Mielialalääkkeet

[Norsula]

Yritin tässä viikko pari sitten lopetta citalopramin käytön, mutta totesin että en ole valmis. Tänään kävin sitten lekurilla ja tämä halusi lyhyen juttelun jälkeen tarjota minulla 10mg sijasta 20mg:tä päivässä. Sanoin että en mielelläni ota, koska olen kuullut ihan tarpeeksi kauhutarinoita tunteiden kuoleentumisesta ja muusta mukavasta. Itsellänikin on toisinaan ollut lyhyitä ohimeneviä hetkiä, milloin mikään ei tunnu tuntuvan miltään vaan tunteet on pitänyt kaivaa esille. Ensimmäisillä kerroilla pelästyin tuota tilaa, enkä todellakaan haluaisi siitä pysyvää.

Lääkäri määräsi kuitenkin 20mg ja jätti oman harkintani varaan otanko kokonaisen vai puolikkaan. Ajattelin ottaa puolikkaan, mutta pelkään kyseenalaistamiseni vaikuttavan hänen auttamishaluunsa. Tämän lisäksi hän kehoitti onneksi, että voitaisiin kokeilla keskusteluapua, mitä kokeilen mielelläni.

[Valoviikate]

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa, että lääkäri tyrkyttää lääkkeitä ja sinä et tarvitse?
Pari vuotta takaperin söin mielialalääkkeitä, kun olin oikeasti masentunut - huomaamatta mitään tulosta. Paranemiseni tapahtui hiljalleen aivan muista syistä.
Nykyään voin hyvin - kuvittelin näin menneisyydessäni myös silloin kun olin vakavasti masentunut, ja varmaan siksi tuo tohtori ei usko minua nyt.
Voisin heittää mielialalääkkeillä vesilintua, mutta lääkärini suosittelee niitä jokaisella tapaamisella.

[Ressu>>]

Lääkärihän kyllä tyrkyttää lääkkeitä. Hänhän saa kirjoittamistaan resepteistä provision ym. lisäetuja lääketehtaalta. Noilla lääkkeillähän hoidetaan vain oiretta, ei yritetäkkään vaikuttaa syihin. Itse en ole koskaan käyttänyt ko. lääkkeitä, vaikka joskus vi.......in ankarasti. Kemiallisista lääkkeistä käytän eniten Sandels-nimistä, nestemäisenä annosteltavaa. Sitäkin vain silloin kun mieli on korkealla. Masennukseen se ei sovi. No, leikki leikkinä. Mikä tahansa muu kuin "kemiallinen kuntoutus" on parempi silloin kun on siipi maassa. Itse pruukaan tuollaisessa tilanteessa pakottaa itseni tekemään jotain sellaista (positiivista), jonka seuraukset näkyvät ja tuntuvat välittömästi omassa itsessä. Mikä tahansa tekeminen riittää, kunhan saa vain todistettua itselleen, ettei ole ihan turhaan tänne syntynyt. Esim. itse olen puskenut urakkavauhdilla lumitöitä pihassa ja ollut sen jälkeen tyytyväinen siihen, että sekä itsellä että siipalla on kulkeminen pihassa helpottunut oleellisesti tekemiseni ansiosta. Mulle tämä konsti tepsii.

[mrs Nutcase]

Lääkärit kyllä määrää lääkkeitä, joita eivät itse suostuisi missään nimessä syömään eivätkä määräisi omille lapsilleen. Mielialalääkkeiden tarkoitus on tietenkin turruttaa tunne-elämä, niin ettei pahat asiat tunnu enää pahoilta, mutta ikävä sivuvaikutus on tuo, ettei mikään tunnu miltään. Eikös se jo masenna, jos mikään ei tunnu miltään? Olen myös miespuolisilta tuttavilta kuullut, ettei seksin harrastamisesta tule oikein mitään, kun käyttä ko lääkkeitä. Eikö sellainenkin vähän masenna?

[Paprika]

"Mielialalääkkeiden tarkoitus on tietenkin turruttaa tunne-elämä, niin ettei pahat asiat tunnu enää pahoilta"

Olen erimieltä... totta kai mielialalääkkeet vaikuttavat tunne-elämään välittäjäaineiden kautta, mutta jos ne kokonaan turruttavat tunne-elämän, niin kannattaiskohan kokeilla toista merkkiä tai eri määrää? Niiden tarkoitushan on saada sitä psyykkistä elämää parempaan suuntaan.

