Helsinki 1984: Mies ryösti varusmieheltä rynnäkkökiväärin ja ampui kiinniottajiaan - vääpeli halvaantui

[Mopoterroristi]

Kukas tämä heppu oli joka joskus 80-luvulla karkasi varusmiehenä ollessaan rynnäkkökiväärin kanssa olikos se Santahaminasta/Upinniemestä ja ampui muistaaksen jonkun kapiaisenkin karkureissullaan, vai oliko se poliisin. Sitten tuomittiin elinkautiseen/pitkään vankeusrangaistukseen ja karkasi jollain teatterimatkalla Helsingissä, saatin sitten monen kuukauden jälkeen kiinni jossain Mäntyharjulla. Kirjoitti pakomatkastaan kirjankin joskus 90-luvulla, joka tuli silloin lukaistua, vaan nimi on unohtunut ja oikeastaan koko ampunisjuttu, oli silloin kuin tapahtui kyllä kovasti tapetilla lehdissä .

Ketjuun saatiin lisätietoja, joten se otsikoitiin uudelleen ja nostettiin Kyselyistä osastolle Muut Rikokset
-NILS-

[Aizerbaidzan]

Kukas tämä heppu oli joka joskus 80-luvulla karkasi varusmiehenä ollessaan rynnäkkökiväärin kanssa olikos se Santahaminasta/Upinniemestä ja ampui muistaaksen jonkun kapiaisenkin karkureissullaan, vai oliko se poliisin.

Kalevi Rissanen pakeni Hennalan varuskunnasta ja ampui Helsingissä konepistoolilla konstaapeli Reino Harjunpään. Tämä tosin tapahtui jo 60-luvulla. Keskustelu siitä täällä.

80-luvulta ei tule tuollaista tapausta mieleen.

[Jason]

Mulla on sellainen mielikuva että se tapahtui entisessä Helsingin Autokomppaniassa Mechelininkadulla. En muista saiko kapiainen surmansa mutta rynkyllä ampuminen tapahtui.

[Mopoterroristi]

Ei ollu Kalevi, tuoreempi tapaus 80-luvulta ja tapahtui tosiaan täällä piäkaupunnissa. Juu se taisi olla tuo Mechelininkatu! Vaan kuka oli tämä jannu, kirja oli muuten ihan luettava ja ainakin yhden tosielämän konnan siitä olin tunnistavinani.

Juu ja tämä sama jantteri taisi muuten karata Hämeenlinnan punttisalilta, en muista muksauttiko painolla vai uhkasiko vain vartijaa. Kaveri harrasti kovasti kehonrakennusta ja valitteli kun linnassa on niin huonot sapuskat kovalle harjoittelijalle

[Mopoterroristi]

Mulla on sellainen mielikuva että se tapahtui entisessä Helsingin Autokomppaniassa Mechelininkadulla. En muista saiko kapiainen surmansa mutta rynkyllä ampuminen tapahtui.

Taisi halvaantua, hänestäkin muistelen olleen juttua myöhemmin lehdissä/TV;ssä.

[Mäsä-Masa]

Eikös se ollut Jorma Rae?! Olen lukenut hänen kirjansa "Pako ilman toivoa". Vai oliko se ihan toinen eri tyyppi?

[saint]

Tapahtui päävartiossa (eli ei Mechelininkadulla) joskus 80-luvun alussa. Varasti muistaakseni vartiomiehen rynkyn puukolla uhaten (silloin oli vielä kovat piipussa), ampui perään lähtenyttä vartiopäällikköä joka halvaantui. Muuta en muista. Muistaakseni motiivi oli myydä rynkky ja maksella sillä velkoja.

[Mopoterroristi]

Saint, näin se meni. Mäsä, se voi olla tuo Jorma Rae, ainakin ilmestymisajankohta ja kirjan nimi täsmäsivät hyvin. Tuli luettua kirja joskus 90-luvun alussa, joten ihan hyvä lainata ja lukea uudestaan, sittenpähän tuo selviää.

