Äiti on selittänyt jo kolme minuuttia poliisille (joka on lapselle auktoriteettu), että huoneessa on murhaaja.
Lapsi uskoo tietenkin äitiä ja varsinkin, kun äiti kertoo asiaa poliisille.
Lapsi menee huoneen ovelle ja näkee isänsä pää murskana lattialla. Lapsi alkaa järkyttyneenä itkeä ja jää selvästi jonnekin olohuoneen tienoolle.
Anneli ei muka tiedä onko surmaaja paikalla, mutta antaa lapsen olla aivan surmaajan ulottuvilla.
Ja tämän jälkee kysyy lapselta:3:14 Lapsi: (itkun alkua + voimakas rääkäisy, lyhyt napsahdus) (lapsi näkee isänsä)
3:17 Häke: Haloo.
3:18 Epäilty: Älä itke (lapsi) hei, siel.(''siel'', lapsi on selkeästi vielä olohuone-takkahuone akselilla)
3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana makaa vai?
Lapsi itkee taustalla
3:25 Epäilty: Emmä tiedä, mä en oo, keittiös, mä en. Meneks mä kattomaa?
3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?
3:33 Epäilty: No todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo, mei makuuhuoneessa siis.
3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?
3:37 Epäilty: En tiedä, siel hiljeni.(Annele väittää ettei näe ovelle, ei vaikka lapsi on siellä lähellä ja lapsen lähellä murhaaja)
3:39 Häke: Jaaha.
Minusta lapsen vastaus on täysin luonnollinen ja järkevä. Jos surmaaja ei ole huoneessa, sen täytyy olla lähtenyt. Surmaaja on olemassa, koska äiti sanoo niin ja sanoo poliisillekin.Epäilty: (kysyy lapselta) Oliks se viel siel?
3:41 Lapsi: Joo, se lähti.
3:42 Epäilty: Se lähti jo vai?
Niin ja Turre. Eikö sitten myöhemmässä kuulemisessa ole aivan luonnollista, että kuulija kysyy äänten liittymisestä äitiin ja isään, jos lapsi niin on edellisellä kerralla kertonut?
Sinä aina ohitat mielelläsi ne kohdat, jotka sotivat uskoasi vastaan.
Oletko koskaan tavannut ''raivosta sekaisin'' olevaa ihmistä?? Ei siinä kuule enää riidellä. Enkä yhtään ihmettele ettei lapsi osaa yhdistään ääniä riitaan. Lapsen käsitys riidasta tuossa iässä on kuitenkin aika rajoittunut. Varsinkin, jos vanhemmat ovat normaalisti riidelleet sivistyneen rauhallisesti.