Käräjäoikeuden TUOMIO

[turumurre]

On paljonkin tietoa, jota ei etp:ssä ei ole. Tilakuuntelut esimerkiksi. Niihin etp:ssä vain viitataan, mutta niitä ei siteerata.

Tara varmaan muistaa ettei peitetoiminnasta ja salakuuntelusta saatu mitään syyllisyyttä tukevaa näyttöä.

Koska olen varma, että äiti surmasi isän sinä aikana kun lapsi oli puhelimessa, on lapsi voinut silloinkin nähdä jotakin erityistä. Keittiön pöydän nurkalta missä puhelin oli, on suora näkyvyys olohuoneeseen, takkahuoneen oviaukolle ja osaksi myös takkahuoneeseen oven eteen. Siellä A on ryntäillyt.. verinen kädenjälki esim on olohuoneen lattiassa..Lapsi on myös voinut nähdä A:n pesevän khh:n ovea, jossa oli yöllä näkynyt vesipisaroita ym mikä ei varmaankaan liity isän puolustamiseen.

Anneli ei myöskään ole voinut kaiken aikaa, silloin kun konflikti on ollut meneillään, seurata lapsen liikkeitä omasta huoneestaan aulatilassa ja olohuoneessa ynnä muualla. Aulassa liikkuessaan ei voisi olla näkemättä takkahuoneen etuosaan, keittiöön jne. Olohuoneesta näkisi 'kaiken'! lisäys: TM:n mielestä keittiön nurkalta ei näe takkahuoneen ovelle ja puhelin 'naulattu' siihen kohtaan pöytää missä se on etp:hen merkitty!! Katse pysähtyy hänen mielestään oviaukon kohdalla kuin seinään.

Tästä puhelimen luota näkemisestä kesäkorvalla jo paljon väännettiinkin. Totean tähän aikuisen osalta vain sen, että kuulusteluista on moninpaikoin saatavissa käsitys että A on ollut keittiössä puhelun aikana. (Tähän yhteyteen muistuttaisin että täällä minfossa löytyvät A:n kuulusteluista vain vuoden 2009 kuulustelut. Taran ansiokkaasti (ja suurella vaivalla) kirjoittamista puuttuu n. kolmasosa kokonaismäärästä).

Tämä lapsen näkemä mihin viittaat, siihen voipi jotain sanoa: Lapsi on kertonut olleensa puhelimessa sellaisessa paikassa josta näki vain osan aulatilan käytävää. On siten myös selvää että ainakin puhelimen vaihtotilanteissa myös A on ollut samassa paikassa.
Kun yllä viittaat lapsen mahdollisuuteen nähdä johonkin, niin et ota yhtään huomioon talon silloista 'sisustusta'.
Esim kuvassa olevan lipaston takia (joka on tavaraa täynnä) lapsella ei ole mitään mahdollisuutta nähdä keittiöstä olohuoneen perälle. Tämä 'unohdetaan' koko ajan muissakin kohdin, tämä lapsen koko. Ei sillä niin suurtaväliä ole jos se täällä minfossa unohdetaan, mutta se on unohdettu päätelmien teossa virallisellakin taholla.
Nyt kun tutkintaa joudutaan uudestaan avamaan, niin voisi olettaa että puhelin vietäisiin 'lyhyen lapsen korville' mahdollisessa uudessa rekotarkistuksessa, ja sen sijoituspaikan pitäisi olla keittiössä. Ja sanomattakin on selvää että rekotilanne pitäisi muutenkin (sisustus, rikottu ovi-ikkuna jne) tehdä vastaamaan surmatalossa ollutta. Nuo mahtavat tavararöykkiöt jo itsessään tekevät häkepuhelun kuuluvuudelle 'haittaa'. Ja jos tarkastellaan niiden 59s aikaisia A:n liikkumisia, niin silloin puhelin pitää olla matalalla keittiössä. Tämän puhelimen korkeus-sijoituksen olettaisin olevan yksi syy siihen että surmatalossa A:n askeleet ovat kuuluneet kovemmilta kuin mitä siinä huonosti tehdyssä rekokoenauhassa.

