Rikkoiko Jari Tervo uskonrauhaa Uutisvuodossa 23.10.2010?

[Unhola]

Mein Kampfissa sanotaan jotain tähän tyyliin: "Jos juutalaiset joutuisivat samanlaiseen kaasupilveen johon minä jouduin rintamalla ollessani..." Tämä ei ole sitaatti, vaan oma epätarkka muistikuvani. Tuskin Hitler vielä siihen aikaan suunnitteli kaasukammioita.
Tervon voisi mielestäni jättää rauhaan, koska asia on niin pieni.

[Valdovas]

Kiihotetaanko Taistelussa (Taistelunissa? Taisteluni-kirjassa?) kansanryhmää vastaan? Pyydetäänkö siinä esimerkiksi suoraan kaasuttamaan juutalaisia, vai kerrotaanko siinä vain esimerkiksi syistä, joiden takia kirjoittajan mielestä juutalaisia pitäisi kaasuttaa?
En siis saivartele, en vain oikeasti tiedä, kun en ole kirjaa koskaan lukenut.

Ylipäätään on erittäin ongelmallista ja sananvapauden vastaista alkaa sanktioida puheita (rajujakin sellaisia) tekojen ohella, ja meidänkin lainsäädäntöömme pesiyteneet "kiihotukset" milloin mitäkin uskontoa, aatetta tai ihmisryhmää kohtaan ovat erittäin tulkinnanvaraisia, kyseenalaisia ja siksi minusta erittäin epäsuotavia ja suorastaan tuomittavia. Meillä(kin) on muutenkin rikosoikeudessa itse rikosten teon ohella toki sinällään jo hiukan tulkinnanvaraiset yllytysosiot, ja voisi hyvin perustella, että avoin yllytys väkivaltaiseen tai muuten rikolliseen toimintaan riittäisi jo hyvin rangaistusperusteeksi ilman ylimääräisiä ja usein aika yksipuolisesti painottuneita pykäliä kiihotuksesta "kansanryhmää" tai "uskonrauhaa" kohtaan. Jälkimmäisten ongelmallisuus näkyy mm. siinä, että löytyykö oikeustapauksia, jossa kansanryhmä-käsitettä on sovellettu enemmistöön tai uskonrauhaa uskonnottomiin. Äkkiseltään ei tule mieleen ja epäilen hiukan, onko näitä vaihtoehtoja edes pohdittu ko. pykälien lainvalmistelutyössä.

Mitä Mein Kampfiin tulee, niin se on varsin paksu ja monisanainen, ja siinä viitataan juutalaisiin useaan otteeseen eri asiayhteyksissä kuten mm. alkuosassa, jossa kirjoittaja kuvailee henkilökohtaisen aatemaailmansa syntyä, eriasteisissa eri maihin ja ideologioihin kohdistuvassa hyvinkin poleemisessa kritiikissä, jossa juutalaisten rooli nähdään usein keskeisenä, ja loppupuolen ohjelmallisessa osassa, jossa vaaditaan erinäisiä toimenpiteitä valtion tasolla. Näissäkään ei puhuta suoraan kaasuttamisesta tai muusta surmaamisesta, vaan teoksen nimen mukaisesti taistelusta erinäisiä negatiivisiksi koettuja asioita, ihmisiä ja valtioita vastaan, ja käsittääkseni saksan Kampf-sanaan pätee sama ambivalenssi kuin sen suomalaiseenkiin vastineeseen eli että se voidaan yhtälailla tulkita konkreettiseksi väkivaltaiseksi taisteluksi tai metaforisemmaksi ja henkisemmäksi sellaiseksi. Varsin usein hän puhuu kyllä sodasta hyvinkin konkreettisesti valtioiden välisiin suhteisiin liittyen ja esim. Saksan edellisessä sodassa menettämien alueiden takaisinsaamisessa, joten ainakin siltä osin kyseessä on hyvin konkreettinen kielenkäyttö, jolloin voisi hyvinkin ajatella, että sama koskee myös taistelu-käsitettä, ja epäilemättä monet hänen seuraajistaan ja kannattajistaan tulkitsivat sen myös hyvin konkreettisesti.

