Jäljet; verijäljet - hajujäljet

[Matula]

Sitä paitsi Anneli oli jo vuosien varrella tottunut toimimaan poliisin kanssa. Hän oli jo ennen pidätystään epäillyt poliisin olevan kintereillä.

Oho !!! Se, etta Anneli "on epaillyt poliisin olevan kintereilla" on totuttanut hanet toimimaan poliisin kanssa !!!???!?!??! Kun epailee, niin on mielestasi siis jo kokenut ??!?!?!!

Poliisit aikaansaivat painostavilla kuulusteluillaan ja Annelin vasymyksella "tunnustuksen". Sita on turha kiistaa.

Koskahan Holmes ne omat kuulustelusi ovat ?

[MissHolmes]

Annelia kuultiin ennen ''tunnustuskuullusteluja'' vuosien varrella jutun tiimoilta moneen otteeseen. Jutustelu poliisin kanssa ei ollut hänelle uutta.

Jos jokainen henkirikoksesta epäillyksi tullut ja tutkinnan alle joutunut ajautuisi samaan tilaan kuin Anneli, olisi tässäkin tapauksessa noin 700 syyllistä.
Miksi ihmeessä kukaan muu ei äitynyt samaan tilaan? Joukossa on varmasti ollut paljon myös niitä, joiden elämänhallinta on esim irtisanomisen vuoksi ollut muutenkin jo hukassa. Eikö tällainen tapaus olisi ollut potentiaalimpi erehtymään syyttömyys/syyllisyys kysymyksessä itsensä kohdalla?

Miksi ensimmäisenä julkisuuteen ajatunut tapaus pystyi määrätietoisesti kiistämään syyllisyytensä? Entä ne muut? Onko niin, että syyllisen on helpompi kieltää syyyllisyytensä ja syyttömän myöntää?

[awa]

Poliisit aikaansaivat painostavilla kuulusteluillaan ja Annelin vasymyksella "tunnustuksen". Sita on turha kiistaa.

Vai etta painostavilla kuulusteluilla. Varsinkin ensimmaisena aamuna sairaalassa poliisimihet suorastaan kovisteli Annu -raukkaasi. Ei vaan - enaa olisi puuttunut, etta toinen konstaapeleista olisi antanut Annulle intialaista paahierontaa ja siina samalla toisen hellasti sivellessa toipilaan jalkoja hoivaavalla pedikyyrilla. Ovella kolmas harrasilmeinen poliisimies olisi suitsuttanut ruusuntuoksua huomeeseen, gregoriaanisen kirkkolaulun savelten soidessa ihanasti taustalla.

No, eikohan siina kuitenkin kaynyt vain niin, etta poliisi lopulta selvitti rikoksen. Siihen sina Matula et olisi pystynyt. Valitettavasti.

[Kuolemannaakka]

Annelia kuultiin ennen ''tunnustuskuullusteluja'' vuosien varrella jutun tiimoilta moneen otteeseen. Jutustelu poliisin kanssa ei ollut hänelle uutta.

Jos jokainen henkirikoksesta epäillyksi tullut ja tutkinnan alle joutunut ajautuisi samaan tilaan kuin Anneli, olisi tässäkin tapauksessa noin 700 syyllistä.
Miksi ihmeessä kukaan muu ei äitynyt samaan tilaan? Joukossa on varmasti ollut paljon myös niitä, joiden elämänhallinta on esim irtisanomisen vuoksi ollut muutenkin jo hukassa. Eikö tällainen tapaus olisi ollut potentiaalimpi erehtymään syyttömyys/syyllisyys kysymyksessä itsensä kohdalla?

Miksi ensimmäisenä julkisuuteen ajatunut tapaus pystyi määrätietoisesti kiistämään syyllisyytensä? Entä ne muut? Onko niin, että syyllisen on helpompi kieltää syyyllisyytensä ja syyttömän myöntää?

"The use of false evidence (including statements such as, "Your fingerprints are on the gun") in interrogation is implicated in almost every false-confession case, but American courts have upheld the practice. This is not to say that police intentionally ensnare the innocent. Kassin notes that detectives are trained to believe they can make accurate judgments about a suspect's truthfulness, though "there's a level of overconfidence in the initial judgment, and they begin the interrogation with a presumption of guilt." "

Nauhalta ei kuulu kenenkään ulkopuolisen ääntä, siis kukaan ei ole ollut paikalla. Ikkunasta ei ole voinut kulkea niin nopeasti. Pesuhuoneessa ei ole voinut olla kukaan piilossa. Jukka kuoli kun olit poissa puhelimesta.
Näitähän Annelille toisteltiin kerta toisensa jälkeen ja kehoitettiin tunnustamaan. Uudelleen aloitetuissa kuulusteluissa oli se ero aikaisempiin, että näissä Anneli oli epäilty, siis poliisilla oli käsitys, että hän oli syyllinen. Tilanne siis huomattavasti stressaavampi.

