Belaja Smert kirjoitti:
En ole havainnut heteroiden vaativan oikeuksia heteroutensa puolesta. Yksilöillä on samat yksilölliset oikeudet.
Siihen ei varmaankaan ole ollut tarvetta.
Yhteiskunnassa yksilöillä on vapauksia, mutta vastuu on tapana suoraan tai välillisesti ulkoistaa yhteiskunnalle eli toisille yksilöille. Siksi pidän tavoiteltavampana sitä, että adoptio-oikeutta ei myönnetä samaa sukupuolta oleville pareille.
Tuon argumentin logiikka ei oikein aukea. Tarkoitatko, että vastuun siirtäminen eri taholle kuin vapaus on suotavaa? Minusta ei. Sitä paitsi en ymmärrä, mitä tekemistä sillä on adoptio-oikeuden kanssa. Kaikki vanhemmat ovat tiettyyn ikään ja rajaan asti vastuussa lapsistaan ja minusta hyvä niin. Yhteiskunnan ei muutenkaan pitäisi turhan paljon puuttua ihmisten perhe-elämään muuta kuin selvissä sorto- ja väkivaltatilanteissa.
Yksityiselämään ei ole tarvetta mennä, mutta homo-ja heteroseksiä ei voida rinnastaa eikä yhdenvertaistaa. Heteroseksi perustuu kiihoittumiseen vastakkaisesta sukupuolesta ja se on koko seksuaalisen toiminnan (sex=sukupuoli) lähtökohta. Jos näin ei olisi, niin olisi olemassa vain yksi sukupuoli.
Luonto ei kaikessa muussakaan toimi on/off -periaatteella. Silti ihmiskunta ainakin määrällisesti on pärjännyt varsin hyvin, joidenkin mielestä ehkä turhankin hyvin, joten en näe tuossa pahemmin ongelmia.
Ja tuo "yöks-keskustelu" oli muutenkin vain torpedo homofoobikko-kortin heittelylle. On eri asia pelätä jotain kuin kokea jokin äärimmäisen vastenmieliseksi.
Ja kuten olen jo moneen kertaan todennut on myös eri asia kokea joku asia henkilökohtaisesti vastenmieliseksi kuin vaatia siitä yleistä kaikkia sitovaa normia. Toivoisin, että tämä alkaisi pikku hiljaa menemään jakeluun, jottei siihen tarvitse palata aina uudelleen ja uudelleen.
Ei tässä mitään rajoituksia olla asettamassa. Katsos kun homoseksin harrastaja ”rajoittaa” juuri itse itseltään pois lapsen saamisen. Tässä tapauksessa siis seksuaalinen suuntautuneisuus aiheuttaa lapsettomuuden. Sitä en ole minä homoille aiheuttanut.
Adoptio-oikeuden rajaaminen seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaan on juuri tuollainen rajoitus. Samalla logiikalla kaikki muutkin adoptiot ja hedelmöityshoidot pitäisi tietysti kieltää, kun luonto on noissakin tapauksissa "rajoittanut" lapsensaantia. Vastaavalla logiikalla pitäisi tietysti kieltää sitten myös ehkäisykeinot ja kaikki muukin puuttuminen "luonnon" toimintaan kuten esim. lääkehoito, leikkaukset, tekoelimet jne., kuten olen jo aiemmin todennut. Toivoisin, ettei tätäkään itsestäänselvyyttä tarvitsisi enää kovin montaa kertaa toistaa.
Ööööö. Jotenka mielestäsi siis myös homouden puolustaminen luonnollisuudella on tyypillinen naturalistinen virhepäätelmä? Sillä jollei homoutta katsota luonnolliseksi, niin se on poikkevaa???
Homous on todistettavasti "luonnollista", koska sitä esiintyy luonnossa. Moraaliarvostelmat ovatkin sitten kokonaan toinen juttu ja ne pitää perustella muilla keinoin, esim. sillä, mikä aiheuttaa kärsimystä ja mikä ei.
