Sivilisääty

[härkä]

Heh , tuli tälläinen vahingossa silmille etsiessäni nimimerkkien mik-kiss ja sari_71 postauksia maailmalle jälleen kerran. ( Pedot )

___________________________________________________________________________

Nainen: Hei Rakas
Mies: No vihdoinkin, olen odottanut jo niin kauan!
Nainen: Haluatko että lähden ?
Mies: EN ! Mistä nyt tuollaista sait päähäsi ? Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.
Nainen: Rakastatko minua ?
Mies: Tietenkin, kaikkina vuorokaudenaikoina !
Nainen: Oletko pettänyt minua koskaan ?
Mies: En ikinä ! Miksi kysyt tuollaista?
Nainen: Haluaisitko suudella minua ?
Mies: Kyllä, aina kun minulla on tilaisuus siihen !
Nainen: Löisitkö minua koskaan ?
Mies: Oletko hullu ? Tunnethan sinä minut !
Nainen: Voinko luottaa sinuun ?
Mies: Kyllä, kulta..
Nainen: Rakas..
7 vuotta häiden jälkeen:
Lue teksti alhaalta ylöspäin !.
_________________________________________________________ Ei toimi joo , siis tuo tekstin muokkaus.

Sitten muistin tämän ketjun.
Teksi on siis lainattua tavaraa , ei omaa tuotantoa. Huomannut tosin katsoa , mistä sen edes lainasin. Uskokoon ken haluaa

[härkä]

HUOMIO : Tärkeä tiedotus.

Tuolla nimimerkillä sari_71 , onkin sitten viime talven rekisteröitynyt eräälle foorumille toinen henkilö. ( Normi foorumi )
Tällä henkilöllä ei ole mitään yhteyttä tuohon pedofiilirinkiin.
Vielä kevättalvella , ei tuota toista ( uudenpaa ) nimimerkkiä ollut.

Infoan siksi tähän yhteyteen , koska en ole muualla Minfossa asiasta maininnut.
Sorry , mainittu seikka ei heti tullut esille , kun aiemmin tänään hakukoneita käytin.
Jos joku on ehtinyt hakea asian tiimoilta jotakin , niin nämä eri henkilöt ovat hyvin tunnistettavissa.

[Piskooppi]

Jos ei voi naimisiin mennessään päättää muuten tiettyjä asioita ja sitten pitäytyä niissä, ovat paperisopimukset turhia.

Taitaa olla niin, että naimisiin kun mennään, on vähän muuta mielessä kuin käytännön asiat tulevaisuudessa. Rakastunut ihminen on vastuuton ja irrallinen. Suullisilla sopimuksilla ei juuri arvoa ole, eikä niitä tiukan paikan tullen muisteta. Näistä kaikista seikoista johtuen olisi hyvä laittaa edes jotakin paperillekin kun ottaa itselleen siipan seuraaviksi vuosiksi ellei jopa vuosikymmeniksi. Mitä haluamme tältä liitolta? Haluammeko lapsia ja kuinka monta? Miten lapsia hoidetaan? Entä jos puoliso sairastuu? Joutuuko jompi kumpi tekemään uhrauksia toisen työn vuoksi? Miten omaisuuden ja talouden suhteen toimitaan?

Asioita on lukematon määrä ja en pysty nimeämään virastoa, joka jaksaisi tehdä valmiin lomakkeen aiheesta. Hyvä puoli olisi se, että tulisi kuitenkin mietittyä kaikessa huumassa yhteisiä tai oikeammin erillisiä odotuksia ja niiden vastaavuutta. Suhde menestyy tai kaatuu kommunikaatiossa. Vuoropuheluun ei voida pakottaa, mutta siihen voidaan ohjata.

Sopiako siis, että siinä pysytään vaikka ongelmat jäytäisivät perustan koko liitolta ja vaikka niihin ei ratkaisua olisikaan.

En ymmärrä minkälainen voisi olla ongelma, johon ei löydy ratkaisua. Matematiikassa kyllä, elämässä ei. Tässä kohtaa voidaan kysyä, johtuvatko useimmat avioerot ongelmien väistelystä pikemmin kuin ratkaisujen etsinnän tuloksettomuudesta. Yhä useammin myös ajatellaan, että avioliitto on puhtaasti tunne. Se joko on tai ei ole.

Mitä seuraisi sopimusrikkomuksesta? Tiedämme varmaan senkin, että kaikille ihmisille mikään sovittu ei ole noudatettavissa.