Ja Annelin tunnustushan oli se, että hän ei muista mitään, mutta jos kerran niin on, niin olisiko se sitten mennyt näin. Poliisi otti jokaisen Annelin tarinan tapahtuman faktana, ja jatkoi niiden pohjalta lisäkysymyksiä. Vaikkakin jo itse tarina oli vain haparoivia mielikuvia ja osin ristiriitainen paikalle jääneisiin jälkiin nähden. Ja kaikessa, loppuun asti, oli tuo "en muista tällaista, mutta varmaan sitten, jos kerran näin väitetään"-ajattelu. Mitään koherenttia ja jälkiin sopivaa tarinaa Anneli ei antanut, vaan keksi itsekin saamiensa vihjeiden pohjalta selitystä tapahtumista niitä todellisuudessa edes muistamatta. Ikäänkuin ulkopuolisena ratkoi tapausta poliisin kanssa.

Vääriä tunnustuksia aiheuttavia kuulustelutekniikoita:
1.Police bait present true and false testimony , thus create a feeling of hopelessness.

2. Contrasts of far worse punishment with minimizes version of offense that is offered. Leniency with the District Attorney and the judge may not be promised but it is implied.

3.Relentless interrogation over long periods of time.

Ainakin 1 ja 3 -kohta pätevät aivan selvästi tähän tapaukseen, ja kakkonenkin siinä mielessä, että Annelin tunnustus sisälsi "lieventäviä asianhaaroja", eli sen, että Jukka kävi kiinni, oli pelottava ja hänellä oli veitsi, joten tuomio ei olisi välttämättä murhasta.
Tyttärenhän poliisit saivat itkemään, kun vaan väittivät, ettei takkahuoneessa voinut olla ketään, ja ikkunasta ei sillä tavalla pääse kun hän väitti. Tässä oli siis etukäteen päätetty "oikea versio", ja tyttären tarinaa ei uskottu. Tytär ei kuitenkaan koskaan täysin luopunut väitteestään ulkopuolisesta murhaajasta.

Väärät tunnustukset ovat yleisiä:
"The participants were 24 627 high school students in seven countries in Europe. Out of 2726 who had been interrogated by the police as a suspect, 375 (13.8%) claimed to have made false confessions to the police."
No, tää on ehkä enemmän Tunnustus-ketjuun kuuluvaa matskua...

[surfergirl]

Vääriä tunnustuksia varmasti tapahtuu mutta mä olen kyllä aika varma siitä että kohtalaisen suuri osa niistä jotka väittävät tehneensä väärän tunnustuksen on syyllisiä jotka heikolla hetkellä tunnustivat tekosensa ja katuvat tunnustusta sitten jälkeenpäin ja yrittävät saada sanansa takaisin.

[pikasso]

Jotenkin sitä mieltä, että olisi edes jotain mitä tunnustaa, mutta ei oikein ole mitään mistä edes kiinni ottaisi. Muisti on niin ja näin.

[taavetti]

Olen edelleenkin sitä mieltä, että Auerin muistuneet muistelot ns. tunnustusvaiheessa tähtäsivät vain lievempään tuomioon. Luultavasti Auer oli hieman "hupsista, nyt otti ohraleipä" ja yritti venkoilla itsepuolustusta ja muistamattomuutta, ettei nyt ihan murhasta käytäisi leskiparkaa syyttämään.

Kaikki Auerin surmatapahtuman jälkeiset tekemiset (Nyt unohtetaan tää ja muutetaa Turkkusee...niinkuin näköjään tapahtuikin; unohdettiin ja muutettiin) viittaavat vahvasti syyllisyytten. Normaalisti ihminen ei siis näin toimi traumaattisen tapahtuman jälkeen. Tätä on selitetty Auerin persoonan erityislaatuisuudella. Nyt Auer kuitenkin uusimmissa poliisikuulusteluissa pikkaisen puristettuna onkin niin manipuloitavissa ja herkkä, että käy ihan syyttömänä immeisenä murhankin tunnustamaan. Mikä se Auerin todellinen persoona nyt sitten loppujen lopuksi on?

