Jamelsken pidätyskuva
Keväällä 2003 New Yorkin osavaltion pohjoisosassa pidätettiin 67-vuotias eksentrinen miljonääri. Häntä syytettiin 16-vuotiaan "Kirsteniksi" nimitetyn nuoren naisen kidnappauksesta. Se, mikä aluksi vaikutti tavanomaiselta raiskausjutulta Syracusan hienostoalueella paljastui kuitenkin viidentoista vuoden kauhutarinaksi, jonka rinnalla Uhrilampaatkin kalpenee.
Pidätetty mies oli John T. Jamelske, raihnaisen ja arkisen näköinen mies, jota syytettiin viiden naisen sieppaamisesta Syracusan kaduilta henkilökohtaisiksi seksiorjikseen. Osana suunnitelmaansa Jamelske rakensi pelottavan betonityrmän talonsa alle, missä hän kahlitsi uhrinsa lattiaan ja pakotti nämä harrastamaan seksiä kanssaan, joskus useitakin kertoja päivässä.
Uhrit olivat 14-53-vuotiaita naisia joita Jamelske piti vankinaan kahdesta kuukaudesta kolmeen vuoteen synkässä, pimeässä vankilassaan ja niin saastaisissa olosuhteissa, että naiset selvisivät hengissä kuin ihmeen kaupalla. Samalla kun naiset saivat kerran päivässä syödäkseen, mies itse popsi Viagraa pysyäkseen "vireessä", raiskasi ja pakotti naiset esiintymään seksivideoilla.
Keräilijä
"Isäni oli aina omituinen", hänen poikansa kertoi toimittajalle.
John T. Jamelske syntyi 9.5.1935 pienessä De Witt nimisessä kaupungissa (Wikipedian mukaan FayetteVille) New Yorkin osavaltiossa. Hän oli ainoa lapsia, ja hänen isänsä oli kelloseppä, joka myös keräili vanhoja kelloja. Jamelske kävi Fayettevillen High Schoolin, jossa häntä pidettiin hiljaisena oppilaana, joka pysytteli yksin. "Hän ei juuri jutellut" eräs luokkakaveri myöhemmin kertoi lehdistölle.
"Tervehdimme, ja keskustelu oli siinä". Hän vältteli urheilua ja oli alisuoriutuja suurimmassa osassa kouluaineita. Nuori Jamelske rakasti historian tunteja mutta hänellä oli ongelmia matematiikassa. Jotkut oppilaat kutsuivat häntä nimellä "Germs" (Pöpöt) hänen erakkomaisen käyttäytymisensä takia. Mutta isänsä rohkaisemana Jamelske valmistui lopulta myös osavaltion yliopistosta.
Koulun vuosikirja
John Jamelske avioitui vuonna 1958 opettajana toimineen Dorothy Richmondin kanssa. Pari sai kolme poikaa. Perhe asui edelleen DeWittin alueella. Noina aikoina John työskenteli paikallisessa ruokakaupassa. Hän oli äärimmäisen nuuka, ja oli tavallista, että hän kinasi ihmisten kanssa pienienkin rahasummien takia. Hän myös värväsi paikalliset kirjastonhoitajat leikkaamaan itselleen ruokakuponkeja sanomalehdistä. Jos kuponkeja ei ollut tarjolla, hän läksytti kovaan ääneen kirjaston työntekijöitä, kunnes sai tahtonsa läpi. "Se oli yksi syy, miksi hän oli kaikista hankalin asiakkaamme" eräs kirjastonhoitaja kertoi lehdistölle.
Melkein päivittäin Jamelske kolusi Onondagan piirikunnan teitä etsien tuhansia tyhjiä pulloja ja tölkkejä palauttaakseen ne rahaa vastaan. Pihistelystään huolimatta hän ei kuitenkaan ollut köyhä. Vuosia aiemmin hän oli suostutellut isänsä sijoittamaan osakkeisiin. Sijoitukset tuottivat ja kun hänen vanhempansa kuolivat, Jamelske peri osakkeet. Kaikesta huolimatta hän ei koskaan näyttänyt varakkaalta. Hän pukeutui yleensä vanhoihin farkkuihin ja huppareihin. Fayettevillen alueella hän tuli tunnetuksi epäsiistinä miehenä, joka keräili pulloja ja romua. Vaikka Jamelske jatkoi nuukailuaan DeWittin kodissaan, hän sijoitti kiinteistöihin Kaliforniassa ja Nevadassa. 1988 hän myi suuren osan maata talonsa takaa paikalliselle rakennuttajalle. Jamelske oli miljonääri, ainakin paperilla.
