- Sjögren Irja kuva.jpg (137.65 KiB) Katsottu 881 kertaa
Sjögrenit muuttivat Tukholman lähelle Tyresön Trollbäckeniin, josta he ostivat omakotitalon. Perheeseen syntyi kaksi tyttölasta ja Irja jäi kotiäidiksi. Rolf Sjögrenillä oli töitä, mutta 1970-luvun alussa työt vähenivät ja Rolf ryhtyi miettimään, josko he muuttaisivat perheensä kanssa Suomeen. Helsinkiin tai johonkin siihen lähistölle, sillä lehti-ilmoituksien perusteella siellä olisi töitä.
Elettiin vuoden 1973 kesää. Rolf kävi viikot töissä Suomessa ja sopiva talo oli löytynyt Vantaalta, joten kohta he kaikki pääsisivät muuttamaan Suomeen. Irjakin, joka aluksi oli muuttoa vastaan, innostui koska uusi talo ja asuinpaikka vaikuttivat hyvinkin mieleisiltä.
- Sjögren talo.jpg (227.43 KiB) Katsottu 881 kertaa
Maanantaina, 2. heinäkuuta 1973 kaikki kuitenkin muuttui. Peruuttamattomasti. Tytöt lähtivät tuona aamuna uimaan ja kavereiden luona käymään. Irjalla oli yhtä sun toista askaretta hoidettavana ja hän meni autolleen, mutta auto ei käynnistynyt. Irja alkoi hermostua, sillä hänelle tulisi kiire, jos ei pääsisi heti matkaan.
Irja soitti läheiselle huoltoasemalle, josko sieltä tulisi joku katsomaan mikä autoa vaivaa. Asemanhoitaja kehotti Irjaa kuitenkin soittamaan Gunnarin autoverstaalle. Autoverstaan Gunnar valitteli kiireitään, mutta lupautui lopulta kaupungissa asioidessaan poiketa katsomaan mikä Sjögrenin autossa on vikana.
Gunnar saapuikin, tutki hetken ja totesi vian olevan starttimoottorissa, joten tässä ja nyt hän ei saa autoa kuntoon. Irja ehdotti auton hinaamista käyntiin, mutta Gunnar vetosi hinausköyden puuttumiseen ja kiireisiinsä. Irja ei luovuttanut vaan loihti jostain pyykkinarua, mutta se katkesi jo heti hinausyrityksen alussa. Irja kiirehti naapurista köyttä kysymään ja kiireinen sekä hermostunut Gunnar tuskaili kun köyden hakeminen kesti ja kesti. Viimein Irja saapui – ilman hinausköyttä.
Gunnar totesi, että hän ei enää ehdi odottamaan, mutta viikon kuluttua hänellä olisi aikaa korjata auto. Irja sai ajatuksen että lähtee Gunnarin kyydissä kaupunkiin. Noin 400 metrin päässä Irja halusi pysähtyä ja jäädä pois erään risteyksen luona. Gunnar pysäytti ja päästi hänet ja peilistä katsoessaan näki Irjan iloisen kädenheilautuksen ja näki Irjan kävelevän kohti keskustaa.
Äiti ei ole kotona
Vanhempi lapsista, 12-vuotias, tuli kotiin kello 14 aikaan, mutta äiti ei ollut kotona. Hetken kuluttua tuli naapurissa leikkimässä ollut nuorempi lapsi, 8-vuotias, kotiin. Kello 16:30 lapset alkoivat olla huolissaan kun äitiä ei ole missään. Olisikohan hänelle sattunut jotain?
Lapset menivät naapuriin ja naapurin täti tiesi, että äiti lähti jonkun korjaamon miehen kanssa siinä kello 13 aikoihin kaupungille. Kun naapurin setä tuli töistä, niin he kaikki lähtivät etsimään Irja-äitiä. Huoltoasema oli jo suljettu, mutta samalla naapurin täti muisti, että käydessään Sjögreneillä hän oli huomannut, että erään autosähköliikkeen nimi oli puhelinluettelossa alleviivattuna. He päättivät käydä sieltä kysymässä.
