Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 1)

[ulkosuomalainen]

Juha Joutsenlahti -ketjussa pohditaan taas kerran Annelin kayttaytymista. En viitsinyt sekottaa ketjua enempaa, joten vastaan taalla. Ma olin jo paattanyt, etten enaa viitsi kirjoittaa kun koko ajan vain kierretaan kehaa. Vahan taytyy nyt kuitenkin kommentoida kokemuksen syvalla rinta-aanella (= aviomiehen surman kokeneena).

Ensinnakin tunteiden naytteleminen ei ole helppoa. Jos Anneli ei ollut normaalisti tunteitaan nayttava, ei han olisi yhtakkia pystynyt esittamaan itkuvaa ja parkuvaa vaimorukkaa. Itkun teeskenteleminen silloin kun ei itketa ei ole helppoa.

Toisekseen, surmasta oli sen verran vahan aikaa, ettei ensijarkytys ehka ollut viela kadonnut eika suru iskenyt. Itse en itkenyt kuin vasta paljon myohemmin.

Tasta huolimatta (ynna muistaen, etta ihmiset ovat erilaisia) mun mielesta Annelin haastatteluista--samoin kuin Hake-nauhalta sen litteroidussa muodossa-- puuttuu pari tunnetta, joita itse olettaisin niista kuuluvan: pelko ja viha.

Kuten on kyllastymiseen asti jauhettu, Anneli ei kuulosta Hake-nauhalla silta kuin olisi huolissaan omasta tai lasten turvallisuudesta. Taman han selitti Joutsenlahden ystavallisella avustuksella siten, etta tiesi koko ajan, ettei huppu ollut kiinnostunut hanen tai lasten vahingoittamisesta. Sama pelon puute pistaa silmaan alkukuulusteluissa -- Anneli oli ajatellut kayvansa sairaalassa tikattavana ja sitten menevansa kotiin, mutta tajusi, ettei se varmaan olisi fiksua niinkauan kuin huppu oli vapaana.

Pelkastaan murtovarkaus saa monet ihmiset tuntemaan olonsa aarimmaisen suojattomaksi ja saikkymaan varjoja pitkan aikaa jalkeenpain. Anneli ei ole kasittaakseni missaan vaiheessa kertonut pelanneensa hupun tulevan takaisin todistajia listimaan.

Toinen mun mielesta puuttuva tunne on viha huppua kohtaan tai minkaanlainen miksimiksimiksioiluojamiksitamatapahtuimeille-kysely. Niista Luvatan irtisanomisista ja Jukan saamista uhkauksista (jos niita oli) oli ilmeisesti jo vuosia aikaa -- mun mielesta oli alunperin outoa, etta Anneli osasi jo heti Hake-puhelun alussa kertoa, etta talossa oli tappaja (eika vain rosvo/varas/tunkeutuja) seka antaa ensipartiolle Jukan tyon motiiviksi. Missaan kuulustelussa ei mun mielesta myoskaan tule ilmi minkaanlaista ihmettelya /vihaa aviomiehen ja lasten isan surmaajaa kohtaan. Tai tyton useaan kertaan aaneen sanomaa toivetta "napatkaa se nopeasti." Useimmat ihmiset haluavat nahda surmaajan vastuussa teostaan-- Anneli sen sijaan on jo paiva teon jalkeen sairaalassa siirtynyt surutyon vihonviimeiseen vaiheeseen -- unohtamiseen ( =muuttaisivat Turkuun ja unohtaisivat koko homman).

Minusta outoa niin kokemuksen etta lukemani kirjallisuuden perusteella.

[alpo holisti]

PRO-Anneli...
olisiko aika myös PRO-JUKALLE?

[Ankkalinna]

Juha Joutsenlahti -ketjussa pohditaan taas kerran Annelin kayttaytymista. En viitsinyt sekottaa ketjua enempaa, joten vastaan taalla.

Asiallinen siirto. Kiitos, us.

Ensinnakin tunteiden naytteleminen ei ole helppoa. Jos Anneli ei ollut normaalisti tunteitaan nayttava, ei han olisi yhtakkia pystynyt esittamaan itkuvaa ja parkuvaa vaimorukkaa. Itkun teeskenteleminen silloin kun ei itketa ei ole helppoa.

Tästä olen eri mieltä. Olipa Anneli surmaaja tai ei, hänen elämässään on tapahtunut niin iso ja järkyttävä asia, että sitä päässään kelaamalla saa kyllä uskottavan paniikin aikaiseksi.

Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas: sellaiset ihmiset, jotka yrittävät salata oman osuutensa veritekkoon, tuntuvat osaavan käyttäytyä niin kuin heidän oletetaan käyttäytyvän. Esimerkkinä mainittakoon Susan Smith, joka surmasi kaksi lastaan ja esiintyi sen jälkeen televisiossa surun murtamana äitinä anellen kidnappaajaa palauttamaan lapset vahingoittumattomana takaisin. Syyttömät taas tuomitaan julkisuudessa siksi, kun he käyttäytyvät "väärin". Esimerkkinä mainittakoon australialainen Lindy Chamberlain, jota syytettiin ja jopa tuomittiin (tuomio on sittemmin peruttu) oman lapsensa surmasta. Mediassa Lindyä arvosteltiin ankarasti siitä, että hän ei käyttäytynyt kuten surevan äidin pitäisi. Oli liian tunteeton.

Tasta huolimatta (ynna muistaen, etta ihmiset ovat erilaisia) mun mielesta Annelin haastatteluista--samoin kuin Hake-nauhalta sen litteroidussa muodossa-- puuttuu pari tunnetta, joita itse olettaisin niista kuuluvan: pelko ja viha.

Kuten on kyllastymiseen asti jauhettu, Anneli ei kuulosta Hake-nauhalla silta kuin olisi huolissaan omasta tai lasten turvallisuudesta.

Oletko sinä us kuullut häkenauhan? Minä en ole, mutta muistan jopa käräjäoikeuden maininneen, että siitä välittyy aito hätä.

Anneli sen sijaan on jo paiva teon jalkeen sairaalassa siirtynyt surutyon vihonviimeiseen vaiheeseen -- unohtamiseen ( =muuttaisivat Turkuun ja unohtaisivat koko homman).

Minusta tuon lausahduksen takaa näkyy pikemminkin shokki ja se, että surutyö ei ole vielä edes alkanut. Puheet muuttamisesta ja asian unohtamisesta kertovat siitä, että hän ei vielä kykene kohtaamaan menetystään ja sitä todellisuutta, johon on joutunut. Ja hei, taas kerran: päästäisikö miehensä surmannut nainen todella suustaan jotakin noin hölmöä?

[Tara]

Minuakin hätkähdytti aika tavalla se JJ-kuulustelun lopussa ollut 'me muutetaan Turkuun../.. me mennää sinne missä meidän sukulaiset o, muutenki ni unohdetaa tää juttu sitte'.

(Meidän sukulaiset? Asuivatko myös lasten isän sukulaiset Turussa?..enpä nyt muista..)

Minua Ulvilan surma on järkyttänyt eniten varmaan sen takia, että väistämättä, etenkin etp:t selattuani samastuin myös lapseen ja tilakuuntelussa ilmitulleisiin asioihin, niihin jotka johtivat lasten huostaanottoon ja A:n pidätykseen. Olin itse avioerossa huostaanotettu lapsi, en sukulaisten luo. Äitini sanoi kerran, mm, kun kävin hänen luonaan, mm, että hänen oli eräänä päivänä tehnyt mieli hypätä alas asuintalonsa ylimmästä kerroksesta. (Ironinen sattuma: Äiti asui Munkkivuoren Ulvilantie 19:n kymmenkerroksisessa ns 'tornitalossa'). Menin sinne parvekkeelle ylimpään kerrokseen, kurkottelin päätä kaiteen ylitse ja pudottelin alas lasikuulia yrittäen kuvitella miltä putoaminen tuntuisi. Ajattelin, että jos äiti hyppää, sitten hyppään minäkin, 10 v. Uhkasin äitiä myös 'katoamisella' (että karkaisin lastenkodista, 12-v). Tähänkin kyllä sisältyi itsetuhoisia ajatuksia, mutta niitä en paljastanut kenellekään ennen kuin vasta aikuisena. Äidille tosin en lapsuuden suruistani kertonut koskaan, en esim kuinka kova ikävä minulla oli ollut isää.. Olin ollut hänen tukipilarinsa, saanut osan, jota en itse voinut valita.

[Valhalla]

Totta, lasten asema tässä nytkin eniten liikuttaa. Jopa siinä määrin, etten lainkaan kadehdi hovin vastuuta. Toivottavasti päätökset on kunniallisia eivätkä väistä vastuuta... Enkä kyllä väheksy Tarankaan kokemuksia, olenhan itsekin auttanut 10 vuotiaana isäni hirttoköydestä irti kun ei siinä juovuspäissään onnistunut. Sen yön nukuin isän vieressä. Siinä oppii empatiaa lasten kohtaloihin tai aikuisiinkin elämän kolhimiin.

