Mikko82 kirjoitti:Keskenäisen testamentinkin voi tehdä: "Asuessamme yhdessä toisen kuollessa niin toinen saa toisen omaisuuden ja asua yhteisesti omistamassamme kiinteistössä". Eikö testamentti ole solmittu sopimus ja yhtä pitävä kuin avioliittosopimuskin.
Kyllä, sen keskinäisen testamentin voi avopari tehdä ja se kannattaa ehdottomasti tehdä. Oletteko sinä ja avovaimosi hoitaneet asian kuntoon? Vai onko se vain jäänyt kun "eihän tässä kiirettä kun ollaan nuoria kummatkin".
Mikko82 kirjoitti:Ei tässä nyt ketään ole vielä joutanut kuolemaan tai sairastelemaan. Jos esimerkiksi syöpään jompi kumpi sairastuisi, niin siinä tilanteessa ehkä voisimme harkita moista vihkiseremoniaa, mutta tuskin silloinkaan.
Olet kyllä aika ihme meedio, jos todellakin kuvittelet, että tulet aina ja kaikissa tilanteissa tietämään reippaasti etukäteen, milloin jompi kumpi teistä kuolee. Joka ikinen päivä saa lukea lehdistä miten siellä ja täällä on kuollut ihmisiä liikenne- ja muissa onnettomuuksista. Mitä takeita sinulla on siitä, että tuo ei voi osua teidän kohdallenne?
Jos jompi kumpi teistä kuolee ilman että teillä on keskinäistä testamenttia, niin jäljelle jäänyt ei avopuolisona peri yhtään mitään. Kirjoitit että teitä yhdistää esim. yhteinen asunto. Onko kyseessä omistusasunto, jonka omistatte yhdessä? Onko sinusta täysin okei, että kuoltuasi avovaimosi joutuu pahimmassa tapauksessa myymään yhteisen kotinne, että saa kasaan rahat, jotka hän joutuu maksamaan sinun vanhemmillesi ja/tai sisaruksillesi? Hehän ovat ainoat lailliset perijäsi ilman testamenttia. Avovaimollasi ei ole mihinkään omaisuutesi osaa eikä arpaa.
Jos on sellainen tilanne, että toinen kumppaneista on henkeen ja vereen avioliittoa vastaan, ja toiselle asia on yhdentekevä, tai hän on avioliiton puolesta, niin silloin mielestäni sen joka on todella kovasti vastaan, pitää joko joustaa periaatteistaan, turvatakseen toisen tulevaisuuden, jos pahin tapahtuisi, tai sitten ainakin ajatella sitä rakastaan sen verran että hoitaa testamenttiasiat kuntoon.
Vaikka avioliitto muuten ei muuttaisi yhtään mitään parin suhteessa, niin TÄLLÄ HETKELLÄ laki on sellainen, että naimisissa olo on perintöoikeuden, leskeneläkkeen yms. suhteen kerta kaikkiaan järkevämpää kuin avoliitto. Kuten sanotkin, laki voi muuttua tulevaisuudessa, ja tämä on jopa todennäköistä, mutta auttaako se avovaimoasi vaikkapa ensi viikolla, kun jäät huumepöllyissään kaahaavan ammatti- ja taparikollisen yliajamaksi?
Muuten, muitakin vaihtoehtoja on kuin kirkossa "pönöttäminen" tai maistraatissa seisoskelu. Meidät vihittiin Helsingin kattojen yllä isolla terassilla, meren välkkyessä auringossa. Vieraita oli peräti kuusi kappaletta. Kumpikaan meistä ei halunnut isoja häitä, mutta kummallekin oli itsestään selvää, että halusimme naimisiin. Seurustelua siinä vaiheessa takana 3,5 vuotta.
Missä kohdassa olen maininnut, että jaan rahojani ventovieraille? Eikös se ole jokaisen oma ongelma, jos ei ole rahaa matkustaa. En minäkään matkalle lähtisi rahattomana, sehän olisi mahdottomuus, mutta en myöskään tyrmäisi ajatusta heti kuten sinä.
. En ole ottanut kantaa koko Etelä-Amerikka -aiheeseen aiemmin.
Niihin mä en kuitenkaan pääse vaikuttamaan. Ilmeisesti meissä suomalaisissa asuu sellainen pieni juttu (kuten uskovaiset tahtoo yleensä sanoa sillä "pienellä jutulla"), että me emme pidä siitä että kukaan sotkee "vanhaan paskaan" näppiään ja elää kaikessa "vanhassa paskassa" kyseenalaistamatta mitään.
Mikä siinä nyt on niin ihmeellistä ettei sellaista voi tajuta? Ei naimisiin sitä varten mennä että rahat tulisi jakaa. Silloin maksetaan puoliksi kuten ennenkin ja jaetaan menot. Ei siinä aleta kysymään, että "hei et nyt viittis maksaa sitä mun osuuttani siitä sähkölaskusta kunnei mulla ole hilkkuakaan". Se lasku menee sitten ulosottoon.