Etan Patz (synt. 9.10.1972) katosi toukokuun 25. päivä vuonna 1979 New Yorkissa ollessaan kuusi vuotias. Hän oli ensimmäinen lapsi, jonka kuva ja katoamisilmoitus painettiin maitopurkin kylkeen. Yhdysvalloissa on vietetty Kadonneiden lasten päivää Etanin katoamispäivänä presidentti Ronald Reaganin päätöksellä vuodesta 1983.
Etan Patz
Patzin Perhe
Patzin perhe asui New Yorkin Sohossa Prince Streetillä. Etanin perheeseen kuuluivat valokuvaaja-isä Stanley, äiti Julie sekä sisarukset Shira, katoamisen aikaan 8 ja Ari, 2. Äiti Julie toimi perhepäivähoitajana.
Perheen koti kartalla
Etan ja Julie Patz
Katoamispäivä
Etan oli jo useita viikkoja vaatinut vanhemmiltaan, että saisi kävellä yksin kahden korttelin matkan koulubussipysäkille, vedoten siihen, että kaikki hänen ystävänsäkin saivat kävellä yksin. Normaalisti Etanin äiti saattoi pojan pysäkille, jonne oli matkaa 45 metriä. Vanhemmat taipuivat tomeran pojan vaatimuksiin toukokuun 25.päivä ja laskivat hänet yksinään matkaan. Perhe piti seutua turvallisena - sellaisena, jossa kaikki huolehtivat kaikkien lapsista.
Katoamispäivänä kuuden viikon mittainen bussilakko oli päättynyt ja bussit kulkivat jälleen aikataulussa. Lakon ajaksi Patzit olivat palkanneet lastenhoitajan saattamaan Etanin kouluun.
Julie saattoi Etanin kadulle ja jäi katsomaan pojan perään, kun tämä lähti kävelemään kohti Prince Streetin ja West Broadwayn kulmaa. Kun poika oli ylittänyt ensimmäisen tien, Wooster Streetin, äiti palasi sisälle. Sen koomin äiti ei enää poikaansa nähnyt.
Alueella asunut nainen ja postinjakaja olivat nähneet Etanin tämän seistessä Woosterin ja Princen risteyksessä tienylitystä odottaen. Tiettävästi he olivat viimeiset, jotka näkivät pojan.
Etan ei noussut koulubussiin eikä saapunut kouluun sinä päivänä. Etanin opettaja huomasi pojan poissaolon, mutta ei jostain syystä ilmoittanut siitä rehtorin kansliaan. Seuraavaksi Etanin poissaolon huomasi naapuri, joka haki joka päivä tyttärensä ja Etanin koulubussilta klo 15.15 aikoihin. Tytär kertoi isälleen, ettei Etan ollut koulussa lainkaan ja isä ihmetteli, miksei hänelle oltu ilmoitettu Etanin kotiin jäämisestä. Äidille katoaminen valkeni vasta, kun hän soitti naapurilleen huolestuneena.
Kuultuaan naapurilta, ettei poika ollut bussissa eikä koulussa, Julie soitti välittömästi poliisille ja miehelleen, joka kiiruhti kotiin.
Etsinnät
Etan Patzin etsinnät alkoivat samana iltana. Alueella tehtiin etsintöjä kellareista talojen katoille asti lähes sadan poliisin voimin. Asuntojen oville koputeltiin ja ihmisiä haastateltiin. Patzien asunnosta tuli poliisien komentokeskus ja paitsi vanhemmat myös poliisi päivystivät puhelimen ääressä, odottaen Etanin tai mahdollisen kidnappaajan soittoa. Jälkikoirat tuotiin paikalle seuraavana aamuna, toukokuun 26.päivä, sateisen yön jälkeen. Saman päivän aikana etsintäalue laajeni ja etsintöjen volyymi kasvoi. Helikoptereista käsin tarkkailtiin talojen kattoja ja veneistä käsin naarattiin vesireittejä. Poliisi perusti maksuttoman vihjepuhelimen ja koko naapurusto osallistui Etanin etsintöihin jakamalla pojan kuvalla varustettuja julisteita. Etanin kasvot tulivat tutuiksi kaikille; hänen kuvansa nähtiin sanomalehdissä, kaupungille jaetuissa julisteissa, televisiossa ja, ensimmäisenä lapsena, maitopurkin kyljessä.
