samana iltana. Epäilty oli pidätettynä useaan otteeseen. Tämä 35-vuotias kahvilanpitäjä oli entinen poliisi, joka oli erotettu virastaan huonojen elämäntapojensa vuoksi. Hänen bisneksensä eivät aina kestäneet päivänvaloa. Yhä moni pitää häntä syyllisenä. Hänen alibinsa oli väärä, mutta häneltä puuttui motiivi eikä hän varmasti olisi osannut kätkeä Kyllikin polkupyörää Lellulaksoon.

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kyllikki_Saaren_murha



Mäntysalon haastattelu, johon täällä on varmaan kyllä jo aiemminkin viitattu:

- http://www.pohjalainen.fi/teemat/kulttu ... sukupolvia

Metsäinen hautamuistomerkki oli erittäin kaunis ja vaikuttava ja lieneeköhän lajissaan melko harvinainen, jos ei ainutlaatuinen.

Totta, ja olisikin kiinnostavaa kuulla muistomerkin pystytysprosessista. Keiltä lähti aloite ja ketkä ovat siinä olleet mukana, sillä kohtuullisesti siihen on nähty vaivaa. Vastaani ei ole tullut siitä tarkempaa tietoa, joten jos jollakulla on, olisi kiinnostavaa kuulla.

Kiinnostavaa myös, että vaikka Tulilahti ja Bodom nauttivat kollektiivisessa tietoisuudessa jossain määrin vastaavasta asemasta, niin niiden tapahtumapaikoille ei vastaavaa muistomerkkiä ole pykätty. Tulilahdessa on pari kovin vaatimatonta lahonnutta ristiä ja Bodomissa ei tietääkseni yhtään mitään. Miksiköhän...??

Joten komppaan Strangelovea mitä tulee satunnaisen ohikulkijan ja paikkakuntalaisen toimintamahdollisuuksiin. No, jos saivarrellaan, niin voihan toki satunnainen ohikulkijakin paikat tuntea, jos on aiemmin liikkunut paikkakunnalla.

Tuo on toki edellisenkin valossa todennäköisintä, mutta liian pitkälle meneviin ja jotkut vaihtoehdot poissulkeviin johtopäätöksiin ei silti kannata mennä.

[Misri]

^ Kiitos Valdovas, että linkiti tämän Jesse Mäntysalon jutun tänne, tämä juttu sai minut aikoinaan vakuuttumaan, että murhaaja on paikkakuntalainen.

Tuo polkupyörän löytyminen, oli ensimmäinen konkreettinen viite, että kysessä on henkirikos. Mielestäni tutkijat aikoinaan päätyivät oikeaan päätelmään, että pyörän piilottajan täytyy olla henkilö joka tuntee maaston hyvin. Eli tekijän täytyy olla paikkakunnalta. Upotuspaikan sijainti ei ollut kovin monenkaan tiedossa. Ainoastaan paikan ovat voineet tietää vain ne lähitalojen asukkaat, jotka sieltä suokuopasta ovat kaivaneet turvetta puutarhamaillensa.

[Valdovas]

^ Kiitos Valdovas, että linkiti tämän Jesse Mäntysalon jutun tänne, tämä juttu sai minut aikoinaan vakuuttumaan, että murhaaja on paikkakuntalainen.

Tuo polkupyörän löytyminen, oli ensimmäinen konkreettinen viite, että kysessä on henkirikos. Mielestäni tutkijat aikoinaan päätyivät oikeaan päätelmään, että pyörän piilottajan täytyy olla henkilö joka tuntee maaston hyvin. Eli tekijän täytyy olla paikkakunnalta. Upotuspaikan sijainti ei ollut kovin monenkaan tiedossa. Ainoastaan paikan ovat voineet tietää vain ne lähitalojen asukkaat, jotka sieltä suokuopasta ovat kaivaneet turvetta puutarhamaillensa.

Onko tuo varmaa tietoa? Entä metsästäjät, marjastajat, sienestäjät, metsurit, risujen ja polttopuiden kerääjät ja muut maastossa liikkujat? Kyllä Suomen metsissä liikkuu tänäkin päivänä varsin monenlaista porukkaa ja varmaan 50-luvulla vielä enemmän kun maaseudullakin asui ympärivuotisesti huomattavasti enemmän väkeä. Varmasti mitä lähempänä ko. paikkaa ihmiset ovat asuneet, sen paremmin he ovat lähitienoonsa tunteneet, mutta juuri noin jyrkistä ja kategorisista johtopäätöksistä tuossa yllä varoittelin.

