Pornainen: Äiti hukutti nukkuvat lapsensa kaivoon - 1985

[Helmie]

Kiitos jo valmiiksi vaivannäöstä Blues!

[anneli1]

Eikö tämä juttu voisi sittenkin olla ihan toisin?

Miksi tämä lasten äiti oli heti varma syyllinen? Siksikö, että oli paennut kauhuissaan vintille? Oliko silminnäkijöitä, että nimen omaan lasten äiti hukutti omat pienokaisensa kaivoon?

Vaikka olisikin tunnustanut, suojeliko hän ehkä todellista teon tekijää, ketä lieneekin.

Etten syyllistyisi esmes herjaukseen tms, millä ihmeen varmuudella voitiin silloin päätellä, ettei teon tekijä olisi ollutkin joku liian lähellä oleva tai hän ja joku toinen yhdessä.

Paluu lasten isän luo ja yhteiselämän jatkaminen voi kertoa myös anteeksi annosta toisin päin.

[Misu]

En löytänyt tästä asiasta mainintaa, joten raapaisenpa tähän. Pekka Lehdon ohjaama Kaivo näytetään tulevana sunnuntaina Helsingissä Docpoint-festareilla. Esitysoikeuksista tms. oli viimeiseen asti vääntöä, mutta varmistui muutama päivä sitten.

[Siru83]

Mun täytyy tähän nyt sanoa, että ei tätä tekoa tarvi ymmärtää. Nainen täysin kylmästi surmasi kolme lasta yksi kerrallaan niin, että hänellä oli aikaa harkita tekoaan. Noin vakaa ja rauhallinen toiminta kertoo vakaasta tietoisuudesta siitä, mitä on tekemässä. Eri asia on joku pikaistuksissa tehty surma.

Hänen hankala äitisuhteensa tietysti selittää tekoa jossain määrin. Todennäköisesti hänen oma äitinsä on kohdellut häntä (ja muita lapsiaan) huonosti, eikä hänellä itsellään ole tämän seurauksena ollut normaalia sidettä lapsiinsa. Mutta silti, kammottava teko, jota ei mikään tee ymmärrettäväksi. Valitettavia nämä ihmisten asenteet, että kun tekijä on nainen, niin hyssytellään ja ymmärretään. Jos tekijä olisi mies, olisi hänet tuomittu kovin sanankääntein. Ja voihan olla, että nainen oli väsynyt lasten hoitamiseen ja halusi lapsista eroon. Noin rauhallinen tekotapa kertoo vakaasta harkinnasta ja suunnitelmallisuudesta. Sitten on hyvä tekeytyä mielisairaaksi teon jälkeen, että saa lyhyen tuomion ja palata "ymmärtävän" (todennäköisesti yhtä sairaan) miehen luo takaisin. Onneksi eivät saaneet lisää lapsia.

Ei sinänsä mikään ihme, että Suomessa tapahtuu niin paljon lasten pahoinpitelyitä ja lapsia löytyy hangesta pakkasella, kun asenteet ovat sellaiset, että tärkeintä on, ettei pahoinpitelevia ja lapsiaan surmaavia vanhempia vain tuomita, vaan ymmärretään ja hyssytellään. Tuon naisen olisi pitänyt elää loppuelämänsä vankilassa. Sympatiaa tunnen vain hirvittävän kohtalon kokeneita pieniä lapsia kohtaan.

Omasta mielestäni tekotapa on sellainen, että se ei viesti mistään oikeista mielenterveysongelmista, mutta vaikka olisi "mielenterveysongelmia", ei se silti tee tekoa yhtään hyväksyttävämmäksi. Vai hyväksytteko pedofiilien teot ja tunnetteko sympatiaa, jos heillä on huono äitisuhde tai mielenterveysongelmia? Pahat teot saa ja pitää tuomita.

[Mariacka]

En tiedä, mikä on Siru83:n kompetenssi ymmärtää suomalaista (länsimaista) oikeuskäytäntöä, jonka tarkoitus on tuomita syyntakeiset ja jättää syyntakeettomat vaille tuomiota. Epäilen kuitenkin, että joitakin puutteita siinä on, näitä asioita kun ei ratkaista huutoäänestyksellä eikä mutulla.

Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen. Mielisairaaksi tekeytyminen ei ole helppoa, asiantuntijat sanovat sen olevan mahdotonta niissä olosuhteissa, joissa mielentilatutkimus tehdään. Tekotavasta ei mielisairautta pysty läheskään aina päättelemään.