Olohuone kuvattuna aulasta, lähde Iltalehti/etp-poliisi


***

IL:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010032 ... 3_uu.shtml
Lapsia ei oikeudessa kuulla, mutta ainakin kahden vanhimman lapsen puhuttamisesta tehtyjä pitkiä taltiointeja käydään läpi. Lasten kertomuksista saadaan myös psykiatrian ammattilaisten arviointeja. Nekin oikeus käsittelee suljetuin ovin.[/i]

Oikeudessa tosiaankin kuultiin asiantuntijan arvio lapsen kertomuksista, joihin tuossa ylläolevassa lehtijutussa viittaat:

Psykologian tohtori: Auer ja lapsi kertoivat tapahtumista yhtenevästi


Auerin vanhin lapsi kertoi heti surmapäivänä poliisikuulustelussa nähneensä ulkopuolisen tappajan poistumassa talosta.

Psykologian tohtori Katariina Finnilä-Tuohimaan mukaan ei voida todeta, että äiti olisi manipuloinut lastaan sanomaan näin. Finnilä-Tuohimaata kuultiin puolustuksen todistajana.

- Tytön kuvaus sopii hyvin yhteen sen kanssa mitä äiti kertoo. Yksittäisen väärän muistikuvan tuottamiseksi äidin manipulointi voisi riittää, mutta ei lapsen kokonaiskäsitykseen. 9-vuotiaalle lapselle on vaikea johdatella tätä ajatusta, kun kuulustelu oli samana päivänä.

- Ei voida mitenkään varmasti sanoa, että tämä lapsen muistikuva on virheellinen. Se on mahdollista, mutta ei voida sulkea sitä pois, ettei hän olisi oikeasti nähnyt murhaajaa.

TIIA RANTALAINEN
[email protected]
PORI

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010050 ... 8_uu.shtml

[matahari]

Älkää jaksako enää, murinat muristu. Jos omistaa hitusenkin tervettä järkeä niin tää juttu pitäis olla selvä kun pläkki. Kummelin tyyliin valmentaja sanoi joukkueelle; hei jätkät me on hävitty tää peli, ei o pakko pelata loppuun, mä ainakin lähren kaljalle

[Tara]

TM:n ihmiset kävelevät ja liikkuvat kuin matemaattiset pisteet, jotka jokaisella kriittisellä hetkellä (voisivat olla) ovat juuri sellaisessa kohdassa, jota syyttömyys-oletus edellyttää.

Anneli ei liikkunut senttiäkään senkin lapselle aiheuttaman näköesteen ulkopuolelle, sivulle eikä yläpuolelle. eikä hänen päänsä ole voinut vilahtaa sillä korkeudella senkin yläpuolella, josta lähtien lapsen katseelle ei ole esteitä. Lapsi ei ole voinut kääntää katsettaan siihen tilaan, joka avautuu senkin sivulle, eteen ja yläpuolella, koska Anneli on voinut kulkea kyyryssä tai kontata. Anneli ei ole pessyt veritahroja lapsen nähden, koska lapsi ei kerro sellaisesta? jne

Miksi Anneli oli sairaalavierailun aikaan niin huolestunut siitä mitä lapsi on nähnyt?

2009 lapsi väittää muuten, että äiti oli pyytänyt menemään katsomaan oliko isä 'kunnossa'! (etp 644) Miksi ihmeessä nyt tällä tavalla? Tällaiset ristiriidat TM sivuttaa täysin pokkana! Lapsen johdattelu on jatkunut siltä perustalata josta se alkoi.

Lapsi on kuitenkin sanonut äidille, että 'sinulle tulee huono' olo jos hän kertoo tälle jotakin mitä ei ole kertonut..etp:tilakuuntelusta 653.

9-vuotiaalle lapselle on vaikea johdatella tätä ajatusta, kun kuulustelu oli samana päivänä.

Mutta ei mahdotonta! Mikä peruste tuo nyt on? Jopa aikuiset voi johdatella, ja kuten kaikki tietävät se käy erittäin helposti. Psykologian tohtori siis uskoo, että lapsen suusta kuullaan totuus. Jos lapsen puhuttelu olisi tapahtunut ennen kuin äiti oli puhutellut lasta olisi se hieman luotettavampi. Anneli istutti ulkopuolisen idean lapsen päähän vain muutamaa tuntia aikaisemmin.

TM, luulen ettei sinun ja minun kannata tätä näkemisasiaa enää keskenämme jauhaa. Sinun mielestäsi edes Anneli ei olisi voinut nähdä keittiön nurkalta takkahuoneen ikkunaa ja poistumista. SEn vuoksi oli tarpeen laittaa lapsi katsomaan..Ihan paskapuhetta. Annelin selostukset ovat yhtä kaikki silmänlumetta ja silmänkääntötemppuja: Katsokaa nyt, minun päästäni ei lähde hiuksia kun pidän toisella kädellä hiuksistani kiinni.

