Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 1)

[Kuolemannaakka]

No kyllä ainakin minä olen noista traumoista huomauttanut jo aikaisin keväällä, koska kyllähän ne kirjoituksista näkyvät rivien välissä. Siis erilaiset painotukset ja lähtökohdat asioihin. Tottakai kaikenlaiset kokemukset muokkaavat ihmistä, eikä siihen sinänsä mitään traumoja tarvita. Lisäksi tietysti luonteet vaihtelevat jo valmiiksi. Jokainenhan katsoo maailmaa pääasiassa omien silmiensä kautta ja näkymä on kullekin erilainen.

Itse olen elänyt suhteellisen turvatun ja turvallisen elämän, hyvä koti, ei väkivaltaa, ei kuolemantapauksia vieläkään vaikka keski-iässä ollaan, ja elämässä muutenkin pärjätty. Toki synkempääkin jaksoa on elämään mahtunut, lähinnä ihmissuhteiden ja rahan suhteen, mutta perhe ja ystävät on ollut niissäkin tukena. Siksi varmaan olenkin aika luottavainen, enkä stressaa väkivallan tai rikosten uhasta. Ei ole koskaan mitään sattunut, enkä murehdi jos joskus sattuu. Muutenkin hyvin rauhallinen luonne olen.

Olen minä sitäkin miettinyt, että ihmiset, joilla on "perusturvallisuus" säilynyt koko elämän, luottavat ihmisiin ja uskovat heistä helpommin hyvää. Olen sekä Bodom- että Ulvila-keissin suhteen tullut tulokseen, että syyllinen on ulkopuolinen. Kyllähän tämänkin voi peilata vain hyväuskoisuudeksi ja haluksi ulkoistaa paha johonkin tuntemattomaan kasvottomaan. Toisaalta olen mielestäni hyvin analyyttinen ihminen, ja pyrin aina löytämään asioille syyn. En usko valmiita totuuksia tai jos vain joku auktoriteetti sanoo, että näin se oli. En usko, mikäli oma päättely johtaa toiseen lopputulokseen. Haluan itse itselleni aina selvittää, mitä oikeasti tapahtui, juurta jaksain. Haluan todisteita ja kylmiä faktoja. Analysoin itseänikin kaikenaikaa ja yritän myös selvittää, miksi itse teen, mitä teenkin.

Kaikenlaisen kyökkipsykologian koen epäkiinnostavana (en ole juurikaan siihen osallistunut), koska en ole kovin ihmiskeskeinen ja kaikenlainen juoruilu on mulle vastenmielistä. Psykologia on sinänsä hyvin mielenkiintoista ja ihmiset käyttäytyminen. Minusta meillä vain ei ole lainkaan tarpeeksi aineistoa pystyäksemme mitenkään analysoimaan vaikkapa AA:ta, kun emme häntä lainkaan tunne, eikä yksittäisten lauseiden analysoinnin tasolla olevasta pohdiskelusta paljon saa irti. Haluan analysoida faktoja ja esittää teorioita, usein ihan leikkimielelläkin, kun harvemmin mitään kauhean tosissani otan ylipäätään. Lähinnä tämä on aivovoimistelua, eikä mulla todellakaan ole tunnesiteitä tuntemattomiin anneleihin. Julkkikset eivät kiinnosta pätkääkään. Tästä tapauksesta kiinnostuin vasta kun luin häke-litteroinnin ensimmäiset rivit ja ne särähtivät pahasti: miksi Anneli väittää kuolleen miehensä tappelevan murhaajan kanssa toisessa huoneessa? Tämä oli lähtökohtani, ja sittemmin särähdyksiä on tullut kymmeniä ja epäilys on vahvistunut.

[annaanna]

Vau Naakka!
Samaa mieltä, kaikesta.
Vaatimattomuuttasi et maininnut tuota kirjallista kyvykkyyttäsi, nautittavaa selkokielistä tekstiä tuotat. Vai onko jollekulle joskus jäänyt epäselväksi mitä se Naakka tuollakin lauseella oikein tarkoittaa.
Perhana, mähän myönnän Sulle justiinsa EinoLeino -mitalin selväsanaisuuden saralta.
Ole hyvä ja onneksi olkoon!