Tuli mieleeni että lieneekö ollut kirjassa kaverin Ruotsissa tapaama talousrikoksiin siirtynyt heppu kaikkien turkulaisten tuntema hulmuava takatukka? No ei mene takatukallakaan hyvin enää kun pitää veneitä, porakoneita ym.krääsää pölliä leivän pitimiksi No ei kai turkulaiselta voi paljoa odottaakkaan

[Andy-Setä]

Voin tarkentaa sen verran, että tuo tapahtui kesällä 1984. Paikka oli Mechelininkatu Kaartin Pataljoonan autokomppania. Vartiossa oli Kaartilainen M.R. PU oli vääpeli L. Tekijä oli ollut varusmiespalveluksessa k,o, paikassa aiemmin, mutta keskeyttänyt psyykkisistä syistä johtuen. Teko tapahtui alkuillasta, jolloin kasarmin pihalla oli vielä kuljetuskaluston pesu ym. toimenpiteet käynnissä. Tekijä oli anastanut pahaa aavistamattomalta vartiomieheltä rynkyn. Vartiomies sai kuitenkin hälytettyä vartiotuvan painamalla useita kertoja hälytysnappia, joka oli vartiomiehen oikealla puolella seinässä lantion korkeudella. Vartiotuvasta tuli vourossa ollut porukka pihalle tutkimaan tilannetta, johdossaan vääpeli L. Seurauksena hyökkääjä ampui kohti vääpeli L:ää, joka halvaantui. En usko, että k.o tekijä on kirjoittanut ainuttakaan kirjaa. Olin myöhemmin kuljettamassa vääpeli L:ää Käpylän kuntoutuskeskukseen ja hänestä oli televisiossa myös dokumentti joitakin vuosia myöhemmin. Mistäkö tiedän? Olin juuri silloin intissä AK:ssa ja näin tapauksen niinkuin nykyään sanotaan IRL.

[hurmaavamurhaaja]

Voin tarkentaa sen verran, että tuo tapahtui kesällä 1984. Paikka oli Mechelininkatu Kaartin Pataljoonan autokomppania. Vartiossa oli Kaartilainen M.R. PU oli vääpeli L. Tekijä oli ollut varusmiespalveluksessa k,o, paikassa aiemmin, mutta keskeyttänyt psyykkisistä syistä johtuen. Teko tapahtui alkuillasta, jolloin kasarmin pihalla oli vielä kuljetuskaluston pesu ym. toimenpiteet käynnissä. Tekijä oli anastanut pahaa aavistamattomalta vartiomieheltä rynkyn. Vartiomies sai kuitenkin hälytettyä vartiotuvan painamalla useita kertoja hälytysnappia, joka oli vartiomiehen oikealla puolella seinässä lantion korkeudella. Vartiotuvasta tuli vourossa ollut porukka pihalle tutkimaan tilannetta, johdossaan vääpeli L. Seurauksena hyökkääjä ampui kohti vääpeli L:ää, joka halvaantui. En usko, että k.o tekijä on kirjoittanut ainuttakaan kirjaa. Olin myöhemmin kuljettamassa vääpeli L:ää Käpylän kuntoutuskeskukseen ja hänestä oli televisiossa myös dokumentti joitakin vuosia myöhemmin. Mistäkö tiedän? Olin juuri silloin intissä AK:ssa ja näin tapauksen niinkuin nykyään sanotaan IRL.

Kyllä vain tekijä on kirjoittanut kirjan, sitä nimeähän tässä ollaan kovasti haeskeltu. Kirjassa mainitaan tekijän syyllistyneen ko. tekoona ja olevan vankilassa suorittamassa juuri tästä tapauksesta annettua tuomiota, sitä en tiedä jos kirja on kirjoitettu "taiteilijanimellä". Kyllä sen tekijän nimen voinee tänne laittaa?

[Doctor Lecter]

Jorma Rae oli tosiaan tämä Kaartin pataljoonan edustalla aseen vartiosotilaalta väkivalloin saanut henkilö:

Kuva ja teksti kirjan Pako ilman toivoa kansilehden taustapuolelta.

Jorma_Rae.jpg (90.54 KiB) Katsottu 5714 kertaa

Taloudellisiin ahdinkoon ajautunut 19-vuotias varastomies Rae oli pulassa. Viiden tonnin vekseli lankeaisi ihan just ja rahaa ei ollut. Ei markan kolikkoakaan. Kävellessään vanhan palveluspaikkansa ohi, sai Rae idean; vien rynkyn vaikka väkisin ja myyn sen. Sitten olisi rahaa ja kaikki hyvin.

