Lasten kasvatuksesta

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
Avatar
Geissimummo
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1419
Liittynyt: Su Huhti 20, 2008 4:03 pm

Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Geissimummo »

Mikko82 kirjoitti:Yleensä menee 4 kuukauttakin, etten soita vanhemmilleni. En ymmärrä vaan ihmisiä, jotka on niin sukurakkaita että äitinsä perässä tulee juosta päivittäin/viikottain/kuukausittain. Eriasia on sitten, jos vanhemmat alakvat olla huonossa kunnossa, ettei sängystäkään pääse ylös.
Mikko82 kirjoitti:Kyllä isovanhemmilla on tärkeätä varmasti nähdä lapsen lapsensa kehityksen. Eli sinusta lapsen ei tulisi pitää isovanhempia rakkaina ihmisinään, mutta sitten vasta hautajaisissa arkun äärellä? Serkuilleni vaan kävi niin, kun toinen mummula oli heille tärkeämpi!
Minulta taisi mennä jotain ohi :shock: Itse ensin mainitset, ettet pidä vanhempiisi yhteyttä välttämättä kuukausiinkaan, eikä yhteydenpito ole niin välttämätöntä elleivät vanhemmat ole huonossa kunnossa. Sitten kuitenkin painotat isovanhempien tärkeyttä. Heitä pitäisi tavata usein, ennen kuin se on myöhäistä. Isovanhemmat ovat siis tärkeämpiä kuin omat vanhempasi? Kun kerran kiellät olevasi "sukurakas" ihminen, miksi perheesi tai sukulaistesi pitäisi jaksaa silti hoitaa sinun kitiseviä kakaroitasi?
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen.
A friend is nothing, but an known enemy.
Avatar
Geissimummo
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1419
Liittynyt: Su Huhti 20, 2008 4:03 pm

Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Geissimummo »

Mikko82 kirjoitti:Miksi monessa perheessä pärjätään tai tyydytään vähään, vaikka kummatkin vanhemmat olisivat työttömänä/työkyvyttömyys eläkkeellä ja on 2-4 muksua ja heille riittää hyvin vähempikin elanto ja lapsilisät.
Eikös tuollaisessa tilanteessa ole pakko tyytyä vähempään, kuin muita vaihtoehtoja ei ole? Töitäkään ei ole mahdollista tehdä (niitä ei ole). Silloin sitä syö vaikka pieniä kiviä pärjätäkseen.
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen.
A friend is nothing, but an known enemy.
Nannitanni
Harjunpää
Viestit: 292
Liittynyt: Ma Maalis 08, 2010 2:24 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Nannitanni »

Voi että.. Tätä keskustelua kun lukee, ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa..

Joo, ei liittynyt asiaan. Ei mulla muuta. Jatkakaa.
"When I'm being sad, I stop being sad and be awesome instead. True story."
-Barney Stinson-
pikku-my
Harjunpää
Viestit: 322
Liittynyt: Pe Huhti 20, 2007 3:54 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja pikku-my »

pikku-my kirjoitti:
Haetaan kaukaa haettuna esimerkki. Hei olen syntynyt vuonna -77. Kun olin 19-vuotias vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa 55 vuoden ikäisenä. Isovanhempia minulla ei harmi kyllä ole enään elossa. Nyt olen raskaana,mitä teen? minulla ei ole mahdollista tukiverkkoa auttamassa minua kasvatuksessa. Edellisen kirjoittajan sanoin en pärjää koska olen alle 20 vuotiaana joutunut omilleni... Eikä minulla ole MUUTA Väkeä!

Mä en edes vaivaudu lukemaan sun vastauksia enään,koska et näemmä vieläkään ymmärrä lukemaasi. Ymmärrätkö sanan ESIMERKKI? Vai onko jossain kirjoitettu,että nämä esimerkit pitää olla omasta elämästä
? Onko joku väittänyt että tämä esimerkki on mun elämästä?
Mikko82
Neuvoja-Jack
Viestit: 508
Liittynyt: Ke Helmi 11, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Mikko82 »

Geissimummo kirjoitti:Minulta taisi mennä jotain ohi :shock: Itse ensin mainitset, ettet pidä vanhempiisi yhteyttä välttämättä kuukausiinkaan, eikä yhteydenpito ole niin välttämätöntä elleivät vanhemmat ole huonossa kunnossa. Sitten kuitenkin painotat isovanhempien tärkeyttä. Heitä pitäisi tavata usein, ennen kuin se on myöhäistä. Isovanhemmat ovat siis tärkeämpiä kuin omat vanhempasi? Kun kerran kiellät olevasi "sukurakas" ihminen, miksi perheesi tai sukulaistesi pitäisi jaksaa silti hoitaa sinun kitiseviä kakaroitasi?
Kaikki ehkä sinusta tuntuu hieman sekavalta, olen pahoillani! Me ollaan kaikki yksilöitä ja meillä on oma elämän kokemus?