Ongelmista olisi ainakin helpompi puhua vedoten sopimukseen. Perinteisesti systeemissämme on vedottu instituution (avioliiton) voimaan. Eli "myötä ja vastoinkäymisissä" ja "kaiken se kestää" -tyyppisesti. Ikäänkuin avioliitto antaisi luvan tehdä mitä tahansa (läskistyä, laiskistua, känniytyä) suhteessa. Tämä juuri on valitettavan tyypillistä, että avioliitto koetaan turvasatamana ja leposijana. Määräaikaisuus toisi ryhtiä liittoon. Olisi pakko pitää itsensä kondiksessa (myös henkisesti) seuraavaa koitosta silmälläpitäen.

[Seea]

Kahden ihmisen väliset, sovitut asiat, miksi niistä ei vain voisi pitää kiinni? Aikuiset, toisistaan välittävät ihmiset eivät tarvitse kenenkään ulkopuolisen lupaa, määräystä tai oikeutusta suhteelleen. On tietenkin jokaisen ihan oma henkilökohtainen asia miten asiansa loppujen lopuksi hoitaa, kenen kannalta asiat ajattelee ja tekonsa suorittaa..

Ihminen elää nautinnossa ja yltäkyllyydessä. Ikuisessa tyydyttyneisyydessä, joka täytyy maksimoida usein ja nopeasti, jos se vain mitenkään on mahdollista. Kaikki sitoutuvat, mutta eivät välttämättä juuri parisuhteeseen.

Kirjoittajan henkilökohtaisesti tekee onnelliseksi hyvinkin yksinkertaiset asiat. Parisuhde on niistä yksi mutta ei missään nimessä ainut. Takana neljä vuotta, rakkautta, surua ja onnea mutta eritoten yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä.

[mardy]

Kihloissa. Seurustellut jo yli 10v - eli eka ja toivottavasti vika suhde.

Vika suhde vai vika suhde?

vika suhde aka viimeinen suhde toki tässäkin suhteessa vikansa on...

[Piskooppi]

Aikuiset, toisistaan välittävät ihmiset eivät tarvitse kenenkään ulkopuolisen lupaa, määräystä tai oikeutusta suhteelleen.

Etteikö muka kahden aikuisen ihmisen suhteeseen tarvittaisi ollenkaan määräyksiä ja pykäliä? Aivan kosminen ajatus.. Entä jos herra "täydellisellä" olisi jo useita kumppaneita entuudestaan?

[devil_doll]

Mitä seuraisi sopimusrikkomuksesta? Tiedämme varmaan senkin, että kaikille ihmisille mikään sovittu ei ole noudatettavissa.

Ongelmista olisi ainakin helpompi puhua vedoten sopimukseen. Perinteisesti systeemissämme on vedottu instituution (avioliiton) voimaan. Eli "myötä ja vastoinkäymisissä" ja "kaiken se kestää" -tyyppisesti. Ikäänkuin avioliitto antaisi luvan tehdä mitä tahansa (läskistyä, laiskistua, känniytyä) suhteessa. Tämä juuri on valitettavan tyypillistä, että avioliitto koetaan turvasatamana ja leposijana. Määräaikaisuus toisi ryhtiä liittoon. Olisi pakko pitää itsensä kondiksessa (myös henkisesti) seuraavaa koitosta silmälläpitäen.

"A ja B ovat aiemmin olleet keskenään 5 vuoden määräaikaisessa liitossa, jonka ovat hiljattain uusineet. Uusintaa on edeltänyt pitkä harkinta, sillä B on toistuvasti lihonut liiton aikana sopimuksen vastaisesti. B on laihduttanut sopimuksen edellyttämiin mittoihin jälleen ennen sopimuksen uusimista, jolloin osapuolet ovat solmineet uuden 5 vuoden liiton. Liiton kestettyä 6 kk on B kuitenkin jälleen lihonut, ja A hakee nyt sopimuksen mitätöintiä ja yhteiselämän välitöntä lopettamista sopimusrikkomuksen takia. Pariskunnalla on kaksi lasta, joiden yhteishuollosta eron sattuessa on määrätty uudessa 5 vuoden sopimuksessa. A on tältä osin halukas noudattamaan sopimusta. B vaatii oikeutta hylkäämään A:n vaatimuksen sopimuksen mitätöinnistä ja yhteiselämän välittömästä lopettamisesta, koska hänen lihomisensa on johtunut synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. B on hakenut masennukseen apua ja saanut lääkityksen 21.4.2015. Lääkitys on kuitenkin johtanut siihen, että B on lihonut edelleen 20 kiloa. Asiantuntija N.N. lausunnon mukaan B:lle määrätty lääkeaine (olantsapiini) aiheuttaa lihomista. B vaatii oikeutta hylkäämään A:n vaatimuksen liiton lopettamisesta, koska hänen lihomisensa on johtunut sairaudesta, eikä siten ole ollut tahdonalaista. A:n vastineessa todetaan, että olantsapiinin lihottava vaikutus on ollut tiedossa lääkehoitoa aloitettaessa. Olantsapiini varastoi ruoasta saatua energiaa tehokkaammin rasvaksi, joten B olisi voinut välttää lihomisen vähentämällä päivittäistä energiansaantiaan. B:n vastineessa A:n vastineeseen todetaan, ettei päivittäisen energiansaannin vähentäminen olisi ollut mahdollista ilman puutostauteja. A:n vastineessa B:n vastineeseen A:n vastineeseen todetaan, että ruoan kalorimäärän lasku on esimerkiksi sairaalahoidossa varsin tavanomaista ja että B olisi voinut nauttia lisäravinteita välttääkseen puutostilat.
Oikeus on kuullut asiantuntijoita asiaan liittyen (N.N., K.M., F.B.). Kansliapäätös asiasta annetaan 12.9.2016."

