Lavastus

[ulkosuomalainen]

Ankkalinnalle --nain on. Siksi olenkin naihin 2006 kuulusteluihin luottanut. Taman kuulustelun kuulustelukertomuksesta olen jo postannut leijonanosan. Litterointia en ole nahnyt. Iltapaivalehden toimittaja tekee tyotaan kiireessa, joten oletan, etta kuulustelukertomukseen voi yksityiskohdissa luottaa paremmin.

[Ankkalinna]

Yksittäinen asia riittää;

Finnilä-Tuohimaa kyseenalaisti sen, olisiko syytetty voinut johdatella lapsensa kertomaan ulkopuolisesta tekijästä. Hänen mukaansa johdattelu yksittäisen asian kertomiseen olisi voinut onnistua, mutta ei johdattelu koko kertomukseen.

Eli karkeasti yksinkertaistaen ja mutkia törkeästi suoristellen voisimme olettaa, että Anneli olisi voinut saada tyttönsä uskomaan, että joku siitä ikkunasta poistui. Mutta tyttö se jaksaa itsepintaisesti väittää jopa nähneensä ja muistavansa, miten tunkeilija poistui. Siis silleen astuen; tästähän on viime aikoina väännetty sanaista peistä

Miksi ihmeessä? Jos Anneli on saanut tytön uskomaan, että joku siitä ikkunasta ulos meni, niin miten tyttö on onnistunut luomaan itselleen niin vahvan kuvitelman aiheesta, että ei edes epäröi, mahtoiko se poistuminen sittenkin tapahtua jotenkin toisin?

Toisaalta sama tyttö myös johdonmukaisesti kertoo, että ei nähnyt ulkopuolista takkahuoneessa ennen tämän poistumista. Miksi ihmeessä? Jos hän uskoo mielikuvitus-ikkunastapoistujaan, niin miksi ei samalla hapella myös mielikuvitus-takkahuoneessaolijaan?

[taavetti]

^Koska ikkunasta poistuvan huppumiehen näkeminen on yksittäinen asia. Tyttö itse uskoo vakaasti havaintoonsa. Sitä, ettei hän ole nähnyt huppumiestä kuitenkaan muualla, hän selittää mm. niin, että mies on varmaankin ollut kylpyhuoneessa piilossa.

E. varmaankin

[ulkosuomalainen]

Eli karkeasti yksinkertaistaen ja mutkia törkeästi suoristellen voisimme olettaa, että Anneli olisi voinut saada tyttönsä uskomaan, että joku siitä ikkunasta poistui. Mutta tyttö se jaksaa itsepintaisesti väittää jopa nähneensä ja muistavansa, miten tunkeilija poistui. Siis silleen astuen; tästähän on viime aikoina väännetty sanaista peistä

Uhh --eeh --niih -- jos ajateltaisiin, etta tytto olisi nahnyt aitinsa ikkunalla/ poistumassa ennen Hake-puhelun alkua niin eiko han olisi a) nahnyt murhaajan poistuvan b) ei olisi nahnyt ketaan muuta koskaan?

Ja kun Ankkalinna seuraavaksi ihmettelee miten murhaaja olisi voinut poistua ennen Hake-puhelua: ma olen tata selittanyt puoli vuotta, lapsen omiin 2006 kuulusteluihin pohjautuen. Katso esim. se lapsen tanaan julkaistun videon kuulustelukertomus. Toripoliisi on sen viimeksi lainannut omat fakta ketjussa.

Muitakin vaihtoehtoja lapsen nakemaan on mutta niiden esitteleminen lienee yhat hyodytonta kuin aina aiemminkin.

[Ankkalinna]

Uhh --eeh --niih -- jos ajateltaisiin, etta tytto olisi nahnyt aitinsa ikkunalla/ poistumassa ennen Hake-puhelun alkua niin eiko han olisi a) nahnyt murhaajan poistuvan b) ei olisi nahnyt ketaan muuta koskaan?