Jamelsken talo ilmasta käsin
Kuitenkin hänen kotinsa Hihgbridge Roadilla DeWittissä pysyi kaoottisen sotkuisena paikkana, jonka oli vallannut pullot, roju, pois heitetyt huonekalut ja sekalainen rikkinäinen roina. Koko naapurusto oli tietoinen Jamelsken kodin tilasta. Paikalliset viranomaiset (code enforcement officers, vastaavat mm. kaavoituksesta ja hoitamattomista tonteista) vierailivat tontilla useita kertoja. He näkivät hylättyjä autoja, vanhoja keittiökoneita, tuoleja, sohvia, lamppuja ja monenlaisia tavaroita ripoteltuna pitkin pihaa. Eräs viranomainen sanoikin myöhemmin: "Kaikkelle, mitä hänelle näytimme, hänellä oli käyttöä. Tai mahdollista käyttöä. Hän säästi kaiken!"
Jamelsken pihamaa
Jamelsken maat ostanut rakennuttaja rakensi maille asutusalueen nimeltä Waterford Woods. Kymmeniä moderneja, tilavia asuntoja jotka maksoivat satoja tuhansia dollareita rakennettiin samalle kadulle, jossa Jamelske asui. Jamelske kuitenkin kieltäytyi muuttamasta tai korjaamasta sinipaanuista ranch-tyyllistä taloaan. Sen sijaan hän rakensi kuusi jalkaa (183cm) korkean puuaidan 4000m2:n tonttinsa ympäri. Naapurit inhosivat ränsistynyttä Jamelsken romutarhaa ja kontrasti kalliiden ja hyvin hoidettujen talojen ja pihojen kanssa oli dramaattinen. Mitään ei kuitenkaan tuntunut olevan tehtävissä.
Yksi Jamelsken vapaa-ajan lempipuuhista teini-iästä saakka oli ajella kaupungin kaduilla ränsistyneellä vuoden -75 Mercuryllaan. 17.9.1988 hän oli taas kruisailemassa, kun hän huomasi 14-vuotiaan tytön kävelevän yksin pitkin South Geddes Streetiä. "Meidän oli tarkoitus harrastaa seksiä, siitä ei ollut epäilystäkään... Me ajoimme suoraan äitini talolle" Jamelske kertoi myöhemmin. Muutaman minuutin sisällä Jamelske suostutteli tytön autoonsa ja vei äitinsä kotiin DeWittin lähelle. "Ensimmäisenä päivänä kahlitsin hänet ketjulla nilkasta ja löysin paikan, johon kiinnitin hänet. Hän ei pitänyt siitä!" Jamelske kertoi Post Standardille vuonna 2003.
Hän heitti vankinsa syvään kaivoon äitinsä kotona. Siellä hän vakuutti tytölle, että jos tämä yrittäisi karata, hän tappaisi tytön perheen. "No, minä heräsin siellä ilman vaatteita, ja siellä oli kylmä, " Kirsteniksi esittäytynyt tyttö kertoi myöhemmin Larry King Showssa. Vaikka tyttö oli vankina vain muutaman metrin päässä talosta, ei ole olemassa todisteita, että Jamelsken äiti olisi tiennyt mitä tapahtui.
"En koskaan ajatellut ketään heistä kidnappauksen uhreiksi. Minusta kidnapattu on joku, jonka jolla on rahaa ja sinä kaappaat hänet ja sanot tappavasi, jos tämä ei ei anna sinulle puolta miljoona dollaria tai jotain" Jamelske kertoi myöhemmin.
Kirstenille se päivä vuonna 1988 oli kuitenkin alku vuosian seksuaaliselle hyväksikäytölle ja nöyryytyksille. Jamelske pakotti Kirstenin pitämään kirjaa vankeusajan tapahtumista, kuten jokaisesta kerrasta kun Kirsten pakotettiin seksiin. Muistiinpanoihin piti merkitä myös hampaiden harjaus ja peseytyminen.
Ajan myötä Jamelske alkoi ostaa Kirstenille lahjoja ja teeskenteli, että heillä oli seurustelusuhde. Päivittäisten raiskausten pelottamana Kirstenistä kasvoi alistuva ja tyytyväinen (sana on complacent, ja useissa sanakirjoissa se suomennetaan tyytyväinen/iloinen kuin peipponen, vaikka tuntuu uskomattomalta. Tarkoittaneeko miellyttämishaluista?)
Poliisilähteiden mukaan Jamelske kontrolloin Kirsteniä uhkaamalla tappaa tämän nuoren pikkuveljen. Se, miten Jamelske tiesi niin paljon Kirstenin perheestä, on epäselvää. Voi olla, että hän valitsi uhrinsa sattumalta, mutta voi olla, että hän vaani heitä pidemmän aikaa. Mutta uhrille pelko oli todellinen, Jamelske jopa näytti Kirstenille veljen, perheen sekä Kirstenin kodin valokuvia.