"Jag ska dricka min öl jee-ee-ee
jag köra min moped från polisbil lamporna
och jag hitta polisen ölflaska
jag knullar polishund woo-ooo"
No, huvinsa kullakin...
Miksi se on muuten niin, ettei ken ei laula homostelun ihanaista sulosävelmää, tuomitaan alikehittyneeksi homofoobikoksi, juntiksi, jämähtäneeksi, vanholliseksi jne?
Toinen esiintyvä peruste on: " Ei kai enää Suomessa vuonna 2011". Luodaan mielikuva, että homostelun ihannointi olisi edistyksellistä ja jonkinlainen tie kehittyneempään yhteiskuntaan.
Taitaa se vastaus olla juuri tuossa alla:
Hyvä on että keskustelua käydään.Kuitenkin näyttää siltä että yleinen mielipide vääjäämättömästi ajautuu vapaamielisempään suuntaan homojen hyväksymisestä.
Kun katsoo suuntaa mihin homojen hyväksyntä on lyhyessä ajassa kulkeutunut rikollisuudesta suvaitsevuuteen,ei ole enää pitkä aika kun homoja ei kummastella lainkaan.
Se ei tule olemaan tulevaisuutta että ihmiset kyttäävät toisten seksuaalisia suuntautumisia.Toiset sopeutuvat siihen nopeammin,toiset ei koskaan.
Tuosta yhteiskunnan muutoksesta sen verran, että historiasta toki löytyy takapakkejakin, mistä ehkä tunnetuinta eli Saksan 20- ja 30-lukujen valitettavaa kehitystä kuvaa hyvin suosittu musikaali
Cabaret, joka muuten sattumoisin menee parhaillaan Helsingissäkin Svenska Teaternin "evakkotilassa" Aleksanterin teatterissa ja jota kävin tänään katsomassa. Hyvin on teos pitänyt pintansa ja esityskin oli skarppi ja ehkä aiempia versioita tummasävyisempi. Teos muistuttaa osuvasti inhimillisyyden ja erilaisuuden hyväksymisen merkityksestä ja siitä mitä vaaroja yhteiskunnassa nousee jos nämä unohdetaan. Jälki ei tuolloin tosiaan ole kaunista, ja se on hyvä muistaa, myös ja varsinkin äänestyskopissa...
Svenska Teaternin uustulkinta legendaarisesta Cabaret-musikaalista tarjoaa hämmentäviä hetkiä.
Yhtenä esimerkkinä voi mainita hyvin nuoren poikasopraanon, joka jumalaisella äänellään laulaa hakaristi käsivarressaan Aleksanterin Teatterin keisarillisessa aitiossa. Toisesta ääripäästä löytyvät raavaat miestanssijat, jotka hellästi hyväilevät toisiaan paljaiden reisien sisäpinnoilta häpeilemättömästi etunäyttämölle kiilautuen.
On siis vaikea kuvitella, etteivät rehevän esityksen runsaat yksityiskohdat vaikuttaisi vahvasti jokaiseen katsojaan... Kun Riko Eklundhin tilanteita vahvasti myötäelänyt Seremoniamestari lopulta kysyy yleisöltä, missä heidän murheensa nyt ovat, pala nousee välittömästi kurkkuun. Mies itsekään ei selviä vähällä, vaikka esityksen loppukuvan teho perustuu ennennäkemättömään yksinkertaisuuteen...Norjalainen Erik-André Hvidsten on kirjailijan roolissaan enemmän muiden tekemisiä huomioiva kamera Isherwoodin alkuperäisen luonnehdinnan mukaisesti. Birthe Wingren sentään pääsee häikäisemään Sally Bowlesin vahvoilla estradinumeroilla.
Helsingin Sanomat/Lauri Meri
-
http://www.youtube.com/user/theswedisht ... n2RDlKL_KM