taavetti kirjoitti:Auer oikeudessa Alibin mukaan;
-Jukka tuli yhdentoista aikaan kotiin. Olin silloin sängyssä nuorimman lapsemme kanssa. Veimme hänet varmaan pian nukkumaan. Jukka oli hyvällä tuulella.
Näin aloittaa Anneli Auer kertomuksensa neljän ja puolen vuoden takaisesta murhayöstä.
Jukka S. Lahti oli myöhään illalla tulllut Turusta työmatkaltaan. Annelin mukaan kaikki oli hyvin ja koko perhe ryhtyi nukkumaan noin puolenyön aikaan. Vanhemmat käyttivät makuuhuoneenaan takkahuonetta, josta on käynti myös terassille.
-Heräsin ryskytyksen ääneen. En tajunnut mistä se tulee. Muistan, että olen sälekaihtimien raosta katsonut, että onko siellä myrsky vai mitä, kun lasinsirpaleita lenteli. Pelästyin.
-Seuraava muistikuva on tilanteesta, kun tajuan jonkun tulevan sisälle. En tiennyt, mistä siinä oli kysymys. Luulin, että joku varas tulee sisälle.
Annelin mukaan ulkopuolinen tuntematon mies hyökkäsi Jukan kimppuun.
-Yritin mennä väliin. Sitten tunsin iskun rinnassani. Pelästyneenä lähdin pakoon. Seuraavaksi muistan olevani eteisessä. Huusin lapsiani ulos, mutta he eivät reagoineet.
-Mietin, mitä teen. Jukka kiljui ja huusi siellä. En keksinyt muuta kuin soittaa hätäkeskukseen. Sieltä vastasi nainen, mutta tilanne jäi roikkumaan. Minua pyydettiin pysymään puhelimessa.
Hätäkeskuspäivystäjän ollessa hetken pois puhelimesta Anneli päätti omien sanojensa mukaan mennä katsomaan, mitä takkahuoneessa tapahtuu, kun Jukka huusi kovaa.
-Poistuin sieltä juoksemalla pakoon. Jossakin vaiheessa tulin takaisin puhelimeen ja hätäkeskuksen päivystäjä kertoi avun olevan tulossa.
-Puhelun jälkeen menin katsomaan. Jukka makasi lattialla.
Anneli kertoi menneensä lasten kanssa kuistille odottamaan poliiseja ja ambulanssia.
-Poliisit tulivat ensimmäisinä. Olin pettynyt, koska odotin ambulanssia.
-Jossain vaiheessa joku tuli sanomaan, ettei mitään taida olla tehtävissä. Sitten lähdimme sairaalaan, Anneli kertoo.
Alibi 6/2011 s. 67
Vähän on Auerin tarina muuttunut alkupäästä tämän raportoinnin mukaan. Eli ei ollakaan oltu sängyssä vaan käyty sälekaihtimien raosta pällistelemässäkin ennen hupun tuloa.
Lisäys: mäiskinnän ääniä ei ainkaan tekstissä mainita, on vain Jukan huutoja (kuten häkenauhallakin).
Juu, eipä ollut sälekaihtimista juttua ennen, eikä mielestäni Annelin pitänyt olla pystyssäkään. Ja oudolta kuulostaa, että katselee sälekaihdinten raosta, että myrskykö se siellä, kun sirpaleet lentelee=)
Tosin tuo sälekaihdinten välistä kurkistelu oli toki ennen lasinlentelyä, siis siinä vaiheessa, kun huppis paukutti ikkunaa (mahdollisesti jopa lastenhuoneen tai olohuoneen ikkunaa) tai ränniä. Mutta liian nopealta vaikuttaa huppiksen sisääntulo jos muka Annelikin siinä jo valmiina ihmettelemässä on.
Kyllä tuo sisääntulo on tarinan heikoin kohta. Häke-tallenne ja jäljet menee hyvin, mutta sitä edeltävät jutut on aina olleet jotenkin epämääräiset. Hirveä pelästys siinä tietenkin olisi ollut, kesken unien herääminen vie muistikuvia, pimeys aiheuttaa omat ongelmansa... mutta siltikin, kumman haparoivaa on. Toisaalta, jos ihminen on keksinyt tarinan, hän kertoisi sen saman aina, eikä jättäisi tuollaisia kummallisuuksia siihen. Parin vuoden jälkeen tuskin nyt mitään kunnollista muistaakaan, etenkin kun tuota asiaa on vatvottu ja vatvottu ja muistot sekaantuneet asioihin, mistä on luettu ja kuultu ja muuten mietitty.
Jos anneli on murhaaja, hänen olisi pitänyt sanoa, että oli vessassa kun murhaaja tuli sisään. Alkoi yhtäkkiä kuulua ryskettä ja Jukan huutoa, ja kun Anneli sitten ryntäsi takkahuoneeseen, huppari paini Jukan kanssa ja pisti häntä rintaan kun anneli lasista välittämättä ryntäsi heidän väliinsä.
Paljon parempi selitys, kuin että joutuu oikeasti todistamaan huppiksen sisääntulon ja olemaan muistamatta, mitä siinä tapahtui=)
On vaikea kuvitella lasta tekijäksi! Ihanko totta 