Lasten kasvatuksesta
Re: Lasten kasvatuksesta.
Ihan ensimmäisiä Suomessa kunnolla tutkittuja moninkertaisia murhamiehiä oli Kerpeikkari eli Juhani Aataminpoika 1850-luvulla. Hänestä kirjoitettujen kirjojen mukaan hänellä oli rakastava ja aina poikansa puolta pitävä äiti, mutta isäpuoli sorti ja alensi kasvavaa poikaa monella tavalla. Kun mukaan lisäksi tuli pojan isän jättämien perintörahojen kavallus, pojalla paloi käämit ja hän murhasi mm. isäpuolensa ja koko perheensä.
Usein myöhemmissä rikostaustoissa löytyy rikkinäistä perhettä tai perhettä jossa kasvatusperiaatteissa on ollut vanhempien kesken suurta erimielisyyttä. Esim. hyvin lepsu ja salliva äiti ja yliankara ja vaativa isä(puoli).
Usein myöhemmissä rikostaustoissa löytyy rikkinäistä perhettä tai perhettä jossa kasvatusperiaatteissa on ollut vanhempien kesken suurta erimielisyyttä. Esim. hyvin lepsu ja salliva äiti ja yliankara ja vaativa isä(puoli).
Nothing is quite what it seems
- Geissimummo
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1419
- Liittynyt: Su Huhti 20, 2008 4:03 pm
Lasten kasvatuksesta.
Olen samaa mieltä muutaman edellisen kirjoittajan kanssa! Mutta... Tästä keskustelusta ei saa enää minkäänlaista "nautintoa", kun Mikko puuttuu
Silläkin vielä 10 päivää "lusimista" jäljellä 
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen.
A friend is nothing, but an known enemy.
A friend is nothing, but an known enemy.
Re: Lasten kasvatuksesta.
Joo, Mikko takas!Geissimummo kirjoitti:Olen samaa mieltä muutaman edellisen kirjoittajan kanssa! Mutta... Tästä keskustelusta ei saa enää minkäänlaista "nautintoa", kun Mikko puuttuuSilläkin vielä 10 päivää "lusimista" jäljellä
Re: Lasten kasvatuksesta.
Te ootte sekaisin 
-
Florence86
- Poliisikoira Rex
- Viestit: 258
- Liittynyt: Ke Tammi 20, 2010 5:14 pm
Re: Lasten kasvatuksesta.
Te todellakin ootte sekasin!
(okei, on munkin vähän ikävä Mikkoa...se oli niin ihanan ehdoton..)
Joka tapauksessa. Tuohon oman lapsen rikollisuuteen palatakseni.. mun mielestä kasvatus on arpapeliä. Moni tekee parhaansa, mutta lopputuloksesta ei kukaan voi mennä takuuseen. Yhden ihmisen elämässä on liian monta liikkuvaa osaa ja se on jostakin syystä kauhea tabu jos vanhempi alkaakin vihata lastaan. Joskus siihen voi olla ihan kunnon syy.
Joka tapauksessa. Tuohon oman lapsen rikollisuuteen palatakseni.. mun mielestä kasvatus on arpapeliä. Moni tekee parhaansa, mutta lopputuloksesta ei kukaan voi mennä takuuseen. Yhden ihmisen elämässä on liian monta liikkuvaa osaa ja se on jostakin syystä kauhea tabu jos vanhempi alkaakin vihata lastaan. Joskus siihen voi olla ihan kunnon syy.
Clear water has no fish.
- Geissimummo
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1419
- Liittynyt: Su Huhti 20, 2008 4:03 pm
Lasten kasvatuksesta.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=20&t=9782
^^ Tuossa taas hyvä esimerkki kännykän hyödyllisyydestä

^^ Tuossa taas hyvä esimerkki kännykän hyödyllisyydestä
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen.
A friend is nothing, but an known enemy.
A friend is nothing, but an known enemy.
Re: Lasten kasvatuksesta.
Apuaaah! Mitä sanotte jos unohdettas nyt se taskupuhelin edes siksi aikaa kun Mikko82 on lusimassa....pliiiis!