[Piskooppi]

^ Jos tämä pohjautuu omiin kokemuksiisi, niin sympatiani ovat tietysti myös A:n puolella yhtälailla.

"A ja B ovat aiemmin olleet keskenään 5 vuoden määräaikaisessa liitossa, jonka ovat hiljattain uusineet. Uusintaa on edeltänyt pitkä harkinta, sillä B on toistuvasti lihonut liiton aikana sopimuksen vastaisesti. B on laihduttanut sopimuksen edellyttämiin mittoihin jälleen ennen sopimuksen uusimista, jolloin osapuolet ovat solmineet uuden 5 vuoden liiton. Liiton kestettyä 6 kk on B kuitenkin jälleen lihonut.

Kiistatonta asiassa on, että B on toistuvasti lihonut vanhan liiton aikana sopimuksen vastaisesti. Lisäksi voidaan todeta, että B:n lihominen on jatkunut uuden liiton aikana. A:n vaatimus sopimuksen purkamisesta ja yhteishuoltajuudesta on oikeutettu näillä tiedoilla.

B vaatii oikeutta hylkäämään A:n vaatimuksen sopimuksen mitätöinnistä ja yhteiselämän välittömästä lopettamisesta, koska hänen lihomisensa on johtunut synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. B on hakenut masennukseen apua ja saanut lääkityksen 21.4.2015. Lääkitys on kuitenkin johtanut siihen, että B on lihonut edelleen 20 kiloa. Asiantuntija N.N. lausunnon mukaan B:lle määrätty lääkeaine (olantsapiini) aiheuttaa lihomista. B vaatii oikeutta hylkäämään A:n vaatimuksen liiton lopettamisesta, koska hänen lihomisensa on johtunut sairaudesta, eikä siten ole ollut tahdonalaista.

B:n lihomisen välittömänä syynä on lääkevalmisteen käytön aiheuttama metabolinen häiriötila. Lääkevalmisteen käyttö on ollut perusteltua sairauden hoitamiseksi. Ei ole kiistatonta, onko lihominen tapahtunut täysin tahdon vastaisesti. Ottaen huomioon suhteen historia B:n osalta, voidaan arvioida, että lihomisen lopettaminen on ollut aiemmin tahdonalainen asia. Lääkevalmisteen käytön ja tahdonalaisuuden välillä ei ole näytetty olevan välitöntä syy-yhteyttä. Näin ollen sairauden hoito ei ole täysin poistanut B:n vastuuta omasta liikakasvustaan. Muilta osin perusteet todetaan asian kannalta merkityksettömiksi.

[BloodSucker]

Parisuhteessa.. Todella tuore tapaus.. Ollaan tosin tunnettu toisemme kyl yli 4 vuotta mutta kuitenkin.. Vasta 5 kk ollaan oltu yhdessä.. tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä mutta aika näyttää

[Mikko82]

Itse en ymmärrä sitä puolta "siviilisäädyn" osalta, jos syntyy lapsi avioliitossa niin "automaattisesti" isä on suoraan isä ilman mitään isyyden tunnustamista tai verikoetta, kuten avomiehen pitää käydä tunnsutamassa isyyden?