Yhden asian vielä nostaisin esiin, kun nikkiäsi muihin vertaan. Sä et sitten melkein millään provosoidu. Kun oon melko varma, että keskuudessamme on sellaisia ihmisiä, joita ei kotioloissa ollenkaan koeta ilkeämielisiin henkilökohtaisuuksiin sortuviksi, sättijöiksi tai kulmantakaa veetuilijoiksi (minä). Sinä se vaan jaksat kärsivällisesti selittää uudestaan ja uudestaan kaikille, joille faktat on meneet vähän sekaisin.

Kyökkipsykolointia tuossa taannoin yrittelin jollain "sul on varmaan valemuisto" -jutulla. Kyllä niin tökki. Eipä taida turumurreltakaan onnistua villit lonkalta heitetyt spekuloinnit asiasta kuin asiasta. Suutari pysyköön lestissään.

Täähän on tunnustuksellinen höpöketju, joten hyvin tänne nää avautumiset sopii. Multa ei taida muuta irrota kuin, että oon aina aatellut, että on viisasta vihamiehet ystävinä pitää. Oon puolueettomuuden ajan lapsi, iltauutissa aina Pravdaa luettiin ja YYA-sopimuksia solmittiin ja hyvien neuvostoystävien kanssa poskille suukoteltiin niin hellästi että. Semmoinen se maailma silloin oli. Kaikki totta mitä näki ja kuuli ?.

(voinhan mä lapsuudesta sen heittää, että kuusivuotiaana kävin naapurintädiltä kysymässä Jumalan olemassaolosta, kun oman äidin tietoa pidin "viranpuolesta" annetulta eli vanhemmuuden velvoittamana lausutulta, naapurintäti tämän vieläkin muistaa. Ja minä viisaan vastauksensa. Jokainen saa itse päättää mitä uskoo)

[Kuolemannaakka]

Noh, kyllä mäkin provosoidun ja turhaudun monestakin asiasta, mutta yritän välttää sitä, kun kyse ei ole mistään tärkeästä, kuten nyt vaikka tämä palsta
Lähinnä silloin ärsyynnyn, jos asiani nollataan perustelematta tai noteeraamatta tai epäillään, että vääristelisin asioita, tai jotenkin yrittäisin saada omaa kantaani voittamaan valehtelemalla tms.

Ja viestien ytimekkyys joskus kärsii turhan laveasta esillepanosta, niin sanoakseni...


T: Sano Eikaks vaan

[taavetti]

Ei tämä köökkiketju mielestäni mitenkään turha ketju ole. Spekulaatiot Auerin luonteesta ja luonteenpiirteistä ovat tietenkin jokaisen omia mutuja, edes mielentilatutkimusta ei ole julkaistu. Minusta osan kirjoittajista perustelut noin yleensäkin naisista, eritoten perheenäideistä tätäkin Ulvilaa koskien ovat mielestäni todella omituisisa. Nainen pystyy melkein mihin tahansa siinä kuin mieskin. Myös perheenäiti. "Nainen ei pistä itseään pyhiin paikkoihin", "Nainen ei pysty iskemään astalolla päätä murskaksi" jne jne. Kyllä pystyy ja näistä on esimerkkejäkin esitetty. Ulvilan tapauksessa vielä uhri oli pienikokoinen ja osin invalidisoitunut mies ja silti vaan jaksetaan väittää, ettei riuska Auer olisi mihinkään pystynyt.