Kirstenin perhe ilmoitti hänet kadonneeksi katoamista seuraavana päivänä. Vaikka Kirsten oli aiemminkin lähtenyt kotoa, hänen ystävänsä tiesivät aina, missä hän oli. Perhettä huolestuttikin se, että Kirstenin ystävät soittelivat ja kyselivät oliko hän kotona. Seuraavien kuukausien aikana poliisit kuulivat perhettä ja ystäviä, mutta tutkimukset eivät edenneet. Ajan mittaan hänestä tuli yksi tuhansista kasvottomista karanneista, joiden valokuvia on ympäri maata poliisiasemilla.
Jamelske tajusi pian, että aina kun hän siirsi tytön kaivosta seksin takia, hän altisti itsensä kiinnijäämiselle. Hän päätti tarvitsevansa turvallisemman ympäristön vankinsa säilyttämiseen. 1989 hän aloitti betonibunkkerin rakentamisen tontilleen. Naapureille hän kertoi rakentavansa pommisuojaa, ja koska Jamelske tiedettiin omalaatuiseksi, kukaan ei kiinnittänyt projektiin sen kummemmin huomiota. Hän osti kaivinkoneen ja muita koneita kaivaakseen suuria kuoppia takapihalleen. Hän valoi betonista kaksi huonetta, joihin pääsi hänen autotallistaan ja asensi molemmilta puolilta lukittavat paksut teräsovet.
Tyrmän sisäänkäynti
Tyrmä sisältä, sängyn virkaa toimittanut vaneri, jonka päällä oli ohut patja
Bunkkerin huoneissa ei ollut kuitenkaan sähköjä eikä kylpyhuonetta, eikä myöskään ikkunoita. Ainoastaan yksi putki toi raitista ilmaa yläpuolella olevasta talosta. Muutamassa kuukaudessa bunkkeri oli valmis, ja Jamelskella oli oma yksityinen vankilansa. Hänen kieroutuneessa mielessään hän oli vankilan vartija ja johtaja sekä tuomari ja valamiehistö.
Kesällä 1989, yön pimeydessä hän toi Kirstenin tämän uuteen kotiin. Jamelske kahlitsi hänen jalkansa lattia antoi ämpärin käymäläksi. Kerran päivässä Jamelske toi Kirstenille ruokaa, ja lopulta antoi Kirstenin kylpeä muutaman kerran peseytyä käyttäen puutarhaletkua. Seuraavat kaksi vuotta kauhistunut teini kärsi melkein päivittäisistä raiskauksista ja henkisestä kidutuksesta, kun Jamelske hekumoi uudella kuningaskunnallaan, omahyväisenä ja voimainsa tunnossa odottaen seksuaalisten perversioidensa tyydyttämistä.
Pientä vääryyttä
"Tein joitain vääriä asioita," Jamelske myöhemmin sanoi uhreistaan. "Mutta uskon, että hän olisi päätynyt kuolemaan jossain, jos ei olisi viettänyt aikaa kanssani".
Kirstenin katoamisen jälkeen hänen perheensä sai Kirstenin omakätisesti kirjoittaman kirjeen, jossa hän sanoi kaivanneensa perhettään ja tulevansa bussilla kotiin lokakuussa. Hän pyysi perhettään ilmoittamaan New York Postin ilmoitussivulla, jos he eivät olleet hänelle vihaisia. Hänen perheensä laittoi ilmoituksen, ja puhelinnumeron, johon Kirsten voisi soittaa. Aika kuitenkin kului ilman yhteydenottoa. Sitten joulukuussa Kirsten jätti viestin ystävänsä puhelinvastaajaan, että hän oli kunnossa ja palaisi pian kotiin. Aika ajoin Kirsten kirjoitti kirjeitä, soitti puheluita tai joka lähetti äänitallenteen perheelleen. Mutta johtolangat kylmenivät pian ja yhtään hyvää vihjettä ei tullut. Ainoa mitä poliisit voivat, oli todeta, että Kirsten oli elossa, mutta heillä ei ollut aavistustakaan missä. Yhdellä ääninauhalla Kirsten julisti, " En malta odottaa näkemistänne, kaipaan teitä!" Mutta hänen perheensä kuuli hänen itkevän puhuessaan.
Loppuvuodesta 1990 Jamelske jostain syystä päätti vapauttaa Kirstenin. Hän sitoi 17-vuotiaan tytön silmät ja vei autoonsa. Outo käänne asiassa oli, että Jamelsken poika Brian ajoi isänsä ja tytön Syracusen lentokentälle. Väitetään, että Jamelske kertoi pojalleen Kirstenillä olevan paino-ongelmia, ja hänen vanhempansa olivat pyytäneet Jamelskea pitämään Kirstenin luonaan, kunnes tämä laihtuisi. Kun he saapuivat lentokentälle, tytön silmiltä poistettiin side ja he lensivät yhdessä Lake Tahoelle, Nevadaan. Viikkoa myöhemmin he kiertelivät kaupungissa ja vierailivat jopa kasinolla. Jamelske antoi tytölle lentolipun, jonka jälkeen tämä palasi New Yorkiin yksin. Hän ei kertonut edes perheelleen, mitä hänelle oli tapahtunut kahden vuoden aikana, ja väitti vain yksinkertaisesti karanneensa kotoa. Nuoren ikänsä takia tyttö oli peloissaan ja hämmentynyt vuosien jälkeenkin.
