Nainen surmasi miehen Jyväskylässä -06

[Canaris]

Kivaa päivänjatkoa sinullekin.

Kuin myös. Toivon, että saat elämäsi tasapainoon.

[Taija]

Kiitos. Parhaani yritän, toivottavasti minusta ei tarvitse enää negatiivisessa sävyssä mistään mediasta lukea.

[MissHolmes]

Jassoo. Ja sitä sitten selvitään noinkin vähällä, vaikka uhri on ollut nukkuva ja täysin puolustuskyvytön.
Veitsikin on täytynyt hakea keittiöstä, joten jonkin asteista harkintaa kehissä.
___________________________________

Koetko todella vilpittömästi olevasi cool?

[Taija]

Juu, sana on vapaa. Enkä ole cool edelleenkään. Eikä minua tuomittu murhasta.

Nyt on mentävä, aika on rajallinen rikollisellakin.

[MissHolmes]

Hyvä.
Anteeksi, että tulkitsi sanomaasi väärin.
Luulin, että toitottelit olevasi tosi cool.

Hyvää ja parempaa jatkoa!

[pertsa]

http://ohjelmat.yle.fi/poliisitv/raport ... os_elamaan

Taija Rekonen on istunut 3 vuotta ja neljä kuukautta Vanajan vankilassa. Toista kertaa istuva Taija sanoo, että tämänkertainen reissu on ollut opettava, itsensä etsimisreissu. Ennen äärimmäisen pelokas ja vetäytyvä päihteiden väärinkäyttäjä on löytänyt itsestään aivan uusia voimavaroja. Helppoa ei ole ollut. Vankeusaikaan on mahtunut masennusta ja bulimiaa.

Kaikki alkoi Vanajan vankilassa virinneestä näytelmäprojektista. Taija kertoo, että ei missään tapauksessa aikonut osallistua Punahilkka-näytelmään.

– Ajattelin, että en varmana mene ihmisten eteen mitään sanomaan, Taija kertoo. Suostuttelu tuotti kuitenkin tulosta ja Taija osallistui ensimmäisiin harjoituksiin.

– Silloin tajusin, että no olenhan mä tässä mukana. Miksi en heti tajunnut lähtee tähän, hän toteaa. Punahilkasta tuli Taijan vankeusajan vaikuttavin kokemus.

– Se on muuttanut ihan täysin mun tulevaisuuden näkökannan, sanoo rauhallisen ja tyytyväisen oloinen vanki.

Taija kertoo, että ennen tämän kertaista vankila-aikaa hänen elämänsä täytti lähes yksinomaan alkoholi.

–Pelkäsin ihmisiä niin paljon, että en uskaltanut viedä roskapussia ulos ja bussilla yksin kaupunkiin meno olisi ollut aivan mahdotonta. Päihteetön aika vankilassa ja näytelmäprojektin kautta uudelleen löytynyt ”ihmisyys” ja itseluottamaus ovat avanneet Taijalle uuden maailman.

Vanajan vankilan avo-osastolla rangaistustaan kärsivä vanki voi arkisin opiskella ulkopuolella. Taija suorittaa sähköalan opintoja ja on työharjoittelussa KRIS Hämeenlinnassa pc-tukihenkilönä.
– Mun työhön kuuluu kyllä kaikkea. Teen ihan mitä tahansa. Työharjoittelu KRISissä on vakuuttanut nuoren naisen vapaaehtoistyön tärkeydestä, mitä hän aikoo siviiliin päästyään jatkaa. Lisäksi vuonna 2012 siintävän vapauden myötä hän odottaa elämältä enemmän kuin tähän asti.
– Toivon sellaista tavallista elämää. Haluan käydä baletissa ja oopperassa ja jatkaa teatteriharrastusta. Sellaista tavallista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt, Taija hymyilee.

Ehkä tämän vangin kohdalla vankila todella on onnistunut kasvatustyössään. Taija Rekonen sanoo, että tähän asti hän on ollut haitaksi muille ja – nyt loppuu se haittana oleminen. Niin päättäväisesti, että on uskottava.



tästä tuli pätkä poliisi tv:ssä mutta sitä ei tainnnu enään olla saatavilla tai sit en vaan osaa

[maija turjukka]

Juuri äsken päättyneessä TV2:n Inhimillisessä tekijässä haastateltiin Taijaa ja Kylmäkosken vankilassa Kuningaskahle -näytelmän käsikirjoittanutta Juha Heinosta. Jos ohjelma löytyy Areenasta, suosittelen lämpimästi. Ainakin Taija näyttäisi päässeen itsensä kanssa sinuiksi ja suunnitteli jatkavansa elämää päihteettömänä.

Tuosta Juha Heinosen tapauksesta ei taida täällä ollakaan omaa ketjua, löysin vain lyhyen maininnan Orivedellä 2001 tapahtuneesta piriporukan keskinäisistä välienselvittelystä, josta siis tuomittiin kaksi miestä elinkautiseen, toinen heistä ilmeisesti tämä Heinonen.