[Misri]

^Joo eihän tässä nyt absoluuttista varmuutta tietenkään voi olla, mutta tuo suokuopan sijainta rajaa, jo pois joitakin mahdollisia ehdokkaita. Ja kun siihen yhdistetään vielä näitä muita aihetodisteita mukaan. Niin kokonaiskuva tekijästä hahmottuu kyllä.

[Valdovas]

^Joo eihän tässä nyt absoluuttista varmuutta tietenkään voi olla, mutta tuo suokuopan sijainta rajaa, jo pois joitakin mahdollisia ehdokkaita.

Keitä ja millä perusteella? Voidaanko olla varmoja siitä, etteikö joku kauempanakin asuva olisi syystä tai toisesta tiennyt ko. paikan sijaintia tai kuullut siitä joltain? Tai jos hän osui sinne sattumalta?

Ja kun siihen yhdistetään vielä näitä muita aihetodisteita mukaan. Niin kokonaiskuva tekijästä hahmottuu kyllä.

Ymmärsinkö niin, että sinulla on jo lempparisyyllinen valmiina mielessäsi?

[Rigo Mort]

Tuommoinen hautamuistomerkki on toki vähän kaksipiippuinen juttu. Ymmärrän hyvin niitäkin,jotka saattavat pitää sellaista kyseenalaisenakin ja siihen voi sekoittua arveluttavan makuista "matkailumarkkinointimieltä".
Toki valtateidenkin varsille on pystytetty pieniä puuristeja paikoitellen ja silloin on arvattatavissa, että siinä kohdin on joku saanut surmansa liikenne-onnettomuudessa. tosin ei oma muisti- ja tietovarasto riitä kattamaan varsinkaan kaukana kotoa olevia liikennesurmapaikkoja.
Itse en pitäisi pahana, jos näillä kuuluisimmilla muillakin surmapaikoilla tai hautapaikoilla vaikka yksinkertainen ja vaatimatonkin merkki olisi, koskapa näilläkin palstoilla kiinnostusta riittää ja kulku-ohjeita paikoille kysellään. Kai ne luontevasti sitten liittyisivät johonkin kansakunnan kollektiiviseen muistiin ja yhteiseen suruun.

[strangelove]

En tiedä oletko Valdovas käynyt Isojoella noilla tapahtumapaikoilla? Ne täytyy nähdä itse, jotta voi tehdä kunnollisia päätelmiä. Polkupyörän löytöpaikka on umpimetsässä satojen metrien päässä maantiestä. Sinne meni aikoinaan pieni kärrypolku, mutta siltä piti poiketa vielä joitain kymmeniä metrejä sivuun, jotta löysi tuon heteisen paikan. Kukaan ei sattumalta ole voinut paikalle osua, sitä pidän varmana! Samanlaisia mutakuoppia olisi ollut lähempänäkin tietä, mutta kätkijä osasi valita juuri syvimmän ja syrjäisimmän.

Suohauta kaivettiin kuivan kangasmaaston ja vetelän suon rajalle. Jos se olisi ollut hiemankin enemmän tielle päin, olisi maasto jo muuttunut kovemmaksi. Paikka olisi lisäksi hieman notkossa, jolloin sateen jäljiltä vesi täytti sen ja naamio paikan entistäkin huomaamattomammaksi. Lähellä oli ojankaivajien työmaa.

Merkillistä on sekin, miten yllättävän paljon juuri tuon haudan kohdalla oli "actionia" ennen ruumiin löytymistäkin. Tämä eräs ojankaivaja kaatoi kesällä koivuja suohaudan päälle tehdäkseen vihtoja - ihan kuin ei lähempää niitä olisi saanut! Mies asui noin kilometrin päässä paikasta, joten miksi hän tuli kaatamaan koivuja juuri tulle paikalle, juuri suohaudan päälle?!

Samaan paikkaan oli kesällä tuotu myös koiran raato - ihan kuin alueella lentäneille korpeille olisi haluttu antaa täten "luonnollinen" selitys. Ojankaivajat söivät eväitään suohaudan vieressä ja jopa ripustivat eväsreppunsa läheiseen puuhun.

Kovin tuntuivat tapahtumat keskittyvän juuri tuohon paikkaan. Miksi? Alue oli valtavan laaja, joten miksi juuri noiden muutamien metrien sisään keskittyi niin paljon kummallisia tapahtumia? Aika paljon sattumia ollakseen pelkkiä sattumia.