Sillä aikaa Jamelske palasi keräämään roskia ja etsimään tyhjiä pulloja Onondagan piirikunnan teiden varsille.
Michelle
Eräänä yönä maaliskuun 31 vuonna 1995 Jamelske kruisaili taas Syracusen kaduilla etsien uutta seksiorjaa. Hän ajoi pitkin keskikaupungin katuja ja löysi itsensä Catherine Streetiltä, läheltä South Geddes Streetiä, jolta oli kaapannut Kirstenin seitsemän vuotta aiemmin. Jamelske huomasi hyvin nuoren latinotytön, joka käveli yksin. Hän pysäytti autonsa ja hankkiutui tytön juttusille. Tyttö sanoi nimekseen Michelle (ei hänen oikea nimensä). Jamelske vakuutti tytölle, että halusi tämän toimittavan yhden paketin. Pian Michelle istui Jamelsken vieressä autossa ja he olivat matkalla DeWittin lähistölle.
Kun he saapuivat Jamelsken kotiin, hän johdatti tytön tyrmään ja kahlitsi tämän välittömästi ja jätti yksin pimeään. Osa Jamelsken suunnitelmaa oli pelotella uhri mahdollisimman pian vastaanottavaiseksi ja pelokkaaksi.
Michelle sai pillereitä jotka tainnuttivat hänet tiedottomaksi. Kun hän heräri, hän oli alaston ja nilkastaan kahlittu. Michelle oli kuitenkin taistelija. Hän löi ja kirosi Jamelskea, jopa sylki tämän päälle. Hän kertoi myöhemmin olleensa mahdollisimman ilkea ahdistelijalleen.
Jamelske otti avuttomana lattaialla makaavasta uhristaan polaroidkuvia ja melkein päivittäin raiskasi kauhistuneen tytön. Hänellä oli resepti Viagraan, jota hän otti jatkuvasti yhdessä käsikauppalääkkeenä myytävän potenssilääkkeen kanssa.
Hän kertoi, että hän myi nuoria tyttöjä muihin maihin seksiorjiksi. Michelle kertoi poliisille, että Jamelske näytti hänelle kuvia tämän perheestä, todistaakseen että tiesi mistä löytäisi nämä, ja uhkasi tappaa perheen, jos tyttö ei tekisi mitä ikinä hän halusikaan. Michelle oli pelon halvaannuttama.
Jamelske salli uhrinsa peseytyä vain kerran viikossa, joskus kerran kahdessa viikossa. Hän asensi seinän läpi puutarhaletkin, josta tuli jääkylmää vettä. Se kulki alumiiniputkiston vierellä, jota pitkin talosta tuli lämmintä ilmaa betoniselliin. Hän sijoitti vanhan, huonokuntoisen kylpyammeen puiselle alustalle toiseen huoneista. Viemäriä ei ollut, joten kun ammeesta laski vedet, ne päätyivät tyrmän betonilattialle, josta sitten haihtuivat ilmaan tehden bunkkerin kostean nihkeäksi ja homeiseksi.
Michellen perhe ilmoitti hänen katoamisestaan melkein välittömästi katoamisen jälkeen. Hänen katoamistaan pidettiin huumehistorian takia karkaamisena, ja vaikka tapausta ei suoranaisesti sivuutettu, sen tärkeysaste ei ollut kovin korkealla poliisin silmissä. Poliisilla oli joitakin johtolankoja, mutta ajan myötä hänestäkin tuli yksi kasvavien karanneiden tilaston jäsen.
1997 Jamelske päätti vapauttaa Michellen. Michelle soitti äidilleen, ja kertoi tulevansa kotiin. Jamelske ajoi tytön tämän äidin kotiin Syracuseen, missä tyttöä odotti itkuinen jälleennäkeminen perheensä kanssa. Kun häneltä kysyttiin katoamisesta, tyttö kertoi, että häntä piti tytön tahdon vastaisesti vankinaan vanhempi mies, joka raiskasi hänet melkein päivittäin. Hänen perheensä halusi ilmoittaa poliisille, mutta Michelle oli kauhuissaan koska Jamelske oli sanonut tappavansa hänet, jos hän koskaan kertoisi kenellekään, mitä bunkkerin syvyyksissä oli tapahtunut.