Ehkä konkreettisimman juutalaisia vastaan kohdistetun avoimen hyökkäyksensä Hitler sijoittaa ehkä hiukan yllättäen Englantia koskevaan osioonsa, jonka hän päättää sanatarkasti näin (Taisteluni, 2. osa, ss. 324-5, WSOY 1941, käännös Lauri Hirvensalo):

"Taistelu juutalaista maailmanvaaraa alkaa siten joskus viellä sielläkin [=Englannissa]. Ja taaskin on juuri kansallissosialistisen liikkeen täytettävä valtavin tehtävänsä:

Sen täytyy avata kansan silmät oikein näkemään vieraat kansakunnat ja sen täytyy yhä uudelleen teroittaa mieleen, kuka on tämän meidän nykyisen maailmamme todellinen vihollinen. Sen sijaan, että kohdistaisi vihansa toisiin arjalaisiin, joista meidät kyllä voi erottaa melkein kaikki, mutta joihin meitä sentään yhdistää yhteinen veri tai yhteen kuuluvan kulttuurin suuri linja, sen täytyy kohdistaa yleinen viha ihmiskunnan periviholliseen kaiken kärsimyksen todellisena aiheuttajana.

Mutta sen täytyy pitää huoli siitä, että ainakin meidän maassamme meidän pahin verivihollisemme tunnetaan sekä että häntä vastaan käydyn taistelun on kauas loistavana valoisamman ajan merkkinä osoitettava toisillekin kansoille tie taistelevan arjalaisen ihmiskunnan pelastukseen.

Muuten olkoon sitten opastajanamme järki, voimanamme tahto. Pyhä velvollisuutemme, sillä tavalla menetteleminen, antakoon meille sitkeyttä ja kestävyyttä, ja korkein Suojelija pysyköön uskonamme."

No, tihkuuko ylläoleva vihaa jotain kansanryhmää kohtaan? Kyllä. Entä kehotetaanko siinä suoraan kansanmurhaan? Ei. Tässä onkin juuri se ongelma kun lähdetään pohtimaan jonkin tekstin tuomittavuutta sen mukaan, millaisia tekoja sen lukeneet tai sen nimissä toimineet ihmiset ovat saaneet aikaan. Aivan vastaava ja suuremmasta ajallisesta ja kulttuurisesta välimatkasta aiheutuen ehkä vieläkin suurempi ongelmahan on uskonnollisten tekstien tulkinnassa ja niiden käytössä konkreettisina elämän- ja toiminnanohjeina. Itse asiassa Taisteluni ei juurikaan eroa muista värikäskielisistä poliittisista pamfleteista muuta kuin sen suhteen, että nyt tiedetään, mitä sen nimissä toiminut järjestelmä sai tosiasiassa aikaan. Ilman sitähän ei tietysti edes käytäisi sinänsä absurdia keskustelua siitä, pitäisikö ko. teos ja sen kopiointi kieltää vai ei.

Olenkin eri yhteyksissä tuonut esille, että ehkä tehokkain tapa suojella yhteiskuntaa autoritaaristen ja väkivaltaisten ideologioiden tartunnalta olisi käydä läpi niiden näkyvimpien kellokkaiden, Hitlerin, Leninin, Stalinin, Maon jne. tuotantoa ja nähdä kuinka paljon irrationaalista vihaa, polemiikkia ja retoriikkaa ne sisältävät, ja millaisia käytännön seurauksia niillä pahimmoillaan voi olla. Luulisi tehoavan edes vähänkin ajattelukykyisiin...

[devil_doll]

Toivottavasti ette ehdottele, että kristittyjen tulisi heittäytyä yhtä umpikaheleiksi fanaattisuudessaan kuin mitä muslimit ovat saadakseen "erioikeuksia" lainsäädännössä. Eikö uskonrauhapykälä suojele ollenkaan meitä uskonnottomia ja filtteröisi uskovaisten, uskontoon katsomatta, kohkaamisen niin silmistä kuin korvistakin?

Ainoa kestävä ratkaisu on haistattaa vitut koko uskonrauhapykälälle. Onko aika valmis tähän vai saako barbaria jälleen vallan ihmiskunnasta? Onko olemassa tarpeeksi ihmisiä, joille oikea ja väärä on olemassa uskonnon dogmeista, ryhmän painostuksesta ja kuolemanpelosta riippumatta?

Mitä toivotte itsellenne tehtävän, tehkää te myös samoin heille...

Politics for today, science for eternity...

:O

[Norsula]

Onko olemassa tarpeeksi ihmisiä, joille oikea ja väärä on olemassa uskonnon dogmeista, ryhmän painostuksesta ja kuolemanpelosta riippumatta?