Muuten olen yhtä mieltä Florence86 (sukua Mikolle82, kun samankaavainen nimi? vainoharhaista pohdintaa) kanssa, että joltain osin kasvatus ja sen "onnistuminen" on arpapeliä ja onnestakin hieman kiinni. Joskus nämä hyvän perheen vesat saattaa osoittautua ihan aidoiksi mätämuniksi, vaikka oma perhe olis ollu oikeasti hyvä perhe. Seurako on tehnyt kaltaisekseen vai mikä. Olen ainakin itse valmis allekirjoittamaan sen, että ihmisen seurasta voi päätellä millainen tyyppi itse on. Niinkuin kanaalin toisella puolella sanotaan kauniisti jotenkin että "Birds of a feather flock together"
Mielestäni yksi vanhempien tärkeistä duuneista on pitää silmällä lastensa kaveripiiriä, kuitenkaan liioittelematta. Jos huonoihin kavereihin ei puutu ajoissa, se on sitten myöhäistä. Harvalla teinillä riittää oma arviokyky kavereistaan, kun ollaan samaa porukkaa jne. Joskus hajurakoa pitää tehdä jo melko pienten välillä, mikä on vaikea ja hienovarainen homma.
Nimim.kokemusta omaava
Muuten olen yhtä mieltä Florence86 (sukua Mikolle82, kun samankaavainen nimi? vainoharhaista pohdintaa) kanssa, että joltain osin kasvatus ja sen "onnistuminen" on arpapeliä ja onnestakin hieman kiinni. Joskus nämä hyvän perheen vesat saattaa osoittautua ihan aidoiksi mätämuniksi, vaikka oma perhe olis ollu oikeasti hyvä perhe. Seurako on tehnyt kaltaisekseen vai mikä. Olen ainakin itse valmis allekirjoittamaan sen, että ihmisen seurasta voi päätellä millainen tyyppi itse on. Niinkuin kanaalin toisella puolella sanotaan kauniisti jotenkin että "Birds of a feather flock together"
Mielestäni yksi vanhempien tärkeistä duuneista on pitää silmällä lastensa kaveripiiriä, kuitenkaan liioittelematta. Jos huonoihin kavereihin ei puutu ajoissa, se on sitten myöhäistä. Harvalla teinillä riittää oma arviokyky kavereistaan, kun ollaan samaa porukkaa jne. Joskus hajurakoa pitää tehdä jo melko pienten välillä, mikä on vaikea ja hienovarainen homma.
Nimim.kokemusta omaava
Nothing is quite what it seems
Re: Lasten kasvatuksesta.
Ai mä vai?Geissimummo kirjoitti:^^ Tuossa taas hyvä esimerkki kännykän hyödyllisyydestä![]()
![]()
Ettei ihan karata aiheesta, niin pitää mainita hiljattain olleesta tapauksesta, jossa 10-vuotias poika eksyi metsään, ja soitti kännykällään äidilleen, joka hälytti paikalle etsintäpartion. Voin vaan kuvitella miten epätoivoinen poika ois ollut jos puhelinta ei ois ollut... Yksin eksyksissä kylmässä, pimenevässä metsässä
- Geissimummo
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1419
- Liittynyt: Su Huhti 20, 2008 4:03 pm
Lasten kasvatuksesta.
Niin, siis mitä?Cassandra kirjoitti:Ai mä vai?Geissimummo kirjoitti:^^ Tuossa taas hyvä esimerkki kännykän hyödyllisyydestä![]()
![]()
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen.
A friend is nothing, but an known enemy.
A friend is nothing, but an known enemy.
Re: Lasten kasvatuksesta.
Kaks väkästähän osoittaa mun viestiin 
- Geissimummo
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1419
- Liittynyt: Su Huhti 20, 2008 4:03 pm
Lasten kasvatuksesta.
Jos niin haluat käsittää.Cassandra kirjoitti:Kaks väkästähän osoittaa mun viestiin
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen.
A friend is nothing, but an known enemy.
A friend is nothing, but an known enemy.
Re: Lasten kasvatuksesta.
Palataanpa astialle. Miten ajattelet äidin ja toisaalta isän merkityksestä kasvatuksessa, ja millaisissa asioissa heidän osuutensa voisi olla vahvin?
Nothing is quite what it seems
-
MissHolmes
- Ben Matlock
- Viestit: 8826
- Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
- Paikkakunta: Etelä-Suomi
Re: Lasten kasvatuksesta.
Minusta vanhempien ensisijainen asia on toimia yhdenmukaisesti, noudattaen samoja periaatteita ja tukien toisiaan. Pahinta on se, että toinen kieltää ja toinen myöntyy.
