Kun esim 3d kuvia katsoo, niin voi havaita että lapsi ja äiti eivät välttämättä edes olleet samalla näkölinjalla keskenään.
Pistä iltalehti tiukille tm. Eihän tuollainen sovi. Taitaa vain olla niin, ettei käsiteltävät ristiriidat tuohon lopu.
Kun esim 3d kuvia katsoo, niin voi havaita että lapsi ja äiti eivät välttämättä edes olleet samalla näkölinjalla keskenään.
Teleksi kirjoitti:...
Ja sitten vielä voidaan lisätä vaikeusastetta hieman. Anneli ei kerro kuulleensa isän ja tytön keskustelua. Vaikka tyttö saataisiin sellaiseen paikkaan, että hän näkisi äidin muttei toisin päin, niin pitäisi vielä saada plokattua tytön ääni niin, ettei Anneli kuule sitä. Vaikka siis meteli on vaiennut.
Edelleen tämä toimisi jos voitaisiin olettaa Annelin unohtaneen tytön käynnin, mutta kun hän muistaa kaiken muun kuitenkin vähintään kohtuullisen hyvin, niin on ei mene läpi että hänellä olisi aukko muistissa juuri tällä kohtaa.
Voi kun tuon tapahtumien kulun voisikin kasata vain todistetuista seikoista. Mutta kun ei voi eikä kukaan oikeudessa edes yritä. Siihen ei ole edellytyksiä. Lagettavia faktoja kuitenkin on - hovissakin, edelleen. Häke nauhan ulkopuolisen puuttuminen ja surmaan kulunut aika. Jälkimmäinen huolimatta, että Anneli heivaa aikamääritystään pidemmäksi. Kaikki tapahtumiin liittyvä asianomaisten kertomus on enemmän tai vähemmän epäluotettavaa. Näitä kuitenkin käydään läpi koska mainittuja faktoja puolustus ei kykene kumoamaan.ei välttämättä pidä kutiansa
IL 10.5.2011;
Vaasan hovioikeudessa toisena syyttäjän poliisitodistajana kuultu vanhempi rikoskonstaapeli ihmetteli surmayönä sitä, miten Anneli Auer heti epäili surmaajan liittyvän Jukka S. Lahden työhön.
- Anneli sanoi heti teon selitykseksi Jukan työn. Se selitys tuli heti.
Muutenkin Auerin käytös kiinnitti tuolloin ensimmäisellä henkirikoskeikallaan olleen poliisiopiskelijan. Kun poliisit tarkastivat takkahuonetta, jossa uhri makasi, Auer seisoi rauhallisena olohuoneessa.
- Hän ei puhunut mitään, ei osoittanut mitään tunteita. Kun ambulanssiväki totesi Jukan kuolleeksi, niin sama juttu.
Puhtaat kädet
Vanhempi rikoskonstaapeli saapui Ulvilan surmatalolle ensimmäisenä partiokaverinsa kanssa. Auer kertoi heränneensä miehensä kanssa siihen, kun takaoven lasi rikottiin ja sisään tuli hänelle tuntematon mies.
- Anneli kertoi miehen alkaneen samantien puukottaa Jukkaa ja Anneli yritti mennä väliin. Siinä hetkessä häntä lyötiin puukolla rintaan, poliisi kertoi Auerin ensimmäisestä puhuttelusta.
Poliisin mukaan Auer kertoi tekijän poistuneen talosta puhelun aikana. Epäselväksi jäi, tarkoittiko Auer puhelulla soittoa hätäkeskukseen vai sen jälkeistä puhelua, jonka poliisipartio soitti Auerille.
Vanhempi rikoskonstaapeli kertoi hovioikeudessa tarkastaneensa Auerin kädet, mutta ne olivat puhtaat. Hänen päällään ollut yöpaita kiinnitti kuitenkin poliisin huomion.
- Paita oli yksi johon silmä pisti. Se vaikutti aika rypyttömältä. Näytti siltä, että onko siinä nukuttu vai ei.
Keittiöstä kodinhoitohuoneeseen johtavassa ovenkahvassa poliisi havaitsi punaisen tahra, jonka hän oletti olevan verta. Oven pystysuoralla pinnalla oli muutama vesipisara.
Auer kertoi poliisikuulusteluissa pesseensä kädet ennen poliisien tuloa.
11.12.2006
H, T
KUULUSTELUKERTOMUS
Olin tapahtumayönä työvuorossa ja ajoin yhdessä yk L:en kanssa. Yk L toimi kenttäjohtajana ja minä toimin partioauto 211 kuljettajana.