Ei sellaisia olekaan.

[Valdovas]

Onko olemassa tarpeeksi ihmisiä, joille oikea ja väärä on olemassa uskonnon dogmeista, ryhmän painostuksesta ja kuolemanpelosta riippumatta?

Ei sellaisia olekaan.

Ja mihinkäs tuo "tieto" perustuu?

Kyse on tietysti myös siitä, miten "oikea" ja "väärä" määritellään ja katsotaanko kaikki sosiaalinen kanssakäyminen kuuluvan käsitteen "ryhmän painostus" alle, mutta muuten tuo väite on kyllä kategorisuudessaan hyvin vahva ja toimiakseen vaatii myös erittäin vahvaa näyttöä. Epäilen vahvasti, mutta jos perusteita löytyy, niin antaa tulla...

[Norsula]

^Sosiaalinen kanssakäyminen lasketaan tietenkin, koska se luo ryhmäpaineita ja odotuksia, joille kaikki meistä tavalla tai toisella altistumme. Ellei sitten satu elämään sosiaalisessa tyhjiössä, mutta tällaisille yksilöille ei kehity ihmiselle ominaista käytöstä, ajattelua tai kieltä, johon "hyvä" ja "paha" kuuluvat. Sosiaalisessa tyhjiössä kasvaneet yksilöt muistuttavat poikkeuksetta käytökseltään lähinnä eläimiä, eivätkä eläimet noudata moraalia, johon kuuluu "hyvä" ja "paha". Ainakaan tietääksemme, ja vaikka noudattaisivatkin, harva lienee sitä mieltä, että eläinten "hyvä" ja "paha" ovat ne kaikista oikeimmat.

mutta...Tämä on tainnut mennä nyt vähän off-topiciksi.

ps. huvittavaa muuten miten tämäkin keskustelu on osoittanut tämän teorian oikeaksi: http://www.urbandictionary.com/define.p ... 20Internet . Ok, minähän sen nostinkin esille, mutta silti

[Valdovas]

^Sosiaalinen kanssakäyminen lasketaan tietenkin, koska se luo ryhmäpaineita ja odotuksia, joille kaikki meistä tavalla tai toisella altistumme. Ellei sitten satu elämään sosiaalisessa tyhjiössä, mutta tällaisille yksilöille ei kehity ihmiselle ominaista käytöstä, ajattelua tai kieltä, johon "hyvä" ja "paha" kuuluvat. Sosiaalisessa tyhjiössä kasvaneet yksilöt muistuttavat poikkeuksetta käytökseltään lähinnä eläimiä, eivätkä eläimet noudata moraalia, johon kuuluu "hyvä" ja "paha". Ainakaan tietääksemme, ja vaikka noudattaisivatkin, harva lienee sitä mieltä, että eläinten "hyvä" ja "paha" ovat ne kaikista oikeimmat.

Jaa, ja kukas senkin sitten määrittelee ja millä perusteilla...?? Sitä paitsi tuo ei kyllä oikein vastannut siihen alkuperäiseen väitteeseen moraalin välttämättömästä sitoutumisesta uskonnollisiin normeihin ja kuoleman pelkoon, johon kritiikkini kohdistui.

ps. huvittavaa muuten miten tämäkin keskustelu on osoittanut tämän teorian oikeaksi: http://www.urbandictionary.com/define.p ... 20Internet . Ok, minähän sen nostinkin esille, mutta silti

Niinpä...

[joey]

Tässä onkin juuri se ongelma kun lähdetään pohtimaan jonkin tekstin tuomittavuutta sen mukaan, millaisia tekoja sen lukeneet tai sen nimissä toimineet ihmiset ovat saaneet aikaan.

Onneksi tekstin tuomittavuutta ei tarvitsekaan pohtia sen mukaan, mitä tekoja sen lukeneet tai sen nimissä toimineet ovat saaneet aikaan. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen on rikos, vaikka kukaan ei kiihottuisikaan, rikokseen yllyttäminen on laitonta. Mutta jos Raamatun ja Mein Kampfin kiihottamisia vertailtaisiin rikoksina, valveutunut arvaukseni olisi, että Raamattu päihittäisi Mein Kampfin vaatimattoman 6-8milj. hengen uhriluvun mennen tullen, puhumattakaan muista maailmanluokan ongelmista, jotka Raamatun kontolle voitaisiin sysätä.