Joka tapauksessa mielestäni ainakin nuorten masennusta koitetaan hoitaa liiaksi mielialalääkkeillä, kun suurempi tulos saattaisi tulla painottamalla enemmän keskusteluapua. Se vain veisi yhteiskunnalta enemmän varoja, kuin lääkepurkilla käynti.

[Ressu>>]

Huomenaamulla on vuorossa mielialalääke siipan kanssa: Lumikenkäkävelyä vaarassa, nuotion sytytys, makkaranpaisto, kahvinkeitto. Maisemat siihen päälle vielä, niin en vois parempaa toivoa. Siinon mulle semmonen mielenterveyslääke etten voi parempaa toivoa.

[tiikeritär85]

Määrätään nykyisin ihan liian helposti , resursseja ei ole terapiaan tai sairaalahoitoon niin eikö vaan mömmöresepti kouraan , niin väärin mutta minkäs teet.

[Disturbed]

Lääkkeet ei ratkaise ongelmia. Mulla on ollu opamoxit, efexorit / venlaflaxit, seronilit ym. Harmittaa kun nyky-yhteiskunnassa jos on masennusta ym. se lääkitys on ensimmäinen asia mikä halutaan aloittaa. Lääketieteen rulettia se on. Harva asiakkaista voittaa.

[oolu]

Ei sillä lääkkeellä ole merkitystä itse parantumisessa, mutta siinä, että jaksaa parantua. Lääke pitää pinnalla sen verran, että ehtii opetella uudelleen uimaan. Terapia on mielestäni paras vaihtoehto.

Itse söin vuosia sitalopraamia, sivuvaikutuksia tuli, mutta vaikutus oli miedohko 20mg annostuksella, 40mg meni melkeen jo maniaksi, joten laskin takasin. Sitten tuli ahdistusoireita, joihin se ei enää purrutkaan ollenkaan. Vaihdettiin Cymbaltaan, joka toimi loistavasti ahdistusoireisiin. Silti masennus uusi (normaalia pidemmän ajan jälkeen kylläkin). Cymbalta nostettiin vähän aikaa sitten 60mg. Koko Cymbaltan aikana en ole pystynyt itkemään kuin muutaman kerran vaikka mieli olisi tehnyt. Sitalopraamissa sentään tunteet olivat kohtuullisen normaalit.

Ja onhan tuo törkeen kallista tuo Cymbalta vs. sitalopraami.

[Maybrick]

^

Itse söin vuosia sitalopraamia, sivuvaikutuksia tuli, mutta vaikutus oli miedohko 20mg annostuksella

Millaisia sivuvaikutuksia koit 20 mg annoksella?

[Destiny]

Itse olen syönyt vuosia Sepramia ja ihan tyytyväinen olen.

Itse kärsinen kroonisesta masennuksesta,luulen niin.Diagnoosina on Gad eli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.Pahimmillaan ahdistuneena,minulla esiintyy pakko-oireita.

Elikäs,olen joskus käynyt 1,5 vuotta terapiassa,toista kelan korvaamaa terapiasessiota en enää siis saa.

Lääkkeillä pärjään hienosti työelämässä ja muutenkin.Säätelen,luvan kanssa,itse annosta 20-60mg eli ahdistuneisuushäiriöt vaativat usein isompaa annosta ja kun ahdistuskausi iskee,nosta annosta joksikin aikaa.

Tunteet on tallella ja minulla on elämä,lääkkeiden takia.

No,aina ei lääkekokeilut ole menneet putkeen.Cymbalta kivasti pudotti painoa,mutta aiheutti raivareita.Efexor taisi sysätä liki maaniseksi ja ahdistus ja pakko-oirteet kipusivat taivaisiin,se oli todella huono kokeilu.

Miksi olen masentunut?Tod.näk. minulla on luonnostani taipumusta siihen ja sitten minulla on fyysinen vamma joka aiheuttaa kroonista kovaa kipua,mikä taas aiheutta usein unihäiriöitä ja sitä masennusta.Kipukynnystä nostamassa ja unen laatua parantamassa käytän myös Triptylia.