[Jimt]

On se vaan elämä epäreilua. Vajaa viisi vuotta toisesta taposta on tekijän vankilatuomio lähes lusittu ja kaikenlaisten terapioiden seurauksena voi odottaa innolla siviilielämää.

[sonniman]

Ja kun tuolla mainittiin tämä entinen kulmakunnan kauhu ex-mies M Saari, niin tietääkö kukaan mihin ko henkilö kuoli ja milloin?

[örkki]

Tuo Taija, niin tappajan näköinen nainen, olisi pitänyt tuomita elinkautiseen, kun toisen kerran tappoi ihmisen. Nukkuvan ihmisen, puolustuskyvyttömän. Kyllä siinä inhimilisessä tekijässä niin esittää teennäistä katuvaista. Niin moni muukin. Luuleeko se se, että ne tapot on noin pois pyyhitty elämästä. Ei voi kuin toivoa, että nämä tapot ja tapettujen miesten kasvot tulevat Taijan uniin joka ikinen yö. Useinkin elämä kostaa.

[Taija]

Jimt: Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, niin myös minulla. Koen kasvaneeni ihmisenä tämän vankeuden aikana ja olen iloinen siitä, etten ole enää samanlainen ihminen ulos päästessäni kuin silloin sisään joutuessani.

sonniman: M. Saari kuoli 2005, alkoholilla oli osuus asiassa, mitään rikosta tähän ei liity.

örkki: Et voi sanoa minun katumisestani yhtään mitään, mutta jos koet sen teennäiseksi, niin sille minä en voi mitään. Itse tiedän, että kadun, se riittää minulle.
En luule ja tiedän, että menneisyyttä ei elämästään voi pois pyyhkiä, sen kanssa on tultava toimeen, oli se sitten millainen kenelläkin. Rikosoikeudellisesti olen tuomioni vapautuessani yhteiskunnalle suorittanut. Eri asia on se, kuinka itse asioiden kanssa elän. Raaka totuus kuitenkin on se, että en ole enää yhteiskunnalle velkaa, se sinunkin, örkki, on vaan hyväksyttävä.
Unia, niitä näen ja tulen näkemään.

Lämmintä kesää.

[Petrus]

"Hän on muuttunut".. Niin sanoi myös Simniceanu tappajastaan Nakarista.

Toivotan Taijalle tsemppiä tulevaan, tosin en toivo yhtäkään ihmistä joka on tappanut toisen ihmisen, vapaaksi tänne meidän joukkoon, mutta katsellaan miten Taijan käy.. Pystyykö elämään ilman uutta tappamista/murhaa/mitälie. Toivon tietysti että pystyy, mutten usko.

[Taija]

Kiitos Petrus, parhaani teen.

[sivusta_seuraaja]

Järkyttävää lukemista.
Pygmi ilmeisesti Juha R.?
Jkl:n Mäyrämäestä kotosin?

Etsittiin kaveri porukalla nimittäin ko.ihmistä, lapsuuden tapaamiseen
ja sitten kuultiin, että saattaisi olla tällainen tapahtunut.

mitähän ihmettä hän teki, ansaitakseen kohtalonsa?
Nuorena oli ainenkin kaikille ystävällinen ihminen.

[MagiaMilla]

KAHLEETON MIELI
Sunnuntaina 13.2.2011 klo 21:00 YLE TV2

Taija Rekonen on istunut viimeiset neljä ja puoli vuotta vankilassa kärsimässä tuomiotaan taposta. Juha Heinonen on puolestaan elinkautisvanki, joka on ollut kiven sisällä nyt lähes kymmenen vuotta. Heitä yhdistää teatteri. Rekonen osallistui Vanajan naisvankilan teatteriprojektiin, jota tuli vetämään vankilan ulkopuolelta ohjaaja Hannele Martikainen. Syntyi kaksi näytelmää, joita esitettiin oikeissa teattereissa. Heinonen puolestaan on vankeudessa käsikirjoittanut näytelmän, jota parhaillaan esitetään ympäri Suomea ohjaaja Juha Hurmeen ja Nälkäteatterin voimin.

Inhimillisessä tekijässä Taija ja Juha kertovat arjestaan vankilassa. ”Hotelliolot” ovat heidän mukaansa varsin kaukana todellisuudesta. Vanki ei Taijan mukaan ole persoona, vaan numero, jolta ei edes odoteta älyllistä toimintaa. Juhan mukaan vankilassa laitetaan kaikki samaan muottiin, vaikka vangit ovat hyvin erityyppisiä jo taustansa ja rikoksensa takia. Päämäärätön toiminta ei edesauta ketään. Vankilarutiinit laitostavat nopeasti. Ei tarvitse ajatella itse mitään, kun kaikki tapahtuu ulkoaohjatusti.

