Kakola -ohjelma. (TV2 4.11. alkaen)

[Kärsinyt_]

Juu tosiaan alkoivathan ne nettisivutkin taas toimimaan, kuitenkaan eivät ole päivitetyt tai mitään? (Nikoa ei löydy)

Olen nyt katsellut kaikki tulleet jaksot areenasta kun ovat menneet ohi tvstä, kolmas jakso oli kyllä itselleni henkisesti koskettavin ja rankka... Ja tarkoitan todella näitä ex-vankeja ja heidän tarinoitaan.

[Tiina]

Tuli tänään katsottua nuo jaksot putkeen. Sarjasta pois lähteneet vaikuttivat jo menetetyiltä tapauksilta. Olihan se hyvä, että lähtivät nyt pois, kun vielä itse saivat päättää. Tulevaisuudessa kun portit ei aukene sitä itse haluamalla.

[Clyde]

Käytin sunnuntain kuten Tiina. Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa jaksoa ja poikien reaktiota niiden omaisten kertomuksiin.

[Damien]

Aivan helmi sarja mutta alkua pilasi tuo löysin rantein liikenteeseen lähteminen.
Asennevammaisimmat nappulat hajosivat heti ja lähtivät tosta vaan pois...
Eikä se asenne taida muuttua...
On muuten tuo kolmannen jakson vanhojen konnien turinat aika pysättävä kokemus varmasti monelle.
Pojille itsessään mutta myös niille katsojille jotka eivät ole vielä roikkuneet leivättömän pöydän ääressä.

[Tiina]

Asennevammaisimmat nappulat hajosivat heti ja lähtivät tosta vaan pois...
Eikä se asenne taida muuttua...

Kiitos.
Mietinkin tuota viestiä laittaessani, että mikä se oli se sana millä näitä tenavia voisi parhaiten kuvata ja tuo asennevammainenhan se oli.
Voi vaan kuvitella (luojan kiitos vain kuvitella) millaista tuollaisten teinien kanssa olisi asua.
Ei varmaan herkkua vanhemmille...

[Kärsinyt_]

On muuten tuo kolmannen jakson vanhojen konnien turinat aika pysättävä kokemus varmasti monelle.
Pojille itsessään mutta myös niille katsojille jotka eivät ole vielä roikkuneet leivättömän pöydän ääressä.

Tässä kohtaa pitää kyllä kompata...
Kun sellaisia asiota julkaistaa tvssä, vasta silloin saattaa tällaisista asioistakin tietämätön jo hieman havahtua...Pitäisi ainakin...
Tottahan löytyy niitäkin ihmisiä jotka mielessänsä vain vakavasti syyllistävät vankeja itseään, eivätkä haluakaan koskaan ymmärtää miltä se tuntuu, kun kaikki luisuu käsistä.
Enkä minä sitä, lähtökohtahan on aina itsestä kiinni.

Nimitänkin elämää portaikoksi - yleensä puhutaan mäestä. Mutta portaikko on siinä määrin kuvaavampi, kun pallon tipauttaa reunalta se putoaa porras portaalta alaspäin(joskus hyvinkin vauhdilla, toisinaan hiljempaa) - kuitenkin on pieni mahdollisuus pysähtyä jollekin portaalle - joko sattuman kautta seinämiin törmäillen tai sen voi itse pysäyttää <- mikä usein on hyvin hankalaa... Alas on helppo mennä.
Kuitenkin ylöspäin kiipeäminen... Se onkin sitten toinen juttu, hankalaa ja voi tapahtua vain porras kerrallaan - pikkuhiljaa...

Joskus kuitenkin käy myös niin, että se yksi henkilö - joka itsensä syöksee alaspäin, vetää mukanaan muita. Esim. perheen. Joskus mukana tulee siis itsestään riippumatta lapsia. Lapset pudotetaan tahdostaan riippumatta hyvin alas ja he joutuvat (siis jos tahtovat) kiipeämään alusta asti ylöspäin. Tämä kipuaminen on kuitenkin suhteessa helpompaa jos omalla kontolla ei ole kovin pahasti raskaita kahleita. Toiset eivät älyä lähteä kiipeämään välttämättä ollenkaan.
Jokaisen kohdalla pysähdys pitää aina tulla omasta itsestä, kukaan ei voi kirjaimellisesti sinua pysäyttää - voivat kuitenkin auttaa sinut pysähtymään...Vaikka sitten tönimällä päin seiniä.