Ymmärrän toki mitä tarkoitat ja olen itse sitä mieltä, että Hitlerin vivahteikkaampi ja verhotumpi yllytys voi olla monessakin mielessä paljon vaarallisempi (ts. hedelmällisempi...) kuin suora käsky tappaa homoja. Olen myös sitä mieltä, että Hitlerin kaltaisten suurrikollisten ymmärtäminen on ensisijaisen tärkeää, kun yritetään välttää vastaavien henkilöiden valtaannousua jatkossa. En minä haluaisi Mein Kampfia sensuroida tai kieltää.

Mutta olen silti tyytyväinen siitä, ettei Mein Kampfia käytetä esimerkiksi minkään valtion perustuslain pohjana, eikä siihen näin 2000-luvulla vedota poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Soisin, ettei sellaiseen asemaan pääsisi mikään opus, jossa kehotetaan vahingoittamaan muita. Etenkin, jos perustelu liittyy mitenkään sen kaltaisiin täysin yksityisiin ja henkilökohtaisiin asioihin kuten uskontoon tai seksuaalisuuteen, tai jos vahingoittamisyllytys kohdistuu vähemmistöihin.

[morbidelli]

Itse ajattelin että juurikin tuo oli Tervon pointti. Raamatun kivitysjutut, kaikki nämä kohdat joissa tämä ja tämä ja tuo on surmattava jne. ovat omaan historialliseen aikaansa sidottua barbariaa, eikä niitä voi nykyaikaan soveltaa. Joten jos tämä kyetään ymmärtämään ettei lepopäivänä töitä tekeviä tai kurittomia teinejä tarvi kivittää hengiltä sen takia että Raamatussa sanotaan niin miksei ymmärrettäisi sitäkin että homoseksuaalisten vähemmistöjen syrjiminen samaisten aikaansa sidottujen barbaaristen näkemysten vuoksi on myöskin ei-suotavaa.

Raamatussa sanotaan paljon asioita. Enimmäkseen asiat ovat keskenään ristiriitaisia.

Suomen evl-kirkko on 'sitoutunut' Lutherin oppiin, joka tiivistettynä löytyy Vähä Katekismuksesta (voi lukea esim. kirkon nettisivulta(http://evl.fi ja siellä vasemman reunan valikosta 'Mihin uskomme').

Raamatun alkuosa (Vanha Testamentti/Mooseksen kirjat) on juutalaisten lakikirja. Raamatun loppuosa (Uusi Testamentti) lähinnä kumoaa tuon VT:ssa kirjoitetun Mooseksen lain. Siispä sen lukeminen ilman UT:n huomiointia on älyllistä epärehellisyyttä (mihin J.Tervo toki sortuu muissakin konteksteissa yrittäessään nuoleskella enemmistöksi arvelemansa ihmisjoukon pakaroiden välistä aluetta).

Esim. Paavali Galatalaiskirjeessä (4.-6.luku) ja Roomalaiskirjeessä (7.luku) pyrkii avaamaan tätä VT:n lain ja UT:n evankeliumin välistä suhdetta. Myös Lutherin kirjoista (esim. Kristityn vapaus) voisi löytyä apua Jari Tervolle juutalaisten vanhan lain ja Suomen evankelisluterilaiseksi väitetyn kirkon tunnustuksen välisistä eroista. (Tosin kirkko ei taida oikein osata päättää mihin oppinsa perustaisi.)

[debbie]

Raamatun Vanha testamentti on pitkälti Israelin kansan historiaa. Eikö historiaakaan saisi siis kirjoittaa ylös, jos se sisältää väkivaltaisia kohtauksia?

Raamattu etenee ajassa maailman luomisesta siihen, kun apostolit perustavat kristillisiä seurakuntia sangen rauhanomaisesti eri puolille itäisen Välimeren aluetta.
Jeesus sanoi suorana, miten uskonasiat ovat, millainen on Jumala ja miten fibaan on menty. Jeesus ei hyväksynyt väkivaltaa, eikä sortoa.

Kivitysrangaistukset ovat poistuneet juutalaisuudestakin pian Jeesuksen ajan jälkeen, siis tuhansia vuosia sitten.