Asia on kuitenkin niin, että itse miltein "asuin" elämästäni suurimman osan isovanhempieni luona tai se että eläessään isovanhempani olivat minulle tärkeintä mitä lapsuudessani tai nuoruudessani oli. Minulle isovanhemmat olivat kuin "toinen koti". Joku kysyy, sainko heiltä jotakin perintöä niin en saanut. Raha ei koskaan tulisi liittyä suhteisiin.

Otin esimerkin avovaimon veljen lapsista, koska heillä on samanlainen juttu kuten tätini (eli serkkuni) lapsen lapsista. Heitä käy hoitamassa joko heidän isän tai äidin vanhemmat.

Monelle serkulleni oli hyvin vastenmielistä olla isovanhempien arkkujen äärellä eli huomasin vallan hyvin sen surun toisen ääripuolen, lapsuuden kaipauksen. Ittelleni se oli taas hieman toisenlainen, koska olin tärkeä heille ja he minulle.

Minulta odotettiin että nyyhkyttäisin ja repisin itteni arkun äärellä. Olin pakottanut itseni ymmärtämään jo pitemmältä ajalta tosiasiat.
Geissimummo kirjoitti:Eikös tuollaisessa tilanteessa ole pakko tyytyä vähempään, kuin muita vaihtoehtoja ei ole? Töitäkään ei ole mahdollista tehdä (niitä ei ole). Silloin sitä syö vaikka pieniä kiviä pärjätäkseen.
Onko se mammonan kerääminen 2 aikuiselle ihmiselle sitten kovinkaan järkevää puuhaa (tarkoitan lähinnä pääomatuloilla kerättyä tuloa tai työuria), jos on ne eri-ikäiset 2-4 lasta hankittuna ja elätettävänä ja pitäisi ne vielä jollakin tavalla kasvattaa tavoille. Vaaditaan kissaemoltakin 12 viikkoa ja koiraemolta 8 viikkoa ennen kuin pennut lähteä pois kissaemon "helmoista". Ihmisemolta vaaditaan 15-18 vuotta vähintään, mutta kuten sanon niin onko tuolloin ihminen valmis yleensäkään hankkimaan vielä perhettä, jollei ketään ole tukemassa? Kyllä moni kolmikymppinenkin nainen kysyy vielä äidiltänsä neuvoja lasten hoitamisessa tai muista elämän asioista.
Nannitanni kirjoitti:Voi että.. Tätä keskustelua kun lukee, ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa..

Joo, ei liittynyt asiaan. Ei mulla muuta. Jatkakaa.
Ei mullakaan mitään muuta, mutta oliko tuo nyt sulta mitenkään järkevä kommentti, kun ei sulla ollut mitään aiheeseen liittyen kommentoitavaakaan. :?: :roll:
Lyhennetty: "Jokainen joka sunnuntaina tekee työtä, surmattakoon" (2. Moos. 35:2). Jari Tervo: "Ketkä tekee töitä sunnuntaina, PAPIT. Mä en
millään haluaisi tappaa ketään ihmisiä, mutta kai se on jostain aloitettava"
Mikko82
Neuvoja-Jack
Viestit: 508
Liittynyt: Ke Helmi 11, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Mikko82 »

pikku-my kirjoitti:
pikku-my kirjoitti:
Haetaan kaukaa haettuna esimerkki. Hei olen syntynyt vuonna -77. Kun olin 19-vuotias vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa 55 vuoden ikäisenä. Isovanhempia minulla ei harmi kyllä ole enään elossa. Nyt olen raskaana,mitä teen? minulla ei ole mahdollista tukiverkkoa auttamassa minua kasvatuksessa. Edellisen kirjoittajan sanoin en pärjää koska olen alle 20 vuotiaana joutunut omilleni... Eikä minulla ole MUUTA Väkeä!