Mutta Annelin käytöksestä. Minä en ainakaan osaisi sanoa miten aviomihensä silponeen perheenäidin pitäisi käyttäytyä. Meistä kun jokainen rajan ylitettyään pystyy surmaan - rajat vain on erilaiset. Ulkoisesti normaalit äidit paistavat lapsensa hellalla tai hukuttavat vauvansa unohtaen koko syntymän.

Mutta siinä uskon olevani usein ns jäljillä, että kyllä sen huomaa jos joku ei käyttäydy luonnollisesti. Meitä on moneksi ja monet ovat myös erilaisia kuin heitä seuraava, mutta jos joku on jotakin muuta kuin luonnollisesti olisi niin sen aistii. Ja Annelista aisti.

Apatia, monotoonisuus ja mekaanisen tasainen käytös ei sopinut ainakaan kuvaan. Anneli oli kuin voimansa menettäneenä enkä minä siitä vetäisi johtopäätöksiä välttämättä viattomaan suuntaan.

[Eliza]

Apatia, monotoonisuus ja mekaanisen tasainen käytös ei sopinut ainakaan kuvaan. Anneli oli kuin voimansa menettäneenä enkä minä siitä vetäisi johtopäätöksiä välttämättä viattomaan suuntaan.

En minäkään. Annelin käytöksestä vetäisin johtopäätöksiä siihen suuntaan että hän on / oli masentunut. Jopa Iltalehden netti-tv:n vapautumishaastattelussakin hänen tunteensa olivat latteat.

[ulkosuomalainen]

Ankkalinna kirjoitti
Tästä olen eri mieltä. Olipa Anneli surmaaja tai ei, hänen elämässään on tapahtunut niin iso ja järkyttävä asia, että sitä päässään kelaamalla saa kyllä uskottavan paniikin aikaiseksi.

Tassa taytyy vain todeta, etta ihmiset ovat erilaisia. Mielestani epalooginen paattely nikilta, joka toisaalla arvostelee muita normikayttaytymisen odotuksesta. Nyt kaikki surmaajat siis pystyvat nayttelemaan paniikkia ja itkemaan tarvittaessa? Ja perustat taman pariin tiedostusvalineissa olleeseen tapaukseen?

Oletko sinä us kuullut häkenauhan? Minä en ole, mutta muistan jopa käräjäoikeuden maininneen, että siitä välittyy aito hätä.

Kuten olen vuoden sanonut, harva minfolainen on kuullut nauhan. Taisin viela edella viitata nauhan litterointiin. Huom. kuitenkin, etta karajaoikeus sanoi mielestani, etta valiton vaikutelma oli hata. (Ei siis "valittyy aito hata.") Taman uskon. Pelko on eri asia. Alihanka jopa vaitti etta Annelin hengitystiheys laski siina vaiheessa kun han oli taas (Annelin mukaan) juossut huppua karkuun. Miten tama olisi mahdollista jos han a) juoksi ja b) pelkasi? Itse ei kerro pelanneensa.

Itselleni jaa seka Hake-nauhasta etta kuulusteluista se kasitys, ettei tytto tajunnut aidin juosseen takkahuoneesta mitaan/ketaan karkuun. (Eivat ottaneet edes kattapidempaa kun tilanne meni niin nopeasti etteivat tajuneet etta siella oli...) Tama on minun tulkintani. Turren vastatulkintoihin en tule enaa ottamaan kantaa kun palstan saannot kieltavat kertaamasta vanhaa. Olen kaksi alkuperaista kuulustelua postannut tanne sana sanalta relevantein osin, joten kaiki voivat muodostaa ihan oman mielipiteensa.

Ja hei, taas kerran: päästäisikö miehensä surmannut nainen todella suustaan jotakin noin hölmöä?

Pohjaat kysymyksen edelleen tahan olettamaasi murhaajannormaaliin kayttaytymismalliin.

Pikaistuksisssa surmannut ja sen jalkeen hataannyksissaan teon peittanyt on vahan eri asia kuin kylmaverinen sarjamurhaaja. Tai psykopaatti. Tai muuten jostain persoonallishairiosta karsiva.

Mutta tama tasta. Olemme eri mielta. Kuten sanoin, minulla on aviomiehen vakivaltaisesta menetyksesta kokemusta.

[Ankkalinna]

Mielestani epalooginen paattely nikilta, joka toisaalla arvostelee muita normikayttaytymisen odotuksesta. Nyt kaikki surmaajat siis pystyvat nayttelemaan paniikkia ja itkemaan tarvittaessa? Ja perustat taman pariin tiedostusvalineissa olleeseen tapaukseen?

