Aokigaharan itsemurhametsä, Japani

[rimma]

Aokigaharan itsemurhametsä, Japani.

"Täydellinen paikka kuolla" kuvailee kirjailija Wataru Tsurumui kirjassaan -The Complete Manual of Suicide.

Tiheä synkkä metsä Fuji vuoren juurella on suosittu kohde Japanissa viimeiselle matkalleen lähteville.

Vuoden 1950 jälkeen, noin 500 ihmistä on kuollut metsässä, keskiarvon ollessa noin 30 ihmistä vuodessa.
Huippuvuonna 2002 metsästä löydettiin 78 ihmisen ruumiit. Kukaan ei tiedä kuinka monta ruumista jää löytämättä ja tunnistamatta.

Aokigaharan metsä on toiseksi suosituin itsemurhapaikka maailmassa, heti San Franciscon Golden Gate Bridgen jälkeen.

Poliisi on pystyttänyt metsään kylttejä joissa ihmisiä yritetään saada luopumaan itsemurhasta mutta tulokset ovat olleet heikot.
Paikalliset asukkaat sanovat tunnistavansa kuka metsään menevistä ihmisistä on retkeilemässä ja kuka ei aio koskaan palata.

Tapa itsemurhiin on luultavasti saanut alkunsa Seicho Matsumoton julkaisemasta novellista Kuroi Kaiju(Black sea of trees) jossa kaksi sen päähenkilöä teki itsemurhan tuossa metsässä, mutta kuitenkin jo 1900-luvulla köyhät maanviljelijät päättivät päivänsä siellä koska ajattelivat lapsilleen jäävän näin enemmän ruokaa. Poliisi tekee joka viikko kierroksen metsässä ja etsii uusia ruumiita.



Kyltteihin joita poliisi on naulannut ympäri metsää lukee:
"Pyydämme, harkitse uudelleen" ja "ilmoita poliisille ennen kun päätät kuolla".
”Ajatelkaa perhettänne ja lapsianne ennen kuin tapatte itsenne. Älkää murehtiko yksin. Ottakaa meihin yhteyttä ensin.”

Wikipedia http://en.wikipedia.org/wiki/Aokigahara

Kuvia metsästä:
(Sisältää kuvia kuolleista ihmisistä)

http://www.rudepalace.com/aokigahara-fo ... valanchers

Ruotsalainen dokumentti "The Perfect Place" Aokigaharan metsästä:
http://www.youtube.com/watch?v=S3W4IIrG ... re=related

Lisää tietoa
Metsä on synkkä ja vaikeakulkuinen puiden meri, joka kernaasti häivyttää eksyneiden jäljet. Metsään katoaa moni tahtomattaankin; alueen maaperän kerrotaan olevan hyvin magneettinen, eikä tavallisista retkikompasseista ole paljoakaan hyötyä suunnan määrittämisessä. Ne, jotka suunnittelevat vielä paluuta metsän siimeksestä, merkitsevät polkuaan kiiltävillä nauhoilla.

Aokigaharan makaaberi historia on luonnollisesti saanut aikaan monenlaista oheistoimintaa. Metsästä on tullut suosittu vaelluskohde paranormaaleja yhteyksiä etsivien tutkijoiden ja opiskelijoiden keskuudessa. Metsäaluetta pidetään Japanin kummitusrikkaimpana paikkana. Ne, joita ei kiinnosta haamunmetsästys (ja joiden moraalinen kompassi viistää vinoon ilman magneettikenttiäkin) lähtevät metsästämään itsemurhaajien jälkeensä jättämää omaisuutta; rahaa, koruja jne.

Aokigaharan muuttuminen japanilaisten keskuudessa täydelliseksi paikaksi kuolla on monen asian summa. Metsän historian tumma varjo ylettää aina feodaaliaikoihin asti, jolloin nälänhädän iskiessä sen siimekseen vietiin kuolemaan ne, joille ei riittänyt ravintoa. Ensimmäisinä vuorossa olivat sairaat, vanhukset ja hyvin pienet lapset. Osa heistä mahdollisesti selvisi ja jäi elämään metsään – näiden uskotaan olevan pitkälti metsään liittyvien erilaisten noita- ja paholaislapsikertomusten takana. Metsäalueen maaperän bisarrin magneettisuuden voi myös olettaa olevan yksi sytyke. Aokigaharan vaikeakulkuisuus ja ikä tekevät siitä houkuttelevan haasteen, eikä pyhän Fuji-vuorenkaan läheisyys varmasti ole ollut haitaksi. Tällaiset asiat tekevät metsästä poikkeavan ja, esteettisesti ajatellen, myös houkuttelevan paikan ”hyvälle” kuolemalle.