Mä en edes vaivaudu lukemaan sun vastauksia enään,koska et näemmä vieläkään ymmärrä lukemaasi. Ymmärrätkö sanan ESIMERKKI? Vai onko jossain kirjoitettu,että nämä esimerkit pitää olla omasta elämästä
? Onko joku väittänyt että tämä esimerkki on mun elämästä?
En ole mikään sokea, joten voit pienentää kirjasin kokoa, kiitos!! Kirjoita tuolla kirjasin koolla jos haluat aloittaa esimerkkisi, mutta älä muuten. Silmiä alkaa särkee. :)

Se, että "esimerkki" luki keskellä kirjoittamaasi lausetta ilman ISOJA KIRJAIMIA niin ei välttämättä erotu, jollei "esimerkki" lue heti lauseen alussa ESIMERKKI.

Muutoin olen kyllä lukenut sun tekstisi, joten älä nyt suutu tai mä suutun ja heitän jokaiselta vastaani kävelevältä vekaralta kännykän helvettiin, joka soittelee niitä soittoääniä turhaan tai puhuu puhelimessa kun kävelee liikenteessä. :)
Lyhennetty: "Jokainen joka sunnuntaina tekee työtä, surmattakoon" (2. Moos. 35:2). Jari Tervo: "Ketkä tekee töitä sunnuntaina, PAPIT. Mä en
millään haluaisi tappaa ketään ihmisiä, mutta kai se on jostain aloitettava"
pete-79
Alibin satunnaislukija
Viestit: 66
Liittynyt: To Elo 19, 2010 10:31 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja pete-79 »

Tää on koomista, niin koomista :lol: :roll:
Kai Mikkokin ampuu yli ihan tahallaan, vai voiko joku ajatella noin vielä 2000-luvulla. Kai sitä on yritettävä perheelle elastusta hakea, kun ei noilla kodinhoidon tuilla ja lapsilisillä oikeen pärjää nykypäivänä.
Ei mulla muuta, en jaksa tähän pahemmin osallistua.
ketsku
Christopher Lorenzo
Viestit: 1504
Liittynyt: Ke Maalis 12, 2008 10:59 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja ketsku »

Sen mä jo ymmärsin, että Mikko haluaa, että lapsen kanssa ollaan kotona 15-18 vuotta ja että lapsella on niin tiukat säännöt, että mitään lipsahduksia esim. koulumatkalla ei satu. Senkin ymmärsin, että Mikon lapsella ei todellakaan tule olemaan kännykkää koska se on turmiollinen ja vahingollinen kehitykselle ja kännykän omaavista lapsista tulee poikkeuksetta kiroilevia häiriköitä. Sitä mä sen sijaan en ymmärrä, että edes vitsillä uhkaillaan ruveta riipomaan muiden ihmisten lasten kännyköitä heiltä pois :roll: ??? Kyllä kuule joka ihmisellä on oikeus kadulla tai bussissa tehdä omalla kännykällään mitä tahtoo. Kaiken maailman hulluja sitä olen töidenkin merkeissä tavannut mutta kyllä tää Mikon kännykkäviha on jo taas ihan omaa luokkaansa. Ihan niinkuin kännykät olis tehneet jotain pahaa Mikolle...

Anopistani sen verran, että ihan itse hän halusi kännykkään siirtyä ja lankapuhelimen irtisanoi vasta n. vuosi sitten koska se on epäkäytännöllinen ja tuhottoman kallis.

Myöskään tuo isovanhemmista jauhaminen ei oikein mene mun jakeluun. Eihän lapsia sillä asenteella tehdä, että ne sysätään isovanhemmille joilla siis Mikon mukaan on henkinen velvollisuus auttaa. Mikä siinä nyt on sitten sen pahempaa, että molemmat vanhemmat käy töissä ja lapsi on vaikkapa perhepäivähoitajalla (max. 4 lasta) joka on sama ja tuttu kuin se, että lapsi on isovanhemmilla joita ei todellakaan tapaa joka päivä? Meidän lapsi ei ole koskaan ollut mun vanhemmilla hoidossa. En kyllä antaiskaan mutta eivät ne ottaiskaan. Sanoivat, että ovat omat lapsensa hoitaneet ja se riitti heille. Mielestäni heillä on täysi oikeus näin ajatella.