Heti aviomiehen väkivaltaisen kuoleman jälkeen Auer on rauhallisena kertomassa ja muuntelemassa tarinaansa. Siis surmaa seuraavana päivänä. Luulisi, ettei sitä meidän Anskua nyt niin pienestä murreta?

Lisäys: Auer ei todellakaan ollut tunnustusvaiheessa mikään ensikertalainen poliisien kanssa. Hän on käynyt kertomassa murhayön tarinoita useampaan kertaan, tunnistanut muutaman viattoman ihmisen jne. Ehkä hän oli niin tottunut Joutsenlahden myötätuntotiimiin, että järkyttyi napakammasta toiminnasta uuden linjauksen henkilöiden tahoilta. Oikeudenkäynneistä sai sen kuvan, että Auer suorastaan vihaa Tapio Santaojaa.

[Belker]

"Joutsenlahden myötätuntotiimi" on hyvin sanottu. Hommaa voi tosiaan verrata, että se oli kuin Auer olisi syöttänyt pulua, ja pulu-Joutsenlahti söi kaiken. Pitkän ajan. Joka kerta mahan täyteen.


Auerin muuttoa Turkuun pidän luonnollisena. Aika usein onnettomuus- ja henkirikosasunnossa on vaikea elää synkkien muistojen kanssa. // Auerin käyttäytyiminen kuulusteluissa on kiikun-kaakun. Mutta lapselle teon myöntäminen on aika raskauttavaa, niin taisi KäO:kin todeta.

[annaanna]

Oletin, että täällä väännettäisiin veri- ja hajujälkien tutkinnasta vastanneiden humalatilasta, mutta täällä ollaankin asian ytimessä. "Tunnustuksen" olemassaolon itse ehdin jo aivan unohtaa. Sitä on puolelta jos toiseltakin pohdittu, hyvä niin. Korjatkaan, jos muistan väärin, mutta eikö se käräjäoikeus syyttäjän peesaamana pitänyt raskauttavana sitä AA:n tunnustusta, eikö se niin mennyt.
Joku muistaa käräjäoikeuden pitäneen raskauttavana AA:n lapselleen tekemää "tunnustusta", kuka mitäkin muistaa. Tämänkin minä jo olen unohtanut. No, onneksi joillakin pysyy faktat hallussa. Niinkuin nyt Pikassolla.


Vastaansanomattoman viisaasti ajateltu:

Jotenkin sitä mieltä, että olisi edes jotain mitä tunnustaa, mutta ei oikein ole mitään mistä edes kiinni ottaisi. Muisti on niin ja näin.

Just tollai mullakin usein, etenkin silloin.

[pikasso]

^Syytön kun olen...

No heitto mikä heitto,vaakakupit eivät ole vieläkään tasapainossa. Onneksi en ole tuomari vaan tasalanttuinen kansalainen heittämässä kupista toiseen vähän jotain painavampaa.

[Belker]

Tässä IL:n mukaan KäO:n yksi perustelukohdista, loppuosa (aik. syyskuun kuulusteluja en laita, niiden ristiriitaisuus on vieläå puimatta):

Lokakuussa 2009 Auer kertoi videoidussa tapaamisessa lapselleen olevansa syyllinen surmaan. Käräjäoikeus ei pidä uskottavana, etteikö Auer olisi tyttärelleen asiasta kertoessaan ymmärtänyt sanomansa merkitystä. Oikeus ei myöskään usko Auerin enää tuolloin kärsineen väsymyksestä ja sekavuudesta.

Olipa aik. poliisikuulustelujen ja tunnustuksen laita miten vain, lapsen kanssa myöhemmin juteltaessa on vaikea käyttää univajetta tai kuulustelutilannetta vasta-argumenttina.

[Kuolemannaakka]

Tässä IL:n mukaan KäO:n yksi perustelukohdista, loppuosa (aik. syyskuun kuulusteluja en laita, niiden ristiriitaisuus on vieläå puimatta):

Lokakuussa 2009 Auer kertoi videoidussa tapaamisessa lapselleen olevansa syyllinen surmaan. Käräjäoikeus ei pidä uskottavana, etteikö Auer olisi tyttärelleen asiasta kertoessaan ymmärtänyt sanomansa merkitystä. Oikeus ei myöskään usko Auerin enää tuolloin kärsineen väsymyksestä ja sekavuudesta.

Olipa aik. poliisikuulustelujen ja tunnustuksen laita miten vain, lapsen kanssa myöhemmin juteltaessa on vaikea käyttää univajetta tai kuulustelutilannetta vasta-argumenttina.

