Totta. Sääli, ettei hänen uransa sitten oikein koskaan lähtenyt kehittymään. Marnie on muutenkin aivan liian aliarvostettu leffa, johtuen ehkä osaltaan sen kieltämättä osin hiukan kököistä lavasteista ja mahdollisesti niin Psykon ja Lintujen herättämistä odotuksista ja toisaalta Sean Conneryn aika lailla Bondista poikkeava rooli, jota aikalaisyleisö ei ehkä osannut arvostaa. Filmikriitikko Leonard Maltin taisi jossain yhteydessä sanoakin, että leffa oli aikaansa edellä, ja oli epäilemättä siinä oikeassa.Irma Lam kirjoitti:Totta. Hitchcockit unohtui nyt vallan, niitähän on vaikka mitä hyviä. Oma suosikkini on Marnie. Siinä se menneisyydessä koettu trauma ja miten se vaikuttaa, on kiehtovaa. Lisäksi Tippi Hedren on niin kaunis ja tyylikäs, että silmä vaan lepää.
Koska vain kolmen top-leffan nimeäminen on aika rajaavaa, kuten täällä on jo useampaan kertaan todettukin, niin annetaan tähän jatkoksi vielä ainakin tämänhetkisen rankkaukseni pistesijat 4-6:
4. Barry Lyndon
5. Arkkitehdin vatsa (The Belly of an Architect)
6. Piirtäjän sopimus (The Draughtsman's Contract)
Eli nyt Kubrickin ohella kehiin pääsee toinen visionäärinen ja ajattelua stimuloiva ohjaaja Peter Greenaway, joka on ehkä joidenkin mielestä Kubrickiakin "älyllisempi" ja siten vaikeammin lähestyttävä ohjaaja, eikä siten ehkä kaikkein suurimpia yleisöjä ole puhutellut, mutta suosittelen kyllä lämpimästi.
On ihan hyvä, että joskus jonkun ymmärtämiseksi pitää hiukan ponnistellakin, sillä siten myös oivaltamisen ilo ja elokuvan tuottama älyllis-emotionaalinen elämys on ihan toista luokkaa kuin jossain valmiiksipureskellussa mössössä, jota katsoessa saa huoletta panna aivonsa narikkaan ja antaa muiden ajatella puolestaan. Sellaisia "puolesta ajattelijoita" kun tuppaa tässä maailmassa olemaan muutenkin ihan kylliksi... 
Hyvä leffahan se on, mutta kun kirjan olen lukenut en niin siitä leffasta välitä, siitä on niin karsittu kaikkea pois. Tosin, neljätuntinen spektaakkeli olisi venynyt neljäkymmentätuntiseksi jos ne kaikki olis siihe tungettu... 