Niin ja tuli mieleen vielä eräs seikka. Kun polkupyörää vielä etsittiin läheltä sen lopullista kätköpaikkaa oli tämä toinen ojankaivaja mukana etsijäjoukossa. Kun eräs etsijä uskoi löytäneensä merkkejä polkupyörästä, tuli tälle ojatyömiehelle yllättäen "huono olo" ja mies lähti kotiin. Joitakin hetkiä myöhemmin kantautui tieto siitä, että kyseessä oli väärä hälytys. No, kuin taikaiskusta oli mies tervehtynyt ja palannut "auttamaan" muita etsijöitä.

[Misri]

^ No ei nyt ihan ''lempparisyyllinen.'' Mutta näyttää vahvasti siltä, että tutkijoilla on tiedossa kyllä tekijät tähän juttuun. Ja sen verran mitä tutkijat ovat raottaneet tietojaan julkisuudessa. (Tuossa Mäntysalon jutussa tulee esiin, että on myös sellaista sisäpiiri tietoa jota ei ole koskaan julkistettu suurelle yleisölle.) Niin näiden tietojen perusteella olen muodostanut kokonaiskuvani tekijäepäillystä.

[Valdovas]

En tiedä oletko Valdovas käynyt Isojoella noilla tapahtumapaikoilla? Ne täytyy nähdä itse, jotta voi tehdä kunnollisia päätelmiä. Polkupyörän löytöpaikka on umpimetsässä satojen metrien päässä maantiestä. Sinne meni aikoinaan pieni kärrypolku, mutta siltä piti poiketa vielä joitain kymmeniä metrejä sivuun, jotta löysi tuon heteisen paikan. Kukaan ei sattumalta ole voinut paikalle osua, sitä pidän varmana! Samanlaisia mutakuoppia olisi ollut lähempänäkin tietä, mutta kätkijä osasi valita juuri syvimmän ja syrjäisimmän.

Kuten noista viesteistäni varmasti käy hyvin ilmi ruumiin hautapaikalla olen ollut, polkupyörän en, ja niinpä jälkimmäisestä en mitään muuta todennutkaan kuin, että metsissä liikkuu erinäisistä syistä usein paljonkin väkeä, ja niinpä on hiukan arveluttavaa väittää kategorisesti, että jotain tiettyä paikkaa ei voi tietää ja tuntea kuin joku tietty henkilö tai tietyllä paikalla asuva henkilö. En tiedä onko kaikki ko. metsän mutakuopat myös tutkittu niin tarkkaan, että voidaan kategorisesti sanoa, että se, johon pyörä oli haudattu, olisi koko metsän syvin.

Hiukan samanlaista "fillarifilosofiaahan" on harrastettu myös Tulilahden polkupyörien osalta, jolloin on pitkään kierrätetty väitettä, että ne olisi myös osattu "asiantuntevasti" upottaa koko lahden "syvimpään" kohtaan, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa, mikä näkyy hyvin jo syvyyskäyriä vilkaisemalla. Lisäksi se osa lahtea mihin pyörät ilmeisesti oli upotettu, on paitsi hiukan etäämpänä surmapaikasta myös lähempänä sitä rantaa, jossa maasto nousee voimakkaammin eikä tarvita kummoista maantiedon tuntemusta, että osaa päätellä, että sillä puolella maasto viettää yleensä jyrkempänä myös veden alla.

Suohauta kaivettiin kuivan kangasmaaston ja vetelän suon rajalle. Jos se olisi ollut hiemankin enemmän tielle päin, olisi maasto jo muuttunut kovemmaksi. Paikka olisi lisäksi hieman notkossa, jolloin sateen jäljiltä vesi täytti sen ja naamio paikan entistäkin huomaamattomammaksi. Lähellä oli ojankaivajien työmaa.

Ojankaivajien työmaa voi toki viitata sen kaivajiin tai sitten siihen, että se nyt vain sattui olemaan siinä lähellä ja josta mahdollisesti vielä löytyi sopivasti lapio tarpeeseen. Tuollainen ojatyömaa on saattanut olla surmaajan ja haudankaivajan (sikäli kun kyse on samasta henkilöstä) tiedossa tai sitten se on vain ollut hänen kannaltaan onnekas sattuma. Sellaisiakin aina silloin tällöin tapahtuu.

Merkillistä on sekin, miten yllättävän paljon juuri tuon haudan kohdalla oli "actionia" ennen ruumiin löytymistäkin. Tämä eräs ojankaivaja kaatoi kesällä koivuja suohaudan päälle tehdäkseen vihtoja - ihan kuin ei lähempää niitä olisi saanut! Mies asui noin kilometrin päässä paikasta, joten miksi hän tuli kaatamaan koivuja juuri tulle paikalle, juuri suohaudan päälle?!