Mutta kun ei Anneli lapselle tunnustanut mitään murhaa. Hänhän sanoi, että "poliisit on täällä kertoneet minulle sellaisia asioita... että kyllä minä nyt uskon, ettei siellä ollut muita...jnejne". Hän ei missään vaiheessa sanonut muistavansa, että oli tappanut Jukan, ei hän tunnustanut mitään. On eri asia todisteiden valossa sanoa, että kai se sitten minä olin, jos ei siellä ketään muuta kuulemma ollut, kuin tunnustaa, että minä murhasin. Ei sellaista asiaa voi tunnustaa, mitä ei muista.
Poliisi otti Annelin jutut tunnustuksena ja totena, vaikka ne eivät voineet kaikilta osin edes pitää paikkaansa, ja vaikka hän ei pystynyt selittämään juuri mitään tapahtumista. Ihan samantyylisesti kuin joissain ulkomaisissa tapauksissa on syylliseksi saatu joku pikkuhassu, joka vaan on tunnustanut, vaikka ei ole edes voinut olla paikalla murhan tapahtuessa. Poliisit tietenkin haluavat jutun selvinneeksi ja pois päiväjärjestyksestä, ja siksi tunnustuksen kiusalliset ristiriidat tai yksityiskohtien täysi muistamattomuus tai kaikkien jälkien selittämättömyys on helppo unohtaa.

[alpo holisti]

On kummallista, ettei pohjapiirros ole yksi yhteen.


Jos perusteluksi otetaan, että lasin sirujen vuoksi tyttö meni TV:n viereen maton reunaan...ei siis ovelle kuten hän sanoi...katve löytyy väärin piirretystäkin kuvasta.
(tosin tytön puheisiin vedotaan milloin, kuka omien tarkoitusperiensä mukaan mitenkin...pointtini ei ole ottaa niihin kantaa, vaan miettiä, missä tämä olisi ollut...rekokameran paikka tuntuu vähän...kummalliselta...tuskinpa siinä on tytön paikkaa tarkoitettu)
Yleensä lapset, miksei aikuisetkin, peloissaan kurkistavat...valokuvassa looginen reitti olisi kulkea matonreunaa ja kurkistaa kunnes jotain näkyy...


Tässä kuvassa saa paremman käsityksen, miten maton päällä on voitu kävellä...
Sehän voi myös vaikuttaa päätelmiin siitä miten huoneessa on juostu. Maton päällä jalkineen
ääni on erilainen. (vrt. piirros ja kuva...edm. saa kuvan, että maton päällä mentäsiin useampikin askel, mutta kuvasta voisi päätellä toisin)

Yhtyisin turrumurren huomioon, pohjakuvassa on virheitä...mattokin on epätarkasti piirretty.
Toivottavasti puolustus huomaa käyttää hyväkseen. Turumurren takkalöytö on yksi parhaita,
mitä asian tiimoilta on tehty viime aikoina!

Pakeniko huppumies pesuhuoneesta vai takan edestä...no ne on kyllä samassa suunnassa


...ei tuo ainakaan keittiössä tullut eikä ulko-ovesta mennyt. vaan tästä.


ja valoisaa oli, tai ei...ai niin oli, koska lapsi pelästyi...kukapa ei!
Ekalla kerralla hän ei tällaista näkyä kohdannut,mutta ymmärsi, että isän asiat on huonosti.
Takka luo lattialle sängyn viereen valokatveen, joten mitkähän valot oli päällä...sehän taitaa vaikuttaa aika moneen asiaan, kuten mitä on voinut mistäkin nähdä...ml. varjot

Kun kuvaa katsoo, niin on pakko todeta, että aika haasteellista olisi olla takan katveessa juuri oikeassa paikassa...mistä tiesi ajoittaa juuri näin, miksi tytön vuoksi, mistä tiesi, että se olisi tyttö joka menisi TV:n ääreen...hänen ainoa mahdollisuutensa on olla littanana niin ettei kukaan huomaa...miksi jne.

Silti turumurren näkemys on hyvä, puolustuksen on vedottava heikkouksiin, joita tutkinnasta löytyy.




Tässä kuvassa mietityttää, että mihin The Blackman laittoi astalon ja missä ovat siitä kuuluneet äänet.
- kädessä kolina ikkunapuitteisiin kuuluisi varmasti,
- ulosheittoääni olisi kova,
- ripustaminen vyöhön, ja ei osuisi mihinkään...njah
- miksi pyrki tässäkin äänettömyyteen?

