OSA 6./6.1
Dramaattinen käänne
Syyttäjän teorian mukaan Attridgen asiakas oli murhatapauksen pienin tekijä, hän oli vain vahdissa kun muut surmasivat Stephanien. Puolustusasianajajista juuri hän oli tehnyt suurimman työn vastatessaan syyttäjän todisteisiin, hankkimalla ulkopuoliset konsultit tutkimaan tunnustuksia, puukkoa ja surmapaikkaa.
Nyt hänen asiakkaansa joutuisivat kuitenkin ensimmäisenä oikeuden eteen yhdessä erittäin epäedullisten lausuntojensa kanssa, joita he olivat kuulusteluissa antaneet. Ja vaikka Thompson oli ilmoittanut, että vain noin 2 tuntia Joshuan kuulusteluvideoista kelpaisi todistusaineistona, Attridgen oli pakko näyttää kaikki lähes 20 tuntia nauhoja. Hänellä ei ollut muuta tapaa osoittaa valamiehistölle, kuinka tunnustus oli Joshualta saatu. Tilanteen teki erityisen vaikeaksi se tosiasia, että hänen tulisi vakuuttaa valamiehistö siitä, että hänen asiakkaansa oli valehtelija.
Oikeudenkäynti alkoi tammikuun 13. päivä vuonna 1999. Tuona päivänä oli tarkoitus aloittaa valamiehistön valinta ja oikeustalolle oli saapunutkin noin 250 ihmistä täyttämään kyselykaavakkeita, joiden perusteella asiasnajajat alkaisivat valitsemaan valamiesehdokkaita. Seuraavana iltapäivänä Attridge oli kotona lukemassa läpi kysymyskaavakkeita. Yksi kysymyksistä tuossa kaavakkeessa oli "Onko mielestäsi mahdollista, että henkilö tunnustaa rikoksen, johon hän ei ole syyllistynyt?". Ehdokas toisensa jälkeen oli antanut saman vastauksen "Ei missään nimessä".
Pettyneenä Attridge päätti pitää tauon ja kuunnella vastaajaviestinsä. Viestien joukossa oli kiireellinen viesti Ed Blakelta. Ed Blake oli syyttäjän ja puolustuksen yhdessä palkkaama rikostutkija, joka oli
arvostettu DNA todisteiden asiantuntija. Syy miksi hänet oli palkattu oli yksinkertainen, tutkimaan vielä kerran Tuiten takavarikoidut vaatteet. Poliisihan ei ko. vaatteista ollut aiemmissa tutkimuksissa löytänyt mitään mikä viittaisi Tuiten osallisuuteen Stephanie Crowen tapauksessa.
Attridge soitti Blakelle, joka tuntui olevan kiireinen, mutta kysyi kuitenkin, olisiko Blakella jotain "piristäviä" tietoja, sillä hän oli viettänyt koko päivän lukien tylsiä kysymyskaavakkeita ja sitä tulisi jatkumaan vielä pitkälle yöhön. Blake sanoi vain kaksi lausetta, "Voit lopettaa niiden lukemisen!
Soitan myöhemmin." Attridge ymmärsi heti mistä oli kysymys. Hän sulki puhelimen ja purskahti itkuun. Tunteenpurkauksen hieman laannuttua, hän käveli jääkaapille ja avasi sieltä ottamansa sampanjapullon.
Seuraavana aamuna Attridge marssi toimistoonsa yhdessä Treadwayn ja Crowen perheen kanssa. Jokaisella oli kädessään aamun San Diego Union Tribune -lehti, jonka etusivun pääotsikko oli "Crowen tapauksen yllätyskäänne".
Blaken tekemät DNA testit ja niiden tulokset olivat kiistattomat. Tuiten punaisesta paidasta oli löytynyt merkkejä Stephanie Crowen verestä kolmesta eri kohdasta, jotka Blake oli merkannut A, B ja C, ja verranut näiltä alueilta löytynyttä DNA:ta Stephanie Crowen DNA:han.
Alueilta A ja C löytyneen veren DNA sisälsi piirteitä, jotka sopivat Stephanie Crowelle, mutta sen lisäksi pienelle joukolle muutakin väestöä. Alueen B DNA oli 100% sama kuin Stephanie Crowen DNA. Tästä Blake oli täysin varma, sillä eräs Stephanien geeni on hyvin harvinainen.