Michellen äiti huomasi, että useita viikkoja tytön paluun jälkeen vanhempi valkoihoinen mies ajoi toistuvasti heidän talonsa ohi, ja näytti tuijottavan hänen tytärtään. Mies oli kalpea, laiha, silmälasipäinen ja harmaahiuksinen. Kun hän kysyi Michelleltä miehestä, tämä vastasi sen olevan mies, joka kaappasi hänet.
Perhe päätti olla kertomatta asiasta poliisille.
Yön painajainen
Kesällä 1997 Jamelske oli kehittänyt siepaamisiin toimintatavan. Yleensä hän vaaniskeli öisillä Syracusan kaduilla rähjäisellä Mercuryllaan etsien sellaista uhria, jota kukaan ei kaipaisi. Hän tähtäsi ongelmaisiin tyttöihin, joilla oli joko huumehistoriaa tai muuten elämäntapa, joka selittäisi pitkät karkumatkat.
Kuitenkin Jamelsken seuraava uhri oli vanhempi kuin edeltäjänsä, vaikkakin kaappaustapa oli sama, vaikka myöhemmin väittikin sen olevan sataprosenttisesti erilainen.
30.8.1997 Jamelske ajoi pitkin John Streetiä, aasialaisten alueena tunnetussa kaupunginosassa. Hän näki Vietnamilaisen 52-vuotiaan naisen kävelevän yksinään. Kun he puhuivat, Jamelske kertoi naiselle olevansa yksinäinen ja kaipaavansa ystäviä. Nainen kertoi olevansa Tina (ei hänen oikea nimensä). Mies suostutteli naisen autoonsa. Me vain ajelimme ja ajelimme ympäriinsä tunteja. Kun he saapuivat Jamelsken kotiin, mies pakotti Tinan tyrmäänsä ja läimäisi teräsoven kiinni. 3.9 uhrin huolestunut poikaystävä ilmoitti Tinan katoamisesta Syracusen poliisille. Mutta tälläkään kertaa johtolankoja ei ollut.
Tyrmä
Seuraavien kuukausien aikana Jamelske raiskasi toistuvasti vankinsa maanalaisessa bunkkerissa. Myöhemmin Jamelske kertoi, että Tina lauloi hänelle mitä kauneimmin Vietnamiksi. Hän toi uhrilleen television, ja antoi tämän katsoa yöohjelmia.
Myöhemmin Tina kertoi rukoilleensa ja itkeneensä joka yö. "En koskaan itkenyt hänen edessään sen jälkeen, kun hän läimäisi minua niin kovaa, että korvani vaurioitui. Tein kaiken, mitä hän pyysi, toivoen että hän vapauttaisi minut. En halunnut kuolla siellä syvällä niissä huoneissa, koska kukaan ei koskaan löytäisi minua sieltä ja sieluni jäisi kylmään paikkaan!"
Useiden viikkojen ajan Jamelske piti Tinan nukkumapaikan vieressä oikean kokoista muovista luurankoa. Tina kertoi poliiseille pelänneensä todella paljon luurankoa, joka oli valkoinen ja jolla oli mustat silmät.
Toukokuun 23 päivä vuonna 1998 Jamelske vei kauhistuneen uhrinsa bunkkerista ilman mitään selityksiä ja vapautti hänet bussiasemalla. Koska Tinan silmät oli sidottu, hän ei tiennyt missä oli. Hän suunnisti kuitenkin suoraan poliisin luo kertoakseen, mitä hänelle oli tapahtunut.
Tina kertoi poliisille, että häntä oli pidetty vajassa Rochesterissä. Hän kuvaili epäiltyä 55-vuotiaaksi, 173 cm pitkäksi raskasrakenteiseksi valkeaihoiseksi mieheksi, jolla oli oli pyöreä syntymämerkki otsassa.
Hyväksikäyttöjä tutkivaan ryhmään määrättiin kokenut veteraanipoliisi Jack Scmidt. Tulevina kuukausina Schimdtin ja hänen kollegojensa rooli oli ratkaiseva jutun ratkaisemiseksi.
Vaikka kolme naista oli kaapattu, vain yksi oli ilmoittanut rikoksesta. Alusta saakka poliisit epäilivät Tinan tarinaa. Tina kertoi myöhemmin lehdistölle, että Syracusan poliisi olla karjunut hänelle, etteivät usko häntä. "He hakkasivat nyrkillä pöytää ja sanoivat, että keksin tarinoita." Tinan mukaan eräs etsivä oli sanonut hänelle, että yleensä kun joku kidnapataan, hän ei palaa kotiin elävänä. Koska väitetyn rikoksen oikeasta tekopaikasta tai syyllisestä ei ollut vihjeitä, tutkimukset eivät johtaneet mihinkään
Jamelskella oli kuitenkin huimaavan erilainen versio tapahtumista kuin Tinalla. "Tiedäthän, luultavasti jos me olisimme tavanneet (vankeuden) ulkopuolella, hän olisi jättänyt välittömästi kenet tahansa kenen kanssa olisi ollut."