On mainittu nuo kolinat juuri kun AA otti puhelimen takaisin...
että olisivat ulosmenoääniä:

2:32 Uhrin puheääntä ei enää kuulu
2:35 Lapsi: Äiti.
2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?
2:38 Lapsi: Äiti tuu.
2:39 (kolahdus)
2:39 Lapsi: Nyt siel puhutaa taas.
2:41 (metallinen ääni + vaimeampi kolahdus).
2:42 Epäilty: Onksielt tulos joku?

AA on 2:38 noin kolmen askelparin päässä puhelimesta ja takana huppumies livahtaa ulos?
Ja lapsi näki sen, muttei ei reagoinnut mitenkään?
("nyt siel puhutaan taas"...siis häkessä vai makkarissa...ilmeisesti häkessä,
koska 2:39 AA on enää korkeintaan parin metrin päässä puhelimesta)

vertailua: Makkarista juoksee ulko-ovelle viidessä - kuudessa sekunnissa ilman dopingia...
kävely veisi noin 8-10 sek

[MissHolmes]

Tuon kymmenen sekunttia, jonka varasit surmaajan poistumiselle, AA on joko takkahuoneessa tai sen välittömässä läheisyydessä. Miksi hän ei huomaa surmaajan poistuvan?

2:32 Uhrin puheääntä ei enää kuulu
2:35 Lapsi: Äiti.
2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?
2:38 Lapsi: Äiti tuu.
2:39 (kolahdus)
2:39 Lapsi: Nyt siel puhutaa taas.
2:41 (metallinen ääni + vaimeampi kolahdus).
2:42 Epäilty: Onksielt tulos joku?

Alla on tekstiä, joka on 'matulasyistä' suojattu suojavärillä.

Lapsi kieltää kuulemisissa ehdottomana sen, että äiti olisi käynyt pesuhuone-khh kautta takkahuoneessa. Voisiko tuo totaalikieltäminen johtua siitä, että ymmärtää silloin tapahtuneen jotain lopullista ja suojaa siksi äippää?

[Kuolemannaakka]

Lapsi kieltää kuulemisissa ehdottomana sen, että äiti olisi käynyt pesuhuone-khh kautta takkahuoneessa. Voisiko tuo totaalikieltäminen johtua siitä, että ymmärtää silloin tapahtuneen jotain lopullista ja suojaa siksi äippää?

Minusta lapsi ei mitenkään olisi voinut ekassa kuulustelussa ymmärtää khh:n kautta kulkemisen raskauttavuutta Annelia kohtaan (jos se nyt olisi raskauttavaa... hassuahan on se, että Anneli itse kertoi tapahtumien jälkeen käyneensä pulssia kokeilemassa sitä kautta). Ja ainakin jossain kuulustelussa lapsi aivan oma-aloitteisesti, ja ainakin litteroinnista päätellen hyvin "huolettomasti" sanoi, ettei A mennyt khh:n kautta minnekään. Tämä oli siinä yhteydessä, kun poliisi heitti ikäänkuin huolimattomasti faktana osana aivan muuta kysymystä, että lapsi olisi väittänyt itse a:n menneen khh:n kautta... siis jotenkin tyyliin "entäs silloin kun äiti meni sieltä khh:n kautta, niin... blaablaa", johon tyttö heti sanoi, että ei äiti mennyt sitä kautta, vaan olohuoneen kautta. Laitoin sen osan kuulustelua johonkin ketjuun joskus.
Eli siis lapselta ei suoraan kysytty, asiaa korostaen, menikö äiti johonkin khh:n kautta, vaan hän itse tarttui poliisin virheelliseen väittämään kokonaan toisen kysymyksen yhteydessä. Minusta jotenkin hyvinkin luontevasti ja niin, että vaikutti ihan puhuvan totta.

Ja sitä en tiedä, onko missään kuulustelussa loppujenlopuksi kysytty lapselta, menikö A tapahtumien JÄLKEEN khh:n kautta (pulssinkokeilu). Noissa kuulusteluissa puhuttiin nimenomaan tapahtumista puhelun aikana. Veikkaisin myös, että järkytyttyään lapsi ei välttämättä kaikkea isän näkemisen jälkeen tapahtunutta muista eikä ole rekisteröinyt. Silti pitäisin ihmeellisenä, että hän esim seisoskelisi yksinään jossain samalla kun Anneli pesisi ja piilottelisi murhavälineitä...kyllä hän on suurinpiirtein jalassa roikkunut sen ajan, kun poliisi tuli paikalle.