Viime vuosina on tuomittu syyntakeisia lapsensurmaajia myös elinkautiseen, sukupuolesta riippumatta. Silloin kun isä tappaa lapsensa/perheensä, hän tappaa usein myös itsensä eikä ole oikeudessa teostaan vastaamassa. Naiset epäonnistuvat itsensä tappamisessa näissä tapauksissa useammin, vaikka osa sitä yrittääkin.

[Chopper]

Ensimmäinen lyhyehkö juttu tapauksesta , Alibi marraskuu 1985





Kuvat kadonneet. Jos jollain on, niin tänne vaan
-NILS-

[Tiina]

^Kiitos Chopperille valaisevasta postauksesta. Tuo vanhan Alibin kerronta oli kyllä jotenkin kansantajuisempi kuin nykyinen.
Kyllä on yhden talon osalle tullut murhenäytelmiä kerrakseen.

[Siru83]

80-luvulla lapsen surmaaminen on varmasti ollut suuri myytti etenkin, jos tekijä on äiti. "Mielenterveysongelmalla" on pyritty selittämään hirveää ja käsittämätöntä tekoa. Mutta tässä on kuitenkin kyseessä tietoinen teko, jossa lapset on vakaasti harkiten yksi kerrallaan rauhallisesti yön aikana surmattu. Nainen on tekoa tehdessään vielä pyrkinyt salaamaan sen ja toimimaan niin, etteivät lapset heräisi, kun hän vei heitä ulos ja ettei herättäisi miestään, joka nukkui koko teon ajan. Teko on selkeästi ollut suunniteltu. Naisella ei käsittääkseni ollut todettu mitään mielenterveysongelmaa ennen tekoa, ja kumman nopeasti on "parantunut" "mielenterveysongelmastaan", jos parissa vuodessa on päässyt vapaaksi vankimielisairaalasta.

Vähän samantyyppinen teko tapahtui Porissa myös 80-luvulla, kun isä hukutti molemmat poikansa Ruskilankoskeen ja sen jälkeen vei heidän ja koiran ruumiit autonsa takakontissa huonekaluliikkeen pihaan ja sytytti auton palamaan. Tässäkin tapauksessa varmasti henkilöllä on ollut tunnemyllerrystä tekohetkellä, mutta hänenkin tekotapansa viestii tietoisuudesta siitä, mitä on ollut tekemässä (oli mm. valehdellut poikien koulun opettajille olevansa viemässä näitä sairaalaan katsomaan äitiään). Tässä tapauksessa, kun tekijä oli mies, hän joutui vankilaan.

Ihan sairasta sanoa, että hyvä, että kolme lastansa surmanneen naisen mies otti hänet takaisin. Olisiko tuon Porin kaksi poikaansa surmanneen miehen ex-vaimonkin pitänyt ottaa hänet takaisin?

[vivy]

Tässä tapauksessa, kun tekijä oli mies, hän joutui vankilaan.

Sukupuolestahan se johtui. Ettei vaan olis mielentilatutkimuksen tulos ollut vähän erilainen kun tässä tapauksessa? Löytyykö tästä muuten ketjua...?

[Mariacka]

80-luvulla lapsen surmaaminen on varmasti ollut suuri myytti etenkin, jos tekijä on äiti. "Mielenterveysongelmalla" on pyritty selittämään hirveää ja käsittämätöntä tekoa.

Meinaatko, että 80-luvulla ei ymmärretty mitään lastensurmien saati psykiatrian päälle ja elettiin muutenkin ihmiskunnan aamuhämäriä? (Kuten kenties kyseisen vuosikymmenen alussa syntyneet.)

Mutta tässä on kuitenkin kyseessä tietoinen teko, jossa lapset on vakaasti harkiten yksi kerrallaan rauhallisesti yön aikana surmattu. Nainen on tekoa tehdessään vielä pyrkinyt salaamaan sen ja toimimaan niin, etteivät lapset heräisi, kun hän vei heitä ulos ja ettei herättäisi miestään, joka nukkui koko teon ajan. Teko on selkeästi ollut suunniteltu.

Minkälainen olisi teko, jossa kolme lasta surmataan täysin tiedostamatta ja suunnittelematta?

Naisella ei käsittääkseni ollut todettu mitään mielenterveysongelmaa ennen tekoa, ja kumman nopeasti on "parantunut" "mielenterveysongelmastaan", jos parissa vuodessa on päässyt vapaaksi vankimielisairaalasta.

Ihanko totta ei ollut mitään mt-ongelmia aiemmin? Mistä tämä tieto? Vankimielisairaalassa en ole kuullutkaan naisen olleen, se on psyykkisesti sairaita vankeja varten, ei syyntakeettomia. Onko sinulla jotain tietoa naisen jatkohoidosta tai pikemminkin sen puutteesta?