[Lumienkeli]

Mä ihastuin tähän sarjaan myös. Mun sympatiat on kovasti Saulin puolella, toivon jostain syystä juuri hänen saavan otteen elämästään ja jättävän noi hölmöilyt taakseen. Mun mielestä aivan ihana nuori miehenalku. Toisin kuin ne kaksi "sankaria" jotka jättivät leikin kesken saman tien. Heitä kohtaan ei juuri lämpimiä tunteita herännyt. Ennemminkin tuli sellainen toivoton olo/menetetty tapaus -fiilis.

Katselin tossa äkkiseltään poikien taustoista juttuja ja kaikkia yhdisti jollain tapaa rikkonainen perhe, yhden perheestä tosin ei ollut mainintaa lainkaan. Pistää siis miettimään millainen itse olisin ollut näiden poikien iässä, jos olisin pojaksi syntynyt... Mulla kun on sellainen mielikuva, että tytöt ja pojat suhtautuu ehkä ainakin osittain eri tavalla siihen, jos isä lähtee pois kuvioista, uusista isäpuolista puhumattakaan. Musta tuntuu, että tyttönä selvisin näistä helpommalla. Tavallaan. Tai ainakin eri tavalla.. No joo. Joka tapauksessa kosketti kovasti tää viime jakso, kun jengi kirjoitti isälleen kirjeen.

----
pakko muokata vielä: facebook-ryhmästä löytyy ihan mielenkiintoisia poikien kommentteja ja tekstejä.. Pauli näköjään ainakin osaa purkaa itseään kirjoittamalla

[Salander]

Katselin tossa äkkiseltään poikien taustoista juttuja ja kaikkia yhdisti jollain tapaa rikkonainen perhe, yhden perheestä tosin ei ollut mainintaa lainkaan. Pistää siis miettimään millainen itse olisin ollut näiden poikien iässä, jos olisin pojaksi syntynyt... Mulla kun on sellainen mielikuva, että tytöt ja pojat suhtautuu ehkä ainakin osittain eri tavalla siihen, jos isä lähtee pois kuvioista, uusista isäpuolista puhumattakaan. Musta tuntuu, että tyttönä selvisin näistä helpommalla. Tavallaan. Tai ainakin eri tavalla.. No joo. Joka tapauksessa kosketti kovasti tää viime jakso, kun jengi kirjoitti isälleen kirjeen.
)

Kai se riippuu monista asioista miten tuohon rikkinäiseen perheeseen "suhtautuu".. Ei se varmaan kovin paljon siitä sukupuolesta riipu.. Kyllä tytötkin saattaa reagoida siihen niinkuin noi pojat, mutta voi toki olla että se on pojilla yleisempää..
Mutta luultavasti se on kyllä tytöille helpompaa myöhemmin "kääntää kelkkansa"..

[Lumienkeli]

Tarkoitin siis lähinnä sitä, että tyttö ja poika reagoi eri tavalla jos miehen malli puuttuu. Samoin jos puuttuu äiti, eli ns. naisen malli. Tai no, mistäs minä sen tiedän, oon kokenut vain sen toisen puolen ja vain nähnyt sen toisen. Itse en ole "isääni" missään yhteydessä, enkä varmaan tule koskaan olemaankaan. Yritin sitä 10 vuotta sitten muttei se mihinkään johtanut. Meneepä off topiciksi, sorry.

[Salander]

Vielä vähän OT minultakin..
Niin no kaipa ne sillee eri tavalla käyttäytyy tai ainaki kokee sen toisen vanhemman puuttumisen jokseenkin eri tavalla.. Mutta mä siis sitä lähinnä tarkoitin et toki tytötkin sössii asioitaan niin että joutuvat laitoksiin jne..
Ja tuosta isäjutusta niin eipä ollut itsellänikään oikeastaan minkäänlaisia välejä isääni kolmeentoista vuoteen, ja sit se otti ja kupsahti. Sillähän siitä pääsi..

[Geissimummo]

"Lopetin varastelun"

18-vuotiaalle Jesselle osallistuminen Kakola-projektiin mahdollisti irtioton rikollisesta elämäntavasta.