Kesäkuun 6. päivä, 13 päivää katoamisen jälkeen, etsintöjen ”hälytystila” lopetettiin. Monet tapausta tutkineet poliisit jouduttiin siirtämään uusien tapausten pariin. Etsinnät eivät olleet tuottaneet tulosta.
Vihjeet
Poliisi sai vihjepuhelimeensa soittotulvan, mutta mikään annetuista vihjeistä ei auttanut tutkimuksissa. Kuumin vihje saatiin sunnuntaina 27. toukokuuta, kun silminnäkijä kertoi nähneensä Etanin näköisen pojan ”epäilyttävän näköisen” miehen seurassa kolmen korttelin päässä siitä risteyksestä, jossa Julie oli viimeisen kerran nähnyt poikansa. Hypnoosissa silminnäkijä kuvaili miehen valkoihoiseksi, hoikaksi ja noin 40- vuotiaaksi. Miehellä oli pisamia ja värjätyt vaaleat hiukset. Vihje oli kuitenkin hatara, koska silminnäkijä ei voinut olla täysin varma, että poika miehen seurassa oli Etan.
Keski-ikäisen, vaalean miehen etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Vasta vuonna 1982 poliisit ottivat aivan toisen rikoksen puitteissa kiinni miehen, josta tuli pian pääepäilty Etan Patzin tapauksessa.
Jose Ramos
Jose Ramos
Jose Ramos oli irtolainen ja tunnettu pedofiili. Poliisit pidättivät Ramosin 1982, tämän houkuteltua kahta poikaa viemäritunneliin, jossa oli elellyt. Ramosin hallusta löytyi lukuisia valokuvia nuorista pojista. Poliisit kyselivät Ramosilta, tiesikö tämä mitään Etanin tapauksesta. Ramos kielsi tietävänsä mitään Etanista, mutta miehen yhteys poikaan löytyi: Ramos tunsi Etanin lapsenvahdin, naisen, joka oli saattanut poikaa kouluun vuonna 1979 bussilakon aikaan.
Nainen tavoitettiin ja hän kertoi, että oli tapaillut Ramosia vuonna 1979. Ramos oli kuitenkin tapaillut naista vain hänen poikansa takia ja käyttänyt poikaa useita kertoja hyväkseen. Jostain syystä nainen ei kuitenkaan ollut tehnyt asiasta rikosilmoitusta. Ramos itse kieltäytyi puhumasta suhteestaan naiseen enempää, mutta kertoi, että Etanin katoamisvuonna hän koki hermoromahduksen ja kuuli sen seurauksena ääniä, jotka kehottivat häntä väkivaltaan. Omien sanojensa mukaan hän oli joutunut taistelemaan halujaan vastaan voimakkaasti. Etanin tapausta koskien näyttö Ramosia vastaan ei kuitenkaan riittänyt, ja poliisin oli pakko vapauttaa hänet. Siitä huolimatta Ramos pysyi jutun pääepäiltynä.
Kolme vuotta myöhemmin, 1985, juttua alkoi tutkia kaksi uutta tutkijaa syyttäjä GraBoisin johdolla. He hakivat Ramosin uudelleen haastateltavaksi Rockview´n vankilasta, jossa hän istui tuomiota lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Pitkän kuulustelun päätteeksi Ramos tunnusti itkien tavanneensa Etan Patzin puistossa, neljän korttelin päässä Patzien asunnosta, katoamispäivän aamuna. Poika oli yksin ja pompotteli palloa. Ramos kutsui tämän luokseen katsomaan televisiota. Tuohon aikaan Ramos asui vuokra-asunnossa Lower East Sidella. Kysyttäessä, miksi Ramos halusi pojan luokseen, tämä vastasi : ”Seksin takia”. Poika ei kuitenkaan ollut Ramosin mukaan ”halukas” ja Ramos lähetti tämän metrolla tapaamaan sukulaisia Washington Heightsiin. Patzeilla ei kuitenkaan ollut sukulaisia Washington Heightsissa.