Olimme Porin linja-autoaseman tienoolla, kun saimme hälytyskeskuksen kautta tehtävän Ulvilaan Tähtisentie 54. Tehtäväanto oli sellainen, että johonkin oli tunkeuduttu, puukko esillä, paikalla lapsia.
Ajoin tapahtumapaikalle ja aluksi kun L soitti kohteeseen, hän piti puhelinta kaiutin asennossa ja kuulin taustalla lapsen ääntä. Ihmettelimme aluksi puhelun alussa lapsen ääntä, emme saaneet tarkkaan selvää puheesta. L nosti luurin korvalleen ja toisti asioita, mitä hän puhelun aikana kuuli. joku vastasi puheluun, tämän jälkeen L keskusteli jonkun aikuisen kanssa.
L toisti jotakin että uhri on eloton, tuolloin lisäsin vauhtia ja ymmärsin että nyt on tosi kyseessä.
Kun tulimme siihen tapahtumapaikalle, L meni ensin sisään asuntoon. Minä en havainnut ihmisiä siinä talon ulkopuolella. Seurasin L:sta taloon sisälle, näin eteisessä naisen (Anneli Auer) ja siinä lastenhuoneen edustalla oli tyttö (vanhin tyttö xxxxxx).Tässä vaiheessa en kiinnittänyt huomiota naisen vaatteisiin.
Nainen näytti meille sen paikan missä mies makasi, L meni edellä, minä seurasin L:sta. Emme menneet ihan perille asti, mutta näimme miehen makaavan selällään. Mies näytti heti siltä, ettei tarvinnut kauheasti elvyttää enää. Valoa oli sen verran päällä, että en laittanut mitään valoja päälle, emmekä käyttäneet taskulamppuja kun tarkastelimme uhria.
Nainen ei missään vaiheessa sanonut meille että auttakaa tai jotakin, hän vain näytti missä mies on. Hän ei itkenyt eikä huutanut meille mitään. Hän vain käveli aluksi siinä edestakaisin.
Tämän jälkeen hain kameran autosta ulkoa. Kun menin pihalle, niin ambulanssi oli tullut paikalle ja siinä oli kaksi naissairaankuljettajaa. He tulivat minun mukanani talon sisälle. Otin muutamia valokuvia uhrista ja tapahtumapaikasta, jonka jälkeen sairaankuljettajat menivät tarkistamaan uhrin tilaa. Näin kun he työskentelivät siinä uhrin lähellä, otin tästäkin valokuvan.
Äiti ja vanhin tytär olivat siinä olohuoneessa ja kulkivat siinä vähän edestakaisin, sanoin äidille, että menisivät vähän etäämmäksi. Tämän jälkeen sairaankuljettajat menivät äidin kanssa keittiöön ja tarkistivat hänen pistohaavaansa. Vanhin tytär ei mennyt enää sinne vanhempien makuuhuoneen suuntaan, vaan meni varmaankin muiden lasten kanssa lastenhuoneeseen.
Keittiössä äiti alkoi pyörtymään ja sairaankuljettajat ottivat hänet kiinni ja alkoivat häntä hoitamaan häntä siinä lattialla. Mielestäni äiti ei mennyt tajuttomaksi, vaan hän oli tajuissaan siinä lattialla. Juttelin siinä samalla äidin kanssa ja hän neuvoi, että eteisessä on hänen käsilaukkunsa ja yritin etsiä hänen lompakostaan kela-kortteja mutta en löytänyt niitä. Vähän ajan kuluttua äiti alkoi kertomaan minulle lasten syntymäajat ja myös oman syntymäaikansa ja sotun.
Äiti alkoi kertomaan minulle mitä asunnossa oli tapahtunut. Äiti kertoi, että kolme nuorinta lasta oli nukkumassa omassa huoneessaan ja xxxxxx oli nukkumassa omassa huoneessaan. Äiti Anneli oli miehensä Jukan kanssa nukkumassa siinä olohuoneen vieressä olleessa huoneessa, joka oli heidän makuuhuoneena ja samalla takkahuoneena. Äiti kertoi, että hän ja hänen miehensä heräsivät siihen, kun takkahuoneen oven ikkuna rikottiin. Ikkunasta tuli joku mies sisälle ja hänellä oli puukko kädessä, mies alkoi heti puukottamaan miestään. Nainen meni väliin ja sai puukosta iskun. Iskun jälkeen nainen lähti keittiöön soittamaan. Tänä aikana xxxxxx heräsi ja tuli äidin luokse keittiöön.