[MissHolmes]

Tässä on myöskin sellainen mutta noiden psykologitätien kohdalla, että varmasti harvemmin ovat päässeet elävässä elämässä analysoimaan lapsen käytöstä, joka mahdollisesti on nähnyt murhan. Murhan jossa osallisena omat vanhemmat.
Toinen merkittävä on minusta se, että tapahtumista varmasti edelleen shokissa oleva lapsi minusta aika luontevasti toistaa seuraavana päivänä sitä, mitä äiti sanoo. Ja 2,5 vuoden aivopesun jälkeen viimeistään.

[taavetti]

En lähtisi aliarvioimaan psykologitätien kokemuksia. Valitettavasti tämä Ulvilan tapaus ei ole ainoa saatikka pahin tapaus, jossa lapset ovat osallisina. Finnilä-Tuohimaa on psykologian tohtori ja aika ansioitunut ainakin lasten hyväksikäytön saralla. Kuuklettamalla löytää.

[Tara]

taavetti, varmaan onkin. Olen aikanaan lukenut noista hyväksikäyttöepäilyä setvivissä oikeudenkäynneistä (avioero- ja huoltajuusjuttuja), joissa lasta on kuultu todistajana, ja isä on joutunut vankilaan. Mutta sitten on selvinnyt että lapsi on puhunut mitä äiti on hänelle uskotellut. Leima, joka jää mieheen ei helposti hälvene. Valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä on toinen asiaan perehtynyt, väitöskirjan aiheesta Lapsi rikosprosessissa.

[MissHolmes]

En aliarvioi missään nimessä Finnilä-Tuohimaan ammattitaitoa.

Mutta minun talonpoikaisjärjellä on aika ilmeistä miten lapsi tapahtumat kertoo: juuri niin kuin ne on hänelle syötetty. Eli juuri niin kuin äitikin.
Ensimmäinen kuuleminen on ollut reilu vuorokausi tapahtuneen jälkeen. Lapsen tarina perustuu hyvin pitkälle siihen mitä yöllä on tapahtunut. Mitä hän on kuullut, nähnyt ja kokenut. Ja mitä äiti on tapahtumista sanonut. Ensin häkepuhelimeen puhuessa ja vielä sairaalassa ennen kuulemista.
Lapsen täytyy olla tuolloin tapahtuneesta vielä shokissa ja on selkeää, että tarina on täsmälleen samanlainen kuin äidinkin.
Lapselle yön äänet ovat olleet vieraita ja pelottavia. Tuntemattomia. Äidin tarina häkeen on antanut äänille ja tapahtumille järjen. Selittänyt sen mitä lapsi ei ole ymmärtänyt.


Seuraavat kuulemiset on tapahtunut lähes 3 vuotta myöhemmin. Koko tuon ajan lapset ovat eläneet äitinsä vaikutuspiirissä. Terapia, jossa traumasta oli tarkoitus päästä yli, keskeytettiin, joten ainoa keskustelukumppani aiheesta on ollut äiti. Ja edelleen tarina kulkee käsikädessä äidin tarinan mukaan.

''Ainoa'' poikekkeama äidin ja lapsen tarinassa on se, että äidin mukaan tyttö käy vain kerran, itsensä mukaan kolmasti.
Ja kuten Finnilä-Tuohimaakin sanoo, on äidin mahdollista juurruttaa YKSITTÄINEN valheelinen tapahtuma lapselle, muttei koko tapahtumaketjua. Tuo yksi riittää: huppumies poistui. Äiti ei nähnyt, mutta lapsi näki. Näitkö? Lähtikö? Lähtikö? Näitkö?

Jopa psykologian tohtori Katariina Finnilä-Tuohimaa pitää mahdollisena, että huppumiehen näkeminen ei ole todellinen.

[turumurre]

Ensimmäinen kuuleminen on ollut reilu vuorokausi tapahtuneen jälkeen.

Ei näitä Holmesin vääriä tietoja jaksa enää korjailla, mutta menköön vielä tämä.
Lapsen ensimmäinen puhuttelu oli 12 tunnin kuluttua tapahtuneesta, eli 1.12 klo 15.
Äidin puhuttelu oli 2.12.

[awa]

Oliko tämä A.Auerin puhuttelu 2.12 tuo julkisuuteenkin annettu videolla nähty poliisin tapaaminen, jossa AA sairaalasängyllä kertoi tapahtumista?

[MissHolmes]

Turre.
Mikä merkitys tuolla oli?
Mutta kiitos kun korjasit, niin muutkin ymmärtävät, ettei pienen lapsen shokki ole ehtinyt laantua tuossa muutamassa tunnissa. Hyvä, että on ehtinyt lapsi parat kunnolla edes nukkua.