Muiden ajatuksista en osaa sanoa. Minä ajattelen, että jos lapsi näki äitinsä ikkunalla tahi siitä poistuvan, niin silloin hän todella näki jonkun poistuvan ja muistikuva on aito. Jos ei poistujaa tunnistanut äidikseen, niin hyvinkin voi ajatella, että huppis siinä könysi ulos.

Ilmaisin ehkä itseni hiukan epäselvästi aikaisemmin, kun siitä jo tässä ehdittiin älähtää. Koetan rautalankaa: ikkunasta poistuminen on yksittäinen tapahtuma, kyllä. Voin uskoa, että lapsi toistaisi totena äitinsä kertomaa, että joku siitä poistui. Tosin tämä sama lapsi ilmeisen spontaanisti myös erottaa kertomassaan omat ja äitinsä kokemukset, joten sitä en tiedä, miten lapsi saataisiin aivopestyä kertomaan poistumisesta omana havaintonaan eikä äidiltä tulleena tietona.

Mutta oletetaan, että se jotenkin onnistuu. Ongelmaksi muodostuvat nyt ne poistumiseen liittyvät yksityiskohdat, joita lapsi on jopa itku kurkussa toistanut. NE eivät enää ole yksittäisiä tapahtumia.

On eri asia sanoa, että huppis poistui ikkunasta kuin sanoa, että huppis poistui ikkunasta nopeasti, astumalla ja ottamalla tukea sieltä ylhäältä. Ja sitten pitää vielä jääräpäisesti kiinno omasta väitteestään, vaikka poliisi kaikella arvovallallaan väittää, että se on mahdotonta.

Minun nähdäkseni ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö lapsi olisi nähnyt jonkun poistuvan ikkunasta.

Ja kun Ankkalinna seuraavaksi ihmettelee miten murhaaja olisi voinut poistua ennen Hake-puhelua: ma olen tata selittanyt puoli vuotta, lapsen omiin 2006 kuulusteluihin pohjautuen. Katso esim. se lapsen tanaan julkaistun videon kuulustelukertomus. Toripoliisi on sen viimeksi lainannut omat fakta ketjussa.

Parahin ulkosuomalainen, minulla on nyt pikkuisen semmoinen kutina, että taidan käydä sinun hermoillesi..? Uskotko kun sanon, että se ei ole tarkoitukseni? En vaan ehdi kommentoida kaikkea, mitä haluaisin. Ja usein joku muu on jo ehtinyt sanoa saman, mitä minä ajattelen, enkä viitsi kiustata kaikkia täällä esiintymällä yhden rivin mielipideautomaattina.

Muitakin vaihtoehtoja lapsen nakemaan on mutta niiden esitteleminen lienee yhat hyodytonta kuin aina aiemminkin.

Uskallankohan kysyä, mitä ne mahtaisivat olla..? Jos olet jo aikaisemmin kirjoittanut, niin ei tarvitse naputella uudelleen. Vinkkaa vain ketjuun, josta löytyy.

[Pardon]

Alkuun tytön havainnot yöstä ovat aika irrallisia, ne eivät ole sellaisessa tarinapaketissa kuin miten me illasta puhumme. Huomiota herättää, että häke-puhelu ei ole tytön kertomuksissa kovin keskeisenä esillä.

Jotakin talossa on kuitenkin tapahtunut. Tytölle on puhuttu ukkosesta, yhdessä kohdassa hän pelkää rosvoa vai oliko se varasta ja ainakin puhelun aikana nauhalta kuulemme, että tyttö pelkää isänsä hengen menoa eli jonkun tekevän pahaa isälle.