Rae hämäsi. Hän kysyi mahdollisuutta tavata Kaartissa palvelevaa kaveriaan. Vartiomies Matti Ruotasen kääntyessä soittamaan iski Rae häntä puukolla selkään. Kahakka havaittiin ja aseen haltuunsa saanut Rae pinkaisi juoksuun saaden kirittäjän päivystävänä upseerina toimineesta vääpeli Kalevi Lehmosesta ja kahdesta varusmiehestä.

Rae pakeni ravintola Mestaritalliin ja laukauksia räiskimällä vaati - ja saikin - pöytäseurueilta rahaa noin 5000 markkaa. Poistuessaan ravintolasta hän törmäsi takaa-ajajiinsa ja laukaisi aseen kohti heitä. Lehmonen sai osuman kaulaan ja jalkoihin loukkantuen pahoin. Rae pakeni Merimelojien majalle, jossa olevat henkilöt saivat tuta Rakeen liipasinsormen herkkyyden. Kukaan ei loukkaantunut, mutta se tunne minkä Rae koki saadessaan pelotella ihmisiä oli huikea.
- Pian poliisit saivat Rakeen kuitenkin antautumaan ja edessä oli oikeudenkäynti sekä vankilareissu.

Jorma Rae tuomittiin maaliskuussa 1985 Helsingin raastuvanoikeudessa täyttä ymmärrystä vailla olevana 10 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen kahdesta murhan yrityksestä ja mm. törkeästä ryöstöstä. Vääpeli Lehmonen halvaantui vyötäröstä alaspäin saaden eräänlaisen "elinkautisen".

Kuva Alibi

Jorma_Raeen_uhri.jpg (80.79 KiB) Katsottu 5714 kertaa

Rae lähti suorittamaan tuomiotaan "Nokalle". Siellä hänen loputon katkeruutensa yhteiskuntaa vastaan jatkoi voimistumistaan. Oli päästävä pakoon, sillä eihän tämä voi olla nuoren miehen elämää. Istua jossain kuppaisessa vankilassa, muiden eläessä täyttä elämää.
- Vankilareissu ei suinkaan ollut Rakeen ensimmäinen. Vuonna 1980 hän suoritti pari viikkoa yli vuoden lusimisen - tuomio on todennäköisesti ollut hieman yli 3 vuotta, mutta nuorena henkilönä hän suoritti siitä yhden kolmasosan. Mistä se tuomio sitten tuli, siitä arvailuja tarinan lopulla.

Helsingin hovioikeus vahvisti tuon runsaan 10 vuoden tuomion, mikä omalta osaltaan lisäsi - jos mahdollista - katkeruuttaan kaikkea kohtaan. Myös parisuhteen päättyminen sai mielen matalaksi, eikä poikarakkauttakaan linnasta löytynyt. Syyskuun puolivälissä 198X Rae siirrettiin Helsingin keskusvankilaan, Sörkkaan. Huhtikuussa 1988 alkoi itää ajatus karkaamisesta. Haave toteutui vankilan lukioryhmän teatterireissun yhteydessä 18. toukokuuta. Nautinnollisen kulttuuripläjäyksen jälkeen Rae lähti pakoon. Vartijat eivät pysyneet perässä, eikä asetta voinut väenpaljouden vuoksi käyttää.

Pako suuntautui Vaasan kautta Ruotsin Uumajaan josta edelleen Tukholmaan. Pieni koukkaus Etelä-Ruotsiin ja paluu Tukholmaan, josta laivalla Turkuun. Kontaktiensa kautta Rae sai töitä eräästä kesäkioskista Lahdesta. Kesätyö loppui hieman aiemmin kuin oma loma. 13.7.1988 Rae jäi kiinni Mäntyharjulla. Joku oli tunnistanut hänet Mikkelissä ja auto, jolla hän oli liikkeellä tavoitettiin. Edessä oli paluu vankilan rauhalliseen arkeen.

Mutta pako oli taas mielessä ja Sörkasta se ei hänen mukaansa niin vaan onnistuisi, joten piti hankkia siirto. Rae kehitti ajatuksen, että häntä vihataan ja oman turvallisuutensa vuoksi Hämeenlinnan vankila olisi parempi paikka. Aikansa syömälakkoiltuaan hän sai tahtonsa läpi ja siirrettiin Hämeenlinnaan lokakuussa 1988. Sieltä hän pakeni viikkoa ennen joulua, saaden avaimet vartijaa käsipainolla uhkailemalla, mutta jäi kiinni jo saman päivän iltana.