Minä tarkoitin sitä, että tuo kuuleminen oli niin nopeasti tapahtuneen jälkeen, että lapsen on täytynyt olla vielä shokissa tapahtumien vuoksi.
Sitä ennen hän on kuullut äitinsä puhelun häkeen, joka on selventänyt hänelle sitä mitä hän ei ole yön äänistä ymmärtänyt.
Ja loppu on selkeytynyt viimeistään siinä vaiheessa, kun äiti on sukulaisten kuullen kertonut tapahtumista sairaalassa. Muistaakseni lapset olivat kuultavana vasta äidin tapaamisen jälkeen.

Turre saa Awa vahvistaa sulle, kun ole varma, mutta mielestäni kyllä.

[Tara]

^

Muistaakseni lapset olivat kuultavana vasta äidin tapaamisen jälkeen.

Näin oli. Ensimmäisessä puhuttelussa lapsi sanoo mm 'äiti kertoi ' esim että sen takia isä oli siinä sängyn päädyssä oven lähellä (toisella katsomiskerralla), että hän halusi varmaan suojella heitä. Myöhemmissä puhutteluissa 2009 mm lapsi sekottaa äidin saaman puukonpiston ajankohdan: ..silloin se varmaan sai sen kun se kävi katsomassa takkahuoneseen puhelun aikana, ja lähti karkuun.

Ensimmäinen puhuttelu tapahtui 1.12.2006, ei 2.12.
Litteraation ensimmäinen kellonaika 15:00. Vierailu Annelin sairaalahuoneessa oli ohitse silloin.

[Sippura]

Keskustelua seuranneena voin vain todeta, että ulkopuolisen on aivan mahdotonta muodostaa kantaansa syyllisyyteen tai syyttömyyteen objektiivisesti.

Sen huomaa myös esim. nimimerkkien TM ja Miss Holmes kommenteista. Toinen kannattaa syyttömyyttä ja toinen on 150 %:sti varma syyllisyydestä. Kummankaan todistelut eivät ole täysin objektiivisia, koska ne muotoutuvat lähtökohtaisesti mielipiteestä.

TM:lle plussaksi luen hänen valtavan työmäärän ja ajan, minkä hän on saatavilla olevaan materiaaliin käyttänyt. Siitä suuri kiitos hänelle!

Omasta puolestani voin sanoa, että aluksi itsekin olin syyllisyyden kannalla. Sitten kun häkenauha julkistettiin olin jonkun aikaa syyttömyyden kannalla, mutta tällä hetkellä voin vain todeta, että minulla ei ulkopuolisena ole mitään mahdollisuutta tietää varmasti miten asiat loppupäässä ovat menneet. Toisekseen, minulle on oikeastaan ihan sama, kunhan vain syyllisyys tulisi varmuudella näytettyä, että ei tapahtuisi oikeusmurhaa. Siihenhän TM uskoakseni tähtääkin.

Ihmisillä näkyy olevan tapana ottaa asiat liian henkilökohtaisesti. Näin on käynyt näköjään myös tämän asian kanssa. Tämän ymmärtää, jos osalliset ovat jollakin tapaa läheisiä ihmisiä, mutta ihmetyttää, jos heihin ei sen kummempaa sidettä ole.

Kyseessä lienee tuo kummallinen "oikeassa-olemisen" -peikko. Miksi on tärkeätä olla oikeassa? Miksi pitää pitää niin tiukasti kannastansa kiinni, että asia menee henkilökohtaiselle tasolle. Eikö periaatteessa olisi paljon rakentavampaa pompotella asioita ja mielipiteitä edestakaisin, puolesta ja vastaan rakentavassa hengessä, koska kuitenkaan Minfo ei lopulta ole tuomioelin.

Näin mie ainaki tuumailisin

[turumurre]

Ensimmäisessä puhuttelussa lapsi sanoo mm 'äiti kertoi ' esim että sen takia isä oli siinä sängyn päädyssä oven lähellä (toisella katsomiskerralla), että hän halusi varmaan suojella heitä.

Niin, isä oli sängynpäädyssä seisomassa, kun lasi oli jo rikki. mutta tuo suojelu kommentti tuli siitä että J oli katsonut ensimmäiseksi sinne ovelle (katsoiko peräti ulos? Tuli tässä vain mieleen se kun Kuolemannaakka aikanaan mietiskeli J:n saamaa ensimmäistä puukoniskua, tuliko se siinä katsomisen yhteydessä)

Myöhemmissä puhutteluissa 2009 mm lapsi sekottaa äidin saaman puukonpiston ajankohdan: ..silloin se varmaan sai sen kun se kävi katsomassa takkahuoneseen puhelun aikana, ja lähti karkuun.

