"Se hakkaa mun TAJUISSAAN olevaa miestäni" = hetkeäkään en ole luullut miestäni kuolleeksi.
Kirjoittaja Kotipoliisi
Mitä mieltä olisitte, jos uusi häke-nauhan tulkinta toisi esille ainoastaan sen, että Lahti todellakin huusi apuun Annua? Riittääkö vapauttavaan tuomioon Hovissa?
Minä kyllä ajattelisin niin, että huutaisin apuun kyllä jotain muuta henkilöä kuin puukottajaani. Huutaisin juuri tuossa tilanteessa lapsiani apuun, että soittaisivat poliisille, että äiti on nyt tullut hulluksi.
Ja Lahti ei huutanut lapsiaan "apuun" eli soittamaan apua paikalle - vaan taisteli murhaajan kanssa niinkuin jokainen isä olisi tehnyt suojellakseen lapsiaan.
Kirjoittaja Valhalla
Minä näen Annun huudon ihan luonnollisena. Kukaan ei usko kuolevansa. Astalo ei ollut vielä heilahtanut. Annu oli ainoa aikuinen. Anneli soitti 112:n. Jukka oli menettänyt verta, shokissa, halusi pois tilanteesta, sovitusta. Hän uskoi, sikäli kun tajusi - että asia vielä tästä lutviutuu. Ja vielä sekin mahdollisuus, ettei edes tiennyt ja ymmärtänyt täysin tilaansa tai miten tähän oli tullut..
Hyvinkin ratkaisevasta todisteesta on kyse. Luulin, että tää on jo käsitelty. Litteroinnin mukaan kun tiiviin keskustelun lomasta, puhelun alusta lukien 23 sekunnin kohdalla, vasta ensimmäisen kerran kuului taustan äänimaailmasta jotakin. Eli nyt on ehkä saatu selvemmäksi tuota taustan äänimaailmaa, ainakin nuo Annut esiin. Laajalle on levinnyt käsitys, että uhri olisi tuossa kohdassa "herännyt", "tokeentunut", "palannut tajuihinsa", vaikka käsitykselle ei ole mitään perustetta.
En tiedä eikö tätä ole ajateltu oikeudessa.
Soittaessaan 112:een AA ei olettanut miehensä suinkaan kuolleen, vaan tietää tämän olevan tajuissaan.
Ja jos seuraavassa oikeussalissa yhä ihmistä pidetään loogisena ja harkitsevana, niin miten ihmeessä tämä täällä-on-tappaja-hakkaamassa-elossa-olevaa-miestäni-tulkaa-auttamaan voisi jälleen tuomarien mielissä muuttua ehkä muotoon tulkaa-nopeesti-auttamaan-puukotin-vielä-elossa-olevaa-miestäni-mut-päätin-just-hengiltä-hänet-hakata.
Moni täällä jättää ilmeisesti lukematta (tai "kuuntelematta" ) tuota olemassa olevaa litterointia, mutta kyllä tuo äänten kirjoitettuun muotoon saattaminen tuntuu minusta ehdottoman hyvältä tavalta jäsentää puhelua. Paljon siitä irti saa, esim. mietityttää miten yhdessäkin kohdassa kuulluista äänteistä saadaan kirjattua vaihtoehtoisiksi sanotuiksi sanoiksi: "tuujo" eli kirjattuna "tuu jo" tai vaihtoehtoisesti täysin eri äänteitä sisältävä "Hui. Jaa." eli kirjattuna "huijaa"(missään nimessä ei kuitenkaan kuulu "Tuijaa"). Ainakin jää ovet auki syyttömyyttä puoltavalle "tule Annu-kulta jo mua auttamaan tään tappajan häivyttämiseksi" sekä syyllisyyttä puoltavalle "lopeta jo sinä ilkeä vaimo huijaamasta".
O-topikkina. Tuli mieleeni edellisestä krp:n äänitutkijan ovet auki jättävistä kirjauksista ne krp:n astalointia tutkineet heput. Muistatteko. Kun olivat sitä mieltä, että sorkkaraudalla on astalointi suoritettu, ei vasaralla. Tai on se voitu vasarallakin tehdä (jos siis joku sen tunnustaa vasaralla tehneensä?). Tuonkaltaisena se minun muistiini jäi. Tyyliin jompsikumpsi. Mut vaan toinen.
Ps. Kenen vuoro on tänään nimitellä?