Tuntuu kummalliselta, että kaikesta siitä,mikä on Raamatussa hyvää ja kaunista, kirjailija valitsee jonkun väkivaltaisen kohdan Vanhan testamentin alkulehdiltä (mikä ei liity millään tavalla kristinuskoon) ja sitten on suuttuvinaan kauheasti siitä.
Jos hän suuttua halusi, olisi ottanut esimerkin vaikka ihan elävästä elämästä tästä ajasta: Iranissa ja Somaliassa esimerkiksi kivitetään vieläkinaviorikoksesta epäiltyjä naisia pelkkien kuulopuheiden perusteella.
Ihan nykyajasta olisi löytänyt esimerkin, tosin ei kristittyjen parista.

Jeesus ei käskenyt kivittämään homoja.

Jari Tervo on populisti, joka halusi vain mainostaa itseään ja tuotteitaan. Sellaisena minä hänet näen.

[rosamarine]

Jari Tervo on populisti, joka halusi vain mainostaa itseään ja tuotteitaan. Sellaisena minä hänet näen.

(mihin J.Tervo toki sortuu muissakin konteksteissa yrittäessään nuoleskella enemmistöksi arvelemansa ihmisjoukon pakaroiden välistä aluetta).

(Tosin kirkko ei taida oikein osata päättää mihin oppinsa perustaisi.)

Yleensä en ota osaa tämänkaltaisiin keskusteluihin täällä, mutta nyt täytyy sanoa, että en olisi itse paremmin osannut ilmaista ajatuksiani. Kiitos debbie ja morbidelli, hienoa lukea välillä muutakin kuin ainaista samojen naamojen sekulaarihumanistista hömppäpömppää, mikä tuntuu olevan menossa tällä hetkellä joka ketjussa, oli se sitten gallupissa/vapaassa tai rikoksissa.

[Norsula]

^Sosiaalinen kanssakäyminen lasketaan tietenkin, koska se luo ryhmäpaineita ja odotuksia, joille kaikki meistä tavalla tai toisella altistumme. Ellei sitten satu elämään sosiaalisessa tyhjiössä, mutta tällaisille yksilöille ei kehity ihmiselle ominaista käytöstä, ajattelua tai kieltä, johon "hyvä" ja "paha" kuuluvat. Sosiaalisessa tyhjiössä kasvaneet yksilöt muistuttavat poikkeuksetta käytökseltään lähinnä eläimiä, eivätkä eläimet noudata moraalia, johon kuuluu "hyvä" ja "paha". Ainakaan tietääksemme, ja vaikka noudattaisivatkin, harva lienee sitä mieltä, että eläinten "hyvä" ja "paha" ovat ne kaikista oikeimmat.

Jaa, ja kukas senkin sitten määrittelee ja millä perusteilla...??

Siis minkä?

Sitä paitsi tuo ei kyllä oikein vastannut siihen alkuperäiseen väitteeseen moraalin välttämättömästä sitoutumisesta uskonnollisiin normeihin ja kuoleman pelkoon, johon kritiikkini kohdistui.

Alkuperäinen kysymys koski mielestäni sellaisten ihmisten olemassaoloa, joille moraali (oikea&väärä/hyvä&paha) on olemassa uskonnosta, ryhmän painostuksesta tai kuolemanpelosta huolimatta. Minä väitän että sellaisia ihmisiä ei ole, niinkuin ei ole ihmisiä, jotka olisivat välttyneet edellämainituilta. Ja jos onkin, he eivät ole käytökseltään inhimmillisiä, eli eivät omaa ymmärrystä oikean tai väärän käsitteistä.

Mutta jätän tämän offtopicin nyt omalta osaltani. Paitsi jos keskustelua jatketaan jossakin sopivammmassa ketjussa, saatan ehkä jatkaa aiheesta.

[joey]

Raamatun Vanha testamentti on pitkälti Israelin kansan historiaa. Eikö historiaakaan saisi siis kirjoittaa ylös, jos se sisältää väkivaltaisia kohtauksia?

Väkivaltaisten kohtausten ylöskirjaaminen ja dokumentointi on hieman eri asia kuin se, että kehotetaan tappamaan esimerkiksi homoja tai juutalaisia. Etkö huomaa itse siinä mitään eroa?