Edessä oli Kakolan reissu.

Kuva Alibi

Jorma_Rae_opiskelee.jpg (75.4 KiB) Katsottu 5714 kertaa

Matkalla Mikkeliin käräjille mennen kesän toilailuja selvittämään heräsi jälleen ajatus paosta. Paluukyyti tehtiin junalla ja kaveriksi sattui samanlaisia ajatuksia pohdiskellut vanki. Heti Lahden jälkeen he yrittivät paeta vankivaunusta, mutta pako oli surkea esitys ja vartijat nauroivat heidät takaisin vaunun vankikoppiin.

Se aiempi tuomio on tullut todennäköisesti tästä teosta:

25.10.1980 Kemi. 16-vuotias helsinkiläispoika surmasi 52-vuotiaan ahtaajan tämän asunnossa. Poika jäi kiinni seuraavana päivänä Helsingissä. Hän oli ollut Kemissä tapaamassa tyttöystäväänsä. Surmaajan nimi, tekoväline, motiivi ja tuomio eivät ole tiedossa.

Lähde Alaikäisten tekemät henkirikokset, https://www.murha.info/?paged=4

Ajallisesti jokin ei nyt täsmää: Jos Rae olisi saanut henkirikostuomion vuonna 1980 ja siitä noin vuoden lusiminen ja sen jälkeen ollut "rintamalla" Kaartissa päästen sieltä pois helmikuussa 1981. Tieto armeijasta pääsyn ajankohdasta HS 27.3.1985.

Lähteet Helsingin Sanomain uutiset ja Rakeen "elämäkerta" Pako ilman toivoa.

Kirjassaan Rae nauraa tavallisille ihmisille, jotka orjina toteuttavat ylempää tulevia käskyjä ja kummastelee vartijoiden halua käyttää valtaansa. Itse hän kuitenkin on valmis käyttämään väkivaltaa saavuttaakseen vapautensa.

[Picaro]

Jorma Raen kirja on ihan kiinnostavaa luettavaa. Miinuksena se sama joka kaikissa vankien kirjoittamissa kirjoissa kun vähätellään omaa tekoa ja syytellään kaikesta kaikkea muuta. Ensimmmäisenä tietenkin vahoa ja poliiseja. Kirjassa puukotus ja ampuminen teko kuitattiin päähänpistona kun oli rahat lopussa viimeistä markkaa myöten mutta jostain oli kuitenkin löytynyt riittävästi kymmeniin viinapaukkuihin
Perään lähtenyt varusmies oli tyhmä ja itse syyllinen kohtaloonsa, vartijat ovat sadisteja ja poliisit haluavat vain ampua ilman syytä jne jne

Mitäköhän Jormalle nykyään kuuluu tai tuolle halvaantuneelle soltulle? Puukotettu taisi toipua täysin

[Doctor Lecter]

...
Mutta pako oli taas mielessä ja Sörkasta se ei hänen mukaansa niin vaan onnistuisi, joten piti hankkia siirto. Rae kehitti ajatuksen, että häntä vihataan ja oman turvallisuutensa vuoksi Hämeenlinnan vankila olisi parempi paikka. Aikansa syömälakkoiltuaan hän sai tahtonsa läpi ja siirrettiin Hämeenlinnaan lokakuussa 1988. Sieltä hän pakeni viikkoa ennen joulua, saaden avaimet vartijaa käsipainolla uhkailemalla, mutta jäi kiinni jo saman päivän iltana.

Tästä tuli tietysti tuomio ja kuinka ollakaan, löysin lehtileikkeen, josta ilmenee sanktion lisäksi Jorma Raen uusi sukunimi:

Lehtileike. En muista/tiedä mistä lehdestä.

Rae_Sartija.jpg (173.17 KiB) Katsottu 865 kertaa

Sukunimihaku ei moista sukunimeä tunne. Virhe lehtiuutisessa? Mainittu kuitenkin kolme kertaa. Entä Sartia?

[Sienisalaatti]

On kyllä aikoinaan helpolla päässyt pakoon.