Tämän päivän uutisoinnissa on sussu tappanut miesystävänsä erinäisillä paistinpannuniskuilla. Mites se siihen pystyi? Ai niin, mies oli loukannut jalkansa

[Eliza]

^ Ei kai kyse ole siitä etteikö nainen pystyisi tai paremminkin haluaisi tehdä hyvin raakaa väkivaltaa vaikka paljain käsin. Keskimäärin nainen on kuitenkin heikompi kun mies ja tapaukset missä nainen on piessyt miehen vaikka paistinpannulla tai muuten "ylitappanut" miehen ovat melko harvinaisia. Se johtuu voiman puutteesta. Kuka tahansa voi missä tahansa kuntosalilla tai kamppailuhallilla käydä katsomassa että miehet tosiaan ovat naisia vahvempia ja lyövät kovempaa jos ei muuten usko.

Ulvilan tapauksessa tosin nainen oli niin paljon miestään kookkaampi että voimaeron puolesta ylitappaminen olisi varmasti mahdollista. Ylläoleva ei siis koske tätä tapausta. Mutta koska monet ovat sisäistäneet sen että nainen on yleensä miestä heikompi eivätkä kaikki ole tietoisia siitä että Anneli on naiseksi poikkeuksellisen pitkä ja Jukka mieheksi hyvin lyhyt, stereotypia nousee esiin. Raaka naismurhaaja... No, monille tulee siitä mieleen joku Virpi Buttin näköinen nainen.

[Tara]

No kyllä ainakin minä olen noista traumoista huomauttanut jo aikaisin keväällä, koska kyllähän ne kirjoituksista näkyvät rivien välissä. Siis erilaiset painotukset ja lähtökohdat asioihin. Tottakai kaikenlaiset kokemukset muokkaavat ihmistä, eikä siihen sinänsä mitään traumoja tarvita. Lisäksi tietysti luonteet vaihtelevat jo valmiiksi. Jokainenhan katsoo maailmaa pääasiassa omien silmiensä kautta ja näkymä on kullekin erilainen.

Itse olen elänyt suhteellisen turvatun ja turvallisen elämän, hyvä koti, ei väkivaltaa, ei kuolemantapauksia vieläkään vaikka keski-iässä ollaan, ja elämässä muutenkin pärjätty. Toki synkempääkin jaksoa on elämään mahtunut, lähinnä ihmissuhteiden ja rahan suhteen, mutta perhe ja ystävät on ollut niissäkin tukena. Siksi varmaan olenkin aika luottavainen, enkä stressaa väkivallan tai rikosten uhasta. Ei ole koskaan mitään sattunut, enkä murehdi jos joskus sattuu. Muutenkin hyvin rauhallinen luonne olen.

Olen minä sitäkin miettinyt, että ihmiset, joilla on "perusturvallisuus" säilynyt koko elämän, luottavat ihmisiin ja uskovat heistä helpommin hyvää. Olen sekä Bodom- että Ulvila-keissin suhteen tullut tulokseen, että syyllinen on ulkopuolinen. Kyllähän tämänkin voi peilata vain hyväuskoisuudeksi ja haluksi ulkoistaa paha johonkin tuntemattomaan kasvottomaan. Toisaalta olen mielestäni hyvin analyyttinen ihminen, ja pyrin aina löytämään asioille syyn. En usko valmiita totuuksia tai jos vain joku auktoriteetti sanoo, että näin se oli. En usko, mikäli oma päättely johtaa toiseen lopputulokseen. Haluan itse itselleni aina selvittää, mitä oikeasti tapahtui, juurta jaksain. Haluan todisteita ja kylmiä faktoja. Analysoin itseänikin kaikenaikaa ja yritän myös selvittää, miksi itse teen, mitä teenkin.