Minä koen saavani varsin hyvää hyötyä mielialalääkkeistä.Milläs muulla tässä kipuhelvetissä pysyisi mieliala edes siedettävänä,eikä keskustelu vie kipua,kun ei kipulääkkeetkään.
Olen kokeillut olla ilman ja todennut,että on parempi pysyä lääkkeillä.

Nuorille ja lapsille ei,mielestäni,tulisi aloittaa mielialalääkitystä avopuolella.Tämän kannan perustan kokemukseeni Efexorista.Aikuisena ymmärsin tilanteen ja sitä kautta myös jotenkin hallitsin.Nuorilla ei kuitenkaan ole sitä elämänkokemusta ta itsetuntemusta,eikä usealla ole edes kunnollista aikuista auttamassa ja valvomassa.Ja tosiasia kuitenkin on,että useinmiten,mielialalääkityksen aloittaminen,pahentaa aluksi oireita,ennenkuin alkaa helpottamaan.

Mitäköhän muutoksia mielialalääkitys aiheuttaa aivoissa pitkällä tähtäimellä,etenkin nuorilla ja lapsilla,jolla aivot eivät vielä ole kunnolla kehittyneet?

[Michelangela]

Ei taida olla, ainakaan vielä, kovin luotettavaa tutkimustietoa mielialalääkkeiden pysyväisluonteisista vaikutuksista aivoihin. Oma nykyinen lääkkeeni, Optipar (paroksetiini), taitaa olla melkein sieltä pahimmasta päästä. Saattaa aiheuttaa pysyviäkin muutoksia, ja lopettaminen ja annoksen pienentäminenkin hyvin hankalaa, yleensä. Silti tämä on ollut tähän mennessä paras lääke minulle. Olen kokeillut vuosien varrella aika monia. Cipramil oli muuten harmiton, mutta ei tehonnut tarpeeksi hyvin. Optiparin lisäksi käytän pienellä annostuksella Seroquelia. Olen ollut viime vuodet erittäin tyytyväinen lääkitykseeni. Saamani psykoterapian koen silti kaikista merkittävimmäksi vointini kohentumisessa. Diagnooseinani on lähinnä masennus ja ahdistuneisuus.

En ole lääkevastainen, mutta mielestäni lääkärit voisivat vielä enemmän perehtyä psyykenlääkkeisiin ennen niiden kirjoittelemista. Väärä lääkitys voi olla paljon pahempi juttu kuin ei lääkitystä ollenkaan. Suurimmaksi ongelmaksi mielenterveyshoidossa koen sen valtavan resurssien puutteen, josta johtuen kaikki eivät saa tarvitsemaansa hoitoa.

[apollo]

Paroksetiinit (mm. optipar) on todettu ajat sitten jo lumelääkkeiksi, siis placeboiksi.

Wikipediassa mm. seuraavaa: "Samassa tammikuussa 2010 julkaistun meta-analyysin mukaan paroksetiinista voi olla hyötyä vain vakavan masennuksen hoidossa ja joissakin äärimmäisen harvoissa tapauksissa hoidettaessa keskivaikeaa masennusta. Muulloin paroksetiini ei eroa teholtaan plasebosta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paroksetiini

Lisää placebo-vaikutuksesta netti täynnä. Mutta jos itse uskoo lääkkeen parantavan, niin sama kai niitä on popsia... Niin ja monethan syö paceboja tieten tahtoen, vaika tietävät ettei ne auta. Ihminen kun saattaa alkaa käyttäytymään niin, että lumelääke auttaa.

[Michelangela]

Wau, mahtavaa, kiitos! Toivon että tämä nyt silti yhä jatkossakin auttaisi. Jos on kerta placebo niin sitä parempi, minä kun olen ollut huolissani tämän pitkäaikaisen käyttämisen aiheuttamista ongelmista.

[Destiny]

Placebo on yksi parhaista lääkkeistä.Luulen,että hyvin monessa asiass/tapauksessaa,placebo esittää hyvin isoa roolia.

Toivottavasti Michelangelan lääke ei nyt menetä placebovaikutustaan

Mutta,valitettavasit myös nocemo vaikuttaa monessa ja noscebovaikutus ei ole toivottava.

Olen monasti epäillyt itsessäni ilmenevän monasti enemmänkin noceboa kuin placeboa.
Pitäisi opetella ajattelemaan enemmän positiivisesti.

Ihmismieli on ihmeelleinen.