Alkuperäinen teksti (sisältää linkin Junnu Vainion lauluun):Slussenin sissit
Kun työperäinen maahanmuutto Suomesta Ruotsiin oli 60-luvulla vauhdissaan, eivät kaikki suomalaiset päätyneet tehtaille. Osa heistä ei päässyt Slussenia pidemmälle, missä he juuttuivat päihteiden väärinkäyttöön ja rikollisuuteen.
60-luvun loppu. Ruotsi tähtää vaurauden huipulle ja on matkalla yhdeksi maailman rikkaimmista maista henkilöä kohti mitatun bruttokansantuotteen perusteella. Ruotsalaisella teollisuudella on tarjolla yllin kyllin työpaikkoja. Suomi taas elää puutteellisempia aikoja. Tappio sodassa Neuvostoliitolle 1945 on vielä tunnettavissa sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Suomi on vielä monilta osin maatalousyhteiskunta. Elintaso ja palkat ovat alhaisempia kuin “lännen rikkaassa maassa”.
Ennätysvuosina 1969-1970 tulee yli 80 000 suomalaista Ruotsiin. Heidän keski-ikänsä on 23 vuotta ja he saavat töitä kulkuneuvo-, rakennus- ja telakkateollisuudesta. He asettuvat asumaan suurkaupunkeihin sekä Eskilstunan, Västeråsin ja Södertäljen kaltaisille paikkakunnille. Suurin osa heistä rakentaa ajan kuluessa itselleen normaalin elinympäristön. Mutta kaikkia ei onnista. Jotkut joutuvat kaltevalle pinnalle ja juuttuvat päihteiden väärinkäyttöön ja rikollisuuteen. Esimerkiksi pääkaupungin siltojen alle.
Slussenin sissi - tuosta ilmaisusta tulee pilkkanimi niille usein alkoholisoituneille suomalaisille, jotka pyörivät Slussenilla siltojen alla tuulilta suojissa, rappukäytävissä sekä Nackaan ja Värmdöhön suuntaavissa bussiterminaaleissa, jotka sijaitsevat strategisesti lähellä Suomenlaivoja. Vielä tänäänkin luotaan työntävästä paikasta tuli pahanmaineinen jengiytymisen ja juopottelun vuoksi.
-Vastaavantyyppisiä porukoita oli Femmanin torilla Göteborgissa, kertoo Jari Kuosmanen, Göteborgin yliopiston sosiaalityön instituutin lehtori, joka on tutkinut maahanmuutaineiden suomalaismiesten sosiaalista asemaa.
-Nämä paikat takasivat tiedonsaannin, täällä pystyi tapaamaan maanmiehiään ja kääntyä heidän puoleensa saadakseen tukea ja tuoretta tietoa esimerkiksi töistä. Mahdollisesti siellä tarjottiin vastineeksi jotain sille, mitä laivoista oli hankittu.
Monet Slussenin ympärillä 1960-luvulla pyörineet olivat poikamiehiä, joka on tärkeä tekijä ilmiön ymmärtämisessä, pohtii Jari Kuosmanen.
-Vapaa-ajalla oli tapana kerääntyä porukoihin ja juhlia samalla tavoin kuin ruotsalaisetkin. Mutta melko usein tämä poikamieselämä kesti vuosia. Osa ei löytänyt tasapainoa elämälleen, vaan elivät pitkään näissä homososiaalisissa ympäristöissä, minkä seurauksena iloinen elämä päättyi tragediaan (homososiaalinen tarkoittaa elämää samaa sukupuolta olevien kanssa ilman eroottista latausta, http://en.wikipedia.org/wiki/Homosociality).
Siihen aikaan oli myös nykyistä helpompi elää tuolla tavoin, ikään kuin sattuman heittelemänä.
-Työsuhteet olivat lyhyitä ja asuttiin poikamieshotelleissa, nykypäivänä sellainen ei enää kävisi.
"Suomalaispirut", "Suomalainen jälleen", näin kirjoittivat tiedotusvälineet tuosta kovaäänisestä porukasta. Vähemmistö sai edustaa koko maahanmuuttajaryhmää.