Jennifer
Loppuvuodesta 1999 Jamelsken vaimo kuoli pitkällisen sairauden jälkeen. Vaikka hän asui talossa samaan aikaan kun Jamelske piti tyttöjä vankinaan bunkkerissa, mikään ei viittaa siihen, että vaimo tiesi miehensä paholaismaisista puuhista.
Keväällä 2001 Jamelske oli valmis hankkimaan uuden seksiorjan. Yö yön perään hän väijyi lähikuntien alueella etsien potentiaalista uhria. Myöhään illalla toukokuun 11. päivänä hän pysäköi autonsa jälleen kerran Geddes Streetille Syracusaan. Hän näki nuoren naisen, joka käveli ystävänsä talolle. Tyttö oli juuri päässyt työvuorostaan Outback Steakhouse ravintolasta, joka sijaitsi DeWittin lähellä. Hän oli 26-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Jamelske kutsui naista ja kysyi, tarvitsiko tämä kyytiä. Nainen oli hermostunut seuraavan väkijoukon ja huonon naapuruston takia.
Nainen, joka myöhemmin käytti itsestään Jennifer (ei oikea nimi tämäkään) otti Jamelsken tarjouksen vastaan ja hyppäsi miehen autoon kertoen haluavansa mennä kotiin. Naisen kertoman mukaan hän oli juonut ja ei muista tarkalleen mitä ajomatkan aikana tapahtui. Hän sanoi, että he ajelivat jonkin aikaa, kunnes saapuivat Jamelsken autotallille. Tietämättä missä oli, Jennifer yritti päästä pois autosta, mutta ei onnistunut siinä. Tämä on viimeinen asia, jonka hän muistaa. Myöhemmin hän löysi itsensä säkkipimeästä betonisellistä, täysin alastomana ja yksin.
Muutaman päivän päästä hänen perheensä ilmoitti hänet kadonneeksi, mutta taaskaan tutkimukset eivät johtaneet mihinkään. Onondagan piirikunnan sheriffi Walsh kertoi lehdistölle, että hänen laitoksensa teki kaikkensa löytääkseen Jenniferin. "Muistan, että meillä oli jopa kaksi helikopteria ilmassa etsimässä naapurustosta, jos hän olisi kadonnut/eksynyt alueelle, jossa hänet viimeksi nähtiin".
Tyrmän sisäänkäynti
Tyrmän "kylpyhuone"
Seuraavan kahden kuukauden aikana Jemelske harrasti seksiä vankinsa kanssa melkein päivittäin. Mies kertoi uhrilleen, että tämän tilanne oli toivoton, poliisi oli oli sekaantunut asiaan ja kukaan ei voisi auttaa häntä. Hän uhkasi myydä Jenniferin internetissä 30 000$ hinnalla ja antoi hänen syödä vain kerran päivässä. Naisen piti käyttää tilapäisvessaa, joka sisälsi tuolin alle sijoitetun muoviämpärin ja hän nukkui ohuella patjalla, joka makasi kostealla ja limaisella lattialla. Jamelske kontrolloi koko hänen olemassaoloaan.
"Hän oli taitava aivopesussa", Jennifer myöhemmin kertoi Larry King Live ohjelmassa. Jamelske kulutti tunteja Jenniferin kanssa bunkkerissa lukien raamattua ja saarnaten hänelle. Jennifer suunnitteli kalauttavansa Jamelsken jollain tajuttomaksi ja pakenevansa, mutta mies oli ottanut senkin vaihtoehdon huomioon. Kun hän astui tyrmään, hän asetti numerolukon oveen. Jos hänet nujerrettaisiin, Jenniferillä ei olisi mahdollisuutta päästä tyrmästä pois. "Minun piti harrastaa hänen kanssaan seksiä joka päivä. Hän sanoi, että se oli osa rituaalia. Kylvin kerran kahteen viikkoon. Minun piti käyttää sankoa vessana. Se oli ällöttävää!"
Kun vain kaksi kuukautta oli mennyt, Jamelske päätti päästää naisen menemään. Heinäkuun 7. hän astui tyrmään, jossa Jennifer oli kahlittuna lattiaan.
"Hän tuli alas huoneeseen ja antoi minulle vaatteeni. Hän heitti ne minulle ja sanoi, että sinä lähdet kotiin. Ja minä olin kauhuissani! Ajattelin, että hän tappaa minut!" Jennifer myöhemmin kertoi. Mutta mies laittoi Jenniferin päähän hupun ja käsiin käsiraudat. Hän otti naisen autoonsa ja ajeli ympäriinsä noin puoli tuntia. Jenniferillä ei ollut aavistustakaan, missä hän oli tai minne hän oli menissa. Äkkiä auto pysähtyi. Jamelske poisti naisen käsiraudat ja hupun silmiltä. Jennifer huomasi olevansa oman äitinsä kodin edessä, vaikka ei ollut koskaan kertonut miehelle, missä tämä asui. Jennifer kiitti jumalaa.