[VoDKa]

Aokigaharan metsä on ollut yksi kiinnostuksen kohteistani heti sen jälkeen kun näin siitä ensimmäisen kerran jonkun matkailijan ottamia kuvia - ihmisten jälkeen jääneitä tavaroita, luurankoja, kuolleita ja tietenkin - aavekuvia.

Joku näistä tv-sarjaa tekemistä kummitustiimeistäkin on mielestäni tehnyt tuolla metsässä yhden jakson, Destination Truth-väki taisi olla asialla (vaikka mieluummin näkisin siellä kyllä esimerkiksi Ghost Adventuresin hemmot tai TAPSin...)

Destinationin porukka sai vähän sitä sun tätä nauhalle tuolta metsästä ja aika aavemaiseltahan tuo paikka näyttikin pimeänäkökameroiden läpi katseltuna. Jossain vaiheessa he myös törmäsivät englantia juurikaan osaamattomiin paikallisiin, jotka olivat lähes samasta syystä muistaakseni metsässä - elleivät sitten olleet etsimässä vain kuolleita, en muista varmaksi. Öisessä metsässä yllättävästi muihin törmääminen ei kuitenkaan varmasti ole ihan niitä miellyttävimpiä kokemuksia, varsinkin jos otetaan huomioon minkä asian tiimoilta juuri tuossa kyseisessä metsässä ollaan.

Aokigaharasta löytyy paljon myös Googlen kuvahaulla kuvia, tosin useimmat tuntuvat olevan noita samoja mitä tännekin jo oli linkattuna.

Sinällänsä ei ihme, että ihmiset päätyvät tuonne tekemään itsemurhia, sillä mielestäni niissä videoissa mitä olen paikasta nähnyt, on tuo metsäksi aika hienon näköinen paikka. Jossain määrin voisin myös kuvitella, että katoamalla tuonne ihminen voisi herkästi kuvitella yhtyvänsä jälleen luonnon kanssa. Lisäksi yleisessä tiedossa on ruumiiden etsintä tuolta, joten todennäköisempää on että ruumiin löytää joku joka odottaakin sellaisen tuolta löytävänsä, eikä täysin viaton sivullinen joka voi siitä saada psyykkisiä traumoja.
Joillekin itsemurhaajille on myös tärkeää päästä "katoamaan", joskus jopa lopullisesti niin, ettei ruumista löydy koskaan. Aokigaharan metsä lienee tähän täydellinen paikka. Tarvitsee vain löytää todella hyvä paikka ja kuolla pois - tuonne on varmasti helppo myös halutessaan kadota ihan kokonaan.

Jos itselläni olisi tarpeeksi rahaa, aikaa ja mahdollisuuksia, niin Aokigahara voisi olla yksi top viiden joukossa olevista matkailukohteista, joissa haluaisin käydä.

[Damien]

Jos metsään tahdot mennä nyt, sä takuulla yllätyt...
Hyi ja kiitos.Oli muuten mielenkiintoinen juttu ja aika hc-pleissi minfon kesäleirin pitoon.

Tätä nykyähän tuonne on jo kameroitakin asenneltu jotta poliisi ehtisi ajoissa paikalla mahdollisen
itsemurhakanditaatin havaitessaan.
Mielenkiintoisin stoori lienee kuitenkin se mihin lähes jokaisella sivulla törmää Aokigaharaa
googlaillessaan eli siihen että löydetyt ruumiit viedään ensimmäisenä Kawaguchin poliisilaitokselle
odottelemaan siirtoa jossa kulloinkin vuorossa olevat työntekijät joutuvat vetämään jan-ken-ponit.
Eli meikäläisittäin kivi-paperi-sakset siitä kuka joutuu viettämään yönsä ruumiille varatun huoneen
toisessa punkassa.

Nipponien uskon mukaan kun yksin jätetty raato päätyy haamuilemaan kiljuen läpi yön tai
alkaa vaeltelemaan itsekseen asemalla.
Lienee nannaa maatuneen tai eläinten kalvaman ruumiin seurassa.

Tästä blogista löytyy vähän herkemmille kuvia metsästä, eli ilman ruumiita ja paikalla seikkailleen stooria englanniksi.