Sitten lainaus:
Vaikka omaisuutta olisi mulla miljoonia, niin mähän en kännykkää lapselleni hankkisi, prkl! Ihmeelliseksi lellivauvaksi sitä vanhemmat nykyisin mukulansa kasvattaa...kurista ja järjestyksestä viis veisataan!!!! Ne teidän lellivauvat leuhkivat sitten päiväkodissa ja peruskoulussa, kun mulla on tällainen eikä sulla olekaan ..lällällää! Sitten alkavat ruinaamaan niitä mitä on niillä rikkaiden perheiden mukulilla.
Kerro mulle nyt, että kun kerran teillä on avokkinne kanssa jo selvät sävelet tiedossa siitä, että lapsi hoidetaan kunnolla, kurilla ja läsnäololla eli asiat on siis haluamassasi mallissa niin miksi et hankkisi kännykkää? Olethan toki ennen sen hankkimista jo kasvattanut lapsesi tavoille, ei se kännykkä saa häntä uskaltamaan tehdä asioita jotka on kiellettyjä. Voit myös laittaa lapsesi ansaitsemaan sen kännykän. Miksi sua haittaa muiden lasten kännykät?

Ja oletko siis ihan tosiaan sitä mieltä, että kännykkä lapsella=kasvattamaton lellivauva? Ajatteletko yhtään, että sinun lastasi ja teidän perhettä tullaan pitämään outoina koska lapsesi on melkoisella varmuudella ainoa ilman kännykkää sanotaan tuosta 2.-3. luokasta ylöspäin viimeistään? Miksi haluat lapsesi joutuvan silmätikuksi? Itse olen esim. ostanut jotain mitä vastustan (vaikka joku mielestäni typerä lelu) vain siksi, että muillakin on enkä halua, että lasta kiusataan tai pidetään omituisena.
Nannitanni
Harjunpää
Viestit: 292
Liittynyt: Ma Maalis 08, 2010 2:24 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Nannitanni »

Mikko82 kirjoitti:
Nannitanni kirjoitti:Voi että.. Tätä keskustelua kun lukee, ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa..

Joo, ei liittynyt asiaan. Ei mulla muuta. Jatkakaa.
Ei mullakaan mitään muuta, mutta oliko tuo nyt sulta mitenkään järkevä kommentti, kun ei sulla ollut mitään aiheeseen liittyen kommentoitavaakaan. :?: :roll:
Ei, se ei ollut ilmeisestikään järkevä kommentti, jos siitäkin pitää vetää herne nenään. Mutta edelleen, en aio ottaa minkäänlaista kantaa aiheeseen lasten kasvatuksesta, koska minulla ei siitä vielä ole omakohtaista kokemusta.
"When I'm being sad, I stop being sad and be awesome instead. True story."
-Barney Stinson-
Avatar
Geissimummo
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1419
Liittynyt: Su Huhti 20, 2008 4:03 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Geissimummo »

ketsku kirjoitti:Meidän lapsi ei ole koskaan ollut mun vanhemmilla hoidossa. En kyllä antaiskaan mutta eivät ne ottaiskaan. Sanoivat, että ovat omat lapsensa hoitaneet ja se riitti heille. Mielestäni heillä on täysi oikeus näin ajatella.
Mulla on sama tilanne! Äitini on aina sanonut, että kun joskus haluan tehdä lapsia, teen ne itselleni enkä hänelle ja isälleni. Koska he ovat itsekin minut kasvattaneet suurimmaksi osaksi ilman isovanhempiani, mikä on täysin normaalia. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että vanhempani olisivat kuljettaneet minut hoitoon isovanhemmilleni kun itse menivät töihin. Asiat järjestettiin jollain muulla tapaa, äitini vei minut hoitopaikkaan tai oli kotona kanssani, riippuen töiden määrästä. Isovanhempani omistivat minun lapsuudessani maatilan, ei olisi tullut kuuloonkaan että olisin roikkunut heidän perässään mitä "vaarallisimmissa" paikoissa (kaivoja, koneita ymym).

Olen kaikesta huolimatta saanut parhaimman mahdollisen kotikasvatuksen (mielestäni). Minulla on ollut 7. luokalta saakka kännykkä, olen saanut joululahjaksi stereot ja vanhempana kannettavan tietokoneen. Ei minusta siltikään ole tullut häirikköä ikinä tai muutenkaan "rajumpaa" kuin muut. Koulussakaan en näistä huolimatta ollut suosituimpien porukassa, enkä kyllä kiusattujenkaan. Tavaramäärä ei ole siis muuttanut minun elämääni mitenkään, osaan arvostaa puusaunaa ja luonnonrauhaa, joita Mikkokin on painottanut. Viihdyn luonnossa, marjastan ja sienestän jnejne. Silti minulla on kännykkä.
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen.
A friend is nothing, but an known enemy.
Florence86
Poliisikoira Rex
Viestit: 258
Liittynyt: Ke Tammi 20, 2010 5:14 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Florence86 »

Minkämoinen puu, semmoset oksat.

Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.

Ei se lapsi ikinä itse kävele, jota aina talutetaan.

Joka ei nuorena työtä tee, se vanhana kerjää.

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.

Sen laulua laulat jonka leipää syöt.

Jne. Aina on lapset kasvatettu Herran nuhteessa (tähän sellainen värisevä, valittava äänensävy) mutta nykyään, voi tätä nykyaikaa! On kaikenlaista matkatelefoonia ja levotonta rytmimusiikkia.. elämme lopun aikoja :o

Vakavasti puheenollen.. ketsku tuolla aiemmin jo nostikin tän kiusaamisnäkökulman esiin. Eli Mikko82, kysyisin sulta seuraavaa ja toivon vilpitöntä vastausta: kuvitellaan sut ekaluokkalaisen pojan tai tytön isäksi. Sun lapsi on aloittanut nyt syksyllä koulun ja eräänä päivänä toteaa surullisena, että on vaikeaa olla ilman kännykkää. Kaikki vaihtaa luokassa toistensa numeroita ja soittelee/tekstailee sit iltaisin ja viikonloppuisin "hei voitko olla?" "tuutko leikkii?" ja lapsesi jää tän kaiken ulkopuolelle. Synttärikutsut ja läksyt lähetellään kännykän välityksellä. Lapsesi kavereita naurattaa kauheasti se, että teillä on vaan lankapuhelin ja siihen pitäisi sit soittaa. Pian lapsesi joutuu silmätikuksi. "Joo se on vähän outo, ei sen porukat anna sen tehä mitään".

Mitä sä Mikko82 tekisit tuossa tilanteessa? Pitäytyisitkö kannassasi vai voisitko kuvitella joustavasi kännykän suhteen jos se auttaisi lastasi pääsemään kaveriporukkaan paremmin sisälle?
Clear water has no fish.
ketsku
Christopher Lorenzo
Viestit: 1504
Liittynyt: Ke Maalis 12, 2008 10:59 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja ketsku »

^Juuri näin. Ja lisäksi meillä lapset ainakin lähettelevät bluetoothilla toisilleen kuvia, musaa, pelejä, taustoja ym. Ulkopuolinen tulee olemaan sellainen lapsi jolla ei kännykkää ole viimeistään tokaluokalla. Mitäköhän sitten ajattelet kun lapsellesi ei kukaan soitakaan siihen maailman mahtavimpaan lankapuhelimeen tai sun puhelimees? Kaikkihan tietää jo siinä vaiheessa, että teidän perhe on poikkeuksellinen ja omituinen :(
pikku-my
Harjunpää
Viestit: 322
Liittynyt: Pe Huhti 20, 2007 3:54 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja pikku-my »

Mikko82 kirjoitti:Kyllä isovanhemmilla on tärkeätä varmasti nähdä lapsen lapsensa kehityksen.

Varmasti haluavatkin, mutta otetaan tähän taas OLETUS ja ESIMERKKI

Sinulla on 2 sisarusta,heillä yhteesnsä 5 lasta ja sinulle syntymässä esikoinen. Isosiskosi asuu rovaniemellä 3 lapsensa kanssa ,pikkusiskosi vanhempiesi kotipaikkakunnalla (OLETETAAN paikkakunnaksi jyväskylä) 2 lapsensa kanssa ja sinä lappeenrannassa. Vanhempasi ovat vielä työikäisiä ja toinen heistä käy vuorotyössä aikavälillä 6-22 myös viikonloppuisin.
Miten vanhempasi/sinä ja sisaruksesi hoidatte nämä tapaamiset/ sen että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan?

Minusta TÄSSÄKIN tapauksessa on isovanhemmilla on oikeus ns. omaan aikaan,aivan sama kyllä jos he olisivat eläkeläisiä,niin en mä ainakaan voisi vaatia heitä vahtimaan lapsiani. Kyllä kun se oma työura on painettu vuorotyössä tai ei,niin on aika siihen rauhottumiseen. KYLLÄHÄN JOSKUS niitä lapsia isovanhemmatkin hoitavat ja pitääkin hoitaa.