Tässä tapauksessa, kun tekijä oli mies, hän joutui vankilaan. --- Olisiko tuon Porin kaksi poikaansa surmanneen miehen ex-vaimonkin pitänyt ottaa hänet takaisin?

No johan pomppas. Mites esim. Raision arkkusurmaaja ja Porvoon lapsenpolttaja, vankeustuomiot saivat ja naisina heidät julkisuudessa esiteltiin? Sinä tiedät tasan kaksi tapausta ja näillä olet valmis yleistämään koko oikeuskäytännön. Arvasin.

Eivätköhän nämä ole ihan puolisoiden keskinäisiä asioita, ottavatko takaisin vai eivät.

[Waja]

Kaupunkilaisjärjellä kun ajattelee tilannetta jossa äiti surmaa alaikäiset lapsensa -joko harkiten tai äkkipikaistuksissaan- on mielestäni ilman mielentilatutkimustakin selvää ettei mielenterveys ole tekijällä kohdallaan.
Joku sosiopaattiaan taipuvainen saattaisi kyetä terveenkin papereilla surmaamaan aikuisen lapsensa esim.taloudellisen edun vuoksi,mutta viattomat alaikäiset...Siihen tarvitaan jo mielenterveyden horjahdusta.Otaksun.

[DollariExpress]

Vankimielisairaalassa en ole kuullutkaan naisen olleen, se on psyykkisesti sairaita vankeja varten, ei syyntakeettomia.

jos todetaan syyntakeettomaksi ,niin poikkeuksetta suunta on vankimielisairaala

[Chopper]

Vähän OT mutta naisten tekemät lapsisurmat/yritykset eivät ole ihan niin harvinaisia kuin luulisi,ainakaan vuonna 1986.

-Suonenjoella isoäiti yritti tappaa itsensä ja lapsenlapsensa pudottautumalla järveen.
-Heinävedellä äiti tappoi kaksivuotiaan lapsensa upottamalla pesuammeeseen.
-Kotkassa äiti hukutti kylpyammeeseen 13-vuotiaan poikansa.
-Joensuussa äiti hukutti kolme kuukautta vanhan lapsensa vesitynnyriin.

[Mariacka]

Vankimielisairaalassa en ole kuullutkaan naisen olleen, se on psyykkisesti sairaita vankeja varten, ei syyntakeettomia.

jos todetaan syyntakeettomaksi ,niin poikkeuksetta suunta on vankimielisairaala

Ei ole.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykiatrinen_vankisairaala

Psykiatrinen vankisairaala (Aiemmin Vankimielisairaala) on psykiatrinen sairaala, jossa hoidetaan psykiatrista hoitoa tarvitsevia vankeja, ja tehdään mielentilatutkimuksia ja vaarallisuusarvioita.

Psykiatrisen vankisairaalan lisäksi Suomessa on 2 valtiollista psykiatrista sairaalaa, Niuvanniemen sairaala ja Vanhan Vaasan sairaala. Niissä toteutetaan pitkäaikaista kuntouttavaa hoitoa, eivätkä potilaat ole vankeinhoidon piirissä.

[Mariacka]

Kaupunkilaisjärjellä kun ajattelee tilannetta jossa äiti surmaa alaikäiset lapsensa -joko harkiten tai äkkipikaistuksissaan- on mielestäni ilman mielentilatutkimustakin selvää ettei mielenterveys ole tekijällä kohdallaan.

Tarkalleen ottaen mielentilatutkimuksessa ei tutkita sitä, onko mielenterveys ollut "kohdallaan", vaan sitä, onko tutkittavan mielisairaus tai muu vastaava tekijä ollut syy-yhteydessä tekoon siten, että hän ei ole ymmärtänyt tekoaan ja sen seurauksia. Persoonallisuushäiriöitä havaitaan mielentilatutkimuksissa kohtalaisen usein, mutta ne eivät nykyään yleensä alenna syyntakeettomuutta.

Vähän OT mutta naisten tekemät lapsisurmat/yritykset eivät ole ihan niin harvinaisia kuin luulisi,ainakaan vuonna 1986.

Lasten surmaaminen omien vanhempien, etenkin äitien, toimesta on vähentynyt jyrkästi viime vuosina. Joidenkin tutkimusten mukaan selvä taitekohta tässä saavutettiin 90-luvun puolivälissä. Tästä voisi päätellä, että 80-luvulla ja varsinkin sitä ennen surmattiin paljon enemmän omia lapsia kuin nykyään.