Korjaamo sijaitsi entisen paloaseman tiloissa ja ovet olivat auki. Naapurin tädin huikatessa onko ketään paikalla, kurkisti auton alta mies – Gunnar – kysyen, että "mikä hätänä?" Täti kertoi heidän etsivän näiden mukana olevien lasten kadonnutta äitiä. Gunnar ei ollut tietävinään koko asiasta mitään, mutta täti kertoi, että sinä yritit hinata hänen autoa tänään. ”Jassåå, vai hän, mutta hänet minä päästin risteyksessä pois enkä sen koommin ole häntä nähnyt.
Naapurit päättivät ottaa yhteyttä poliisiin. He tekivät ilmoituksen kello 18:27. Poliisi kyseli Irjan ja Rolfin väleistä ja kaikesta mahdollisesta mikä saattaisi liittyä katoamiseen. Poliisiasemalta naapurit ja mukana olleet Irjan tyttäret palasivat naapuriin ja jäivät sinne yöksi. Naapurin setä kävi vielä yöllä ajelemassa ja huomasi Gunnarin verstaan olevan kiinni, mutta keltaisen Volvo Amazon farmarin olevan korjaamon pihalla.
Poliisit olivat jo tuona katoamisiltana ajelleet eri puolin kaupunkia ja käyneet myös Gunnarin verstaan luona jo klo 19 aikoihin. Verstaan ovi oli kiinni, mutta lukitussalpa roikkui vielä avoinna.
Seuraavana päivänä, 3. heinäkuuta poliisit kävivät hakemassa Gunnarin kuulusteluihin, mutta tämä sanoi, ettei tiedä missä Irja on ja hän näki Irjan silloin viimeisen kerran kun tämä jäi pois hänen kyydistään risteyksen luona.
Iltapäivällä saapui Rolf Sjögren Helsingistä. Häntä kuulusteltiin, mutta mitään sellaista, että hän olisi tietoinen Irjan katoamisesta, ei kuulusteluissa selvinnyt. Irja Sjögren oli vain kadonnut jonnekin!
Ruumis löytyy
Sunnuntaina, elokuun 12. päivänä kaksi perhettä oli sieniretkellä Tullingen lentokentän läheisyydessä olevassa metsikössä, joka rajoittuu sorakuoppaan. Toisen perheen mies huomasi jonkin laukuntapaisen pilkottavan esiin sammaleesta. Hän meni lähemmäs ja huomasi samalla uuden hinausköyden läpinäkyvässä muovikassissa. Mies kaivoi pussin ja laukun esiin ja samalla tuli esiin lompakko, jonka päälle oli liimautunut ostokuitti, jossa sana Trollbäcken. Miehelle tuli siinä samassa mieleen Trollbäckenistä puolitoista kuukautta aiemmin mystisesti kadonnut Irja Sjögren.
Koko muu sieniseurue tuli hämmästelemään löytöä ja he totesivat, että olisi kait syytä ilmoittaa löydöstä poliisille. Tavarat löytänyt mies lähti soittamaan poliisille ja paikalle jäänyt mies teki pienen kierroksen löytöpaikalla ja huomasi pian, että sammalmättäästä näkyy jalka ja paikalla pörrää runsaasti kärpäsiä.
Vajaan tunnin kuluttua löydöstä, noin kello 12:30 aikaan oli poliisi paikalla. Alue eristettiin ja sieniseurue päästettiin kuulustelujen jälkeen lähtemään. Tutkijat havaitsivat, että kyseessä oli naisen ruumis, joka oli asetettu hieman liian pieneen kuoppaan. Tuo kuoppa oli vielä melko huonosti peitelty – ikään kuin tekijällä olisi ollut kiire… Maakokkareissa näkyi vielä lapion jälkiä.
Irja Sjögren oli löytynyt. Hänen ruumiinsa oli kuopassa selällään. Pään yli oli vedetty muovipussi. Kuopassa oli myös kaksi mustaa jätesäkkiä ja tutkijat päättelivät, että ruumis oli kuljetettu paikalle näissä säkeissä. Epäiltiin myös seksuaalirikosta, sillä uhrin pöksyt olivat alas vedetyt.