Näinhän asia onkin: joku tekee isälle pahaa. Mutta kuka? Tytöllä ei minusta ole mitään syytä olettaa, että se olisi äiti - tämä edellyttäisi, että äidillä olisi tapana olla väkivaltainen isää kohtaan ja tyttö olisi tottunut pelkäämään äitinsä käytöstä isää kohtaan. Näin tuskin on. Kun tyttö on saanut ilmeisesti jotain vihjeitä ulkopuolisesta ennen häke-puhelua (miten hän muuten pelkäisi varasta huoneessaan eikä uskaltaisi sytyttää valoa?), niin minusta hän yrittää hahmottaa tapahtumia sen pohjalta.

Se että AA viittaa puhelun aikana ja on ehkä sanonut jo sitä ennen, että talossa on joku, ei ole johdattelua vaan valehtelua. Ihminen, niin lapsi kuin aikuinenkin, voi uskoa ja muistaa kuinka monta valhetta tahansa, jos uskoo niihin ja niistä koostuvaan tarinaan. Tässäkään ei kai ole syytä epäillä? Tyttö rakentaa tarinaa illan tapahtumista mielessään.

Sitten tullaan huppumiehen poistumiseen. Minusta on mahdotonta tietää, mitä tyttö on nähnyt. Minusta tyttö säikähtää ja rääkäiseen nähdessään kuolleen isänsä lattialla. On hyvin monia tapoja, joilla AA on voinut puhua lapselle ja kaikillekin lapsille, että mitä talossa on tapahtunut. Että oli tämmöinen huppumies, joka sitten poistui ikkunan kautta.

En pitäisi mahdottomana vaikka sellaista johdattelua, että AA sanoo tyttären kuullen jollekin ulkopuoliselle, että talossa oli ollut huppumies, joka oli tehnyt sitä ja tätä ja että vaikka hän ei ollut tämän poistumista nähnyt, niin tyttö varmaan näki, kun oli silloin paikassa x. Että siitä näkee.

AA on saattanut jo aiemmin kysyä, tytöltä, että eikö hän nähnyt mitään kun se huppumies on livahtanut ikkunasta pois? Tytöllä ei ole oikein vaihtoehtoja. Jos hän vähänkin kokee, että häneltä odotetaan näköhavaintoa, niin minusta hän saattaisi antaa sellaisen. Hän voi yhdistää tapahtumaan jotain, mitä on kuullut tai sitten hän on nähnyt jotain liikettä pihalla. AA on voinut tulkita tytölle tämän havaintoja: No sittenhän näit, kun se lähti pois.

Näin olen ymmärtänyt. Toinen mahdollisuus on ikkunasta poistuva AA, mutta en jotenkin jaksa uskoa siihen. Minusta tyttö kuvittelee sen, mikä hänestä tuntuu ainoalta mahdollisuudelta.

[ulkosuomalainen]

On eri asia sanoa, että huppis poistui ikkunasta kuin sanoa, että huppis poistui ikkunasta nopeasti, astumalla ja ottamalla tukea sieltä ylhäältä. Ja sitten pitää vielä jääräpäisesti kiinno omasta väitteestään, vaikka poliisi kaikella arvovallallaan väittää, että se on mahdotonta.

Mun mielesta on tarkeaa erottaa mita lapsi kertoo poistumisista 2006 ja mita 2009. Vuonna 2006 ei ole itku kurkussa toistettuja yksityiskohtia. On aika paljon johdattelevaa kyselya, johon lapsi vastaa. Tyyliin "meniko ketterasti vai miten?" "Ketterasti." Ja vastauksia tyyliin "muistaakseni", "en ole ihan varma" ja kerran myos "mulla on huono muisti" (ihan eka kuulustelu 1.12.2006, aikaa 5.19 kuulustelun alusta kun kuulustelija kysyy miehen vaatteista, JPEG590).

