No ei se case välttämättä ole ohi tämän hovioikeuden myötä. Sikäli oven voisi jättää raolleen vaikka poliisi nyt vakuuttaakin, ettei lisätutkimuksia tule. Tapaus on kuitenkin niin suuri pr-tappio talousvaikeuksien kanssa vääntävälle poliisille, että se ja syyttäjänvirasto voi hyvinkin laittaa jonkun tämän todisteaineiston kimppuun kunhan nykyinen oikeusprosessi on ohi. Ja tämä ehkä krp:n toimesta.
Toisaalta jonkinlaisia perusteita voisi löytyä myös asian palauttamiselle käräjäoikeuteen. Eikä se korkein oikeuskaan ole poissuljettu. Sikäli asiassa huonosti hoidetun poliisin esitutkinnan ja syyttäjän yhteistyön sekä ristiin menneiden oikeusasteiden tuomioiden suhteen voi olla ennakkotapauksen luonnetta.
Ja tuohon kiinnostavuuteen. Otetaanpa esimerkki m&m:sta Alibi- ja Hymylehteä koskien:
Anneli Auerin vapautus kiinnosti Alibissa
Eniten kävijämääräänsä onnistui kasvattamaan Alibi. Alibissa vieraili viime viikolla 226,5 prosenttia enemmän kävijöitä kuin edellisviikolla. Sivusto keräsi yli 13 000 eri kävijää. Alibin ja keskiviikosta lukien myös Hymyn päätoimittaja Mika Lahtonen kertoo, että viime viikolla lukijoita kiinnostivat erityisesti Ulvilan murhaan liittyvät jutut.
"Hovioikeuden päätös päästää Anneli Auer vapaaksi tuntui kiinnostavan ihmisiä", Lahtonen sanoo.
Ja sitten yleistettävissä ollut juttu Kalevasta:
Pitkä oikeusjuttu, yllättäviä käänteitä
Miehensä murhasta syytetyn Anneli Auerin oikeudenkäynti nousee Suomen oikeushistorian kiinnostavimpien tapausten joukkoon. Vaasan hovioikeus jatkoi keskiviikkona yllätysten sarjaa päästämällä Auerin vapaalle jalalle odottamaan tuomiota.
Sekä syyttäjä että oikeusoppineet tulkitsivat päätöstä niin, että myös hovioikeuden tuomio olisi vapauttava. Tuomiovalta on tietysti hovioikeuden käsissä, mutta toisenlainen päätös vapauttamisen jälkeen olisi kyllä uusi yllätys. Jo käräjäoikeus oli murhatuomiossaan erimielinen äänin 2-1.
Auer ehti olla vangittuna puolitoista vuotta. Tuona aikana tapaus on saanut valtavasti julkisuutta. Sen perusteella alettiin olettaa, tosin prosessin aikana julki tulleiden seikkoihin nojaten, että syyllisyys olisi ollut jo kirkossa kuulutettu.
Langettavan tuomion perusteeksi ei kuitenkaan riitä se, että asia näyttää joltakin. Todistustaakka on syyttäjällä, jonka on näytettävä syytteensä todeksi riittävän vahvoin todistein. Jos riittävää varmuutta ei löydy, on tuomittava syytetyn hyväksi.
On tuomio mikä tahansa ja meneepä se korkeimpaan oikeuteen asti tai ei, Auer-prosessi on jo nyt kestänyt aivan liian pitkään. Mitä pidemmiksi tiedotusvälineitä ja suurta yleisöä kiinnostavat oikeudenkäynnit venyvät, sitä inhimillisesti kovempia seuraukset helposti ovat rikosten uhrien sekä myös rikoksista epäiltyjen ja tuomittujen kannalta. Jos tuomio on pitkän prosessin jälkeen vapauttava, epäilyksen varjo iskostuu helposti syytettyyn loppuelämäksi.
Tapaus Auerissa voidaan joutua odottamaan viimeistä sanaa kauan. Tämänkin tapauksen nojalla johtopäätös on, että oikeusprosesseja tulisi saada nopeammiksi, menemättä silti hutilointiin.