Tutkijat ja GraBois epäilivät Ramosin tarinaa, mutta tämä pitäytyi kertomassaan. GraBois uskoi vahvasti, että jos Ramos ei ollut murhannut poikaa, niin hän oli vähintään ”myynyt” pojan eteenpäin toiselle pedofiilille. Ilman tunnustusta näyttö ei kuitenkaan riittänyt, eikä Ramosia voitu syyttää mistään. Täydellistä tunnustusta hän ei koskaan tehnyt.
GraBois kiristi, lahjoi ja uhkaili Ramosia kertomaan Etan Patzin kohtalosta uusien syytteiden ja tuomioiden nojalla. Mies ei kuitenkaan muuttanut aikaisemmin kertomaansa tarinaa, jonka mukaan hän ei ollut tehnyt pojalle mitään. GraBoisin ansiosta Ramos kuitenkin tuomittiin vanhan tuomionsa päälle 10-20 vuodeksi vankilaan erään pienen pojan hyväksikäytöstä.
Vuonna 2000 poliisi teki perusteellisen etsinnän Ramosin vanhassa asunnossa ja talon kellarissa, toivoen löytävänsä luujäänteitä Etanista DNA- analyysia varten. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.
Tilanne nyt
Julie ja Stanley Patz tekivät vuonna 2000 anomuksen, että Etan julistettaisiin kuolleeksi, jotta he voisivat nostaa Ramosia vastaan syytteen. Etan Patz julistettiin kuolleeksi vuonna 2001. Etanin vanhemmat ovat vakuuttuneita Ramosin syyllisyydestä ja ovat edelleen silloin tällöin esillä mediassa tapauksen tiimoilta. Patzit nostivat siviilikanteen Ramosia vastaan kuusi vuotta sitten. Tuomari päätti asian Patzien hyväksi, ja määräsi Ramosin maksamaan 2 000 000 dollarin korvaukset perheelle.
Stanley Patz
Juttu avattiin uudestaan kuluvan vuoden toukokuussa. Jose Ramos istuu edelleen tuomiotaan kahden pojan hyväksikäytöstä ja on nyt 65- vuotias. Mikäli Ramos istuu tuomionsa kokonaan, vapautuu hän vuonna 2012 ehdonalaiseen.
Lähteet:
http://www.pohjalainen.fi/Article.jsp?article=504241
http://www.trutv.com/library/crime/seri ... index.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Etan_Patz
http://www.huffingtonpost.com/2010/05/2 ... 90557.html
http://www.cbsnews.com/8301-504083_162- ... 04083.html
Omia kommentteja:
Materiaalia tästä tapauksesta löytyy aivan valtavasti. Koitin poimia olennaisimpia asioita, jotta alustuksesta ei tulisi romaani, ja kaikki halukkaathan saavat täydennellä tarinaa. Jose Ramosista voisi kirjoittaa ihan oman alustuksensa, on aika ”jännittävä” tapaus kyseessä.
Hiukan nuo rapakon takaiset oikeuskäytännöt jäivät häiritsemään: Ramosia ei voitu syyttää Etanin murhasta syyttäjän toimesta, eikä näin ollen tuomita vankeuteen, mutta perhe nosti häntä vastaan siviilikanteen ja sai miljoonakorvaukset..? Ei ymmärrä. Eikö siviilikannetta ajettaessa vaadita samanlaisia todisteita kuin "normaalissa" syytteessä? Lontoon kielellä asia ilmaistiin näin: "On November 15, 2000, Stanley and Julie Patz signed a petition asking the court to declare Etan legally dead so that they could file a wrongful-death suit against Ramos." Ja tämän kanteen perhe siis voitti.
Jostain syystä itselleni ekana tuli mieleen ja sinne juurtui tämä lastenhoitaja ja tunne, että tämä oli aikalailla pääjehuna mukana. Kuka muka antaa omaa poikaansa käytettävän hyväksi ja sitten ei laita syyllistä vastuuseen?!?!
Ja tuollainen lastenhoitaja (en ole kuvaa nähnyt niin en tiedä onko vielä sellainen herttaisuuden ruumiillistuma ulkonäöltään) tuollaisen moninkertaisen pedofiilin rinnalla on todella mitätön mittelöissä. 
)