Tieto kerrottiin myös tuomari Thompsonille, joka keskeytti oikeuskäsittelyn valmistelut välittömästi. Thompson käski asianajajat puheilleen ja ilmoitti tässä tapaamisessa syyttäjälle olevansa erittäin pettynyt syyttäjän toimintaan. Thompson antoi 6 viikkoa aikaa syyttäjä Stephanille toimittaa selvitys siitä, miksi Stephanie Crowen verta löytyi Richard Tuiten paidasta? Syyttäjä tiesi jo tuolloin, että 6 viikkoa ei riittäisi asian selvittämiseen, koska nyt syyttäjän ja poliisin olisi ryhdyttävä tutkimaan jo alussa hylättyä tutkintahaaraa eli Richard Tuitea.
Poliisin tutkijat olivat täysin ymmällään. Durgin oli tutkinut paidan jo 9 kuukautta aiemmin löytämättä mitään mikä viittaisi Stephanie Croween. Tutkijat epäilivät välittömästi, että paita olisi saastunut
eli Stephanie Crowen veri olisi päätynyt paitaan Durginin tutkimusten jälkeen. Kulissien takana tästä todisteen sabotoinnista syytettiin Attridgea ja hänen tutkijoitaan. Attrigde kielsi mitään tällaista tapahtuneen, mutta tutkijat eivät uskoneet, sillä heidän omat todisteensa olivat täysin päinvastaiset.
Tutkijat kuitenkin hiljenivät, kun selvisi, että Durgin ei ainoastaan tutkinut verijälkien DNA:ta huhtikuussa vuonna 1998 vaan hän myös kuvasi paidan erittäin huolellisesti. Kuvista myöhemmin otetuista osasuurennoksista pystyttiin näkemään, että verijäljet, joista Blake löysi Stephanien DNA:n olivat paidassa jo silloin kun Durgin tutki paitaa. Durgin teki tutkimuksensa noin 3 kuukautta ennen kuin Attridge oli edes nähnyt paitaa. Stephanien veri oli paidassa koko ajan, Durgin ei vain sitä löytänyt.
Edellä mainitun tosiasian lisäksi Attridgella oli myös toinen seikka, jolla hän pystyi todistamaan vääräksi väitteet todisteen sabotoinnista. Attridgella ei ollut missään vaiheessa mahdollisuutta edes saada käsiinsä Stephanien verta, sillä kaikki poliisin keräämät verinäytteet oli toimitettu poliisin rikoslaboratorioon yli 5 kuukautta ennen kuin Attridge pääsi tutkimaan paitaa.
Tutkijat ja syyttäjä yrittivät esittää muita mahdollisia selityksiä. Oliko Tuite kohdannut pojat yöllä Escondidon kaduilla? Oliko Tuite löytänyt vaatteet hylättynä ja ottanut ne itselleen? Oliko paita
"saastunut" rikospaikalla käytetyistä tutkimusvälineistä? Ja niin edelleen... Mitään todisteita tukemaan ainoatakaan heidän teoriaansa ei löytynyt. Ed Blaken laatiman raportin mukaan, verijäljet eivät olleet tahroja, jotka olisivat joutuneet paitaan vahingossa vaan ne olivat selviä veriroiskeita. Se taas viittaa siihen, että paikalla, jossa roiskejäljet paitaan ovat tulleet, on ollut huomattava määrä verta.
Syyttäjä ei pystynyt antamaan minkäänlaista selvitystä siitä, kuinka veri oli Tuiten paitaan joutunut. Sen vuoksi syyttäjän oli pakko hylätä syytteet Michael Crowea, Aaron Houseria ja Joshua Treadwayta vastaan. Mutta tapa, jolla syytteiden poisvetäminen tehtiin, sai pojat ja heidän vanhempansa raivoihinsa.
Tapaus elää
Ensimmäisen kerran syyttäjä julkisesti toi esille Richard Tuiten mahdollisen osuuden Stephanie Crowen kuolemaan toimittaessaan 40 sivuisen ilmoituksen syytteiden hylkäämisestä. Tuolla kirjelmällä,joka sisälsi yli 100 sivua liitteitä, syyttäjä luopui syytteistä poikakolmikkoa vastaan. Samalla syyttäjä ilmoitti tarvitsevansa aikaa lisätutkimuksiin ja monen yllätykseksi syyttäjä jätti myös "takaoven auki". Syyttäjä varasi oikeuden syyttää poikia uudestaan, mikäli sellaiseen olisi tarvetta ja näyttöä.