Missä olen tällaista väittänyt? En muista tätä esittäneeni, mutta varmaan olen, kun kerran sinä niin sanot. Olethan kovin tarkka kaikissa lainauksissa, etenkin itseesi kohdistuvissa.

Edittiä tähän väliin. Piti oikein käydä tarkistamassa, mitä on tullut kirjoitettua. Tuossahan se on samalla sivulla vielä, ei tarvinnut kaukaa hakea:

--- Olipa Anneli surmaaja tai ei, hänen elämässään on tapahtunut niin iso ja järkyttävä asia, että sitä päässään kelaamalla saa kyllä uskottavan paniikin aikaiseksi. --- sellaiset ihmiset, jotka yrittävät salata oman osuutensa veritekkoon, tuntuvat osaavan käyttäytyä niin kuin heidän oletetaan käyttäytyvän.

Varmaan jossain muualla olen sitten väittänyt, että KAIKKI surmaajat pystyvät näyttelemään paniikkia ja itkemään tarvittaessa?

Pohjaat kysymyksen edelleen tahan olettamaasi murhaajannormaaliin kayttaytymismalliin.

Pikaistuksisssa surmannut ja sen jalkeen hataannyksissaan teon peittanyt on vahan eri asia kuin kylmaverinen sarjamurhaaja. Tai psykopaatti. Tai muuten jostain persoonallishairiosta karsiva.

Annelille on tehty mielentilatutkimus, jonka perusteella hän ei ole psykopaatti tai kärsi muista persoonallisuuden häiriöistä. Lisäksi hän kykenee kontrolloimaan impulssejaan. Jos hän surmasi Jukan, niin se ei tapahtunut pikaistuksissa eikä mielenhäiriössä. Jäljelle jää vain harkittu, suunniteltu murha - vai keksitkö muita vaihtoehtoja?

Jos Anneli on surmaaja ja suunnitteli tekonsa etukäteen, niin toki hän mietti myös sitä, miten teon jälkeen kannattaa käyttäytyä. Ei se ole mitään "normaalin murhaajan" käytöstä vaan luonnollinen oletus siitä, miten Anneli olisi käyttäytynyt, jos olisi surmaaja.

[ulkosuomalainen]

Mielestani epalooginen paattely nikilta, joka toisaalla arvostelee muita normikayttaytymisen odotuksesta. Nyt kaikki surmaajat siis pystyvat nayttelemaan paniikkia ja itkemaan tarvittaessa? Ja perustat taman pariin tiedostusvalineissa olleeseen tapaukseen?

Missä olen tällaista väittänyt? En muista tätä esittäneeni, mutta varmaan olen, kun kerran sinä niin sanot. Olethan kovin tarkka kaikissa lainauksissa, etenkin itseesi kohdistuvissa.

Tulkitsin siis sinua tassa kohtaa vaarin:

Ankkalinna kirjoitti
Tästä olen eri mieltä. Olipa Anneli surmaaja tai ei, hänen elämässään on tapahtunut niin iso ja järkyttävä asia, että sitä päässään kelaamalla saa kyllä uskottavan paniikin aikaiseksi.

Oletat siis ainoastaan, etta Anneli ( eivat murhaajat yleensa) olisi pystynyt tarvittaessa kehittamaan paniikin. Sori. Luulin etta puhuit yleisella tasolla. En olettanut, etta tunsit syytetyn henkilokohtaisesti.

Annelille on tehty mielentilatutkimus, jonka perusteella hän ei ole psykopaatti tai kärsi muista persoonallisuuden häiriöistä. Lisäksi hän kykenee kontrolloimaan impulssejaan. Jos hän surmasi Jukan, niin se ei tapahtunut pikaistuksissa eikä mielenhäiriössä. Jäljelle jää vain harkittu, suunniteltu murha - vai keksitkö muita vaihtoehtoja?

Tasta implussikontrollista puhuttiin aiemmin. Lausuntoa nakematta en tulkitsisi sita siten kuin sina. En ole ollenkaan varma, etta pikaistuksissa tehty surma on poissuljettu.

Edit: Tassa linkki impulssikontrollin hairioista (explosive violent) http://www.forensicpsychiatry.ca/impulse/explosive.htm . Huom etta kaikki pikaistuksissa tehdyt teot eivat suinkaan johdu impulssikontrollin puutteesta.