Kaikenlaisen kyökkipsykologian koen epäkiinnostavana (en ole juurikaan siihen osallistunut), koska en ole kovin ihmiskeskeinen ja kaikenlainen juoruilu on mulle vastenmielistä. Psykologia on sinänsä hyvin mielenkiintoista ja ihmiset käyttäytyminen. Minusta meillä vain ei ole lainkaan tarpeeksi aineistoa pystyäksemme mitenkään analysoimaan vaikkapa AA:ta, kun emme häntä lainkaan tunne, eikä yksittäisten lauseiden analysoinnin tasolla olevasta pohdiskelusta paljon saa irti. Haluan analysoida faktoja ja esittää teorioita, usein ihan leikkimielelläkin, kun harvemmin mitään kauhean tosissani otan ylipäätään. Lähinnä tämä on aivovoimistelua, eikä mulla todellakaan ole tunnesiteitä tuntemattomiin anneleihin. Julkkikset eivät kiinnosta pätkääkään. Tästä tapauksesta kiinnostuin vasta kun luin häke-litteroinnin ensimmäiset rivit ja ne särähtivät pahasti: miksi Anneli väittää kuolleen miehensä tappelevan murhaajan kanssa toisessa huoneessa? Tämä oli lähtökohtani, ja sittemmin särähdyksiä on tullut kymmeniä ja epäilys on vahvistunut.

En muista että olisit ainakaan minun nähnyt kertovan jostakin traumasta, jostain mikä yhä jotenkin rajottaisi ajatteluani yms.

Otan pari kohtaa postistasi, jos sallitaan:

Tottakai kaikenlaiset kokemukset muokkaavat ihmistä, eikä siihen sinänsä mitään traumoja tarvita.

No kyllä ainakin minä olen noista traumoista huomauttanut jo aikaisin keväällä, koska kyllähän ne kirjoituksista näkyvät rivien välissä./.. Toisaalta olen mielestäni hyvin analyyttinen ihminen, ja pyrin aina löytämään asioille syyn.../... Haluan todisteita ja kylmiä faktoja. Analysoin itseänikin kaikenaikaa ja yritän myös selvittää, miksi itse teen, mitä teenkin. .../..

Kaikenlaisen kyökkipsykologian koen epäkiinnostavana (en ole juurikaan siihen osallistunut), koska en ole kovin ihmiskeskeinen ja kaikenlainen juoruilu on mulle vastenmielistä. Tämä oli lähtökohtani, ja sittemmin särähdyksiä on tullut kymmeniä ja epäilys on vahvistunut.

Heh, aivan kuin joku voisi ns tarvita traumoja.. Toisaalta uskallan sanoa, että turvallisen, onnellisen lapsuuden kokenut saattaa saada väärän kuvan elämästä. En tällä tarkoita, että A:n lapset olisivat nyt saaneet 'oikean' käsityksen! Enkä silti suhtautuisi A:n ja J:n lapsiin yhtä alentuvastu ja pessimisesti kuin sinä, trauman kokeneisiin. Olisi karmeaa jos hekin saisivat osakseen kepeää pöyhkeyttä sen vuoksi mitä he joutuivat kokemaan. Aivan kuin 'trauma' (henkinen kärsimys) olisi jotakin pysyvää mielessä, kuin kasvain jota ei saa pois ja jonka vuoksi ei koskaan olisi tasaveroinen muitten ihmisten kanssa. On valitettavaa, että lapsia jouduttiin puhuttamaan tapahtuman vuoksi, ja ettei se ollut hyvästä tahdosta huolimatta mikään helppo tehtävä. Vielä kamalampaa olisi, jos heitä ei koskaan enää otettaisi vakavasti.

Siis syyn pyrit löytämään?? Hienoa. Miten selität sen ilman minkäänlaista psykologiaa. Vai ajatteletko, että murhan teki 'kone'? Muut, sinua vähemmän kylmän analyyttiset eivät varmaan yllä läheskään samaan kuin sinä. Tragediassa ei kuitenkaan ollut mukana muita kuin ihmisiä, ei ainoastaan kylmiä 'tosiasioita'.

.. en ole kovin ihmiskeskeinen

Voiko enää selvemmin vihjata olevansa jossain määrin kyvytön empatiaan? Tavallaan rehtiä kyllä.. Toivon että erehdyit itseanalyysissäsi. Kylmiin tosiasioihin vetoamista,epäinhimillisyyttä ja kylmyyttä ylipäätään on maailmassa ihan riittämiin.

