Ulvilan tapaus (ketju 4)

[Teleksi]

Mariaca - yritin vain sanoa, että ei poliisi voi toimia niin että vilkaisee uhria jo toteaa tämän kuolleen. Ensin estetään vielä suuremman vahingon synty, sitten vasta ruvetaan tutkimaan rikosta. Eli heidän on pitänyt olla hyvin varmoja siitä, että uhri ei ole enää autettavissa, että ovat siirtyneet auttamisesta rikoksen tutkimiseen. Jos he eivät ole käyneet tarkistamassa että uhri ei enää hengitä, tai tarkastaneet sykettä, niin siihen ei riitä että on paljon verta ympärillä. Tai että on useita pistohaavoja. Heillä on pitänyt olla todella vahva käsitys siitä, että uhri ei ole autettavissa - ainoa selitys jonka minä nielen on että he ovat nähneet Jukan tuusaksi muussatun pään ja sen perusteella eivät ole lähteneet tutkimaan elintoimintoja tai elvyttämään. Pelkän tuupertuneen verisen ruumiin näkeminen ei kerro vielä mitään siitä onko uhri autettavissa vai ei.

[Teleksi]

Jatkan vielä: kysyit Mariaca että mitä poliisi olisi voinut tehdä Jukan pelastamiseksi. Jälkikäteen katsottuna ei varmaan yhtään mitään. Mutta ihan oikeasti kun poliisi tulee tilanteeseen, niin heidän täytyy lähteä siitä olettamasta, että kaikki mahdollinen tehdään.

Tässäkin tuntuu (niinkuin tässä keississä niin monessa kohtaa) ihan siltä, että poliisi olisi ikäänkuin tiennyt faktana tullessaan Jukan kuolleen. Vaikka mistä he sen tietävät. He tietävät, että miestä on puukotettu ja kyseinen mies on "hiljentynyt". Varmaan 99/100 tapauksessa se ei tarkoita että uhri on kuollut. Tämä on pökertynyt, pyörtynyt, makaa muuten vain liikkumatta, on sammunut liian alkoholin ja puukotuksen yhteisvaikutuksesta jne.... Jotta poliisit olisivat tienneet että tämä ei ole yksi näistä 99 jutusta vaan se 1 juttu jossa apua ei kannata enää antaa, heillä on täytynyt olla painavat perusteet johtopäätökselleen.

[pikasso]

Niin paljon on kysymyksiä enkä kaikkea edes kehtaa laittaa esille.
Teleksiltä ihan aiheellinen tenttaaminen.

[Mariacka]

Heillä on pitänyt olla todella vahva käsitys siitä, että uhri ei ole autettavissa - ainoa selitys jonka minä nielen on että he ovat nähneet Jukan tuusaksi muussatun pään ja sen perusteella eivät ole lähteneet tutkimaan elintoimintoja tai elvyttämään. Pelkän tuupertuneen verisen ruumiin näkeminen ei kerro vielä mitään siitä onko uhri autettavissa vai ei.

Näin minäkin asian ajattelen. En tiedä poliisien taustasta, ts. minkälaisia tapahtumia he ovat aiemmin nähneet, mutta todennäköistä on, että Lahti näytti vakavasti ja kuolettavasti loukkaantuneelta. Tätä tukee myös se, ettei häntä näytetty omaisille ruumishuoneella.

[Kuolemannaakka]

Jatkan vielä: kysyit Mariaca että mitä poliisi olisi voinut tehdä Jukan pelastamiseksi. Jälkikäteen katsottuna ei varmaan yhtään mitään. Mutta ihan oikeasti kun poliisi tulee tilanteeseen, niin heidän täytyy lähteä siitä olettamasta, että kaikki mahdollinen tehdään.

Tässäkin tuntuu (niinkuin tässä keississä niin monessa kohtaa) ihan siltä, että poliisi olisi ikäänkuin tiennyt faktana tullessaan Jukan kuolleen. Vaikka mistä he sen tietävät. He tietävät, että miestä on puukotettu ja kyseinen mies on "hiljentynyt". Varmaan 99/100 tapauksessa se ei tarkoita että uhri on kuollut. Tämä on pökertynyt, pyörtynyt, makaa muuten vain liikkumatta, on sammunut liian alkoholin ja puukotuksen yhteisvaikutuksesta jne.... Jotta poliisit olisivat tienneet että tämä ei ole yksi näistä 99 jutusta vaan se 1 juttu jossa apua ei kannata enää antaa, heillä on täytynyt olla painavat perusteet johtopäätökselleen.