Ja kun taas kuitenkin puutut siihen että eikö puolisoilla ole isovanhempia mitkä voi myös ottaa,niin jatketaan jo valmiiksi ESIMERKKIÄ niin että,isosiskosi puolisonn vanhemmat on kuollut, pikkusiskosi vanhemmat asuu Ivalossa ja sinun puolisosi vanhemmat OULUSSA.
Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Ulkopuolinen tulee olemaan sellainen lapsi jolla ei kännykkää ole viimeistään tokaluokalla. Mitäköhän sitten ajattelet kun lapsellesi ei kukaan soitakaan siihen maailman mahtavimpaan lankapuhelimeen tai sun puhelimees?
Meillä ei 4.-luokkalainen ole ulkopuolinen, vaikka hänellä ei ole kännykkää, puhumattakaan 2.-luokkalaisesta. Lankapuhelin soi ahkerasti iltapäivisin, kun 2.-luokkalaista kaverit tavoittelevat, ja minun kännykkä soi molempien mainittujen lasten kavereiden soitoista. Eli ainakaan VIELÄ ei kännykän puuttuminen ole aiheuttanut omituisuuden leimaa tai eristymistä muusta maailmasta. Naapurustossamme on useita monilapsisia perheitä (lapsia 10 tai vähän alle/yli perheessä), joten olisi hulluutta tai epätaloudellista hankkia kaikille kouluikäisille oma känny. Emme siten poikkea mitenkään silmäänpistävästi muista. Ihan vierinaapurin 2.- ja 3.-luokkalaisilla lapsilla on molemmilla kännykät olleet jo aikoja, mutta koskaan ei ole meidän lapsia kiusattu kännykän puutteen takia. Onneksi (?) tällä asuinseudulla on paljon erilaisia elämäntapoja, ja kännykkä on niin arkinen asia, ettei se riitä erottelemaan eri perheiden lapsia.
Muuten synttärikutsuja tulee todella paljon näille kahdelle, mutta täällä ne tulevat koulussa lapsen käteen tai joskus postilaatikkoon, kortteina, joiden tekemiseen on oikein paneuduttu.

Toisaalta, jos lapsillani olisi kännykät, tuskin se lisäisi tai vähentäisi rauhaa meillä tai muuttaisi oikeastaan mitään. Laskuja vain olisi lisää. 8)
Nothing is quite what it seems
Florence86
Poliisikoira Rex
Viestit: 258
Liittynyt: Ke Tammi 20, 2010 5:14 pm

Re: Lasten kasvatuksesta.

Viesti Kirjoittaja Florence86 »

Maybrick kirjoitti:
ketsku kirjoitti:
Ulkopuolinen tulee olemaan sellainen lapsi jolla ei kännykkää ole viimeistään tokaluokalla. Mitäköhän sitten ajattelet kun lapsellesi ei kukaan soitakaan siihen maailman mahtavimpaan lankapuhelimeen tai sun puhelimees?
Meillä ei 4.-luokkalainen ole ulkopuolinen, vaikka hänellä ei ole kännykkää, puhumattakaan 2.-luokkalaisesta.
Loistavaa jos näin on. Valitettavasti lapsia, siinä missä aikuisiakin, on kuitenkin moneen eri junaan ja usein se on ihan sattumasta kiinni minkälaiseen luokkaan se oma lapsi sijoittuu ja minkätyyppisistä lapsista ryhmä tuolloin koostuu. Jotkut lapset leikkivät kaikkien kanssa ja jotkut ovat tarkempia; varsinkin jos monta tyyppiä lyöttäytyy yhteen niin lasten porukassa se tyhmyys todella tiivistyy. Siinä onkin vanhemmille sitten miettimistä. Mitä opetan lapselleni? Että on hyvä sellaisena, kun on - silläkin uhalla, että tulee kiusatuksi koko peruskoulunsa ajan? Vai onko joskus hyvä vähän joustaa ja yrittää mennä porukan ehdoilla; kenties luopua siitä Nalle Puh-repusta tai hankkia se kännykkä?

Joskus kiusaaminen ei vaadi mitään silmiinpistävää, joku vaan jää yksin, joku leimataan. Lasten maailma voi olla varsin julma.
Clear water has no fish.
Vastaa Viestiin