Siis kun murhaajalla on varmaan ollut jokin motiivi (ja jokin 'syy'?), niin varmaan sekin perustui kylmiin faktoihin ja analyysiin. Hakeutua nyt kuusihenkisen perheen kotiin keskellä yötä yhden ihmisen listimisen vuoksi, kolminkertaisen lasin läpi, ahtaasta aukosta vaikka ilman laseja. Raivon vallassa? Mistähän napista se ulkopuolinen käynnisti sen eläimen raivon Auerin ja Lahden terassilla hiippaillessaan?? (En oikeastaan pidä raivoamista ja vihaa inhimillisinä tunteina, vaan niitten tukahduttamisena, epäinhimillisyytenä. Miten muuten kukaan pystyisi moiseen tekoon? )

Vai luet sinä traumoja rivien välistä Tunteettomuutta ei tarvitse lukea rivien välistä.

Pystyivätköhän entisaikojen pyövelitkään samaan? En toki rinnasta sinua edellä maitsemaani

Olen edelleen taipuvainen sille kannalle, että Ulvilassa kävi juuri niin kuin A itse analysoi: Aika mitättömästä riidasta alkanut väkivalta oli seurauksiltaan kohtuuton. Se että A tunnustaessaan vieritti osan illan tapahtumien syistä Jukalle, on ymmärrettävää. Inhimillistä. Sittenkin, vaikka teko itsessään oli epäinhimillinen.

Kaikenlaisen kyökkipsykologian koen epäkiinnostavana (en ole juurikaan siihen osallistunut), koska en ole kovin ihmiskeskeinen ja kaikenlainen juoruilu on mulle vastenmielistä.

Minusta se jos pohtii rankimpiakin tosiasioita (tilakuunteluun liittyen, myös lehdissä on niistä kerrottu) ei ole mitään 'juoruamista'. Mutta saat tietenkin olla mitä mieltä haluat..

Miksiköhän ollenkaan kommentoit täällä kyökkipsykologiassa yhtään mitään??

[Mariacka]

Ulvilan tapauksessa tosin nainen oli niin paljon miestään kookkaampi että voimaeron puolesta ylitappaminen olisi varmasti mahdollista. Ylläoleva ei siis koske tätä tapausta. Mutta koska monet ovat sisäistäneet sen että nainen on yleensä miestä heikompi eivätkä kaikki ole tietoisia siitä että Anneli on naiseksi poikkeuksellisen pitkä ja Jukka mieheksi hyvin lyhyt, stereotypia nousee esiin. Raaka naismurhaaja... No, monille tulee siitä mieleen joku Virpi Buttin näköinen nainen.

Ei Auer ole poikkeuksellisen pitkä naiseksi eikä näinollen "niin paljon miestään kookkaampi". Luultavasti painoi miestään vähemmän.

En muista että olisit ainakaan minun nähnyt kertovan jostakin traumasta, jostain mikä yhä jotenkin rajottaisi ajatteluani yms.

Tara, sinä jos kuka olet täällä traumojasi purkanut ja pitkälti niiden perusteella Auerin mielenvikaiseksi analysoinut.

[annaanna]

Ei kyökkipsykologiaketju turha ole, juorulehdille on lukijansa jne. Ihmisyyteen kuuluu molemmat ilmiöt ja asiat. Hienosti tuossa ketjun aloittavassa viestissä on kerrottu, että faktat ja näytöt voi ketjussa unohtaa.

Uskoisin, että tämä on juuri oikea paikka meille, jotka haluamme pohtia faktan ja todistettavien seikkojen lisäksi myös taustoja, motiiveja ja muita sumean logiikan mukaisia, (kyökki-)psykologisia seikkoja.
Tämä kaikki kuitenkin vakavasti ja tosissaan.