Nuotio & Äreät Tiput
Re: Lasten kasvatuksesta.
Palatakseni lasten kasvatukseen, niin kyllähän sitä nykymaailmassa on oikeasti monenlaista näkökulmaa; on tutkimuksia siitä, että päiväkotiin nuorena laitetut lapset voivat huonosti, ja tässä vaiheessa on mainittava tosiaan myös perhe MIkkonen, joka tuota näkökulmaa varsin voimakkaasti esille toi. On myös tutkimuksia, että he ovat sosiaalisempia ja menestyvät koulussa paremmin ( http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtm ... /04/360242 )
Tässä myös hyvä artikkeli aiheesta, asiat eivät ole niin yksiselitteisiä:
( http://www.hs.fi/artikkeli/P%C3%A4iv%C3 ... 1979500914 )
Jos jäät kotiin hoitamaan lapsia, olet joidenkin mielestä miehesi ja yhteiskunnan elätti, mutta jos menet töihin tienaamaan, olet huono vanhempi, kun lapsen kanssa pitää olla kotona siihen saakka, kun lapsi lähtee 18-vuotiaana maailmalle. Näinhän nämä kärjistetysti menevät. Teki niin tai näin, aina jonkin mielestä väärin.
Välillä tuntuu, että lasten kasvatus on jotain ihmeellistä salatiedettä, mutta meillä on koetettu tulla toimeen maalaisjärjellä. Riittävät rajat, rakkautta, turvallisuutta, ohjausta ja opastusta ja aitoa läsnäoloa, siinä mun resepti. Valmista ei ole kylläkään tarjolla, kun ainokaiseni on vielä keskenkasvuinen.
Tässä myös hyvä artikkeli aiheesta, asiat eivät ole niin yksiselitteisiä:
( http://www.hs.fi/artikkeli/P%C3%A4iv%C3 ... 1979500914 )
Jos jäät kotiin hoitamaan lapsia, olet joidenkin mielestä miehesi ja yhteiskunnan elätti, mutta jos menet töihin tienaamaan, olet huono vanhempi, kun lapsen kanssa pitää olla kotona siihen saakka, kun lapsi lähtee 18-vuotiaana maailmalle. Näinhän nämä kärjistetysti menevät. Teki niin tai näin, aina jonkin mielestä väärin.
Välillä tuntuu, että lasten kasvatus on jotain ihmeellistä salatiedettä, mutta meillä on koetettu tulla toimeen maalaisjärjellä. Riittävät rajat, rakkautta, turvallisuutta, ohjausta ja opastusta ja aitoa läsnäoloa, siinä mun resepti. Valmista ei ole kylläkään tarjolla, kun ainokaiseni on vielä keskenkasvuinen.
Re: Lasten kasvatuksesta.
Kyllä mä vaan olen kamalan hämmästynyt täällä olleiden keskusteluiden jälkeen siitä, kun suurimmalla osalla on hyvin liberaalinen tapa kasvattaa omia lapsiaan. Vanhemmuus on Suomessa katoamassa ja jatkuvasti koitetaan poistaa lapsen tieltä kaikki pettymyksetkin joista lapsi kaikkein parhaiten oppisi. Se, jos mikään on vastuuttomuutta lapsen elämän kannalta.
MissHolmes hemmottelee yli parikymppisiä lapsiaan? Entäpä sitten kun teitä ei enää miehesi kanssa yhtenä päivänä ole, miten he voivat tulla silloin toimeen omillaan? Aiotteko te kenties adoptoida ne jollekin toiselle pariskunnalle? Eikä sun tyttäresi lopulta kovinkaan montaa kertaa ole niitä kauravellejä tai tonnikaloja joutunut syömään kotonaankaan, kun on ollut tarjottavana uunipaistit tai joko hanhenmaksapalleroita...tai yleensä sitä lempiruokaa josta tyttäresi pitävät? Olisi varmasti ollut kauheeta porua, jos kerrankin olisit muistanut kenenkin "ruokalajit" väärin.
