Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Mielenterveysongelmista kärsivä äiti puukotti 3-vuotiaan lapsensa kuoliaaksi Britanniassa.
Sosiaaliviranomaiset vierailivat tyttären luona vain päivää ennen lapsen raakaa kuolemaa. He eivät huomanneet perheessä mitään vikaa. 3-vuotias Alia oli sosiaaliviranomaisten mukaan terve ja tarpeeksi onnellinen lapsi.
25-vuotias skitsofreniasta kärsivä äiti ilmestyi eräänä päivänä oman äitinsä luo Leicesteriin. Isoäiti huolestui, sillä 3-vuotias Alia ei ollut naisen mukana. Äiti kertoi, että lapsi on turvallisessa paikassa.
Isoäiti päätti soittaa poliisit naisen asunnolle. Virkavalta löysi 3-vuotiaan lapsen jäännökset. Koko huone haisi hapolta, sillä äiti oli yrittänyt hävittää lapsen ruumista.
Kolmen vuoden ajan mielenterveysongelmista kärsinyttä äitiä syytetään oikeudessa tyttärensä murhasta.
Eikö tälläisiä tapauksia oikeasti voida mitenkään estää? Tappajan äitikin huomasi heti, että kaikki ei ole kohdallaan, vaikka nainen sanoi lapsen olevan "turvallisessa paikassa". Kuinka julma tapa tappaa 3 vuotias, pieni lapsi!
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen. A friend is nothing, but an known enemy.
Tässä huomaa taas sen, kuinka paljon lasketaan sen varaan, että hullu on aina seinähullu ja jos lapsi hymyilee ja on terve, on sillä kaikki varmasti hyvin. Ylemmiltä tahoilta sysätään - ainakin Suomessa osittain tietämättömän kansan painostuksesta johtuen - jatkuvasti lisää vastuuta niille, joiden on vaikeuksia selvitä entisistäkään työtehtävistään kunnialla. Tässä tapauksessa puhun siis näistä sosiaaliviranomaisista, joiden silmiin perheen ja kodin ilmapiiri on varmasti näyttänytkin ihan normaalilta. On naurettavaa olettaa, että tuollaisten käyntien perusteella voisi oikeasti tehdä mitään luotettavaa päätelmää perheen tilanteesta. Tietysti kotikäynneillä voidaan löytää niitä tapauksia, jotka oireilevat ulospäin. Mutta ainakin itse oletan, että enemmän on niitä pipipäitä, jotka jaksavat pitää kulisseja pystyssä.
...Mutta noin yleisesti kuitenkin kummeksun sitä, että verrattain lyhyen ajan sisään skitsofreniadiagnoosin saaneen annetaan ylipäätään hoitaa noin pientä lasta.
joey kirjoitti:...Mutta noin yleisesti kuitenkin kummeksun sitä, että verrattain lyhyen ajan sisään skitsofreniadiagnoosin saaneen annetaan ylipäätään hoitaa noin pientä lasta.
Pitää paikkansa, samaa ihmettelin minäkin:
Skitsofrenian tavanomaisia piirteitä ovat seuraavat:
* taantuminen aiemmalta toimintatasolta
* sosiaalisen toimintakyvyn lasku
* äkkinäiset mielentilan vaihtelut
* apaattisuus, puheen niukkuus, tunteiden latistuminen
* harha-aistimukset, joista yleisimpinä ääniharhat
* harhaluulot
* tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmat
* tiedon käsittelyn, uuden oppimisen ja kielellisen muistin ongelmat
* katatoninen asentokäyttäytyminen
* masennus, itsetuhoisuus.
Skitsofrenian oireet voidaan jakaa
* positiivisiin oireisiin (aistiharhat, harhaluulot, puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus, katatonia eli lihasjäykkyystila) ja
* negatiivisiin oireisiin (tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää).
"Positiivinen" oire tarkoittaa oiretta, joka on terveeseen mieleen nähden ylimääräinen, ja "negatiivinen" oire taas ilmenee puutteena suhteessa terveyteen.
En minä ainakaan antaisi lastani tuollaisen ihmisen käsiin Tuntuu ajatuksenakin jo niin kamalalta, että on pitänyt vielä heittää happoa lapsen päälle! Voin vaan toivoa, että lapsi todellakin on ollut siinä vaiheessa jo kuollut, eikä enää tuntenut mitään.
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen. A friend is nothing, but an known enemy.
Lapsi ei välttämättä oiri ulospäin koska niukatkin perhetilanteet on lapselle aina normaaleja, ei pieni lapsi tiedä hyvän ja pahan eroa omassa kotona välttämättä.
Äiti kun on aina se luottamuksen juurikivi johon kaikki perustuu...
Kuinka tuollaisessa perheessä voidaan katsoa edes tilannetta lapsesta? Äidistä sitä olisi pitänyt etsiä...Molempien parhaaksi.
Kiitos ja Anteeks, risa aita!
- Tervetuloa maailmaan, täällä pärjätä saa omillaan! -
Tässä huomaa taas sen, kuinka paljon lasketaan sen varaan, että hullu on aina seinähullu ja jos lapsi hymyilee ja on terve, on sillä kaikki varmasti hyvin.
Tätähän lastenneuvolassakin katsotaan jo muutaman viikon ikäisestä, että tuleeko "hymyvastetta". Jos tulee, korttiin merkitään: iloinen, hyväntuulinen tyttö/poika. Tiedän kun itselläni on noita lasteni kortteja ja vastaavia merkintöjä niissä. Kuitenkin muistamme esim Baby-Peterin kohtalon Briteissä. Lapsi raukka pyrki AINA hymyilemään jo ihan pienestä asti, jotta miellyttäisi hirviöäitiään ja isäpuoltaan ja välttäisi kenties yhden ravistelun tai seinään paiskaamisen.
Ikäväkseni totean, että lastensuojeluilmoituksen voisi tehdä lähes joka päivä, kun määreenä on "mieleen noussut huoli ja epäilys" perheen pärjäämisestä.
Toisaalta tiedän perheen, jonka äiti on sairastanut skitsofreniaa 12-vuotiaasta asti. Hän oli parikymmentä vuotta mielisairaalassa. Sitten tuli uudet tuulet ja häntäkin ruvettiin kuntouttamaan. Kuntoutusvaiheessa hän löysi miehensä, itseään parikymmentä vuotta vanhemman monisairaan ja myös jonkinlaisen mielenterveysongelman omaavan miehen. He saivat kaksi lasta. Molempien synnytysten jälkeen äiti sairastui psykoosiin ja oli useita kuukausia sairaalahoidossa. Kotona oli 24/7 kodinhoitaja, joka huolehti lapsista yms.
Nyt nainen on taas kuntoutunut omaan kotiinsa ja lapsetkin ovat molemmat kouluikäisiä.
Tuntuu ajatuksenakin jo niin kamalalta, että on pitänyt vielä heittää happoa lapsen päälle! Voin vaan toivoa, että lapsi todellakin on ollut siinä vaiheessa jo kuollut, eikä enää tuntenut mitään.