Minä luulen Naakan kanssa edellä viestitelleemme, ettei meiltä kahdelta niin vain onnistu moinen tapa esim. henkirikoksia lähestyä. Meitä ei julkkiset kiinnosta. Monet suhtautuvat tunteiden kautta kaikenmaailman lipposiin, kataisiin ja soineihin. Vihaavat. Tai rakastavat jarisillanpäitä. Hämmentävä suhtautumistapa. Ihan vakavissaan ja tosissaan tässä ketjussa on voitu väittää vaikkapa valokuvien kautta nähtävän vaikka mitä. Hyvin hämmentävää. Ei kyseessä kuitenkaan mikään halveksunta tai vähättely ole ketjun kirjoittajia kohtaan. Koemme ketjun epäkiinnostavaksi. Oikeassa elämässä on kuitenkin perusteltua pitäytyä noissa faktoissa ja näytöissä henkirikosasioissa, vai mitä. Paljonkin on kritisoitu "meidän" faktapainoitteista viestittelyä, muutama meistä on huuli pyöreänä pysyvästi.

Jos Taran viestejä selaa niin kyllähän sieltä sama käyttäytymiskaava paljastuu, jota tuossa yllä noudatit. Ennenkin tästä yritetty keskustella. Vihaisuus, suuttumus, "raivoaminen". Ne nyt vain kuuluvat nikkiisi, muunlainen viestittäminen Sinusta epäkiinnostavaa? Sinä tavallaan sanallisesti käyt käsiksi jonkun viestiin, melkoisella aggressiolla. Älä edes yritä väittää ettet negatiivisella tunteella silloin tällöin suhtaudu nikkeihin. Ja sitten otat oikeuden tehdä tulkintaa lähetetystä viestistä, sen piilomerkityksistä. Ja hetken päästä vähät välität mitä kukakin on tarkoittanut. Joo,joo. Palautetta luvassa. Mä kyllä esimerkit esiin kaivan tarpeen vaatiessa. Jotenkin dualistinen on osallistumisesi koko ajan ollut. Hirmuisesti oot vaivaa nähnyt ja energiaa käyttänyt kaikenlaisiin etp-aineistoon ja valokuviin liittyviin postauksiin, lähes välittömästi oot kaikille osattomille ja kyvyttömille tietojasi jakanut ilman pilkkakirveitä, suuren osan niistä kuulustelujen kirjoittamisistakin taitaa Sun tekemiä olla. Sun sijassa olisin jo kironnut, etten mä helvetti soikoon mikään postitoimisto oo. Silkkaa kärsivällisyyttä jo vuoden ajan itseasiassa.

Minua kiusaa kun oletan Sinun hyvin älykäs ihminen olevan (eikä ole mielistelyä vaan faktapohjaista tietoa ) ja se kaikki sitten minun silmissäni jää tuon "meuhkaamisesi" alle. Sillointällöin pilkahtaa esiin, että Sinulla voisi olla käsitystä lasten ahdingosta, niinkuin tässäkin viestissä. Me muut lähinnä säälitellään, tasaisin väliajoin muistetaan mainita säälistämme. Mutta kun et ikinä keskity esimerkiksi lasten tilanteeseen, vaan aina jatketaan kulloisenkin nikin "murhaamista". Ja epäillään lapsen kertomuksia. Anneli Auer vapautuu, hän jatkaa elämää lasten äitinä. Näin se näyttää menevän.

Nuo kaikki alla mainitsemasi asiat, osan ilmeisesti itsekin olet läpikäynyt.
Mitä tapahtuu ihmiselle, jota viedään vastaanottokotiin, kuulusteluihin yksiksensä (iso apu parista sossutädistä), salakuunnellaan (ja -katsellaan?). Onkohan heitä kohdeltu "poikkeavasti", "ymmärtäen", kouluaikoina johonkuhun piti kuulemma noin suhtautua. Ihan omaan rauhaansa jätettiin (raiskattu tyttö). Onko kaikkien kokemukset kriisiterapioista vastenmielisiä niinkuin minun kokemukseni mukaan muutamalla 12-vuotiaalla. Tuntuu, että jotkut olettavat terapioissa käymisen hoitavan ongelmat. Helppoko tuo terapiatie on. Onko tulevaisuus loputonta erilaisuuden kokemista ja menneisyyden vatvomista. Muistaa vai unohtaa? Kamalalta kuulostaa tuo kohtalo itsensä kokemisesta jotenkin muita arvottomampana tai ei siis tasa-arvoisena. Pakko sitä on jotakin johtopäätöksiä itsestään suhteessa muihin tehdä. Ja koko koululuokka lukee minfoa eli kaikki tietää kaiken. Tai sitten et voi kenellekkään kertoa kuka olet ja mitä kokenut.