Kun ma olen naista nyt kohta vuoden (siita saakka kun sain etp:n) kirjoittanut ja postannut ihan suoria kuulusteluotteita ja JPEG numeroita, niin etta vaitteeni voi tarkistaa, jutut lapsen itkusilmassa toistamista "tosista" yksityiskohdista ylittavat helposti arsytyskynnykseni. Jos lapsen kertomukseen hupusta uskoo sanasta sanaa, silloin on toki uskottava tasmallisesti myos siihen mita han kertoo isan lattialla nakemisesta ja hupun lahtemisesta: lapsi lahtee huoneestaan molempien tapahtuessa-- ei siis puhelimesta. Aidin olinpaikka on epaselva. Kuulusteluista ei voi poimia vain paloja -- eiko se niin mene?

Kolmessa vuodessa ehtii tulla paljon valemuistoja. Tuomioistuin ei antanut 2009 kuulusteluille painoa.

Mun muut teoriat loytynevat tarvittaessa haulla -- mun postit on tavallista helpomi loytaa kun en kayta naita pilkullisia aakkosia.

[Kuolemannaakka]

Alkuun tytön havainnot yöstä ovat aika irrallisia, ne eivät ole sellaisessa tarinapaketissa kuin miten me illasta puhumme. Huomiota herättää, että häke-puhelu ei ole tytön kertomuksissa kovin keskeisenä esillä.

Jotakin talossa on kuitenkin tapahtunut. Tytölle on puhuttu ukkosesta, yhdessä kohdassa hän pelkää rosvoa vai oliko se varasta ja ainakin puhelun aikana nauhalta kuulemme, että tyttö pelkää isänsä hengen menoa eli jonkun tekevän pahaa isälle.

Näinhän asia onkin: joku tekee isälle pahaa. Mutta kuka? Tytöllä ei minusta ole mitään syytä olettaa, että se olisi äiti - tämä edellyttäisi, että äidillä olisi tapana olla väkivaltainen isää kohtaan ja tyttö olisi tottunut pelkäämään äitinsä käytöstä isää kohtaan. Näin tuskin on. Kun tyttö on saanut ilmeisesti jotain vihjeitä ulkopuolisesta ennen häke-puhelua (miten hän muuten pelkäisi varasta huoneessaan eikä uskaltaisi sytyttää valoa?), niin minusta hän yrittää hahmottaa tapahtumia sen pohjalta.

Se että AA viittaa puhelun aikana ja on ehkä sanonut jo sitä ennen, että talossa on joku, ei ole johdattelua vaan valehtelua. Ihminen, niin lapsi kuin aikuinenkin, voi uskoa ja muistaa kuinka monta valhetta tahansa, jos uskoo niihin ja niistä koostuvaan tarinaan. Tässäkään ei kai ole syytä epäillä? Tyttö rakentaa tarinaa illan tapahtumista mielessään.

Sitten tullaan huppumiehen poistumiseen. Minusta on mahdotonta tietää, mitä tyttö on nähnyt. Minusta tyttö säikähtää ja rääkäiseen nähdessään kuolleen isänsä lattialla. On hyvin monia tapoja, joilla AA on voinut puhua lapselle ja kaikillekin lapsille, että mitä talossa on tapahtunut. Että oli tämmöinen huppumies, joka sitten poistui ikkunan kautta.

En pitäisi mahdottomana vaikka sellaista johdattelua, että AA sanoo tyttären kuullen jollekin ulkopuoliselle, että talossa oli ollut huppumies, joka oli tehnyt sitä ja tätä ja että vaikka hän ei ollut tämän poistumista nähnyt, niin tyttö varmaan näki, kun oli silloin paikassa x. Että siitä näkee.

AA on saattanut jo aiemmin kysyä, tytöltä, että eikö hän nähnyt mitään kun se huppumies on livahtanut ikkunasta pois? Tytöllä ei ole oikein vaihtoehtoja. Jos hän vähänkin kokee, että häneltä odotetaan näköhavaintoa, niin minusta hän saattaisi antaa sellaisen. Hän voi yhdistää tapahtumaan jotain, mitä on kuullut tai sitten hän on nähnyt jotain liikettä pihalla. AA on voinut tulkita tytölle tämän havaintoja: No sittenhän näit, kun se lähti pois.