[pikasso]

Aika mielenkiintoista, että täällä on muutama ihminen vaikeita ja shokeeraavia asioita kokenut elämässään (allekirjoittanutkin) niin voivat katsoa Annelin syyllistyneen tekoon, mutta eivät oman tulkintani perusteella ole ehdottomia syyllisyyteen, paitsi syyllisyyden ehdotonta torjumista oman kokemuspohjansa vuoksi aistit herkässä näkeviä ja eivät nielaise sitä ensimmäistä koukkua mitä tarjotaan.

[Valhalla]

Pikaistuksissa on menettänyt moni henkensä eikä sen riistänyttä ole mielenvikaiseksi luokiteltu. Luulenpa, että tilastollisesti suomen henkirikosten kirjossa valtaosa on tehty pikaistuksissa.

[Ankkalinna]

Oletat siis ainoastaan, etta Anneli ( eivat murhaajat yleensa) olisi pystynyt tarvittaessa kehittamaan paniikin. Sori. Luulin etta puhuit yleisella tasolla. En olettanut, etta tunsit syytetyn henkilokohtaisesti.

Saat toki anteeksi. Hyvä, että saadaan selvyys siihen, mitä itse kukin yrittää postauksillaan täällä sanoa. Kertoisitko sinä vielä selvyyden vuoksi, viitaatko tällä omalla analyysilläsi Anneliin henkilökohtaisesti vai kaikkiin maailman ihmisiin yleisesti vai mahdollisesti itseesi:

Jos Anneli ei ollut normaalisti tunteitaan nayttava, ei han olisi yhtakkia pystynyt esittamaan itkuvaa ja parkuvaa vaimorukkaa.

Mieletilatutkimuksesta:

Tasta implussikontrollista puhuttiin aiemmin. Lausuntoa nakematta en tulkitsisi sita siten kuin sina. En ole ollenkaan varma, etta pikaistuksissa tehty surma on poissuljettu.

Muistelen (korjatkaa, jos olen väärässä) että puolustuksen mukaan mielentilalausunnon olisi saanut julkaista. Tuskin he olisivat sitä mieltä, jos siinä olisi takaporttina mahdollisuus, että saattoi se Anneli kuitenkin pikaistuksissaan tirpaista.

Mutta joo, toki areena on vapaa tulkinnoille, kun lausuntoa ei ole julkaistu.

[Valhalla]

Muistelen (korjatkaa, jos olen väärässä) että puolustuksen mukaan mielentilalausunnon olisi saanut julkaista. Tuskin he olisivat sitä mieltä, jos siinä olisi takaporttina mahdollisuus, että saattoi se Anneli kuitenkin pikaistuksissaan tirpaista.

Ymmärrä hyvä, ei pikaistuminen ole mielenvikaisuutta. Ja tuossa tutkimuksessa selvitettiin vakavat syyntakeettomuuteen vaikuttavat mielisairaudet.

Ja puolustuksen oli hyvä luvata mielentilatutkimuksen julkistaminen. Siitä ei nimittäin ymmärtääkseni ole heillekään tietoon saatettavissa kuin päätösluonnehdinta. Eli itse tutkimus on salainen kaikilta muilta paitsi tutkivilta lääkäreiltä.

[Toripolliisi]

Minuakin hätkähdytti aika tavalla se JJ-kuulustelun lopussa ollut 'me muutetaan Turkuun../.. me mennää sinne missä meidän sukulaiset o, muutenki ni unohdetaa tää juttu sitte'.

Ja lisäperusteena oli vielä "kun Jukalla ei ole enää töitä täällä.."

Tuokin pistää kyllä miettimään jonkinmoista todellisuudessa tapahtuneen sulkemista pois mielestä ja siitä syntyvien tunteiden kurissapitämistä.

[Valhalla]

Muistelen (korjatkaa, jos olen väärässä) että puolustuksen mukaan mielentilalausunnon olisi saanut julkaista. Tuskin he olisivat sitä mieltä, jos siinä olisi takaporttina mahdollisuus, että saattoi se Anneli kuitenkin pikaistuksissaan tirpaista.

Ymmärrä hyvä, ei pikaistuminen ole mielenvikaisuutta. Ja tuossa tutkimuksessa selvitettiin vakavat syyntakeettomuuteen vaikuttavat mielisairaudet.

Ja puolustuksen oli hyvä luvata mielentilatutkimuksen julkistaminen. Siitä ei nimittäin ymmärtääkseni ole heillekään tietoon saatettavissa kuin päätösluonnehdinta. Eli itse tutkimus on salainen kaikilta muilta paitsi tutkivilta lääkäreiltä. Edes asianomaisella ei ole oikeutta niitä tutkimuksia nähdä saati julkistaa.

Sorry, tuli tuplat.