Kun puhelu häkeen loppui, poliisi soitti kohteeseen. Äiti tarkisti miehen tilan poliisin soiton jälkeen. Äiti kertoi, että tekijä lähti poliisin puhelun aikana pois talosta. En tarkemmin kysynyt mitä kautta tekijä poistui talosta. Jostakin oli tiedossa se, että tekijä poistui siitä takaa rikotun ikkunan kautta.
Äiti ymmärsi välillä asiat väärin eikä selittänyt niitä loogisesti. Jotakin hän selvitti ja kun korjasin häntä, niin hän sanoi että ei se niin mennyt. Ensin hän sanoi minulle jotakin miten asiat olivat menneet, kun toistin hänelle sen saman asian, jonka hän oli juuri minulle sanonut, niin siihen hän sanoi, että ei se noin mennyt.
Tässä vaiheessa paikalle tuli toinen ambulanssi ja sosiaalityöntekijä R S. He menivät juttelemaan lasten kanssa.
Kenttäjohtaja L hoiti asioita puhelimessa. Tänä aikana olin äidin ja sairaankuljet tajien kanssa keittiössä.
Sairaankuljettajat tarkistivat äidin haavan ja tämän jälkeen he alkoivat valmistautua kuljetusta varten. Tässä vaiheessa kun olimme eteisessä kysyin äidiltä tekijän tuntomerkkejä. Äiti kertoi, että tekijä oli tukevahko, pullea naama, kasvot osittain peitossa, suomalaisen näköinen, 30-40-vuotias, minun pituiseni, olen itse 188 cm pitkä, tummat vartalonmyötäiset vaatteet, hänelle tuntematon mies, hän ei tekijää tunnistanut. Nämä asiat äiti itse luetteli minulle.
Pyysin äitiä jättämään päällään olleen paidan ja laitoin paidan keittiön pöydälle. Ottamissani valokuvissa äidin päällä ollut paita on se sama, joka hänellä oli päällään, kun menimme asuntoon sisälle. Myöhemmin pyynnöstäni äiti luovutti paidan minulle ja otti päälleen toisen paidan.
Olisin kuvannut äidin kädet, mutta ne olivat ihan puhtaat, niissä ei näkynyt yhtään verta kun niitä katsoin. En ottanut käsistä kuvia koska ne olivat puhtaat, eikä niissä näkynyt haavoja tms.
Äidillä oli pistohaava vasemmalla puolella rinnan kohdalla ja verta oikean jalkapöydän päällä hänellä oli verta. Tämä veri näkyy niissä kuvissa, joita häneltä otin.
Kun kysyin naiselta mikä tähän tekoon voisi olla syy, hän sanoi ainoastaan miehen työpaikan olevan syyn tekoon. Nainen kertoi minulle että hän ei tunne ketään miehensä työ-paikalta. Mies työskenteli Luvatalla henkilöstöasioita hoitaen.
Minä en jutellut xxxxxx kanssa mitään sinä aikana, kun olimme talossa. Sairaankuljettajat ja R S jutteli niiden lasten kanssa.
Myöskin siitä tekovälineestä otin valokuvan, eikä siihen koskettu meidän toimestamme.
Kun muut olivat poistuneet asunnosta, jäin varmistamaan asuntoa. L hoiti asioita puhelimessa. Keittiöstä menee ovi kodinhoitohuoneeseen, katsoin ovea keittiön puolelta ja näin siinä oven kahvassa kuivuneen tahran, mielestäni kuivunut veritahra. Samoin oven keittiön puolella oli muutama vesipisara. En mennyt sisään kodinhoitohuoneeseen, etten olisi sotkenut mahdollisia jälkiä.
Kiintoisa seikka:is 10.5.2011; Ulvilan murhan hovioikeuskäsittely jatkui tiistaina aamupäivällä. Oikeus kuuli viittä syyttäjän nimeämää todistajaa.
Ensimmäisenä surmapaikalle saapuneen poliisipartion kaksi poliisia kertoivat, miten heitä oli vastassa hyvin rauhallinen ja tyyni Anneli Auer.
Poliisien mukaan Auerin käytös ei muuttunut edes siinä vaiheessa, kun hänelle kerrottiin, että hänen miehensä on menehtynyt.
Toinen poliiseista kertoi ihmetelleensä myös veriteosta syntyneiden jälkien määrää.
- Tuli mieleen, että ei tämä ihan hetkessä ole sattunut, vaan kyllä siihen on mennyt aikaa, poliisi kertoi.
Hän sanoi kiinnittäneensä huomiota myös rikottuun terassioveen. Poliisin mukaan rikottu ikkuna vaikutti liian pieneltä sisääntuloaukoksi.