[rimma]

Joku tässä on kiehtonut alusta asti. "Maasta sinä olet tullut ja maaksi olet jälleen tuleva"- lausunta sopii tähän aika hyvin. Itsemurhasta kun puhutaan niin itse pidän ongelmana sitä että joku löytää sinut pää hajalla tai hirrestä mutta kun kuolee ja maatuu tuonne metsään niin sitä pelkoa ei ole. Jos joku tuonne metsään menee niin tuntee varmasti sen historian ja osaa varautua siihen.

[Crishelle]

Tuonne haluaisin minäkin mennä ja kiitos kun tästäkin aiheesta tuli juttu! En ollut koko metsää edes muistanut vaikka olen siitä toki juttuja kuullut.

[ABC]

Kiitoksia mielenkiintoisesta jutusta.

Damien: ymmärtääkseni Itä- ja Kaakkois-Aasiassa usko kummituksiin ja nimenomaan väkivaltaisesti kuolleiden sielujen vaelteluun on edelleen todella yleistä, paljon yleisempää kuin länsimaissa. Aiheesta oli joskus viittauksia tsunami 2004 -uutisoinnin yhteydessä, sillä paikalliset uskoivat, että kuolleet länsimaiset turistit pitivät edelleen bileitään rannalla, ymmärtämättä olevansa jo rajan takana.

Toisekseen mieleeni tuli tästä artikkelista Oriveden metsätyttö. Olisiko hän ehkä saanut ideansa kuultuaan tästä japanilaisesta metsästä? Tuossakin oli metsässä erään miehen ruumiin vierellä iso kassi - hän lienee matkustanut pitkän matkan paikalle.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että kuvissa oli enimmäkseen hirttäytyneitä miehiä. Olisiko tämä vain valintaefekti, eli naisia ei haluttu kuvata? Vai onko kyse siitä, että miehet hirttävät itsensä useammin, naiset taas surmaavat itsensä lääkkeillä, jolloin löydetty ruumis on helpompi kuljettaa pois? Länsimaissa muistaakseni lääkeitsemurhat ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä.

[VoDKa]

Kiinnitin huomiota myös siihen, että kuvissa oli enimmäkseen hirttäytyneitä miehiä. Olisiko tämä vain valintaefekti, eli naisia ei haluttu kuvata? Vai onko kyse siitä, että miehet hirttävät itsensä useammin, naiset taas surmaavat itsensä lääkkeillä, jolloin löydetty ruumis on helpompi kuljettaa pois? Länsimaissa muistaakseni lääkeitsemurhat ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä.

Selitys on yksinkertainen:

Typically most suicides are men; over 71% of suicide victims in 2007 were male.

Puhutaan siis itsemurhista Japanissa, ei yleisesti koko maailmassa. Naisten ruumiita ei siis joko löytynyt kuviin tai sitten he tekevät itsemurhan niin, että löytyvätkin nopeammin. Ja onhan tuollainen puussa roikkuva raato paljon vaikuttavemman näköinen kuvaajaa ajatellen kuin maassa kippurassa värjöttelevä.

Tuo mitä sanoit naisten itsemurhatavoista on myös totta; miehet turvautuvat useammin väkivaltaiseen itsensä päättämistapaan (ase, hirttäytyminen), kun taas naiset jättävät jälkeensä ennemmin verettömän ja "nätisti kuolleen" ruumiin; lääkkeet ja hukuttautuminen.

Ihan mielenkiintoisena faktana bongasin tuolta Wikipediasta myös seuraavaa:

Rail companies will charge the families of those who commit suicide a fee depending on the severity of disrupted traffic.

Eli jos meinaat suorittaa itsemurhan Japanissa ja et halua, että perheesi joutuu siitä jälkikäteen maksamaan (muuta kuin hautajaiset), kannattaa mieluummin hirttää itsensä kuin hypätä junan alle...

[Nepenthe]

Mielenkiintoinen aihe ja oli todella kiva kuulla tästä lisää. Itse näin sen Destination Truth (mikä ikinä onkaan suomeksi) ja vaikka en erityisemmin tuon sarjan "kummitusjaksot" eivät kauheasti kiinnostaneetkaan, niin tuo metsä tuntui kyllä todella jännältä paikalta. Mietin vain, että kun tuo paikka on saanut niin paljon julkisuutta, niin millainenhan vaikutus sillä on tuolle paikalle. Toisaalta se voi houkutella itsemurhaajia myös muista maista julkisuuden takia, mutta toisaalta sitten jos siellä on jo nyt jotain kameroita asennettuna, niin voihan olla, että sinne pystytetään myös aitoja, tms. jos itsemurhaajien määrä vielä kauheasti alkaa nousemaan.