Ruumis tutkittiin Solnan oikeuslääkäriasemalla. Kesän kuumuus oli vaikuttanut siihen, että ruumiin pehmeät osat olivat jo täysin lahonneet. Kuolinsyy pystyttiin toteamaan. Irjan päähän ja niskaan oli kohdistettu tylpällä esineellä voimakasta ulkoista väkivaltaa. Iskut olivat niin voimakkaita, että uhrin kallo oli murtunut. Lisäksi häntä oli kuristettu.
Epäilyt kohdistuivat Gunnariin. Tämä oli kuitenkin Saksassa, jonne hänen perheensä oli matkustanut Irjan katoamispäivänä ja Gunnar seurannut muutaman päivän kuluttua perässä. Heidän palattuaan takaisin kotiin, 20. elokuuta, poliisi ryhtyi kyselemään Gunnarilta olisiko tällä mitään lisättävää kertomukseensa Irja Sjögrenistä.
Tunnustus
Mutta ei, Gunnar pysyi väitteessään, että Irja poistui kaupungille. Gunnarin verstaalla suoritettiin samaan aikaan tutkimuksia ja nyt alkoi löytyä todisteita Gunnaria vastaan. Kolmantena kuulustelupäivänä Gunnar murtui. Hän tunnusti surmanneensa Irjan verstaallaan, kuljettaneensa ruumiin sorakuopalle ja haudanneen sinne.
Kertomuksessaan Gunnar sanoi, että hän oli uupunut työstä ja talous ei ollut parhaalla mahdollisella tolalla ja juuri kun hänellä oli kädet täynnä tekemistä, niin itsepintainen Irja soitti, vaati käymään ja hinaamaan. Aikaa kului ja hermot alkoivat olla loppu. Gunnar kertoi jättäneensä Irja tuohon jo mainittuun risteykseen ja hakeneensa kaupungilta verstaalla tarvittavia osia. Juuri kun hän pääsi takaisin työn ääreen, niin kuinka ollakaan – Irja tuli verstaalle ja hänellä oli mukaan uusi pussissa oleva hinausköysi. Irja vaati Gunnaria hinaamaan autoaan, mutta Gunnar oli tiuskinut että ei ole aikaa. ”Irja vain seisoi siinä ja tuijotti, otti minua käsivarresta kiinni ja vaati mukaansa”.
Gunnar kertoi joutuneensa aggression valtaan: kaikki p*s*a mikä oli päällä purkautui nyt! Gunnar tarttui isoon pulloon ja löi sillä Irjaa voimakkaasti kasvoihin. Irja ei kaatunut, mutta hoippui taaksepäin ja samalla Gunnar kertoi joutuneensa paniikkiin, että Irja juoksee ulos ja kertoo, että Gunnar löi.
Gunnar veti hänet tiskin taakse Irjan pyristellessä vastaan. Gunnar otti seinältä patukan, jolla löi Irjaa, mutta tämän onnistui päästä irti ja juosta ovelle. Gunnar juoksi perään, sai Irjan kiinni ja hakkasi häntä edelleen patukalla. Lopulta Irja kaatui maahan juuri verstaan ulko-ovelle. Gunnar veti Irjan sisälle verstaalle ja tunnusteli hänen pulssiaan. Sitä ei tuntunut, suusta ja nenästä pulppusi verta. Gunnar yritti tukkia verenvuotoa vaikka millä ja kun mikään ei auttanut hän veti Irjan ruumiin akkujen säilytystilaan ja lukitsi sen oven.
Sitten Gunnar siivosi verstaalta kaiken mahdollisen mikä viittaisi siellä käytyyn kamppailuun ja Irjan käyntiin. Saatuaan kaiken siihen malliin, että mitään epäilyttävää ei enää näy, hän ryhtyi korjaamaan asiakkaiden autoja. Kello 17:30 aikoihin sisään tuli nainen, joka kysyi, että ”oletko nähnyt näiden lasten äitiä?”. Gunnar kertoi jättäneensä Irjan ”tuonne noin” osoittaen kädellään risteykseen päin. Naapurin täti ja setä loivat silmäyksen verstaaseen – myös akkuhuoneen oveen – ja poistuivat.
