Poika on varmaan sitten yrittänyt ajaen mennä sillasta läpi ja sitten horjahtanut.
Voi veliparkaa, joka on vielä tätä joutunut todistamaankin...
Menee OT, mutta menköön. Itse otin, MissHolmes, neuvostasi vaarin ja olen ottanut tänään tapauksen puheeksi kaikkien tapaamieni tuttavien ja ystävien kanssa samalla varoittaen vesistöjen vaaroista. Koskaan ei voi olla liian varovainen, on sitten nuori tai vanha, lapsellinen tai lapseton!MissHolmes kirjoitti:Minä en voi enää lukea näitä. Mietin lapsen paniikkia ja voimien uupumista, kun apua ei tule. Nyyh.
En ole itse voinut tänään pelotella, opastaa ja määrätä ketään, koska olen ollut aivan yksin näkemättä ristin sieluakaan. Mutta lupaan soittaa vielä illalla jollekin, jolla on pieniä lapsia.
Omalla kohdalla on myös toiminut nuo pelottelutarinat lähinnä houkuttimena! Kun olin jotain 6v, kotimme lähellä oli iso jyrkkä kallio, johon kiellettiin ehdottomasti menemästä sen vaarallisuuden takia. Lisänä toimi se, että sanottiin että siellä on karhuja jotka syö lapsia. Toki tämä herätti uteliaisuuden niin, ettei mennyt kuin hetki, niin olin jo kalliolla. Sama oli puiden, ojien ym. vaarallisten paikkojen kanssa, mitä enemmän peloteltiin, sitä varmemmin minut sieltä hetken päästä löysi.NancyDrew kirjoitti:Muistan, kun minua peloteltiin päivähoidossa, että tien toisella puolella olevassa metsässä on jotain kamalaa, eikä sinne saa mennä. Minun kohdallani se kääntyi päinvastaiseksi. Se kiinnosti kahta kauheammin, että mitä siellä on. Yhtenä päivänä sitä täytyi käydä katsomassa. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että se oli vain tie, jota ei olisi saanut ylittää.Keksikää tarpeeksi pelottavia juttuja, ettei ne käänny lapsen mielessä uteliaisuudeksi.