Torstaina nähdyn Kakola-ohjelman viimeinen jakso paljasti, mitä projektiin osallistuneille nuorille kuuluu nyt.

Yksi onnistujista on 18-vuotias Jesse.

Jesse joutui ensimmäisen kerran poliisien kanssa tekemisiin ollessaan vasta 12-vuotias. Yhdeksän Kakolassa vietetyn päivän jälkeen hän ymmärsi, että elämälle tulee löytää toinen suunta.

- Suurin Kakolan jälkeen tapahtunut muutos on se, että olen lopettanut varastamisen, Jesse kertoo.

Nuorukainen antaa suuren arvon sille, että projektiin osallistui joukko entisiä vankeja. Jessen oma tukihenkilö oli väkivalta- ja omaisuusrikoksista tuomittu Jari.

- Jarin ja muiden mentoreiden tarinat laittoivat miettimään, onko rötöstelyssä mitään järkeä.

Kierre katkesi

Jesse ei ole syyllistynyt vakaviin rikoksiin, vaan lähinnä kaljavarkauksiin. Hän tunnustaa, että Kakola-projekti tuli hyvään saumaan.

- Se oli sillä tavalla helpottava kokemus, että loppui kaikki hölmöily, hän kertoo.

Rikoskierteen katkeamisen lisäksi hän oppi ohjelman teon aikana aiempaa itsevarmemmaksi.

- Minusta on tullut vahvempi ja itsenäisempi. Nyt pystyn käymään töissä ja koulussa ja kieltäytymään siitä, jos kaverit pyytävät mukaan pahantekoon.

Tällä hetkellä Jesse käy työharjoittelussa, jonka jälkeen on edessä armeija. Varusmiespalveluksen jälkeen hän tähtää opiskelemaan media-alaa.

- Sitä en pysty varmuudella sanomaan että teenkö enää koskaan rikoksia, mutta tarkoitus on pysytellä kaidalla tiellä, Jesse sanoo toiveikkaana.

Jatkuva huoli pojasta

Jessen äiti Virpi on tyytyväinen poikansa uuteen elämäntapaan.

- Voi sanoa, että Kakola-projektiin osallistumisen jälkeen Jessen elämässä ovat asiat olleet todella hyvin.

Pikkurötöksiin syyllistynyt nuorukainen on äidin mukaan löytänyt uuden rytmin.

- Elämämme on helpottunut todella paljon kun tietää, ettei Jesse enää lähde mukaan tyhmyyksiin.

Silti äidin rinnassa on jatkuva huoli siitä, pysyykö poika lain oikealla puolella.

- Näin isot muutokset eivät tapahdu päivässä tai kahdessa, Virpi sanoo.

Hän antaa suuren kiitoksen Jessen onnistumisesta ohjelman tekijöille ja projektiin osallistuneille entisille vangeille.

-  Tämä on ollut hatunnoston arvoinen suoritus heiltä kaikilta. Kunpa vain useammalla nuorella olisi mahdollisuus päästä tällaiseen projektiin mukaan, Virpi lähettää terveisensä.


KAIDALLA TIELLÄ Jesselle kaljavarkaudet ovat taakse jäänyttä elämää.

Iltalehti

Jotain hyötyä TV-ohjelmastakin Toivottavasti Jesse muistaa jatkossakin pysyä erossa rötöksistä.

[HerloCCi Solmunen]

No nuku, nyt on sitten tyttöjen vuoro asua Kakolaa. Tuon ekan jutun katsottuani jäin kyllä miettimään tätä kaksostyttöjen perhettä. Jos ei oo tytsyillä kaikki menny ihan putkeen ni ei oo kyllä äidillänsäkään. Voi elämä! Ihan lapsia kahden romaanin ja yhden puoliromaanin kanssa. Ei sit vähempikin ois riittäny, anteeks kauheesti.

[Valoviikate]

Vaikka kaksosten äiti tuntui minusta jollain tavalla oikein mukavalta, niin ei ole kyllä ihan putkeen mennyt varmaan silläkään... olisi tarvinnut pysyvän ja luotettavan miehen.

Tässä on lisää Kakolaan liittyvää juttua:
Kerrotaan henkilöistä ja muuten sarjasta: http://yle.fi/ohjelmat/kortit/kakola/
Kakolan aikuiset ja nuoret puhuvat väkivallasta, itsetunnosta jne. http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kakola_opettaa