Heh, aivan kuin joku voisi ns tarvita traumoja.. Toisaalta uskallan sanoa, että turvallisen, onnellisen lapsuuden kokenut saattaa saada väärän kuvan elämästä. En tällä tarkoita, että A:n lapset olisivat nyt saaneet 'oikean' käsityksen! Enkä silti suhtautuisi A:n ja J:n lapsiin yhtä alentuvastu ja pessimisesti kuin sinä, trauman kokeneisiin. Olisi karmeaa jos hekin saisivat osakseen kepeää pöyhkeyttä sen vuoksi mitä he joutuivat kokemaan. Aivan kuin 'trauma' (henkinen kärsimys) olisi jotakin pysyvää mielessä, kuin kasvain jota ei saa pois ja jonka vuoksi ei koskaan olisi tasaveroinen muitten ihmisten kanssa. On valitettavaa, että lapsia jouduttiin puhuttamaan tapahtuman vuoksi, eikä se ollut hyvästä tahdosta huolimatta mikään helppo tehtävä. Vielä kamalampaa olisi, jos heitä ei koskaan enää otettaisi vakavasti.

[Valhalla]

Traumoja tai ei traumoja, onnellisia tai kolhimia, jarisillanpäitä tai taviksia. Kiukkuisia tai varautuneita. Täällä on hirveä tarve luokitella itse kutakin tai profiloida profiloinnista päästyäänkin. Eikös se nyt vain mene niin, että meitä on erilaisia eikä siten myöskään toisen objektiivinen luokittelu ole mahdollista. Kuka nyt tykkää tai arvostaa mitäkin. Ja jos tekee toisin - ei silti ole epänormaali, outo tai epätasapainoinen.

[MissHolmes]

Niin.
Mä tulkitsin alunalkaen tämän sellaiseksi ketjuksi, jossa asioista voidaan keskustella hieman ulkopuolella faktojen, käyttäen sitä monasti mainittua keittiöpsykologiaa, kokemuspohjaista näkökulmaa, piittaamatta virallisista lausunnoista, joita ei edes tämänkään ketjun avauksen yhteydessä pahemmin ollut.

Minua itseä hämmästyttää, jos joukosta löytyy ihmisiä, jotka eivät päänsä sisällä harrasta ns. kyökkipsykologiaa. Minusta sitä on mm. sekin, miten analysoi uuden ihmisen. Jokainenhan jollain tasolla arvioi uuden tuttavuuden. Tai jos niitä löytyy, jotka väittää, että eivät niin tee, niin epäilen suuresti.

Ja kyllä minun mielestä jokaisen kokemuksilla on vaikutusta näkemyksiinsä, mutta en pitäisi sitä missään nimessä negatiivisenä. Tarpeeksi pumpulista elämää eläneellä saattaa väkisin olla hieman liian ruusuinen kuva maailmasta.

Jos vaikka ajatellaan Annelia itseään. Ei tuo näkemys maailmasta ole varmasti ollut mitenkään ''ylipumpulinen''. Anneli on joutunut elämässään useasti vaikeiden ratkaisujen eteen: alkuun AA on vaihtanut opiskelupaikkaa muutamaan kertaan. Myöhemmin Anneli on irtautunut jo vakaasta suhteesta ja päättänyt synnyttää JL:lle lapsen. Hän on elänyt kuitenkin lapsen isästä erillään pitkän jakson, ennen kuin tämä suhde on päätynyt yhteiselon tasolle.
Turku on selkeästi ollut Annelille tärkeä paikka ja kuitenkin hän on JL:n työ takia suostunut muuttamaan Ulvilaan. Paikkaan, jossa hänellä ei ole ystäviä eikä sukulaisia.

