Hän oli alun perin kotoisin Saksan Dresdenistä ja vastikään jättänyt vaimonsa ja kaksi tytärtään.
Hän kutsui nyt itseään ”kreivi Carl von Coseliksi” ja väitti että hänellä oli yhdeksän yliopistotutkintoa.
Hän löysi töitä röntgenteknikkona ja bakteriologina merijalkaväen sairaalassa. Vapaa-aikanaan hän rakensi lentolaitteita, kokosi erikoisia sähkökojeita ja soitteli omatekoisia urkujaan.
Huhtikuussa 1930 hän tapasi sairaalassa unelmiensa naisen. Hän oli Elena Milagro Hoyos, 22-vuotias kaunis nuori nainen, joka oli kuolemassa tuberkuloosiin.
Von Cosel oli myytyä miestä. Hän oli pakkomielteisen vakuuttunut siitä, että juuri Elena oli nainen, josta hän oli unelmoinut koko elämänsä, ja jonka kohtalo oli tarkoittanut hänen morsiamekseen.
Hän hukutti naisen lahjoihin, jotka tämä otti vastaan ja avioliittoehdotuksiin, joista tämä kieltäytyi.
Hän yritti myös parantaa Elenaa sähköshokkikojeilla ja itse sekoittelemillaan rohdoilla, jotka sisälsivät mm. kultapölyä.
Elena kuoli lokakuussa 1931.
Surun murtama von Cosel kustansi loisteliaat hautajaiset rakastetulleen.
Hän ei kuitenkaan kestänyt ajatusta rakkaan Elenansa mätänemisestä, vaan suunnitteli ja rakennutti hänelle mausoleumin. Ruumis siirrettiin metalliarkkuun (toisten lähteiden mukaan formaldehydiin). Von Cosel istui mausoleumissa yökausia keskustelemassa ruumiin kanssa ja asensi sinne myös puhelimen voidakseen kommunikoida hänen kanssaan matkojenkin päästä.
Elena pyysi miestä toistuvasti vapauttamaan hänet vankilastaan, jotta he voisivat olla yhdessä kuten muutkin ihmiset. Eräänä huhtikuun yönä 1933 von Cosel kuljetti lopulta rakkaansa kotiin.
Pitääkseen hänet kasassa kreivi hankki kunnon varaston säilöntäaineita ja parfyymeja, mutta ruumis alkoi väistämättä hajota käsiin. Hän kiinnitti naisen luut toisiinsa teräslangalla, korvasi mädäntyneet silmät lasisilla ja valmisti kallosta irronneista hiustukoista peruukin. Hän paikkaili ja vahvisti ihoa silkillä ja vahalla, täytti ruumiin kankailla estääkseen sitä luhistumasta sekä puki sen morsiuspukuun.
Hän yritti myös herättää Elenaa henkiin sähkön avulla. Työkaluihin kuului mm. miljoonan voltin Tesla-käämi.
Iltaisin hän soitteli morsiolleen urkuja. Luonnollisesti he myös nukkuivat yhdessä.
Seitsemän vuotta jatkuneen onnellisen yhteiselon katkaisi lopulta Elenan epäileväinen sisko, joka löysi ruumiin vieraillessaan von Coselin luona. Hän soitti järkyttyneenä poliisit paikalle.
Von Cosel pidätettiin, mutta vapautettiin pian ystävien maksettua takuut.
Häntä ei voitu tuomita, koska hautarauhan rikkominen vanhentui tekona kahdessa vuodessa.
Hänen todettiin toimineen täydessä ymmärryksessä.
Tapaus herätti runsaasti huomiota julkisuudessa. Hautaustoimisto asetti ruumiin näytteille ja yli 6000 ihmistä kävi katsomassa sitä kolmen päivän aikana.
Monista kreivin tekoset olivat äärimmäisen romanttisia.
Lääkärit, jotka olivat tutkineet von Coselin, suorittivat myös Elenan ruumiinavauksen. Vasta vuonna 1972 tohtori DePoo kertoi löydöksistä, jotka siihen asti oli pidetty salassa.
”Suoritin tutkimuksen hautaustoimiston tiloissa. Rinnat tuntuivat todella aidoilta. Vaginan tilalla oli putki, joka oli läpimitaltaan sopiva yhdyntään. Putken pohjalla oli pumpulitukko, josta löytyi siemennestettä. Silloin ymmärsin, että olimme tekemisissä seksuaalisen perverssin kanssa.”
Elenan jäänteet haudattiin merkitsemättömään hautaan salaiseen paikkaan.
Taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut kreivi muutti Key Westistä sisarensa luo Zephyrhillsiin. Loppuelämänsä hän vietti kirjoittaen muistelmiaan, kertoen tarinaansa turisteille, myyden elämänsä rakkautta esittäviä postikortteja ja esitellen tämän kuolinnaamiosta tehtyä vahakopiota.
Carl von Cosel kuoli vuonna 1952.
Hänet löydettiin huoneestaan sylissään ihmisenkokoinen nukke, jolla oli kasvoinaan Elenan kuolinnaamio.
En ole koskaan henkilön kanssa keskustellut, joten en voi ottaa kantaa.Mikäli juttu pitää paikkansa niin hyypiö on lievästi sanottuna pelottava.Jos huhu on taas perätön niin sen liikkeelle laittaneella on kenties hienosti sanottuna "mielenkiintoista psykopatologiaa" 