Näin olen ymmärtänyt. Toinen mahdollisuus on ikkunasta poistuva AA, mutta en jotenkin jaksa uskoa siihen. Minusta tyttö kuvittelee sen, mikä hänestä tuntuu ainoalta mahdollisuudelta.

Muistikuvat rakentavat aina tarinan, joka vahvistuu ajan myötä, siihen harvemmin tulee mitään ihan uutta enää lisää, yksityiskohtia ehkä häviää, mutta toiset painottuvat enemmänkin kuin aluksi piti. Siihen usein tulee vääriä havaintoja ja toki yksityiskohtiin vaikuttaa muiden sanomat, kysymät tai painottamat asiat. Viimeisissä kuulusteluissa tyttö hädin tuskin muisti olleensa puhelimessa, ja erilaisten takkahuoneessa käyntien määrä sen kun kasvoi.

Mutta tästä olisi kyllä nauhan perusteella kanssasi eri mieltä: tyttö ei minusta millään lailla osoita ymmärtävänsä, että talossa on joku ulkopuolinen, joka tekee Jukalle pahaa. Hän sanoo Häkeen, että tulkaa nopeesti, mun isä voi huonosti. Hänet on kutsuttu huoneestaan kesken puhelun (Anneli huutaa hänet puhelimeen, mikä sinänsä tuntuu ihan absurdilta jos oletetaan toisessa huoneessa temmeltävän murhaajan), eikä hän kuulusteluissakaan muistanut Annelin mistään tappajista varotelleen. Hän ei ole nähyt veristä isäänsä. Vasta puhelun aikana näkee ja rääkäisee ja poliisille kertoi 2009 kuulusteluissa, että siinä vaiheessa tajusi, että isä on murhattu.

Tyttö on monissa yksityiskohdissa ja kertomuksissaan epävarma, mutta murhaajan näkemisestä ja poistumisesta hän on aivan 100% varma. Ei kyllä muutamassa tunnissa kukaan istuta tuollaista tarinaa yksityiskohtineen viideksi vuodeksi.

Tottakai lapsi huoneessaan pelkää jos ikkunat räiskivät ja porukka kirkuu. Jälkeenpäin muistoihin voi tulla, että pelkäsi rosvoa (koska tiedetään, että rosvo oli paikalla), vaikka sillä hetkellä ei voinut todellisuudessa mistään rosvosta mitään tietää.

[Kuolemannaakka]

On eri asia sanoa, että huppis poistui ikkunasta kuin sanoa, että huppis poistui ikkunasta nopeasti, astumalla ja ottamalla tukea sieltä ylhäältä. Ja sitten pitää vielä jääräpäisesti kiinno omasta väitteestään, vaikka poliisi kaikella arvovallallaan väittää, että se on mahdotonta.

Mun mielesta on tarkeaa erottaa mita lapsi kertoo poistumisista 2006 ja mita 2009. Vuonna 2006 ei ole itku kurkussa toistettuja yksityiskohtia. On aika paljon johdattelevaa kyselya, johon lapsi vastaa. Tyyliin "meniko ketterasti vai miten?" "Ketterasti." Ja vastauksia tyyliin "muistaakseni", "en ole ihan varma" ja kerran myos "mulla on huono muisti" (ihan eka kuulustelu 1.12.2006, aikaa 5.19 kuulustelun alusta kun kuulustelija kysyy miehen vaatteista, JPEG590).

Kun ma olen naista nyt kohta vuoden (siita saakka kun sain etp:n) kirjoittanut ja postannut ihan suoria kuulusteluotteita ja JPEG numeroita, niin etta vaitteeni voi tarkistaa, jutut lapsen itkusilmassa toistamista "tosista" yksityiskohdista ylittavat helposti arsytyskynnykseni. Jos lapsen kertomukseen hupusta uskoo sanasta sanaa, silloin on toki uskottava tasmallisesti myos siihen mita han kertoo isan lattialla nakemisesta ja hupun lahtemisesta: lapsi lahtee huoneestaan molempien tapahtuessa-- ei siis puhelimesta. Aidin olinpaikka on epaselva. Kuulusteluista ei voi poimia vain paloja -- eiko se niin mene?