[Valdovas]

^Sosiaalinen kanssakäyminen lasketaan tietenkin, koska se luo ryhmäpaineita ja odotuksia, joille kaikki meistä tavalla tai toisella altistumme. Ellei sitten satu elämään sosiaalisessa tyhjiössä, mutta tällaisille yksilöille ei kehity ihmiselle ominaista käytöstä, ajattelua tai kieltä, johon "hyvä" ja "paha" kuuluvat. Sosiaalisessa tyhjiössä kasvaneet yksilöt muistuttavat poikkeuksetta käytökseltään lähinnä eläimiä, eivätkä eläimet noudata moraalia, johon kuuluu "hyvä" ja "paha". Ainakaan tietääksemme, ja vaikka noudattaisivatkin, harva lienee sitä mieltä, että eläinten "hyvä" ja "paha" ovat ne kaikista oikeimmat.

Jaa, ja kukas senkin sitten määrittelee ja millä perusteilla...??

Siis minkä?

Lukihäröjä vai? Viittasin tuohon nyt alleviivaamaani kohtaan tekstissäsi.

Alkuperäinen kysymys koski mielestäni sellaisten ihmisten olemassaoloa, joille moraali (oikea&väärä/hyvä&paha) on olemassa uskonnosta, ryhmän painostuksesta tai kuolemanpelosta huolimatta. Minä väitän että sellaisia ihmisiä ei ole, niinkuin ei ole ihmisiä, jotka olisivat välttyneet edellämainituilta. Ja jos onkin, he eivät ole käytökseltään inhimmillisiä, eli eivät omaa ymmärrystä oikean tai väärän käsitteistä.

Juuri tuolle väitteelle toivoin perusteita olipa konteksti sitten mikä tahansa. Väitätkö tuntevasi kaikki maailman ihmiset ja sen, mihin he etiikkansa ja moraalikoodinsa perustavat? Minusta aikamoisen rohkea väite...

Voin kumota sen jo niin yksinkertaisella tavalla kuin viittaamalla sen ainoan ihmisen tai olennon etiikkaan ja moraalikoodistoon, josta uskallan väittää jotain edes vähänkään yhtä rohkeaa ja kategorista eli itseeni.

Uskonto ei ole ollut minulle koskaan mikään erityinen ongelma, mutta etiikkani ja moraalijärjestelmäni rakentamiseen en ole sitä tarvinnut. En tarkoita, etteikö eri uskontojen opetuksissa ja normistoissa olisi ihan hyviäkin asioita, mutta pointti onkin siinä tarvitaanko noiden hyvien asioiden omaksumiseen välttämättä uskontoa. Jotkut ehkä kokevat niin, mutta ainakaan minä en, ja käsittääkseni löytyy aika paljon muitakin, jotka eivät niinikään tarvitse uskontoja ko. tarkoitukseen.

Ryhmän "painostus" on hiukan outo ja pejoratiivinenkin käsite, enkä oikein ymmärrä, mihin siinä tässä yhteydessä oikein pyritään. Onko ihminen sosiaalinen eläin ja muodostaako hän käyttäytymismallinsa ja eettiset periaatteensa suhteessa ympäröiviin ihmisiin ja näiden käytökseen? Kyllä. Voidaanko tätä kuvata sanalla painostus? Minusta ei. Kyseessä on paljon moniulotteisempi ja vivahteikkaampi sosiaalisten merkitysten ja suhteiden verkosto, jonka syvempään dynamiikkaan tässä kuitenkin lienee turha mennä, sillä asian luulisi olevan varsin itsestäänselvä kaikille, tai no, ainakin useimmille...

Kuolemanpelolla on ollut oma vaikutuksensa erilaisten uskontojen ja muiden uskomusten synnylle, mutta en näe mitään perustetta väitteelle, että se automaattisesti ja vääjäämättä ohjailisi itse kunkin ajattelua ja eettisiä valintoja. Ei minun ainakaan.

Ai niin, nyt tietysti toteat, ettei etiikkani ja moraalikoodistoni ole inhimillisiä, vai kuinka? Mutta todistapa se!

Minullakaan ei ole tarvetta jatkaa tätä tematiikkaa yhtään tämän pitemmälle, mutta toivoisin, että itse kukin käyttäisi edes pikkuriikkisen harkintaa ennen kun menee esittämään jotain suuria totuuksia vakaumuksen syvällä rintaäänellä. Ja varsinkin silloin kun ne menevät noinkin pahasti pöpelikköön...

[Maybrick]

Valdovas

[...]mutta sitä odotellessa kippis toisellekin jalalle ja rattoisaa syksyn jatkoa ja minfoiluja itse kullekin!

In the Navy rallal-lallal-lalla-la- In the Navy rallal-lallal-lalla-la