- Itse en ainakaan olisi siitä kovin helpolla mahtunut, poliisi arvioi.
Kun poliisilta kysyttiin, mikä herätti hänessä kummastusta, hän vastasi, että Auerin rauhallisuus.
- Hän oli yllättävän rauhallinen, poliisi kertoi.
Partion toinen poliisi kertoi, että Auer ei osoittanut minkäänlaisia tunteita. Poliisi myös puhutti Aueria. Hänen mukaansa Auer nimesi heti teon ainoaksi mahdolliseksi motiiviksi puolisonsa työpaikan, jossa oli tapahtunut irtisanomisia.
Poliisi myös havaitsi, että keittion veitsitelineessä oli yksi paikka tyhjänä. Hän kierteli myös asunnossa.
- Kodinhoitohuoneen oven kahvassa oli punainen tahra, arvelin, että se on verta. Ovessa oli myös vesipisaroita, poliisi kertoi.
Oikeus kuuli myös poliisia, joka oli yksi jutun tutkijoista. Hän kertoi käyneensä talossa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän etsi tekovälinettä, sitä kuitenkaan löytämättä. Toisella kerralla hän haki kenkää, jonka pohjakuvio sopisi olohuoneen lattialle jääneeseen kengän jälkeen. Sopivaa kenkää ei talosta kuitenkaan löytynyt.
Iltapäivällä oikeus jatkaa todistajien kuulemista. Kuultavana on kaikkiaan kuusi todistajaa, joukossa uhrin ruumiinavauksen tehnyt oikeuslääkäri.
Eli onko rekokokeessa ollut tää sama 188, jolla tosiaankin oli yllättäviä vaikeuksia mahtua 100kiloisena. Tuskin se nyt siitä todistuskappaleesta on yritellyt, mikäli sitten ei just hovissa.- Itse en ainakaan olisi siitä kovin helpolla mahtunut, poliisi arvioi.
<- tuo sopii minusta hyvin 2011 kuvaukseenskin. Ei paniikkia ei kysmyksiä, vain ruhallisuutta.Nainen ei missään vaiheessa sanonut meille että auttakaa tai jotakin, hän vain näytti missä mies on. Hän ei itkenyt eikä huutanut meille mitään. Hän vain käveli aluksi siinä edestakaisin.
Auerin murhayönä tavannut uusi todistaja: Näytti suihkusta tulleelta
mtv3 , Julkaistu 10.05.2011 11:35 (päivitetty 11:36)
Ulvilan murhajutun oikeudenkäynnissä kuultiin tänään uutena todistajana Porin kaupungin sosiaalityöntekijää, joka huolehti murhayönä perheen neljästä pienestä lapsesta.
Hän kertoo saaneensa poliisilta pyynnön saapua Ulvilan Tähtisentielle heti aamukolmen jälkeen. Hän lähti paikalle ripeästi ja kohtasi eteisessä naisen, jonka kerrottiin olevan hyökkäyksessä vammoja saanut lasten äiti.
- Äidillä oli viltti ympärillä. Ei montaa sanaa vaihdettu. Pelastustoimen henkilö esitti äidille, kuka minä olen. Kiinnitin huomiota siihen, että äiti oli vähän kuin suihkusta tullut, kertoi Raija Suominen hovioikeudelle.
- Hänen hiuksensa olivat kosteat. Kerroin siitä myöhemmin jutun tutkijoille, Suominen vakuutti ihmeteltäessä, miksei lausunto ole päätynyt oikeuden arvioitavaksi aiemmin.
Suominen oli oikeudessa syyttäjän kutsumana todistajana. Syyttäjän mukaan Auer olisi pessyt hiuksistaan verijäljet teon jälkeen ja soittanut apua vasta sen jälkeen.
"Ei lapsiperheen koti"
Sosiaalityöntekijän mukaan perheen lapset odottivat jo valmiina huoneissaan sängyn reunalla, kun hän saapui paikalle. Hän kuljetti heidät ulos asunnosta huolehtien, etteivät lapset näe isänsä ruumista. Automatka läheiseen turvakotiin oli lyhyt.
Suominen kertoi myös näkemyksensä siitä, miltä talossa murhayönä näytti, sikäli kun hän pääsi talossa käymään. Eteisessä peilipöydän luona oli heti iso kasa vaatteita.
- Ajattelin, että täälläkö asuu neljä lasta. Ei ollut sen näköistä, mitä yleensä lapsiperheessä näkee, esimerkiksi leluja.