Mikäli ko. henkilö liittyi jotenkin surmaan ja hautaamiseen, niin on aika vaikea kuvitella, miksi hän ehdoin tahdoin puuhastelisi näyttävästi haudan lähellä. Mahdolliset lisäpiilotus- tai -hämäystyöt voisi tehdä myös kaikessa hiljaisuudessa yön hiljaisuudessa, mikäli siihen jotain tarvetta olisi kokenut.

Samaan paikkaan oli kesällä tuotu myös koiran raato - ihan kuin alueella lentäneille korpeille olisi haluttu antaa täten "luonnollinen" selitys. Ojankaivajat söivät eväitään suohaudan vieressä ja jopa ripustivat eväsreppunsa läheiseen puuhun.

Psykologisesti pitäisin jälleen uskottavampana, että mikäli yllämainittu ylipäätään pitää paikkansa (lähdekritiikki varsinkin näin paljon huomiota ja tunteita herättävässä tapauksessa on aina erityisen tärkeää), niin asiasta jotain tietävät ja mahdollisesti johonkin noinkin ikävään syyllistyneet eivät erityisen mielellään tarkoituksella hengailisi kätketyn ruumiin lähettyvillä. Melkeinpä tekisi mieli sanoa, että tuollainen käytös itse asiassa vähentää epäilyjä ko. henkilöitä kohtaan, tai sitten kyseessä ovat aivan erityisen kovahermoiset henkilöt.

Kovin tuntuivat tapahtumat keskittyvän juuri tuohon paikkaan. Miksi? Alue oli valtavan laaja, joten miksi juuri noiden muutamien metrien sisään keskittyi niin paljon kummallisia tapahtumia? Aika paljon sattumia ollakseen pelkkiä sattumia.

Kuten tuossa aiemmin totesin, metsissä tapahtuu kaikenlaista, ja jotta voitaisiin päätellä, onko ko. paikalla tapahtunut toiminta tilastollisesti merkitsevästi laajempaa kuin muissa lähiseudun metsissä, pitäisi meillä tietysti olla kattava listaus kaikista niistäkin, mikä tietysti on käytännössä mahdotonta saada. Kuten yllä totesin tapauksen aiheuttama huomio ja tunnekuohu ovat epäilemättä vaikuttanut siihen, että itse kukin on muistanut vain ja ainoastaan ko. paikkaan liittyvät erityiset muistumansa mahdollisesti niitä vielä värittäen ja modifioiden jättäen täysin huomiotta kaikki muut tapahtumat. Sama ilmiöhän näkyy hyvin myös monien paranormaalien tai muuten erikoisten ja outojen tapahtumien ja paikkojen yhteydessä, joissa ihmisen muisti on osoittautunut hyvinkin valikoivaksi sen mukaan mitä hän haluaa muistaa ja/tai kokee tärkeäksi. Tätähän on kokeellisestikin tutkittu tunnetuilla "gorilla-kokeilla" ja muilla vastaavilla.

Suhtautuisin kaikkiin niin tähän kuin muihinkin vastaaviin tapauksiin liittyviin muistikuviin ja väittämiin huomattavan suurella varovaisuudella, varsinkin mitä pitempi ajallinen viive niiden ja tapausten välillä on, ellei niistä ole luotettavaa aikalaisdokumentaatiota.

Niin ja tuli mieleen vielä eräs seikka. Kun polkupyörää vielä etsittiin läheltä sen lopullista kätköpaikkaa oli tämä toinen ojankaivaja mukana etsijäjoukossa. Kun eräs etsijä uskoi löytäneensä merkkejä polkupyörästä, tuli tälle ojatyömiehelle yllättäen "huono olo" ja mies lähti kotiin. Joitakin hetkiä myöhemmin kantautui tieto siitä, että kyseessä oli väärä hälytys. No, kuin taikaiskusta oli mies tervehtynyt ja palannut "auttamaan" muita etsijöitä.

Jälleen olisi tärkeää tietää, onko tuo "tieto" saatu ennen vai jälkeen sen kun ko. henkilöä on mahdollisesti yleisemminkin alettu epäillä syylliseksi. Se vaikuttaisi keskeisesti ko. väittämän uskottavuuteen. Jälleen tekisi mieli sanoa, että mikäli moinen käytös on paikkansa pitänyt, se puhuisi enemminkin ko. henkilön syyttömyyden kuin syyllisyyden puolesta, sillä miksi ehdoin tahdoin kerätä huomiota osakseen juuri tuollaisella tavalla.