Valdovas kirjoitti:
Pointti tuontyyppisissä hankkeissa on käsittääkseni katsomusneutraaliuden tavoite eli se, ettei joku tietty uskonto tai katsomussuunta olisi "automaattisesti" ja erioikeudella edustettuna julkisissa konteksteissa. Itseäni ei nyt esim. hotellihuoneessa olevat Raamatut hetkauta eikä sekään vaikka siellä olisi Koraaneja, Urantia-kirjoja, Mein Kampfeja, Maon pieniä punaisia kirjoja tai Keskustapuolueen pamfletteja, mutta luulen, että mikäli noita jälkimmäisiä alkaisi olla, aika monetkin saattaisivat närkästyä. Pointti onkin, että kaikki nuo ja monet muut pitäisi olla samalla viivalla eikä lähtökohtaisesti eri viivoilla.
Juu, tulee tietysti mieleen, mitkäs ne Suomen valtiokirkot olikaan... evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko taisivat olla, eikö se silloin ole ihan luonnollista, että meilläkin se jossain näkyy, aivan niinkuin muslimeilla minareetit joikuvat 24h. Eihän Suomessa uskonnot tarvitse olla samalla viivalla, vaikka uskonnonvapaus olisikin. Valtio tunnustaa luterilaisuutta ja siinä sivussa ortodoksisuuden.
Valdovas kirjoitti:Tietääkseni rukouksien osalta keskustelu ei myöskään ole liittynyt siihen, että keneltäkään kiellettäisiin oikeutta rukoilla niin paljon kuin haluaa, vaan siihen, että nykyisellään se on kouluissa käytännössä pakollinen niillekin, jotka eivät sitä halua tehdä. Luulen, että mikäli vallitseva normi olisi esim. islaminmukaiset päivittäiset viisi kumarruusrukousta Mekkaan päin, niin siihen pakottaminen herättäisi jo aika paljonkin kritiikkiä meidän yhteiskunnassamme.
No minä en ole kuullut, että kouluissa ruokarukouksia edes olisi, tuskin päiväkodeissakaan, ei ainakaan meilläpäin. Taitaa kuitenkin olla urbaanilegenda se, että lasten olisi pakko rukoilla ruokarukoukset, niin kaunis tapa kuin se olisikin.
Meillä oli aikoinaan yksi jehovantodistaja luokalla, ja hän aina päivänavauksetkin oli ulkopuolella. Kaiken huippu oli mun mielestä se, että poikaressu ei saanut piirtää joulukuusta kuviksen tunnilla. Niin. Olisihan siinä voinut olla se vaara, että kuusen piirtäminen olisi saanut aikaan luterilaisen heräämisen.
Mekkaan päin tuskin suomalaisen tarvitsee kumarrella. Ei ainakaan Suomessa. Meillähän oli se valtion uskonto eri kuin islaminuskoisissa maissa. Ja ei sielläkään länkkärin tarvitse kumarrella, eheiii...Tässä taas toistona voisin kertoa, että ei ne kaikki uskonnot ole samalla viivalla täällä Suomessa, eikä tule olemaankaan. Eihän ne ole maailmallakaan. Jokainen maa tunnustaa jotain uskontokuntaa, ja se on kuitenkin lähtökohta tällä hetkellä. Tiedä sitten, mitä tapahtuu, kun/jos ekumenia ottaa vallan.
Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, kun suomalainen nainen pakotettaisiin pukeutumaan rätteihin ja itsenäisyyttä leikattaisiin. Suomalaiset eivät vaan ole luotuja islamin oppiin. Ja tämä ei ole yleistys, poikkeus tietenkin aina vahvistaa säännön.
Valdovas kirjoitti:Aivan, ja ne pitäisikin pystyä loogisesti erottamaan toisistaan. Usko on privaattia ja jokaisen ihmisen ihan ikioma juttu. Uskonto on automaattisesti jotain sosiaalista, kulttuurista, julkista ja usein myös poliittista, joka vaikuttaa uskovan tai ei-uskovan henkilön ohella moneen muuhunkin. Ensinmainittua ei ulkopuolisten ylipäätään pidä mennä ronkkimaan, mutta jälkimmäinen on yhteistä ja siihen liittyen voidaan ja pitääkin sopia yhteisistä ja kaikille yhtä reiluista pelisäännöistä.
Kyllä, näinpä juuri =)
Valdovas kirjoitti:Tuossa on aika normatiivinen asenne uskoon ja siihen, että jotkut uskon muodot ovat "oikeita" ja toiset taas eivät, mutta jo uskon yksilöllisestä asemasta (ks. yllä) johtuen tuollainen määrittely ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Mikään ei anna kenellekään meistä oikeutta lähtökohtaisesti kritisoida toisen uskon sisältöjä. Toki meillä on mahdollisuus kritisoida itse kunkin tekoja, mikäli hän esittää niille perusteita uskostaan, mutta tämä onkin sitten jo ulkoisen sfäärin toimintaa. Tämäkin triviaali tosiasia tuntuu usein uskontokeskusteluissa unohtuvan.
Ymmärsit lauseeni hieman väärin. En missään nimessä halua vähätellä kenenkään uskoa yhtään mihinkään, uskoi se ihminen sitten ufoihin tai mihin vaan. Tai on uskomatta. Kyse oli siitä, että seurakunnissa on paljon nimikristittyjä, vailla uskoa siihen, mitä installaatiota he edustavat. Silloin uskonnon harjoittaminen on aika tyhjää. Tosin uskonnot ovat tietysti syntyneet juuri uskonpalosta, samoin kuin aatteet ja muutkin yhdistystoiminnat. Kaikkea pitää kunnioittaa ja antaa ihmisen tehdä se henkilökohtainen ratkaisu elämässään, mitä polkua haluaa kulkea.
Mä olen itse viime aikoina pohtinut paljon kirkosta eroamista, mutta en sen vuoksi, että en uskoisi, vaan siksi, etten ole samaa mieltä välttämättä ihan kaikesta. Siltikään en pakota muita perheenjäseniä tekemään valintaa omalla kohdallaan, jokainen tehkööt sen itse. Ja olisihan se seurakunta kuitenkin kiva olla, mietin kovasti ortodokseja, millaista se olisi. Toisaalta olen niin laiska tekemään asialle mitään, että todennnäköisesti pysyn kirkossa.
Valdovas kirjoitti:Väite, että "jokainen uskoo johonkin" on tietysti siinä mielessä totta, että jokaisella on jonkinlainen käsitys maailmasta ja perusteista, joille hän ajattelunsa rakentaa, mutta käsitys, että se olisi lähtökohtaisesti jotain teologista, on selkeästi väärä. Monilla ihmisillä usko on tavalla tai toisella sisällöltään ja/tai lähtökohdiltaan uskonnollista, mutta ei kaikilla eikä se siten ole mikään välttämättömyys, vaikka sellaistakin usein virheellisesti väitetään.
Ei tietenkään tarvitse olla teologista. Saa olla vaikka usko ufoihin tai evoluutioon, apinoihin, alkuräjähdyksiin, mikrobeihin, jälleensyntymiseen, ihan mihin vaan
Tai olla olematta. En henk. koht. usko rationalisuuteen ihmisen kohdalla niin paljon, että ei olisi mitään teoriaa alusta kuin lopustakaan.