Pieni kävely tekisi monelle alakoululaiselle vaan hyvää ennen koulun alkamista jokaisena aamuna, jotta lapset olisivat virkeinä koulussa. Eivät he kuitenkaan kotonaan muuta tee kuin pelaavat tietokoneella tai pleikkarilla? Maaseudullakin voitaisi lapset jättää jollekin turvallisella tieosuudella pois koulutaksin kyydistä, josta lapset reippailisivat kouluun. Mutta ei se auta, kun vanhemmat ovat sitä mieltä että oven eteen tulisi taksin tuoda ja oven luota taksin kotiin hakea heidän kulta-pojunsa.
Kuten olen jo todennut, niin uskon että monen lapsen vanhempi soittaa aina liikunnanopettajalle, mikäli lapset ovat joutuneet vähänkin juoksemaan liikunnantunneilla. Nämä vanhemmat ymmärtävät parhaiten itsekin sen sohvalla makaamisen ja penkkiurheilun saati sen että lähtisivät pelamaan lapsiensa kanssa jalkapalloa jonnekin kentälle.
Naurettavinta oli tässä muutama vuosi sitten kokea muutamien naapureiden kanssa, kun lapset pomputtelivat nahkaisella jalkapallolla tuohon asuinrakennuksemme elementtiseinään. Ei ollut ihme että naapuri oli kiukkuinen (en puhu itsestäni), kun jatkuvasti sai kuunnella "tum-tum-tum-tum...." niin että kämpässä tumisi. Siitä otti puheeksi meidän silloinen taloyhtiön puheenjohtaja niiden lasten vanhempien kanssa, että eikö he voisi mennä lapsiensa kanssa jonnekin jalkapallokentällä, kun siinä ois varmasti lapsille enemmän iloa enemmän kuin nämä asukkaiden häiritsemiset. Vastauksena taloyhtiön puheenjohtajamme sai ettei me jakseta lähteä lapsiemme kanssa mihinkään jalkapalloa pelamaan tai katsomaan kentän laidalta kun he pelaavat. Ittekin mentiin aina kaverini isän ja kaverin ja kaverin veljien ja heidän kavereiden kanssa jalkapallloa, jääkiekkoa ja katulätkää pelamaan jne. Aina oli joku vanhempi mukana tai sitten me mentiin keskenämme. Nykyään lapset eivät tiedä muita ihmisiä kuin korkeintaan koulukaverinsa, joiden kanssa vaan ollaan jotta ei tulisi "kolmatta pyörästä" pettymyksiä lapselle?
Meidänkin postiluukusta työnnettiin sisään lappu: "mikä sä olet miehiäsi kunnet anna lastemme leikkiä pihalla". Kyllä leikkimisessäsi joku raja tulee olla, että millainen leikkiminen on sallittua ja millainen ei. Nyt meidän pihassa ei enää lapset leiki ollenkaan, kunnei saa kerran enää paukutella jalkapalloja päin seinää. Emme ole kieltäneet lapsia leikkimästä vaan pikemminkin kieltäneet lapsilta häiriöleikkimisen. Joku mummukin sai kuulemma pallosta päähän tullessaan kotiin talon kulman takaa.
Sitten ne kauhukakarat pitivät rappukäytävää juoksuratanaan joku kesä sitten ja ulkona oli helvetin kaunis ilma. Ei se minua häiritse, että he meluavat rappukäytävässä, mutta jollakin on varmasti jossakin vaiheessa joku pää auki jne. että hieman vaaralliset leikit. Siihen ei vanhemmatkaan puutu vaan "antaa lasten leikkiä" ja sitten jos joku ulkopuolinen puuttuu siihen niin oven takana on vanhemmat (pidän sitä kansalaisvelvollisuutena)...ei kiittämässä vaan torumassa minua, heh!! Sanonkin aina, että eikö teidän tulisi jättää ne torumisenne lapsellenne ja vedän oven kiinni perässäni.
MissHolmes hemmottelee yli parikymppisiä lapsiaan? Entäpä sitten kun teitä ei enää miehesi kanssa yhtenä päivänä ole, miten he voivat tulla silloin toimeen omillaan? Aiotteko te kenties adoptoida ne jollekin toiselle pariskunnalle? Eikä sun tyttäresi lopulta kovinkaan montaa kertaa ole niitä kauravellejä tai tonnikaloja joutunut syömään kotonaankaan, kun on ollut tarjottavana uunipaistit tai joko hanhenmaksapalleroita...tai yleensä sitä lempiruokaa josta tyttäresi pitävät? Olisi varmasti ollut kauheeta porua, jos kerrankin olisit muistanut kenenkin "ruokalajit" väärin.