-60-luvun lopun ja 70-luvun alun aikaan elettiin hirveän kohun keskellä, sanoo Jari Kuosmanen, joka itse tuli Ruotsiin 1969. Näillä yleisillä paikoilla kokoontuneet nuoret miehet olivat jossain määrin yhteiskunnan ulkopuolella, he juopottelivat ja heitä pidettiin hiukan vaarallisinakin. Ne hiljaiset perheenisät, jotka kulkivat töistä kotiin, eivät tehneet itsestään numeroa.
Railakkaan poikamieselämän lisäksi kokonaisen ihmisryhmän marginalisoitumisen taustalla oli käsitys siitä, millainen miehen täytyy olla. Naiset pärjäsivät keskimäärin paljon paremmin uudessa maassa.
-Vaadittiin melko joustavaa käsitystä miehen roolista selvitäkseen kielen ja kulttuurin tuomista muutoksista. Monet kuuluivat siihen ryhmään, jossa kovasti työtä tekevä mies oli perinteinen miehenmalli, sanoo Jari Kuosmanen.
Tuohon aikaan Suomi kävi läpi suuria rakenteellisia muutoksia. 60-luvulla maaseutu tyhjeni ja kaupungistuminen lähti toden teolla käyntiin. Ja se tapahtui nopeasti, ehkä liian nopeasti. Kohtaaminen Ruotsin kanssa johti konfliktiin monesta syystä. Ruotsi oli esimerkiksi pidemmällä talouteen ja tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä.
-Suomalaisen maaseudun miesihanne oli vahvasti työhön suuntautunut, ja kun nämä miehet tulivat ruotsalaisiin teollisuuslaitoksiin, he työskentelivät kuin hullut. Mutta ei kestänytkään pitkään, kun yksinkertaiset työt hävisivät.
Sen sijaan alettiin vaatia korkeampaa koulutusta ja parempaa kielitaitoa. Se koettiin suureksi esteeksi, erityisesti niiden keskuudessa, jotka olivat olleet työttöminä tai joiden sosiaalinen asema jo Suomessa oli ollut heikko.
-Parhaiten Ruotsissa pärjäsivät ne, joilla oli kielitaitoa jo entuudestaan ja ne, joiden käsitys miehen roolista oli joustavampi, sanoo Jari Kuosmanen.
Tänään tilanne on toisenlainen. Uusi sukupolvi on kääntänyt suomalaiset juurensa vahvuudeksi ja kielteiset ennakkoluulot suomalaisista ovat suurelta osin hävinneet.
-Muutos on ollut todella merkittävä ja siitä olen tietysti valtavan iloinen. Minulla on tapana kysyä oppilailtani, törmäävätkö he sellaisiin ennakkoluuloihin, että kaikilla suomalaisilla on puukko mukanaan, mutta he eivät törmää sellaiseen. On todella hienoa, että tapahtuu edistystä! Ja Slussenin äänekkäät juoppoporukat ovat vain pelkkä muisto, toteaa Jari Kuosmanen.
-Osa rauhoittui, mutta valtavan moni kuoli rankkaan elämäänsä. Heistä tuli kodittomia monella eri tasolla.
Mutta kuka keksi ilmaisun Slussenin sissi? Todennäköisesti taiteilija Juha Vainio, joka lauloi ilmiöstä 1968 kappaleessaan “Slussenin sissit”.
-”Sissit” tarkoittivat pieniä sotilaiden muodostamia ryhmiä, jotka toimivat vihollisen selustassa, kertoo Jari Kuosmanen. Se on eräänlainen viittaus sotaan.
-Minähän kutsun väitöstutkimustani Finnkampeniksi, se on eräänlainen taistelu sopeutumisesta toiseen maahan ja siinä onnistumisessa.
http://www.stockholmsfria.nu/artikel/81005
Tuorein kuokkavieraiden jakso Ylen Areenassa:
http://areena.yle.fi/video/1300480568942