...kivasti eriväriset mamut ovat loistava syntipukki.
Kovin, kovin väsynyttä on väittää, että kenellekään enää merkitsisi mitään toisen ihmisen ihonväri. Kysymys on kulttuurillisista eroista ja halusta puolustaa omaa kulttuuria, joka on katoamassa väkirikkaampien ja lisääntymiskykyisempien kulttuurien puristuksessa. Miksi ei puhuta siitä, että maahanmuuttajien korkea syntyvyys nojaa vahvasti naisen huonoon asemaan kyseisten kulttuurien piirissä. Ja siitä, että yhteiskuntien lait ovat kulttuurisia konstruktioita: kun naisen alemmuuteen uskovia äänestäjiä on demokratiassa tarpeeksi, palautetaan lakeihin naisia alistavia pykäliä.
He eivät ole synnyttäneet eurooppalaisiin hyvinvointivaltioihin kasvanutta alaluokkaa, joka laskeskelee, että tukiaisten varassa on helpompi elää kuin vaatimattomia töitä tekemällä.
Jos tukien varassa eläminen on suuri synti, miksi ei ole huolehdittu kokoaikaisten, vakituisten työpaikkojen riittävästä määrästä ja yleisestä hintatasosta siten, että omalla palkalla on mahdollista elää riittävällä elintasolla? Talouden lainalaisuudet eivät ole luonnonvoimia, vaan talouspolitiikassa on kyse myös arvovalinnoista.
Toinen asia on sitten se, että ns. työnvieroksujia on lopulta melko vähän, sillä useimmat ihmiset haluavat osallistua yhteisön toimintaan ja sen ylläpitoon sosiaalisista syistä. Ulkopuolelta tulevilla maahanmuuttajilla ei ole tällaisia kulttuurillisia pakkoja, vaan he ovat yksinkertaisesti iloisia saadessaan tukina summia, joista parhaitenkin ansaitsevat työntekijät voivat heidän lähtömaissaan vain uneksia. Vastaanottajamaiden kannalta ongelma on siinä, että ns. sosiaalisin perustein otettuja maahanmuuttajia on tulossa valtavia määriä ja he käytännössä päätyvät lisäämään ainoastaan ilmaiseksi elätettävien määrää.