Pieni kävely tekisi monelle alakoululaiselle vaan hyvää ennen koulun alkamista jokaisena aamuna, jotta lapset olisivat virkeinä koulussa. Eivät he kuitenkaan kotonaan muuta tee kuin pelaavat tietokoneella tai pleikkarilla? Maaseudullakin voitaisi lapset jättää jollekin turvallisella tieosuudella pois koulutaksin kyydistä, josta lapset reippailisivat kouluun. Mutta ei se auta, kun vanhemmat ovat sitä mieltä että oven eteen tulisi taksin tuoda ja oven luota taksin kotiin hakea heidän kulta-pojunsa.
Kuten olen jo todennut, niin uskon että monen lapsen vanhempi soittaa aina liikunnanopettajalle, mikäli lapset ovat joutuneet vähänkin juoksemaan liikunnantunneilla. Nämä vanhemmat ymmärtävät parhaiten itsekin sen sohvalla makaamisen ja penkkiurheilun saati sen että lähtisivät pelamaan lapsiensa kanssa jalkapalloa jonnekin kentälle.
Naurettavinta oli tässä muutama vuosi sitten kokea muutamien naapureiden kanssa, kun lapset pomputtelivat nahkaisella jalkapallolla tuohon asuinrakennuksemme elementtiseinään. Ei ollut ihme että naapuri oli kiukkuinen (en puhu itsestäni), kun jatkuvasti sai kuunnella "tum-tum-tum-tum...." niin että kämpässä tumisi. Siitä otti puheeksi meidän silloinen taloyhtiön puheenjohtaja niiden lasten vanhempien kanssa, että eikö he voisi mennä lapsiensa kanssa jonnekin jalkapallokentällä, kun siinä ois varmasti lapsille enemmän iloa enemmän kuin nämä asukkaiden häiritsemiset. Vastauksena taloyhtiön puheenjohtajamme sai ettei me jakseta lähteä lapsiemme kanssa mihinkään jalkapalloa pelamaan tai katsomaan kentän laidalta kun he pelaavat. Ittekin mentiin aina kaverini isän ja kaverin ja kaverin veljien ja heidän kavereiden kanssa jalkapallloa, jääkiekkoa ja katulätkää pelamaan jne. Aina oli joku vanhempi mukana tai sitten me mentiin keskenämme. Nykyään lapset eivät tiedä muita ihmisiä kuin korkeintaan koulukaverinsa, joiden kanssa vaan ollaan jotta ei tulisi "kolmatta pyörästä" pettymyksiä lapselle?
Meidänkin postiluukusta työnnettiin sisään lappu: "mikä sä olet miehiäsi kunnet anna lastemme leikkiä pihalla". Kyllä leikkimisessäsi joku raja tulee olla, että millainen leikkiminen on sallittua ja millainen ei. Nyt meidän pihassa ei enää lapset leiki ollenkaan, kunnei saa kerran enää paukutella jalkapalloja päin seinää. Emme ole kieltäneet lapsia leikkimästä vaan pikemminkin kieltäneet lapsilta häiriöleikkimisen. Joku mummukin sai kuulemma pallosta päähän tullessaan kotiin talon kulman takaa.
Sitten ne kauhukakarat pitivät rappukäytävää juoksuratanaan joku kesä sitten ja ulkona oli helvetin kaunis ilma. Ei se minua häiritse, että he meluavat rappukäytävässä, mutta jollakin on varmasti jossakin vaiheessa joku pää auki jne. että hieman vaaralliset leikit. Siihen ei vanhemmatkaan puutu vaan "antaa lasten leikkiä" ja sitten jos joku ulkopuolinen puuttuu siihen niin oven takana on vanhemmat (pidän sitä kansalaisvelvollisuutena)...ei kiittämässä vaan torumassa minua, heh!! Sanonkin aina, että eikö teidän tulisi jättää ne torumisenne lapsellenne ja vedän oven kiinni perässäni.
Lyhennetty: "Jokainen joka sunnuntaina tekee työtä, surmattakoon" (2. Moos. 35:2). Jari Tervo: "Ketkä tekee töitä sunnuntaina, PAPIT. Mä en
millään haluaisi tappaa ketään ihmisiä, mutta kai se on jostain aloitettava"
millään haluaisi tappaa ketään ihmisiä, mutta kai se on jostain aloitettava"