Misri kirjoitti:^^ Ymmärrän hyvin, että Sariolan oma asiantuntijuus, riittää tuollaiseen näkemykseen. Mutta pätevät lääketieteen asiantuntijat, eivät pitäneet NGn vammoja niin vakavana, että ne vammat olisivat vieneet toimintakyvyn.
Minäkin ajattelin Misrin tapaan kun olin nuorempi. Elämän koulu on kuitenkin opettanut, että tuollainen ajattelu on sinisilmäistä. Valitettavasti lääkärin koulutus ei takaa sitä, että kyseinen henkilö muuttuisi pohjimmiltaan rehelliseksi ja oikeudenmukaiseksi. Varsinkin oikeudenkäynneissä lääkärien antamiin todistajanlausuntoihin pitää suhtautua suurella varauksella. Juuri niissä sahataan linssiin häilemättömästi, kuten esim. vakuutusoikeudenkäynnit ovat osoittaneet. Eri puolilla olevien pätevien lääkärien arviot voivat olla täysin vastakkaiset. Tuollaiseen lääkärin arvioon ei voi juuri puuttua, koska lääkäri voi todeta, että se oli hänen sen hetkinen arvionsa, joka tosin myöhemmin on voinut osoittautua vääräksi. Kovin suurta riskiä ei ole antoipa minkälaisen lausunnon tahansa. Voidaan sanoa näinkin, että "joskus myös lääkärit huijaavat" - etenkin oikeudenkäynneissä. Tätä tapahtuu melko usein. Lääkärin tutkinto ei tee lääkäristä automaattisesti totuuden puhujaa.
On mielenkiintoista verrata noiden eri lääkärien lausuntoja. Öhman on mielenkiintoinen. Hän lienee melko pätevä juuri tuolla alueella. Hän on laatinut tarkimman vammaluettelon, ehkä juuri vihjatakseen siihen, että todellisuudessa "vammat olivat aika pahat". Hän on myös todennut, että Gustafsson on voinut saada aivovamman ja on voinut olla iskun jälkeen tajuton ja hänellä on voinut olla muistiaukko, joskin hänen mielestään tuo esitetty muistiaukko on hänen mielestään ollut liian pitkä. Täällä muutamat kirjoittajat vetoavat juuri Öhmaniin, mutta Öhman on ollut tuota mieltä oikeudessa. Kirjoittaja on saattanut olla sitä mieltä, että mitään aivovammaa ei ole ollut, eikä Gustafsson ole ollut tajuton iskun jälkeen, eikä Gustafssonilla ole ollut muistiaukkoa. Tällaisessa asiassa ei saa tukea Öhmanilta. Tuollaisen kirjoittajan ei kannata vedota Öhmaniin. Tuon kirjoittajan kannattaisi vedota siihen "hammaslääkäri-leukakirurgiin", joka ei ymmärtänyt mitään aivovammoista, että sellainenkin mahdollisuus siinä on ollut. Mielestäni Tenovuon ohella Öhman on ollut lausunnoissaan lähimpänä totuutta. Nämä kaksi ymmärtävät, että aivot on merkillinen elin, sitä ei voi käsitellä kuin esim. luita luunmurtumineen. Aivovamma voi olla, vaikka ei olisi yhtään ruhjevammaa, eikä yhtään luunmurtumaa. Tämä on totuus.
(Yhteenvetona Risto Kontio toteaa: "Nils Vilhelm Gustafssonin vammat kasvojen alueella ovat syntyneet matala-energisen vammamekanismin perusteella. Tähän vammamekanismiin liittyvä tajuttomuus on hyvin epätodennäköinen. Samoin liikuntakyvyn menetys on hyvin epätodennäköinen." Tämä lainaus on Esitutkintapöytäkirjasta. Tämä todistajanlausunto on vähän saman suuntainen kuin sen paperityöntekijän arvio Gustafssonin terveydentilasta, kun oli nähnyt tämän pari kuukautta myöhemmin sairaalan käytävällä. Syyttäjä on kyllä aliarvioinut lukijoita ja oikeutta, kun on marssittanut esiin tällaisia todistajia. He ovat kertoneet oman mielipiteensä, mutta noille mielipiteille ei voi mitään rakentaa. Paremminkin ne osoittavat syyttäjän epätoivoista asennetta.)