Myöhään illalla Gunnar tunki ruumiin kahteen jätesäkkiin ja siinä samalla uhrin pöksyt putosivat. Sitten hän raijasi ruumiin autoonsa ja vei sen Tullingen lentokentän lähellä olevalle sorakuopalle. Hän tunsi seudun, sillä oli siellä suunnalla suorittanut asepalveluksensa. Maa oli kovaa ja juurakkoista, Gunnar raatoi kuin orja saadakseen edes jonkinlaisen kuopan syntymään. Lopulta kuoppa oli sellainen, että hän ajatteli ruumiin sopivan sinne. Gunnar joutui jopa hyppimään uhrin päällä saadakseen tämän mahtumaan kuoppaan paremmin ja hakemaan muualta maata, jotta ruumis peittyisi. Tavaroita hän hautaisi kiireessä sinne ja tänne – ja siten ne lopulta löytyivätkin helposti.
Tunnustuksen lisäksi tarvittiin todisteita. Sellaisia olivat mm. ruumiin löytöpaikalla ollut kangaspala, joka muistutti leikattua housunlahjetta. Gunnarin vaimo tunnisti, että se on hänen leikkaamansa ja siihen sopivat housutkin löytyivät Gunnarin kotoa. Irjan kenkien pohjissa oleva väri oli peräsin Gunnarin verstaalta. Verstaalla oli myös samanlaisia jätesäkkejä, joita löytyi ruumiin ympäriltä.
Tapaus oli tuomionjakoa vaille: Gunnar tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen. Se oli toki kova isku hänen vaimolleen ja lapsilleen.
-Mutta erityisesti Irja-äidin väkivaltainen kuolema oli kova paikka Sjögrenin perheelle.
Rolf Sjögren ja tytöt muuttivat Vantaalle. He aikoivat jatkaa kolmisin. Mutta miten lapset sitten suhtautuivat uutiseen äidin kuolemasta? ”Hyvin realistisesti. Sanoin, että äiti on löydetty kuolleena. Mistä? kysyi tyttö. Metsästä, sanoin. Mistä paikasta? Kolmenkymmenen kilometrin päästä kotoa, vastaisin. Sitten hän ei enää kysynyt mitään". Tytöt aloittivat Vantaalla ruotsinkielisen koulun.
Lähteenä Poliisi kertoo 1976, Apu 34/1973, https://www.flashback.org/t965726 (Mordet på Irja Sjögren, Trollbäcken 1973).
Apu-lehden haastattelun aikoihin Irja Sjögrenin ruumis oli juuri löytynyt ja Avussa sanottiin, että ruumis löytyi 18. elokuuta kun taasen toinen tietolähde kertoo päivän olleen 12.8. Haastattelun aikoihin ei tekijästä ollut vielä varmuutta, mutta Rolf Sjögrenille oli kerrottu, että poliisi tietää talon, missä Irja surmattiin.
Tuossa nettiosoitteessa oli tällainen tieto:
Från Sveriges Dödbok: Sjögren, Irja Elsi, Höjdv 5 B, 135 00 Tyresö, (Boendeadress 1 nov 1970), Död 2/7 1973. Kyrkobokförd (1971) i Tyresö, Tyresö kn (Stockholms län, Södermanland). Mantalsskriven (1971) på samma ort. Född 18/7 1934 i Finland. Gift kvinna (5/11 1960).
Kuvia tapauksen rekonstruktiosta:
- Sjögren auto.jpg (181.41 KiB) Katsottu 880 kertaa
- Sjögren autosta.jpg (268.95 KiB) Katsottu 880 kertaa
Sekä ilmakuva löytöpaikalta:
- Sjögren löytöpaikka.jpg (329.17 KiB) Katsottu 880 kertaa
Kuvat olivat pudonneet. Palautettu.
-NILS-