Kolmessa vuodessa ehtii tulla paljon valemuistoja. Tuomioistuin ei antanut 2009 kuulusteluille painoa.

Mun muut teoriat loytynevat tarvittaessa haulla -- mun postit on tavallista helpomi loytaa kun en kayta naita pilkullisia aakkosia.

Hei... onhan se nyt ihan eri asia muistaa murhaajan menneen ikkunasta kuin että muistaa mistä lähti kullakin reissulla. Ihan eri kokoluokan asia. Jälkimmäinen on pieni yksityiskohta, mikä ei millään lailla ole tarinan ja muistamisen kannalta merkittävä. Eka on perusasia, tärkein koko illan asioista.
Ikkuansta poistumisen tyyli ei ole tärkeä, koska havainto oli lyhyt, mutta se, että havaitsi jonkun on tärkeä. Se on oikeasti ainoa, mikä koko saagassa merkitsee. Kaikki muut saa muistella ihan miten vain väärin, jos tuon asian muistaa oikein.

Äidin olinpaikka oli jossain kohtaa epäselvä, sitten suurinpiirtein seuraavassa lauseessa hän pyysi tyttöä puhelimeen, kun meni auttamaan Jukkaa. Ei se lapsi muista miten homma meni. Sitäpaitsi, kuten olen tainnut joskus kertoa: lapsi ei ymmärrä, että asioita voi ja pitääkin päätellä. Jos hän lähtee puhelimesta kohti takkahuonetta, niin vaikka äiti jääkin puhelimeen, niin lapsi ei NÄE häntä, ja kun kysytään, missä äiti oli, niin tyttö vastaa, emmä tiä, puhelimessa kai. Hän ei tajua sanoa, että puhelimessa tietysti, se tuli siihen ulkoa ennenkuin lähdin. Teoriassahan Anneli olisi voinut olla jossain muualla kuin puhelimessa, eihän lapsi tiedä Häke-nauhan osoittavan Annelin puhelimessa pysyneen. Lapsi ei päättele, vaan vastaa niinkuin kysytään. Äiti oli keittiössä, poissa lapsen näkökentästä eikä lapsella ole silmiä selässä. Siksi äidin olinpaikka on epävarma, vaikka aikuinen vastaisi, että siihen puhelimeen se jäi.

Ja nauha todistaa tytön puhelimesta lähteneen: se kauhea huuto ja itkeminen.

[MissHolmes]

Lapsi vastaa surmaajan lähteneen, kun äiti kysyy sitä uudestaan.
Onko muuta mahdollisuutta?
- huoneessa ei ole surmaajaa...

Äiti on kertonut surmaajan tulleen oven rikotusta ikkunasta.
Mistä muualta surmaaja poistuisi?
- silmät ovat täynnä kyyneliä, äiti huutaa ettei saa itkeä, isi ei liiku, verta on joka paikassa. Eikä huoneessa ole ketään....

Lapsi ei valehtele. Lapsi ei keksi. Lapsi toivoo ja uskoo.

[Ankkalinna]

Lapsi vastaa surmaajan lähteneen, kun äiti kysyy sitä uudestaan.
Onko muuta mahdollisuutta?
- huoneessa ei ole surmaajaa...

Lapsi on itse arvellut surmaajan olleen kylpyhuoneessa silloin, kun hän ei tätä nähnyt. Lapsi ei siis ole kuin strutsi, joka kuvittelee, että jos jotain ei näy niin sitä ei sitten ole olemassa. "Joo se lähti" tarkoittaa ihan sitä, miltä se kuulostaa: lapsi näki surmaajan poistuvan.

Lapsi ei valehtele. Lapsi ei keksi. Lapsi toivoo ja uskoo.