Seinäkirjoitus
Kun etsivä Schmidt sekä Syracusan kaupungin poliisi kuulivat Jenniferiä Onondagan piirikunnan sheriffin toimistossa, he kuuntelivat tarkasti naisen tarinan. "Hän sanoi, että häntä pidettiin vankina tyrmässä ja hän kuvaili huoneen, jossa häntä oli pidetty. Hän kertoi, että seinään oli maalattu punaisella sanat WALL OF THUGS (roistojen seinä) kuten myös valtava rauhan merkki," Schmidt kertoi. Mutta Jennifer oli epämääräinen muista yksityiskohdista. Hänen kertomuksensa sieppauksesta ei täsmännyt todistajien kertomuksien kanssa. Jennifer sanoi myöskin, ettei tiennyt missä tyrmä sijaitsi, koska hänen silmänsä oli peitetty vapautumisen yhteydessä. Vaikka etsivällä oli itsepintaisia epäilyksiä, hän yritti paikallistaa epäillyn talon. "Ajoin hänen kanssaan ympäri kaupunkia. Me yritimme löytää myös epäillyn autoa." Jennifer oli kertonut auton olleen vuoden 1975 Comet. Hän tiesi auton valmistusvuoden, koska hän oli nähnyt auton rekisteriotteen (car registation) vankeutensa aikana. Schmidt haki autoa autorekistereistä ja löysi New Yorkin osavaltiosta vain yhden rekisteröidyn vuoden -75 Cometin. Mutta auto osoittautui vääräksi.
Lopulta juttu laitettiin syrjään ja Jamelske, josta tuli yhä häpeämättömämpi jokaisen sieppauksen myötä, jatkoi tyhjien pullojen ja naisten keräilyä kaupungin kaduilta.
Meikka
Jenniferin vapauttamisen jälkeen Jamelske palasi jälleen normaaleihin rutiineihinsa joksikin aikaa. Joka maanantaiaamu hän ilmaantui paikalliseen pullonkeräyspisteeseen vaihtaakseen pullot rahaksi. Kerran hän suostutteli omistajan antamaan hänelle yli 200 laatikollista tyhjiä kanadalaisia kaljapulloja. Hän siirsi kaikki yli 5000 pulloa kotinsa kellariin, missä hän pinosi ne siististi merkin ja koon mukaan. Siltikin hän vaelsi öisin kuin vampyyri pitkin paikallisia katuja. Poliisit huomasivat myöhemmin, että hänen rekisterinumeronsa oli ajettu heidän tietokoneidensa kautta kymmeniä kertoja ennen vuotta 2002 New Yorkin osavaltion alueella.
Eräänä yönä lokakuussa vuonna 2002 Jamelske ajoi Elk Streetin ja Salina Streetin risteykseen Syracusassa ja näki nuoren mustan tytön kävelevän yksinään. Muutaman minuutin keskustelun jälkeen hän nousi Jamelsken autoon. Myöhemmin Jamelske väitti toimittajalle, että tyttö nousi autoon vapaaehtoisesti miehen kysyttyä, tahtoiko tämä tienata lisää rahaa. He pääsivät sopimukseen hinnasta ja aikoivat pitää yhtä noin kuukauden verran (Finally we hit on a figure and we were going to stay for about a month).
Tyttö kertoi poliisille, että se oli valhe. Hän sanoi, että kun Jamelske heitti hänet tyrmään, tämä repi hänen vaatteensa silpuksi ja sanoi, että verenhimoiset koirat tappaisivat tytön, jos tämä yrittäisi paeta. Tyttö tunsi itsensä voimattomaksi. Tytön perhe ei koskaan ilmoittanut tapauksesta poliisille, kukaan ei etsinyt häntä.
Vaikka tyttö oli vasta kuusitoista, Jamelske raiskasi hänet jo ensimmäisenä päivänä. Jamelske antoi tytölle nimen Meikka, ja sanoi, että muutkin ihmiset halusivat raiskata hänet. Ajan saatossa tyttö ystävystyi Jamelsken kanssa, vakuuttuneena siitä, että se oli ainoa keino selvitä hengissä ja ehkä Tukholman syndrooman takia.
Toisista uhreista poiketen Meikalla oli osittainen pääsy yläpuolella olevaan taloon ja satunnaisesti Jamelsken omaan makuuhuoneeseen.
Tytön vankeus muuttui kuitenkin entistä oudommaksi kuukausien kuluessa. Meikka näytti saavan paljon vapauksia ollakseen vanki, enemmän kuin kukaan toinen tyttö. Myöhemmin, kun Jamelskella oli mahdollisuus puhua lehdistölle, hän esitti joitakin hätkähdyttäviä väitteitä. “Hänellä oli hauskaa, hän odotti keilaamista ja hän odotti biljardin pelaamista. Kyllä, halusin olla hänelle valtavan suuri vaikuttaja.”