Ehkä poliisit näkivät Jukan päävammat, eihän sitä varmaksi tiedä. Se mitä tiedetään, on että kumpikaan poliiseista ei maininnut raportissaan päävammoista, vaikka ne olivat välitön kuolinsyy ja lisäksi luulisi niiden olevan silmiinpistäviä. Tiedämme varmaksi myös sen, ettei kumpikaan poliiseista käynyt huoneessa vaan havainnot tehtiin 3-4 metrin päästä. Se on loppujenlopuksi aika kaukaa. Tiedämme myös, että uhri makasi selällään, vasen ohimo kohti takkahuoneen ovea. Tiedämme myös, että uhrin päävammat olivat oikeassa ohimossa, joka siis oli pään toisella puolella takkahuoneen oviaukolta katsottuna.
Tämän lisäksi tiedämme, ettei takkahuoneen ovella käynyt lapsi saanut käsitystä, mistä verta tuli (tuskin toki kauaa asiaa tutkikaan) ja lisäksi tiedämme, ettei Anneli ensimmäisissä kuulusteluissa maininnut Jukan päävammoista mitään. Ei kyllä kuulustelijakaan, mutta tämä on kuulustelutaktiikkaa.

Kaikki riippuu nyt siitä, näkyivätkö haavat ovelle ja kuinka hyvin. Voihan olla, että kasvoilla näkyi verta, mutta varsinaiset haavat olivat piilossa. Tällöin olisi ehkä vain kiinnitetty huomio puukkohaavoihin, tai kasvonkin haavat olisivat voineet näyttää puukoniskulta. Voi olla, että poliisit luulivat kuulevansa (tai kuulivat), ettei uhri hengitä (eikös tajuttoman pitäisi aika rohisten hengittää kuitenkin, etenkin tuollaisessa asennossa). Hengittämätön on kuollut, eikä kai uhria olisi voitu enää haavojensakaan takia ihmeemmin elvyttää (ei ainakaan paineluelvytystä...). Ehkä poliisit ajattelivat, että ensihoitajat tulevat muutaman minuutin päästä, ei ole järkeä mennä paikalle sähläämään. Ehkä he eivät vain osanneet/olleet varmoja mitä tehdä, ja päättivät odottaa. Monta minuuttia siinä ei tosiaankaan mennyt.

Mutta haavojen näkymättömyys ovelta on mielestäni jännä uusi huomio joka tapauksessa. Jos vain anneli olisi kertonut haavoista, olisivat epäilykset heränneet. Nyt kukaan ei kertonut. Joko anneli on syytön tai hän osasi jotenkin hämätä ja näytellä tietämätöntä. Tai sitten kyseessä oli vain sattuma, eivätkä poliisist sattuneet haavoista kertomaan. Minusta heitä pitäisi kyllä asiasta kuulla.

[Valhalla]

Poliisi on velvollinen antamaan elvytystä. Se on selvä. Suusta suuhun elvytystä antaa nykyisten suositusten mukaan vain henkilö joka sen todella osaa, jotta ei tule vahingossa puhaltaneeksi ilmaan ruokatorveen ja mahalaukkuun. Sen sijaan ensimmäiseksi pitää varmistaa uhrin hengityksen tila ja poistaa esteet: kääntää päätä taakse päin ( jopa kaulavamman uhalla jos uhri ei hengitä ). Seuraava toimenpide verenvuodon tyrehdytysten jälkeen on elvytys rintaa painamalla. Rintaa painetaan todella voimallisesti ( n. 4-5cm alaspäin ) niin kauan kunnes ammattiapu on paikalla. Poliisikin saa neuvot tuoreeltaan esim hätäkeskuksesta niin tarvitessaan ( puhelin kaiuttimelle uhrin viereen ).

On siis mahdollista, että poliisilla ei ollut mitään tehtävissä. Ruhjotut kasvot eivät mahdollistaneet parempaa hengityksen varmistamista ilman välineitä. Verinen pistelty keho ei ehkä mahdollistanut elvytystä. Luulen, että elvytystä olisi silti ehkä voinut tehdä, mutta olisiko verenvuotoa voinut tyrehdyttää ja vuosiko uhri enää. Jos uhri vuosi, olisi siihen pitänyt keskittyä ensin = sydän siis löi. Jo yhden litran menettäminen tietää shokkia ja tajuttomuutta.

Edellä olevat perustuvat ihan hiljan kuunneltuun ensiavun esitelmään jossa tiedot oli ajan tasalla. Mutta periaatteessa aina on uhria syytä elvyttää kunnes ammattiapu on paikalla. Toisaalta tässä olen ymmärtänyt, etteivät ensihoitajatkaan elvyttäneet.