Minusta noista jokainen ratkaisu on sellainen, jossa AA on joutunut puntaroimaan päätöstään ja mahdollisesti sen järkevyyttä. Ehkä jotkin ratkaisut ovat myöhemmin myös tuntuneet vääriltä. Tiedä häntä. Mutta jokaisella liikkeellä on kuitenkin ollut vaikutusta tulevaan.

[Eliza]

Ei Auer ole poikkeuksellisen pitkä naiseksi eikä näinollen "niin paljon miestään kookkaampi". Luultavasti painoi miestään vähemmän.

Auer oli ainakin joidenkin lehtikirjoitusten mukaan 180 cm pitkä siinä missä Lahti oli vain 160 cm pitkä. Painoakin on siinä tapauksessa varmasti se 70 kiloa, Jukalla paino todennäköisesti alkaa kutosella. 70 kiloa voi kuulostaa naiselle paljolta mutta 180 cm pitkälle naiselle se on normaali paino. Jukka S Lahti taas ei näytä ylipainoiselta joten hän tuskin yli 70 kiloa painoi.

[Mariacka]

Ei Auer ole poikkeuksellisen pitkä naiseksi eikä näinollen "niin paljon miestään kookkaampi". Luultavasti painoi miestään vähemmän.

Auer oli ainakin joidenkin lehtikirjoitusten mukaan 180 cm pitkä siinä missä Lahti oli vain 160 cm pitkä. Painoakin on siinä tapauksessa varmasti se 70 kiloa, Jukalla paino todennäköisesti alkaa kutosella. 70 kiloa voi kuulostaa naiselle paljolta mutta 180 cm pitkälle naiselle se on normaali paino. Jukka S Lahti taas ei näytä ylipainoiselta joten hän tuskin yli 70 kiloa painoi.

Auer on 170 cm pitkä ja kertoi painavansa n. 57-58 kg. Kun Aueria alettiin epäillä, ihmiset pitivät häntä 180-senttisenä murhaajana (ja psykopaattina).

[Eliza]

Auer on 170 cm pitkä ja kertoi painavansa n. 57-58 kg. Kun Aueria alettiin epäillä, ihmiset pitivät häntä 180-senttisenä murhaajana (ja psykopaattina).

Oma tietolähteeni pituudesta on Iltapulu jossa kuvailtiin joskus pariskunnan kokoero. Mikä on sinun tietolähteesi? Uteliaisuuttani kysyn, sillä en löydä Annelin pituutta google-haulla. Pelkästään keskustelupalstaviestejä aiheesta.

Joka tapauksessa, vaikka Anneli olisi 170 cm pitkä ja n. 60 kiloa painava niin silti kokoero on hieman poikkeava normaaliin pariskuntaan verrattuna. Puntteja tasottaa myös se, että Jukka S Lahti oli osittain invalidisoitunut.

[Mariacka]

Keskustelupalstoilla kyllä puhuttiin 180-senttisestä Auerista, täälläkin pitkään. Lehdissä puhuttiin 180-senttisen murhaajan ylivoimasta, ainakin niissä, mitkä olen itse nähnyt.

Pituutta kysyttiin prosessin aikana Auerilta itseltään, löytyy etp:sta. Painon löysin mammadieettisivulta. Enemmän tästä tässä ketjussa.

[Eliza]

^ Kiitos. Eli 180 cm on urbaanilegenda, Auer on mitä ilmeisemmin 170 cm pitkä tai ehkä vähän pidempi. Pituuseroa mieheen kuitenkin on.

Hoikka Auer kyllä on, sen näkee kuvista ja videoista.