(Instead of hanging with the people she hung with," he said, "she had fun...she looked forward to going bowling...and she looked forward to playing pool. Yes, I wanted to be a tremendous influence on her" )
Karaoke
Eräällä tapaa Meikka oli erilainen kuin aiemmat uhrit, koska hän oli Afrikan-Amerikkalainen. Toiset tytöt olivat sieppausjärjestyksessä Amerikan intiaani, latino, vietnamilainen sekä valkoihoinen.
On outoa, että hän oli valinnut viisi erilaista etnistä alkuperää olevaa naista. Ei näyttänyt mahdolliselta, että hän olisi valinnut uhrinsa sattumalta. On paljon todennäköisempää, että hän valitsi naiset heidän etnisen ulkonäkönsä perusteella, vaikkakaan Jamelske ei koskaan viitannut tähän asiaan myöhemmissä kuulusteluissaan.
Jamelsken kodin ikkuna
Jamelske näytti osoittavan erityistä kiintymystä Meikkaa kohtaan. Muutamassa viikossa hän salli tytön pääsyn ylös kotiinsa. Vaikka tyttö pystyi liikkumaan vapaasti, Jamelske oli laittanut useimpiin ikkunoihin metalliristikot sisältä käsin. Ristikot olivat itseasiassa jääkaapin hyllyjä, jotka hän käänsi sivuttain ja kiinnitti ikkunan pokiin.
Vaikka hän salli Meikan käyttää myös kylpyhuonettaan, vanerilevyt asennettiin ikkunoihin. Vaikka Meikka oli siellä yksin, hän ei saanut poistettua vanereita paetakseen.
“Ainoa asia, minkä avulla selvisin tästä järkyttävästä painajaisesta, oli minun vahva uskoni Jumalaan. Jokapäiväinen rukous, että hän auttaisi minua pääsemään kotiin”.
Meikka kertoi poliisille, että vapaudesta huolimatta päivittäiset raiskaukset jatkuivat. Hänet pakotettiin myös osallistumaan seksivideoihin ja tyydyttämään Jamelsken jokainen fantasia. Tämä otti Viagransa säännöllisesti, eikä ollut koskaa tyydytetty.
Huhtikuuhun 2003 mennessä Meikka oli rakentanut kiduttajaansa suhteen, joka sisälsi jonkin asteisen luottamuksen. Jamelske oli itse asiassa vienyt hänet ulos talosta lähikaupunkeihin ostoksille ja ainakin kerran keilaamaan. Joka kerran, Jamelske pysyi Meikkan lähellä yhä peloissaan, mitä tyttö voisi tehdä. Mutta pikkuhiljaa Jamelske alkoi vapautua vankinsa kanssa julkisilla paikoilla ollessaan.
3. huhtikuuta Jamelske vei Meikan Freddy’s Bar an Grill nimiseen ravintolaan Mattydalen kylässä. Se on tunnettu lähitaverna jossa on usein karaokea. Myöhemmin ravintolan johtaja sanoi parin erottuneen joukosta, koska he eivät selvästikään olleet pari. Meikka kuitenkin ilmottautui karaokeen ja pian hän oli lavalla laulamassa yleisölle. Esityksen aikana Jamelske seisoi hänen vieressään. Baarissa olleiden ihmisten mukaan hän vaikutti normaalilta, eikä kukaan arvannut hänen olevan vanki. Moni kysyikin jälkeen päin, miksei hän huutanut apua lavalla ollessaan?
Huhtikuun 8. päivän aamuna vuonna 2003 Jamelske vieraili tapansa mukaan F&M Returnables pullonpalautuspisteessä. Hänen hoitaessaan asioita Meikka suostutteli Jamelsken saadakseen käyttää puhelinta. Hän kertoi, että halusi soittaa paikalliseen kirkkoon tarkastaakseen jumalanpalveluksien ajat. Sen sijaan hän soitti siskolleen, ja kertoi että Jamelske oli raiskannut hänet ja piti häntä vankinaan kellarissa.
Minuuttien sisällä poliisi saapui ja huomasi epätodennäköisen parin autokaupan lähellä. Pidätyspaikalla Jamelske kertoi poliisille, että heillä oli ollut hauskaa ja heillä oli paljon yhteistä Meikan kanssa. Jamelske pidätettiin. Viimeinkin orjapiiskuri oli itse vanki.
Jamelske vankilassa
*******************************************************************************************************************
Tapaus jatkuu vielä. Kaipaisin suomennoksiin apua sulkeissa olevien lauseiden osalta.
Lähde: http://www.trutv.com/library/crime/crim ... index.html