Ei niinkään ole kysymys sekoittamisesta, vaan siitä ettei lapsi ole nähnyt äitinsä saamaa puukoniskua, hän tiesi siitä vasta puheluiden loputtua. Keittiö, aula, osa olohuoneesta on oletettavasti ollut hämärässä tilassa.

[Tara]

Ensimmäisessä puhuttelussa lapsi sanoo mm 'äiti kertoi ' esim että sen takia isä oli siinä sängyn päädyssä oven lähellä (toisella katsomiskerralla), että hän halusi varmaan suojella heitä.

Niin, isä oli sängynpäädyssä seisomassa, kun lasi oli jo rikki. mutta tuo suojelu kommentti tuli siitä että J oli katsonut ensimmäiseksi sinne ovelle (katsoiko peräti ulos? Tuli tässä vain mieleen se kun Kuolemannaakka aikanaan mietiskeli J:n saamaa ensimmäistä puukoniskua, tuliko se siinä katsomisen yhteydessä)

Myöhemmissä puhutteluissa 2009 mm lapsi sekottaa äidin saaman puukonpiston ajankohdan: ..silloin se varmaan sai sen kun se kävi katsomassa takkahuoneseen puhelun aikana, ja lähti karkuun.

Ei niinkään ole kysymys sekoittamisesta, vaan siitä ettei lapsi ole nähnyt äitinsä saamaa puukoniskua, hän tiesi siitä vasta puheluiden loputtua. Keittiö, aula, osa olohuoneesta on oletettavasti ollut hämärässä tilassa.

Minusta taas on kyse siitä noissa myöhemmissä, että lapsi ei muista missä järjestyksessä hänen pitää mistäkin kertoa. Sanoiko muuten Auer häkenauhalla, että käski lapsen mennä katsomaan takkahuoneeseen onko isä kunnossa? Tässäkin kaikuu äidin selitykset. Lapsi on kuullut puukoniskukertomuksen erittäin todennäköisesti jo taikka viimeistään sairaalahuoneessa 1.12.2006. Nyt en muista JJ-kuulustelua niin tarkkaan, mutta muistaakseni A selittää siinä, ettei hän ehtinyt yöllä heti tapahtuman jälkeen keskustella lapsen kanssa. Anneli oli esitellyt haavaa vieraillekin. Mä unohdin sen justiinsa, sanoo l kun puhuttelija pyytää tarkentamaan jotain missä on ristiriita aiempaan.

[MissHolmes]

Lapsi sanoo käyneensä ovella kaksi kertaa niin ettei äitiä näkynyt tai ainakaan äiti ei nähnyt häntä. (AA:n kuulemisissa lasta ei näy ei kuulu ennen häkeä)
Lapsi mm. kertoo isän kehottaneen poistua. Silloinko hän samalla kuikuili ikkunasta ulos? Mitä äiti teki, jos ei edes huomannut tyttöä?
Miksi lapsi ei nähnyt kamppailua, puukon iskua tai muuta tuolloin?

Miksi äiti päästi lapsen KOLMESTI huoneen ovelle, jos siellä oli murhaaja?
Ensimmäisellä, eikä toisellakaan kerralla AA ei voinut olla varma surmaajan vaarallisuudesta, koska oli juuri pistänyt häntä itseään.

Ja Sippura. Ei minullla ainakaan ole mitään tarvetta olla oikeassa. Tässä asiassa on sitäpaitsi vaikeaa olla oikeassa, koska lopullista totuutta ei ole. Enkä edes usko, että milloinkaan tulee.
Henkilökohtaisesti olen kuitenkin erittäin vakuuttunut AA:n syyllisyydestä. Yksikään äiti ei toimisi lasten suhteen niin kuin AA tilateessa toimi.Sitä paitsi minusta kaikki muukin tukee AA:n syyllisyyttä.
ja kaiken voimakkaimpana se minun oma fiilis, joka syntyi jo kauan ennen virallisia epäilyjä kaikkien asioiden summista, tuosta ympäristöstä, tilastoista ja muusta.

Toistan vielä: jos asetelma olisi toisin päin, ei kukaan täällä huutelisi JL:n puolesta ja selittelisi ulkopuolisesta perhekerhon suututtamasta murhaajasta.