Tiedän erään entisen avioparin, jotka elivät toistensa kanssa onnellisena, mutta ko. aviomies ei ollutkaan syntyneen lapsen isä vaan jokin toinen mies elikkä aviovaimo oli pettänyt miestään ja uskotellut aviomiehen olleen isä. Aviomies vaati isyystestejä, kun lapsi oli 5-vuotias, koska se ei jostakin kumman syystä muistuttanut kumpaakaan vanhemmista. En tarkoita, että KAIKKI aviovaimot pettäisivät aviomiestään, mutta en vain ymmärrä miksi siviilisääty määrittelee jotkut "automaattiset" asiat, eikä sen eteen tarvitse mitään...aviomiehestä tulee lapsen isä, vaikkei lopulta ole lapsen isä, kuten esimerkissäni mainitsin.

Vaikka eläisin avioliitossa ja luotankin avovaimooni, niin tahdon kuulla ne sanat verikokeiden puolesta, että lapseni on minun vertani ja lihaa.

Joku ei ymmärrä minua, mutta se on vain minun mielipiteeni miten asioiden tulisi mennä?

[Maybrick]

Tiedän erään entisen avioparin, jotka elivät toistensa kanssa onnellisena, mutta ko. aviomies ei ollutkaan syntyneen lapsen isä vaan jokin toinen mies elikkä aviovaimo oli pettänyt miestään ja uskotellut aviomiehen olleen isä. Aviomies vaati isyystestejä, kun lapsi oli 5-vuotias, koska se ei jostakin kumman syystä muistuttanut kumpaakaan vanhemmista. En tarkoita, että KAIKKI aviovaimot pettäisivät aviomiestään, mutta en vain ymmärrä miksi siviilisääty määrittelee jotkut "automaattiset" asiat, eikä sen eteen tarvitse mitään...aviomiehestä tulee lapsen isä, vaikkei lopulta ole lapsen isä, kuten esimerkissäni mainitsin.

Eiköhän näitä ole ollut aina. Se on laillisesti kätevää ja helpottaa asioiden hoitamista, kun aviomies on virallisesti avioliitossa syntyneen lapsen isä ilman mitään tutkimuksia. Mitä siitä tulee, jos jokainen mies alkaa vaatimaan nimellään olevien lasten isyyden todistamista kokeilla?

Olen sitä mieltä, että jos aviossa ollaan, miehen kuuluu hyväksyä lapset ominaan. Se pitää miehen osata ratkaista jo ennen liiton solmimista, onko hän tähän valmis vai alkaako vainoharhaiseksi. Eli toisin sanoen luottaako puoliskoonsa vai ei. Jos ei luota, kannattaa liitto jättää kokonaan solmimatta. Mitä väliä sillä muuten oikeastaan on, kuka lapsen isä on? Sillä vain on väliä, kuka lapsen kasvattaa omanaan ja ketä lapsi pitää isänään. Lapsen lähin elämänpiiri ja siinä olevat ihmiset ratkaisevat elämän hyvyyden tai huonouden. Biologinen isä voi olla hyvä tai huono, olipa hän lapsen lähikasvattaja tai kaukana tietymättömissä oleva piiloisä. Vain läsnäoleva isä voi vaikuttaa lapsen elämään. Olen näin monesti sanonutkin, kun joissakin piireissä väännetään näistä isyysasioista ja vaaditaan testejä. En tosin ole saanut enkä odottanutkaan kättentaputuksia näille näkemyksille

[Mikko82]

Maybrick: Siksi elän avoliitossa, jotta voin tunnustaa isyyteni? Isompi syy on se, etten halua kirkkoa/maistraattia sotkemaan parisuhdetta. Parisuhde ei kuulu kolmannelle osapuolelle, kuten se ei myöskään kuulu vanhemmille, sisaruksille tai sukulaisille jne.

Eikö parisuhdetta sinusta voi millään muulla tavoin ikuistaa tai virallistaa kuin menemällä avioliittoon? Ei kiitos! En tahdo kenenkään sukuhautaan -ns. uurnalehto on paljon "miehekkäämpi".

Kysymys ei ole luottamuksesta, jollen tahdo avioliittoon vaan ajattelen...onko siinä mitään järkeä kuin vaan se että se on jokin tapa, eikä muita tapoja ole elää parisuhteessa.

Näin olen ihan onnellinen.

En kuulu kirkkoon, enkä usko Jumalaan. Avioliitto on "kirkollinen perinne" ja siksi en ymmärrä minkä takia se kuuluu Suomessa lakiin kaikkein voimakkaampana parisuhteen virallistamiskeinona. Onko avomies huonompi isä kuin aviomies? Lait on muuttamista varten, eikä se että ihmiset olisi pakotettu muuttamaan käsityksiään.

[devil_doll]

Mielestäni isyys voitaisiin selvittää automaattisesti isäksi ilmoitetun suostumuksella tai äidin vaatimuksesta jo synnytyslaitoksella. Se lopettaisi erojen yhteydessä heitellyt "enhän mä edes tiedä, onko ne mun" -jutut.