Jos oikein ymmärrän olisi pitänyt ensin varmistaa hengitys - ja jos mahdollista puhalluselvyttää. Sitten jos pulssia ei tuntunut, elvyttää painalluksin. Verenvuotoon olisi voinut reagoida nostamalla jalat ja toisen poliisin sitoessa suurimpia vuotokohtia. Mutta ihan puhdasta mutua kun ei tiedä mikä oli tilanne.

[Kuolemannaakka]

Ensihoitajat näkivätkin murskautuneen kallon, josta saattoi päätellä elvytyksen olevan turhaa. Pulssinkin varmaan kokeilivat.
Jos poliisit olisivat rynnänneet tapahtumapaikalle Jukkaa siirtelemään, niin kyllä siitäkin möly olisi nostettu, kun sillä lailla mennään jäljet sotkemaan ja kuollutta elvyttämään

[Valhalla]

Ensihoitajat näkivätkin murskautuneen kallon, josta saattoi päätellä elvytyksen olevan turhaa. Pulssinkin varmaan kokeilivat.
Jos poliisit olisivat rynnänneet tapahtumapaikalle Jukkaa siirtelemään, niin kyllä siitäkin möly olisi nostettu, kun sillä lailla mennään jäljet sotkemaan ja kuollutta elvyttämään

Varmastikin juuri näin. Jos uhri on silmät auki, pupillit laajana, hengittämättä ja ruhjottuna - saattaa se tosiaankin näkyä, että elvytys on kokolailla turhaa. Etenkin jos ammattilaiset on kohta paikalla. Hankalia päätöksiä kuitenkin aina nämä - pitää juuri surmattua menetettynä.

[Teleksi]

Mutta jos poliisit eivät nähneet Jukan ruhjottua päätä, niin sitten he eivät voineet tietää ettei elvytys tällä tavalla onnistuisi. Saatikka että poliisi olisi sitten nähnyt Jukan pupillit, jotka olivat kääntyneet toiseen suuntaan. Ja siitähän tässä keskusteltiin, kun täällä väitettiin ettei Anneli, lapsi ja poliisit voineet nähdä Jukkaa.

Ei se, että uhri ei hengitä tarkoita, ettei hän olisi pelastettavissa. Useinhan elvytyksen tarkoituksena on nimenomaan käynnistää hengitys uudelleen. Eikä tajuton uhri välttämättä "korise", hengitys voi olla hyvin pientä ja huomaamatonta. Lisäksi esim. pään asento saattaa estää hengityksen, jolloin ihmisen siirtäminen parempaan asentoon auttaa hengityksen käynnistymiseen. On oikeasti tosi vähän sellaisia merkkejä, jotka kertovat 3-4 metrin päästä, että apua ei enää tarvita.

Edelleen, rikospaikan koskemattomuus on vähemmän tärkeä kuin ihmishenki. Eli jos poliisi saapuu paikalle jossa on pahoin puukotettu ihminen, niin eivät he jätä ihmistä sinne lojumaan "etteivät tuhoaisi todisteita". Vaan ensin pidetään huolta ihmisestä. ja siitähän se vasta melu syntyisi, jos kävisi ilmi, että poliisi on jättänyt tarpeelliset pelastustoimet tekemättä. Ei siinä paina mitään se, että suuri yleisö saattaisi marmattaa todisteiden tuhoutumisesta. Vain se yksilö, jonka henki on kyseessä, merkitsee.

Ja kolmanneksi jos ihmisessä on verinen vamma, niin ei sitä välttämättä näe heti että onko se puukolla aikaan saatu vai vasaralla. Ehkä siksi ei erikseen puhuttu pään iskuvammoista ja ruumiin pistovammoista ensimmäisillä hetkillä. Luultavasti erilaiset vammat oli vaikea erottaa toisistaan jos ei ihan läheltä katso. Käsittääkseni Jukan vammoista puhuttiin kokonaisuutena, eikä erikseen yläruumiin pistohaavoista ja erikseen pään iskuvammoista. Siksi ihmettelen miksi Annelin olisi pitänyt puhua erikseen Jukan pään vammoista seuraavan päivän kuulusteiluissa - jos puhuttiin kuitenkin Jukan vammoista yleensä eikä eritelty erilaisia ja eri kohdissa olevia pään vammoja.

Ja lopuksi, en usko, että Anneli muistaa ainakaan täysin noita tuon illan tapahtumia. Vaikka hän olisi iskenyt Jukkaa kirveellä päähän, hän ei itse sitä välttämättä muista. Ja jos hän ei muista yksityiskohtia, niin niistä on vaikea puhua.... Siis jos Anneli muistaa esim. tapahtumat siihen asti kun Jukka painoi hänet pöytää vasten ja sitten filmi katkesi, niin hän ei oikeasti välttämättä muista mitä tapahtui - vaikka tietääkin itsensä syylliseksi.