[Täysi Purenta]

No on se taas ilo ja onni että suomalaiset ovat saaneet oman osansa ryteikköistä ja dramaattisen näköistä metsään ihan liian kanssa. Kaikkien ei tarvitse tehdä itsemurhaa samalla läntillä kun sykkyräistä aarnimetsää löytyy 10 kilometrin säteellä mistä kaupungista hyvänsä. Minua ainakin ällöttäisi tehdä itsemurhaa paikassa, joka on paitsi turistikohde myös täynnä muita samoin aikein liikkuvia. Vai onko tässä kansanluonne niin erilainen? Erakkomainen suomalainen hirttää itsensä paikkaan josta ei kukaan häntä löydä ikuna, sosiaalisempi kansakunta hakee itsemurhillaan viimeistä mahdollisuutta päästä lööppeihin. Ei kai muuta syytä ole käyttää Eiffeltornia tai Golden Gate-siltaa, vaikka mikä hyvänsä korkeampi rakennus kelpaisi.

[VoDKa]

Ei kai muuta syytä ole käyttää Eiffeltornia tai Golden Gate-siltaa, vaikka mikä hyvänsä korkeampi rakennus kelpaisi.

Eiffeltornin itsemurhat taidetaan uutisoida vielä aika hyvin, mutta Golden Gatella niitä tosiaan tapahtuu niin usein, etten ole enää aikoihin lukenut ensimmäistäkään uutista siellä tapahtuneesta itsemurhasta.

Hieman offtopicina mainittakoon, että Golden Gaten itsemurhista on tehty dokuelokuvakin, nimenä taisi olla ihan yksinkertaisesti The Bridge. (Traileria löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=Zwl-Pa_QT0M ) Osa videolla esiintyvistä todella teki itsemurhan kameroiden edessä hyppäämällä alas.

Enkä minä usko että siinä on niinkään sen maineen/kuuluisuuden saaminen että menee tappamaan itsensä samaan paikkaan kuin kaikki muutkin, pikemminkin päinvastoin; eihän kukaan jaksa uutisoida enää siinä vaiheessa kun samasta paikasta löytyy joka kuukausi muutama raato. Jos sitä uutisointia haluaa, niin sitten tekee jotain ihan erilaista; hirttäytyy vaikka Big Benin huipulle, ulkopuolelle toki.

Golden Gatea itsemurhapaikkana en tosin minäkään sinällänsä tajua, koska minusta se ei ole mitenkään erityisen näköinen paikka edes. En tiedä onko se sitten livenä vaikuttavempi, mutta ainakin kuvista ja videoista päätellen se on vain punainen silta, eikä oikeastaan mitään muuta.

Eiffeltornikin itsemurhapaikkana ei ole suosituimpien joukossa, vaan väliin kiilaa moni sellainenkin paikka, joista ainakaan allekirjoittanut ei ole tainnut koskaan kuullakaan. Erään listauksen mukaan se top 10 tässä asiassa on:

1. Aokigahara
2. Golden Gate
3. Niagaran putoukset
4. Beachy Head (Englannin Sussexissa oleva korkea kalliomuodostelma joka päättyy mereen)
5. Clifton Bridge (Englannin Bristolissa)
6. Prince Edward Viaduct (Kanadan Torontossa oleva ylikulkusilta)
7. Coronado Bridge (San Diego, Kalifornia)
8. Eiffel-torni
9. Aurora Bridge (Seattle, Washington)
10. Jacques Cartier Bridge (Montreal, Kanada)

Sillat näkyvät olevan voittoisia, useimmat hyppääjät päätyvät veteen mutta esimerkiksi tuo Prince Edvardin hökötyksen alla on ihan puhdasta kovaa maata.

