cicero kirjoitti:tiedätkö, euroopassa on lukuisia muita vanhempia jotka ovat tehneet samat toimenpiteet kuin mccannit saadakseen julkisuutta kadonneille lapsilleen...turhaan, mediaa ei kiinnosta kahta viikkoa kauemmin. Tässä tarinassa median kiinnostuksen alun laantumisen jälkeen nosti miljonääri joka kuuli tapauksesta joltain maassa asuvalta julkkisurheilijalta ja veti peräänsä muita julkkiksia, ilman heitä media ei muistaisi koko tarinaa enää ja mccannit istuisivat rentoina takan edessä katselemassa kaksosten leikkejä...
Itse muistan kuinka sanoin miehelleni että jaaha lehdet ei enää kirjoittele siitä kadonneesta tytöstä ja puhuttiin siitä kuinka nämä jutut ei pysy lehdissä. Mieheni on keskieuroopan maasta missä lapsia katoaa viikottain koulumatkallaan, leikkipuistoista...Keskieuroopassa lasten katomisiin on erikoistuneita yksiköitä kuten kuulemani mukaan portugalissa ja espanjassa, miksi kaikki nämä tahot ovat olleet niin hiljaa kuin mahdollista tässä tapauksessa eivätkä ole osoittaneet halukkuuttaan auttaa, ehkä juuri siksi että tapaus alkujaan on lähtenyt oudoista lähtökohdista.
Tähän sen verran, että esim. kesäkuussa 2006 katosi kaksi tyttöä Belgiassa, 10-vuotias Nathalie Mahy sekä 8-vuotias Stacy Lemmens. Tytöt olivat jääneet pomppulinnaan illalla kun heidän vanhempansa (Nathalien äiti ja Stacyn isä) olivat baarissa. Vanhemmat eivät nostaneet ollenkaan samanlaista kampanjaa kuin McCannit, ei siis ollut mitään nettiblogia tai muutakaan, mutta siitä huolimatta tästäkin jutusta kohuttiin ympäri Eurooppaa ja ymäri maailmaa. Suomenkin lehdissä ja uutisissa oli aiheesta juttuja. Tytöt löytyivät muutama viikkoa katoamisen jälkeen kuolleina.
Samoin Englannissa kadonneista lapsista on usein juttuja, tulee nyt mieleen vaikkapa Sarah Payne ja Sohamin tyttö Holly Wells ja Jessica Chapman. Ja kyllä sekin vaikuttaa tapauksen saamaan julkisuuteen miten paljon vanhemmat ovat julkisuudessa. Jos vanhemmat tulevat avoimesti julkisuuteen on ihmisten ja median mielenkiinto aivan toista luokkaa kuin jos vanhemmat eivät olisi julkisuudessa. Mutta myös sellaisten lasten katoamiset saavat paljon julkisuutta, joissa vanhemmat pitävät matalaa profiilia.
Kannattaa myös muistaa, että suurin osa lasten katoamisista on lyhytaikaisia, miten paljon nyt niitä Britannissa olikaan, tuhansia kuukaudessa, näistä suurin osa kuitenkin löytyy pian, mutta rekisteröinti kadonneeksi on jo tapahtunut. Samoin teinikarkaamisia on paljon. Lisäksi osa kadonneista lapsista on vanhempiensa huoltajuuskiistan taistelukappaleena ja kuitenkin lähes aina "turvassa" toisen vanhempansa luona eli yleensä ei ole pelkoa mistään pedofiliasta tai muusta vielä kamalammasta asiasta.
Madeleinen tapaukseen vielä, että lisää median mielenkiintoa tuo se, että tapaus sattui ulkomailla turvallisena pidetyssä lomakylässä ja kun se tapahtui ulkomailla niin siinä on jo heti kaksi maata mukana, Portugali ja Iso-Britannia.
Britanniassa myös julkisia medioita on aivan eri tavalla kuin pienemmissä maissa, monia lehtiä ja kanavia ja myös aivan erilainen mediakulttuuri.