Ja tietää.

[Valhalla]

No jos lapsen vaihtoehto on käydä se ajatusprosessi läpi, että huppumiehen sijaan se joka teki isälle noin paljon pahaa onkin äiti. Ainoa olkapää joka tuntuu olevan jäljellä. Kyllä lapsi silloin vasta viimekädessä käsittelee tämän vaihtoehdon. Lapsihan mm myönsi, että jos se ei olisi huppumies niin hän näkee siitä painajaisia. Kyse on hyvin mahdollisesti mielen suojautumiskeinosta. Tottakai huppumies on vaihtoehtona vähemmän traumaattinen ja kaikkeen helpotukseen mieli tarttuu epätoivon voimin.

Olen täysin samaa mieltä käräjän kanssa. Vain 1. kuulemisilla on merkitystä ja myöhemmät ovat rikkirevityn mielen ja surun sumentamat. Lapsiparat.

[awa]

Lapsi ei valehtele. Lapsi ei keksi. Lapsi toivoo ja uskoo.

Ja tietää.

- ja lapsi tietää senkin, että tontut ne rakentavat Korvatunturilla kaikki lahjat, mitkä Joulupukki sitten yhtenä iltana käy jakamassa .. niih .. kyllä ne lapset tietää.

[Ankkalinna]

No jos lapsen vaihtoehto on käydä se ajatusprosessi läpi, että huppumiehen sijaan se joka teki isälle noin paljon pahaa onkin äiti. Ainoa olkapää joka tuntuu olevan jäljellä. Kyllä lapsi silloin vasta viimekädessä käsittelee tämän vaihtoehdon. Lapsihan mm myönsi, että jos se ei olisi huppumies niin hän näkee siitä painajaisia. Kyse on hyvin mahdollisesti mielen suojautumiskeinosta. Tottakai huppumies on vaihtoehtona vähemmän traumaattinen ja kaikkeen helpotukseen mieli tarttuu epätoivon voimin.

Olen täysin samaa mieltä käräjän kanssa. Vain 1. kuulemisilla on merkitystä ja myöhemmät ovat rikkirevityn mielen ja surun sumentamat. Lapsiparat.

Tällä ei ole mitään tekemistä sen tosiasian kanssa, että lapsi NÄKI jonkun poistuvan ikkunasta surmatyön jälkeen. Vai väitätkö Valhalla, että lapsi jo siinä surmatyötä seuraavina päivinä rupesi kehittelemään itselleen suojamekanismeja siltä varalta, että surmaaja olikin äiti? Että sen traumaattisen tiedon varalta onkin parasta ajatella ja muistaa, että kyllähän sieltä meidän takkahuoneesta joku varmaan pakeni ulos, joo, niin siinä kyllä tosiaan kävi?

[Toripolliisi]

Tällä ei ole mitään tekemistä sen tosiasian kanssa, että lapsi NÄKI jonkun poistuvan ikkunasta surmatyön jälkeen. Vai väitätkö Valhalla, että lapsi jo siinä surmatyötä seuraavina päivinä rupesi kehittelemään itselleen suojamekanismeja siltä varalta, että surmaaja olikin äiti? Että sen traumaattisen tiedon varalta onkin parasta ajatella ja muistaa, että kyllähän sieltä meidän takkahuoneesta joku varmaan pakeni ulos, joo, niin siinä kyllä tosiaan kävi?

Tytär kehitteli tuota jo ennen häkepuhelua. En viitsisi jälleen kerraan kaivaa esiin kuulustelupätkää, jossa tyttö kertoo tähän tapaan:"Eka kerralla luulin nähneeni mutta vimpalla kerralla sitten näin (poistumisen)". Oli käynyt huoneessaan miettimässä tilannetta. Ja vastasi siis kysymykseen näkikö ketään ulkopuolista. Tuo eka kerta saattoi olla myös toisella kerralla mutta se ei ole ratkaisevaa..