Avioliitto on laillinen sopimus tietystä omaisuusjärjestelystä ja tosiaankin miesten osalta lasten isyydestä, jos ei hän sitä erikseen kiellä (tämä kohta voitaisiin muuttaa nyt, kun DNA-testi on olemassa). Jos parilla on lapsia, asia on ehkä yksinkertaisempi, sillä lapset perivät vanhempansa. Mutta jos parilla ei ole lapsia, ja avoparin toinen puolisko kuolee, niin jäljellejäävä omistaa usein oman kotinsa avopuolison sukulaisten kanssa, joihin voi olla hyvät välit tai voi olla olematta. En tiedä, saako avopuoliso nykyisin leskeneläkettä. Jos on huolissaan omaisuudestaan eron sattuessa, voi aina tehdä avioehdon. Mutta jos ollaan yhdessä vuosikymmeniä ja testamentti olisi tehty puolison hyväksi, ei avopuolison kymmenien prosenttien perintövero tunnu oikeudenmukaiselta. Tätä ei ole kuitenkaan syytä muuttaa, sillä saman tien voitaisiin lopettaa koko avioliitto.

Moni vastustaa avioliittoa, koska yhdistää sen kirkolliseen vihkiseremoniaan, uskontoon, ja turhiin lupauksiin ikuisesta rakkaudesta. Ne ovat kuitenkin vain kuorrutusta sen tosiasian päällä, että avioliitto on laillinen sopimus omaisuuden jaosta ja lasten huollosta. Avioliitto on paljon vanhempi kuin kristinusko. Vaatimus rakkaudesta avioliittoon menevien kesken keksittiin vasta 1800-luvulla.

[pikku-my]

Avioliitossa. Ja sekin vielä maistraatissa solmittu. Ja vain ja ainoastaan siksi,että mä pidän sitä jotenkin enemmän virallisena kuin papin vihkimää. (HUOM. Kuulumme molemmat kirkkoon)
tosin kyllä on yksi mummuista tullut kysymään,että onko helpompi erota kun on maistraattivihkiminen. Muutenkin miehen sukulaiset oli järkyttyneitä,kunnemme halunneet isoja häitä (meillä siis mukana tasan ne 2 todistajaa,ei kummankaan vanhempia tai muita sukulaisia).

[Maybrick]

Eikö parisuhdetta sinusta voi millään muulla tavoin ikuistaa tai virallistaa kuin menemällä avioliittoon? Ei kiitos! [...]
Avioliitto on "kirkollinen perinne" ja siksi en ymmärrä minkä takia se kuuluu Suomessa lakiin kaikkein voimakkaampana parisuhteen virallistamiskeinona. Onko avomies huonompi isä kuin aviomies?

Minun mielipiteelläni ei ole merkitystä tämän asian suhteen, mutta tosiasia taitaa yhä nyky-Suomessakin olla, että kirkollinen avioliitto koetaan yleisesti erittäin viralliseksi, näin olen itse huomannut ihmisten toimia seuratessani. Toisaalta yllä pikku-my sanoo pitävänsä maistraattivihkimistä virallisempana. Täällä Suomessa sattuu asumaan paljon luterilaisia, ja se näkyy. Avioliitto, johon kirkko siis on puuttunut, ei silti ole yhtään ikuisempi kuin esim.avoliitto. Avomies voi olla huonompi tai parempi lasten isä kuin aviomies, mutta onko hänen helpompi kääntää selkänsä ja lähteä suhteesta, jos alkaa mennä huonosti? Mitä itse olen nähnyt, avoliitto ei ole mikään varsinainen liitto, vaan kahdenkeskinen tilapäinen mukavuussopimus, joka ei velvoita mihinkään. Kun kantapäät menevät vastakkain, mikään ei estä lähtemästä. Olen nähnyt useampia hajonneita avoliittoja kuin avioliittoja.
Rakkaudella ei ole muuta virkaa kirkollisen avioliiton solmimisessa, kuin että se on tahtotila, ei tunne. "Tahdotko rakastaa..." ei niin että "lupaatko rakastaa ikuisesti".

Omasta puolestani lupasin, että tahdon rakastaa, ja olen tahtonut nyt 21 vuotta. Väitän että myös lapsillamme, joita meille on "siunaantunut", on turvallinen koti. He tietävät yhtä varmasti kuin se olisi "kirkossa kuulutettu" että me emme eroa nyt eikä vastaisuudessa. Koska emme menneet avioon romanttisesta päähänjohtumasta, vaan vapaasta tahdosta ja vakaasta harkinnasta...