[tattooed fucker]

kiitos ja kumarrus tuosta jutun laittamisesta!Oli itellä tuo paikka päässyt nimeltä unohtumaan,lukenut kyseisestä paikasta,ja jos antaisi rahnat ja aikataulu periksi,lähtisin käymään.Yleisin tapa tuonne metsään viimeiselle reissulle meneville on kuulemma lääkeöverit.Jostain opuksesta aikoinaan luin,että tossa lähikylässä on mm.parikin apteekkia"ylimääräisenä"asukkaiden lisäksi Varmaan tulee kulttuuri tuommoisessa vastaan,että on rauhallinen paikka,minne viimeinen pysähdys vie...tuo bridge on ihan katottava leffa.

[rimma]

Minä itse näen tässä ihan kaikkea muuta kun lööppejä tai kikkaa päästä julkisuuteen. Monihan tosiaan menee tuonne metsään ja katoaa sinne eikä heitä tai heidän jäänteitä koskaan löydetä. Osan löytää poliisi tuoreeltaan ja osan luurankoina. Tuolla myös pyörii ns. partio joka kiertelee paikkaa ja raportoi ruumiista.

Paikan ympärillä tuntuu leijuvan tietynlainen rauhallisuus ja asukkaat tuntevat paikan historian eivätkä sinne päiväkävelylle turhaan lähde. Jos siellä tosiaan kameroita on niin ne on varmaankin enempi poliisien toimesta siellä mutta lähiasukkaat pitävät paikkaa lähes pyhänä ja tuntuvat hyväksyvän sen maineen.

Näen tuon paikan paljon parempana paikkana ottaa henki pois kun junan alle tai jonnekkin missä tavallaan on sivullisten järkytyksenä liian näkyvillä.

Sitä vaan mietin että kun osassa dokumettia ja tiedoissa lukee että kompassi ei tuolla toimi niin onkohan tämä jotakin urbaanilegendaa vai ihan totista totta? Jotakin magneettisuudesta on mainittu mutta tuossa yhdessä pätkässä ainakin kompassi toimi normaalisti. Kaipa tämä on sitten enempi aluekohtaista.

[J-M]

Tässäpä vielä kaksi osainen Youtube pätkä aiheeseen liittyen.

http://www.youtube.com/watch?v=6CK1KdAh ... r_embedded 1

http://www.youtube.com/watch?v=V1eXOXYI ... re=related 2

[Damien]

Sitä vaan mietin että kun osassa dokumettia ja tiedoissa lukee että kompassi ei tuolla toimi niin onkohan tämä jotakin urbaanilegendaa vai ihan totista totta? Jotakin magneettisuudesta on mainittu mutta tuossa yhdessä pätkässä ainakin kompassi toimi normaalisti. Kaipa tämä on sitten enempi aluekohtaista.

Noissa jutuissahan kerrotaan Aokigaharassa olevan suuria rautaesiintymiä.
Magneettisen rautamalmiesiintymän päälle dallaillessa kompassi voi kääntyä ja muutoinkin
tuollaisessa paikassa deviaatio saattaa metsän maineen tuntevalle lisätä spookia tunnelmaa entisestään.

Monet metsässä samoilleet kuitenkin kertovat kompassiensa toimineen niinkuin pitää joten
esiintymät taitavat olla aika pienillä alueilla jos niitä nyt on.
Nimittäin kun koittaa etsiä tietoa löydetyistä rautaesiintymistä Fujilla, päätyykin aina kertomuksiin
Aokigaharasta.

[Indrid Cold]

Tulipa mieleen eräästä telttaa ja kuollutta ihmistä esittämästä Aokigahara-kuvasta : Vuonna 2008 julkaistiin sveitsiläinen, japanilaiseen kertomukseen perustuva elokuva The Sound of Insects, jossa mies tekee itsemurhan teltassa, suuressa metsässä. Leffa näytettiin YLE Teemalla joku aika sitten.

Miehen valitsema itsemurhametodi on varsin erikoinen, nimittäin nälkään nääntyminen. Elokuvassa käydään läpi miehen teltasta löytynyttä päiväkirjaa, jossa hän kuvailee oloaan, ja niitä tuntemuksia ja näkyjä mitä nääntyminen ja kuoleman lähestyminen aiheuttaa.

Alkuperäinen japanilainen teos on englanninkieliseltä nimeltään "Until I Am a Mummy" (suom. "Kunnes olen muumio"), kirjoittaja Shimada Masahiko. En löytänyt kirjasta tarkempaa tietoa, mutta en yllättyisi jos tapahtumapaikkana olisi nimenomaan Aokigahara.

Itsensä kuoliaaksinäännyttämisellä on japanilaisessa kulttuurissa pitkät perinteet.