Tuiten kuulustelut aloitettiin, mutta Tuite kielsi millään tavoin sekaantuneensa Stephanie Crowen murhaan. Tuiten asianajajan, Edward Peckhamin, mukaan todistusaineistossa ei ole oieastaan mitään paidan lisäksi, joka todistaisi Tuiten tappajaksi.
Pojat ja poikien vanhemmat olivat raivoissaan. Vasta nyt poliisi halusi tutkia Richard Tuiten mahdollista osuutta. Kaikilla heillä oli mielessään vain yksi kysymys, "Miksi vasta nyt?".
Julkisuudessa syyttäjälle ja tutkijoille naureskeltiin. He olivat tehneet perustavaa laatua olleen virheen, josta jo Sherlock Holmes varoitti: "On merkittävä virhe lähteä rakentelemaan teorioita ennenkuin on faktoja. Tahtomattaan jokainen alkaa sovittamaan faktoja teoriaansa vaikka asian pitäisi olla toisinpäin, teoriat pitää sovittaa faktoihin."
Ja juuri näin Escondidon poliisi oli tehnyt. Aivan tutkimusten alussa he takertuivat seikkoihin, joiden ympärille alettiin keräämään sopivia faktoja, sopivia todisteita. Unohdettiin kaikki muut mahdolliset tutkimushaarat ja valittiin täysin väärä tie kulkea aivan alusta saakka.
Escondidon poliisilla oli edessään jälleen valtava työ. Käydä läpi kaikki todisteet ja yrittää tällä kertaa etsiä mitä tahansa, joka osoittaisi Tuiten kiistatta syylliseksi Stephanie Crowen murhaan.
Kaikkien yllätykseksi tapauksen tutkintaa johtamaan nimettiin samat henkilöt, jotka tutkintaa olivat hoitaneet jo aiemmin. Syyttäjäksi määrättiin Stephan aivan niin kuin aiemminkin. Päädyttiin tilanteeseen, jossa määrättiin "pukki kaalimaan vartijaksi". Stephan tosin lupasi täydellisen ja puolueettoman tutkinnan, mutta sillä lupauksella ei paljon painoarvoa ollut. Stephan ilmoitti julkisuudessa, että jonkun pitää Stephanie Crowen taposta maksaa ja heidän tehtävänsä on etsiä maksumies.
Loppumaton tyhjyys
Crowen, Houserin ja Treadwayn perheille tämä tapaus on jättänyt
elinikäiset arvet.
Aaronin vanhemmat palasivat yhteen ja he asuvat samassa talossa missä ennenkin. Samoin Treadwayt asuvat samassa talossa kuin aiemmin. Crowen talon tutkijat tuhosivat, joten Crowet joutuivat etsimään uuden kodin, jossa asuvat.
Sinä aikana, kun pojat olivat pidätettyinä, monet perheystävät käänsivät selkänsä perheille. Jälkeenpäin monet ovat selittäneet käyttäytymistään ja kertoneet kuinka he olisivat halunneet tulla
puhumaan, lohduttamaan ja auttamaan, mutta eivät pystyneet. Reilun vuoden jatkunut piina lähensi kuitenkin Crowen, Houserin ja Treadwayn perheitä niin, että he ovat keskenään tekemisissä lähes päivittäin. Samoin poikakolmikko viettää paljon aikaansa yhdessä.
Joshua jatkoi koulunkäyntiä uudessa koulussa, mutta Michael ja Aaron palasivat vanhaan kouluunsa Orange Glen High Schooliin.
Crowen perheelle aika on ollut kaikkein vaikeinta. Valtava määrä itsesyytöksiä on varjostanut Steven ja Cherylin elämää. Luottamuksen menettäminen viranomaisiin, oikeuslaitokseen jne. on tehnyt jokapäiväisestä elämästä vaikeaa. Stephanien muisto elää perheessä, mutta toistuvista pyynnöistä huolimatta poliisi ei vielä ole palauttanut takavarikoimaansa Stephanien omaisuutta.
Tammikuussa vuonna 1999, Crowen perhe piti Stephanien muistotilaisuuden, johon myös Michael pääsi osallistumaan. Stephanien hautajaisten aikaan Michael oli pidätettynä eikä päässyt osallistumaan. Hieman myöhemmin Stephanien haudalle hankittiin myös hautakivi.
Kivessä on Stephanien kuva ja teksti: "Kirkas valo ei koskaan himmene". Michael valitsi kuvan kiveen ja hän myös kirjoitti muistosanat.
