Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 1)

[strangelove]

Aikamoisen luonteenlaadun kyllä vaatisi, jos tekijä tai teon peittelyyn osallisena ollut henkilö, lähtisi kerskailemaan asialla. En oikein jaksa uskoa sellaista. Ellei sitten humalapäissään olisi puhunut saunassa sivu suunsa. Mutta miksi sitten tälläisiä puheita kuulleet ihmiset, olisivat vaienneet kuulemistaan asioista?

Humalaisen suusta sen totuuden kuulee.

Isojoella jos missä on kuultu näitä "lipsautuksia", joista osasta on sittemmin jopa käräjöity. Kirkonkylän baarissa sai aikoinaan muuan mies pilsneripullosta päähänsä, kun oli enemmän tai vähemmän leikillään todennut eräälle toiselle miehelle: "Kerro mihin sen tytön olet haudannut?" Kristiinalaisessa ravintolassa oli muuan mies kysellyt äänekkäästi humalapäissään, että "joko sen tytön kengät on löydetty sieltä pusikosta". Ja näitähän riittää.

[Misri]

^ Sellaistahan se on humalaisten sekoilut. Tarkoitin, että itse teolla olisi kerkunut. Sen taas voin uskoa, että on saanut tutkijoiden harhauttamisesta, jonkinlaisen narsistisen nautinnon. Olihan tällä avustajalla tuomio jostain tappelusta jo ennestään, siitä oli varmasti jäänyt jotain hiertämään pääkoppaan.

[pelastusrengas]

^Oikeastihan asia on niin että varmasti on paljon heitetty herjaa, myös humalapäissään, näistä jutuista edelläkuvatuilla tavoilla. Ja kun otetaan järki käteen: Mikäli surman tekijä olisi ollut kumpikaan näistä ojankaivajista, tunnustus olisi saatu. Kaiken, myös tuon lankomiehen oveluuden takana on paljon muuta kuin on annettu ymmärtää. Liian suuria varpaita, niille ei ole ennen menty astelemaan, eikä sitäkään tunnuta tunnustettavan vieläkään.

[Misri]

^ Eikö? Se ole enempi sääntö, kuin poikkeus kun tälläinen hirveä teko paljastuu. Että, huhut lähtevät kulovalkean tavoin liikkeelle ja epäilyehdokkaita riittää. Ja jos ei riitä, niin silloin nitää vaikka keksitään. Humalapäissään huhut ja puheet sitten konkretisoituvat, ja tappeluiltakaan ei voi välttyä. Surullista on, tälläiset huhupuheet ja epäilyt kohdistuivat jopa viattomiin haudan löytäjiin. Kuten yksi löytäjä sai sen raskaasti kokea omalla kohdallaan.

Tämä pääepäilty tosiaan joutui maistamaan senajan taktisia ''kovia'' kuulusteluja.
Avustajaa sensijaan kuultiin kovistelematta.

Ainahan näitä isoja varpaita on ollut, oli juttu mikä tahansa, siinä pienet varpaat pistetään väistämään

[strangelove]

Huhut sotkivat tosiaan koko tuon ajan rikostutkinnan ja on niistä harmia vielä tänäkin päivänä. On yhä ihmisiä, jotka tosissaan luulevat Kyllikin olleen raskaana Kanervolle tai Sipilälle, vaikka ruumiinavauslausunto nämä väitteet viimeistään tyrmäsi. Samoin kuvitellaan Kyllikin kirjoittaneen tuskantäyteisen runon ja "aavistaneen" kuolemansa, vaikka tosiasiassa runo oli pelkkä väärennös. Kaarankajärven episodi oli sitten kaiken huippu.

[Misri]

^ Nämä mainitsemasi huhut on kyllä varmuudella, alas ammuttu ja ankoiksi todettu. Niihin yhä ''uskovien'' kannattaisi päivittää tietonsa virallista todellisuutta vastaavaksi.

[strangelove]

Kyllikki oli joskus koulumatkallaan kaatunut pyörällä ja lyönyt päänsä pahasti kovalle tielle. Hän taisi olla viikkoja sairaalahoidossa sen johdosta. Spekuloida voi sillä, oliko Kyllikkiä ahdisteltu tuolla matkalla ja kaatuiko hän paetessaan ahdistelijaa. Vai kaadettiinko Kyllikki. Olisiko Kyllikin pelko saanut alkunsa tästä episodista ja oliko hiihtolenkillä tapahtunut ahdistelu jatkumoa tälle? Kyseessä on siis ihan puhdas spekulaatio ja totta kai sitä voi kaatua pyörällä ihan muistakin syistä. Mutta tähtään tällä siihen, että tekijän toiminta saattoi olla hyvinkin pitkäjänteistä, määrätietoista ja jopa vuosia jatkunutta. Kyllikki saattoi tietää ennusmerkit ja tekijä oli ehkä vihjannut 17. toukokuuta 1953, että "tänään on se päivä". Ken tietää...

[Misri]

Joku onkin maininnut tästä kaatumisesta aiemmin. En nyt muista oliko se täällä vai jollain toisella foorumilla.

Muistaakseni siinä kerrottiin, että Kyllikki olisi pudonnut hevoskärryiltä ja loukannut päänsä.Senverran pahoin,että rippikoulun käyntkin oli viivästynyt


Tämä pyörällä kaatuminen, on minulle uutta tietoa.
Tietenkin sitä herkästi kaatuu jos pelästyy jotain, ja vilkaisee vaikka taakseen. Pahemmat vammat syntyisivät, kuitenkin jos joku yllättäen hyppäisi liikkuvan pyöräilijän eteen. Tai tarttuisi liikkuvan pyörän tarakkaan kiinni.