Teatteri on antanut molemmille vangeille mahdollisuuden irtaantua vangin roolista. Eritoten Taijalle näytelmiin mukaan meneminen oli käänteen tekevä kokemus. Taijalla oli nimirooli sekä Punahilkassa että Kuningas Learissa, joita molempia on esitetty Hämeenlinnan kaupunginteatterissa ja Helsingissä Kokoteatterissa. ”Opin näyttelemisen avulla monia käytännön asioita kuten kärsivällisyyttä, palautteen sietoa ja ryhmätyötaitoa. Jouduin myös voittamaan arkuuteni lavalla. Ennen tuomiotani en pystynyt viemään edes roskista ilman lääkitystä, sillä pelkäsin ihmisiä niin paljon. Nyt olikin lavalla laitettava itsensä todella likoon. Ohjaaja sai minut huomaamaan, että osaan ja pystyn. Minulla oli antisosiaalinen diagnoosi ja yhtäkkiä minusta kuoriutuikin ihan sosiaalinen tyyppi! Kaikki arkitilanteet ovat nyt paljon helpompia minulle.”

Juha puolestaan on aina kirjoittanut, ennen tuomiotaan jopa työkseen. Vankeudessa alkoi sanavarasto kaventua, eikä kirjoittamisella ylipäätään tuntunut olevan mitään merkitystä. Ohjaaja Juha Hurme kiinnostui hänen tekstistään ja siitä lähdettiin tekemään toden teolla oikeaa teatterikappaletta, tämä toi uutta intoa kirjoittamiseen. Oli aivan erilaista työstää tekstiä, jonka tiesi päätyvän todelliseen lopputulokseen. Kun Juhan käsikirjoittama näytelmä, ”Kuningaskahle”, sitten sai ensi-iltansa viime joulukuussa Tampereen Teatteri Telakalla, Juha oli katsomossa mukana. ”Silloin vasta todella uskoin, että hommasta oli tullut totta, kun yleisö antoi esityksen lopuksi aplodinsa”, Juha kertoo.

Kun Kylmäkosken vankilan psykologi Heikki Takkunen otti ohjaaja Juha Hurmeeseen yhteyttä ja kysyi tämän kiinnostusta lähteä pitämään kirjoittajapiiriä vangeille, Hurme kiinnostui heti. ”Totta kai aluksi minulla oli ennakkoluuloja vangeista. Mietin, että mahtavatko murhamiehet olla ihmisinä kovin vaikeita. Sitten tapasinkin sivistyneitä ja hauskoja tyyppejä ja ennakkoluulot karisivat saman tien. Ja Juhan tekstin korkea taso yllätti minut täysin. Ei siinä mitään kirjoittajapiiriä tarvittukaan, vaan päätettiin heti alkaa tehdä hyvää teatterikappaletta,” Hurme kertoo.

Teatteria aiotaan Suomen vankiloissa lisätä yhtenä kuntoutusmuotona. Juha Hurme näkee tämän hyvänä asiana. Taiteella ylipäätään on hänen mielestään tervehdyttäviä vaikutuksia. ”Teatterin avulla voidaan käsitellä hyvinkin rankkoja ja vaikeita aiheita. Teatterin pääperiaatteet ovat säilyneet muuttumattomina 2500 vuotta ja edelleen tänä nettiaikana ihmiset tarvitsevat teatteria. Tämäkin seikka jo osoittaa, että teatterissa on jotain universaalia ihmisten tarpeisiin vastaavaa. Vankilaprojektissa on ollut hieno huomata, miten taiteellinen työskentely läpäisee vankilan muurit tuosta vaan,” Hurme sanoo.

Taija Rekonen katsoo tulevaisuuteen luottavaisena. Hän on käyttänyt vankeusajan hyödykseen ja opiskellut sähköasentajaksi. Koevapaus koittaa kesällä. Päihteet ovat jääneet jo monta vuotta sitten historiaan. ”Haluan siviilissä töitä ja toivottavasti pääsen jatkamaan teatteriharrastusta. Toivon mahdollisimman normaalia ja tavallista arkea. Olen tähän asti ollut kaikille vain haitaksi, nyt se saa loppua,” Taija sanoo. Juha Heinonen suhtautuu tulevaisuuteen varauksellisesti. Teoriassa hänellä saattaa olla mahdollisuuksia päästä vapaaksi muutaman vuoden päästä. ”Ajattelen tulevaisuutta vain viiden minuutin päähän”. Kirjoittaminen kuitenkin jatkuu. Juhalla on tekeillä kuunnelma Radioteatterin esitettäväksi. Juha Hurmeen kanssa yhteistyö jatkuu ja Kuningaskahleesta suunnitellaan jo trilogiaa.

http://yle.fi/inhimillinentekija/juttu.php?tunnus=655

En löytänyt tuota ohjelmaa katsottavaksi mistään. Olisihan se ollut mielenkiintoista nähdä.

Pahahan saa palkkansa ennemmin tai joskus myöhemmin