Hyvinkin mahdollista, että häntä on ahdisteltu, jo pidemmällä ajalta.


Outo juttu oli tuo ladulta eksyminenkin. Kuten Kyllikki oli sanonut isälleen.
isänsä sitä eksymistä oli ihmetellytkin, kun latu kulki kuitenkin tien vieressä, tietä myötäillen.

[Maybrick]

Kaarankajärven episodi oli sitten kaiken huippu.

Selventää täytyy, että Kaarankajärven episodi sinänsä ei tietenkään ollut huhu, vaan tapahtunut tosiasia. Siis sinne rynnättiin tutkimaan huhujen perusteella, mutta siellä sattuneet tapahtumat (lähinnä öiset äänet) tapahtuivat eri aikaan kuin Kyllikin katoaminen (jos tapahtuivat lainkaan).

[pelastusrengas]

^Tuo Kaarankajärven tapahtuma liittyy minusta tiiviisti Kyllikki Saaren tapahtumiin. Iso suunnitelma, eikä siksi sovi ihan tavallisen maalaisihmisen yksin suunnittelemaksi. Kaarankajärven tapahtumat, samoin kuin Kyllikin surma ovat jääneet arvoituksiksi..

[Tiina]

^Juu, alkaa tosiaan hippasen vaikuttaa siltä, että tänäkään vuonna emme saa tätä selvitettyä, vaikka alkuvuonna vielä vaikutti lupaavalta...

[pelastusrengas]

^Minulle henkilökohtaisesti asia on selvä kuin pläkki. Kun on vuosien varrella poiminut asian toisensa jälkeen ja tallettanut mieleensä ilman ennakkoluuloja, asia on pamahtanut selkeäksi

[strangelove]

Kyllähän tämä tapaus on ainakin Krp:n mukaan selvitetty. Ei tietenkään virallisesti, eli ketään ei ole tuomittu, mutta tekijä on kyllä selvillä. Hän kuoli 60-luvun lopulla ja oli sitä ennen pitkään hoidettavana Mustasaaren mielisairaalassa. Miehen sairastumisen vuoksi kunnon kuulusteluja ei enää voitu suorittaa. Tämä mies on ainoa, jolle on tapauksen yhteydessä tehty mielentilatutkimus. Poliisi ilmoitti julkisuuteen vuonna 1953, että tutkimus tehtiin, jotta voitiin varmistua siitä, puhuiko mies totta. Olisi mielenkiintoista tietää oikein yksityiskohtaisesti, mitä hän oikein kertoi. Jotain aika merkittävää varmasti. Ainakin eräs Isojoella poliisina toiminut henkilö kertoi kuulustelupapereita lukiessa vakuuttuneensa tämän syyllisyydestä.

Tapani Tikkala Vaasan Krp:stä kertoi julkisuuteen vuonna 2003, että poliisi oli aikoinaan oikein miehen jäljillä, mutta näyttö ei riittänyt. Tikkala pitää itsekin juuri tätä miestä murhaajana. Yksin mies ei kätkemisistä olisi suoriutunut, mutta apulainen oli lähellä. Tekijä oli vuonna 1953 38-vuotias.

Epäilyä vahvistaa vielä Pekka Santtilan tekemä profilointi, jonka mukaan tekijä oli juuri täsmälleen samanlainen kuin poliisin epäilemä mies. Asui lähellä, liikkui paljon maastossa, tunsi uhrin ainakin jollakin tavalla, oli syyllistynyt aiemmin seksuaalirikokseen, taipumus väkivaltaisuuteen, syrjäänvetäytyvä ja yleisesti outona pidetty henkilö.

[strangelove]

Olisi kiintoisaa tietää, mitä Kyllikki tarkoitti pyytäessään Kauko Kanervolle lähettämässään kirjeessä apua sielunhoidollisiin ongelmiin, "jotta hän uusissa olosuhteissa voisi vetää jonkun lähimmäisensä ikuisen totuuden tielle"? Oliko joku Kyllikin lähimmäinen kenties tullut uskoon - sitäkö tarkoitti "ikuisen totuuden tie"? Vai oliko Kyllikillä ja jollain hänen läheisellään jokin salaisuus joka vaivasi Kyllikkiä? Läheinen ei välttämättä tarkoittanut perheenjäsentä tai edes sukulaista. Se saattoi merkitä myös Kyllikin muuten läheiseksi kokemaa ihmistä. Olisiko tämä "läheinen" ollut se avain ratkaisuun...

Spekuloida voi aina.

[Mikko82]

Kaarankajärven episodi oli sitten kaiken huippu.

Selventää täytyy, että Kaarankajärven episodi sinänsä ei tietenkään ollut huhu, vaan tapahtunut tosiasia. Siis sinne rynnättiin tutkimaan huhujen perusteella, mutta siellä sattuneet tapahtumat (lähinnä öiset äänet) tapahtuivat eri aikaan kuin Kyllikin katoaminen (jos tapahtuivat lainkaan).

Maybrick: Vihjaat siis sitä että tämä Kyllikki Saaren "katoaminen" ennen murhaa on voinut saada aloitteen Kyllikiltä itseltään, niin että tyttö on lopulta lähtenyt tutun miehen mukaan?

Kaarankajärvi oli totta, eikä mikään huhu.