Eli väittäisin

1. Poliisin on pitänyt nähdä Jukan pään alueen vammat, jotta he ovat voineet tehdä päätöksen, että aloitetaan murhatutkinta eikä elvytystoimet.

2. Jukan vammoista on puhuttu kokonaisuutena eikä ole eritelty puukko- ja astalovammoja, mikä tarkoittaa että astalovammojen mainitsemattomuus kertoisi mitään siitä näkikö Anneli/tyttö/poliisit Jukan pään alueen vammoja.

3. Useamman metrin päästä voi olla täysin mahdoton erottaa veren yms. seasta, että millä välineellä mikin vamma on saatu aikaan. Eli vaikka poliisi olisi nähnyt, että Jukan pää on tohjona, he eivät pysty tästä vielä päättelemään, että siinä on käytetty astaloa, ei puukkoa.

[Teleksi]

Ja oikeastaan vielä

4. Jos poliisit pystyivät näkemään Jukan vammat, niin siinä vaiheessa myös Anneli on voinut nähdä ja luultavasti tyttökin (joka on sen verran paljon lyhyempi, että pituus saattaa vaikuttaa siihen näkikö vai ei)

[Kuolemannaakka]

Mutta jos poliisit eivät nähneet Jukan ruhjottua päätä, niin sitten he eivät voineet tietää ettei elvytys tällä tavalla onnistuisi. Saatikka että poliisi olisi sitten nähnyt Jukan pupillit, jotka olivat kääntyneet toiseen suuntaan. Ja siitähän tässä keskusteltiin, kun täällä väitettiin ettei Anneli, lapsi ja poliisit voineet nähdä Jukkaa.


1. Poliisin on pitänyt nähdä Jukan pään alueen vammat, jotta he ovat voineet tehdä päätöksen, että aloitetaan murhatutkinta eikä elvytystoimet.

2. Jukan vammoista on puhuttu kokonaisuutena eikä ole eritelty puukko- ja astalovammoja, mikä tarkoittaa että astalovammojen mainitsemattomuus kertoisi mitään siitä näkikö Anneli/tyttö/poliisit Jukan pään alueen vammoja.

3. Useamman metrin päästä voi olla täysin mahdoton erottaa veren yms. seasta, että millä välineellä mikin vamma on saatu aikaan. Eli vaikka poliisi olisi nähnyt, että Jukan pää on tohjona, he eivät pysty tästä vielä päättelemään, että siinä on käytetty astaloa, ei puukkoa.

1. Näin voi olla, mutta näin he eivät raportissaan kertoneet, vaan nimenomaan mainitsivat pistohaavat. Eli erittelivät. Enkä luottaisi pikkukaupungin poliisin elvytyspäätökseen, kun tiedossa oli, että ensihoitajat ovat paikalla muutamassa minuutissa. Jos kaveri sanoo, että kyllä se kuollut on, ei mennä sotkemaan paikkoja, niin vaikka kuinka polisin pitäisi tarkistaa, niin voi se jäädä tekemättä. Ihmisiä ne on poliisitkin.

2. Kuulusteluissa ei yleensäkään kerrota kaikkia yksityiskohtia, jotta jää asioita, jotka vain syyllinen tietää. Annelin toki ei pyydetty vammoista suuria runoilemaankaan, mutta oudolta tuntuu, jos hänen huomionsa keskittyy vain aukinaiseen silmään, mikäli on näkyvissä murskaantunut ohimo. Sehän olisi sitäpaitsi muutenkin mieleen jäävä, koska oletus oli, että puukon kanssa heiluttiin. Se olisi siksikin jäänyt mieleen. Anneli ei edes pulssinkokeilureissullaan nähnyt ohimoa, eikä kai olisi oikeastikaan nähnyt. Verta tosin varmaan oli kasvoilla muutenkin.

3. Tämä on totta. Siltikin: uhrin oikea ohimo on kaikken kauimmaisin ja vaikeimmin havaittava paikka, eikä pään läpi voi nähdä. Lapsi erityisesti ei lyhyempänä voisi nähdä, pidempi poliisi mahdollisesti. Olihan isku kuitenkin tullut myös suuhun, mutta sekin kai oikealle puolelle? Täytyisi olla tarkka tieto iskukohdista; missä haavata tarkalleen olivat? Kyllä tuon pystyisi varmaan taas jollain 3D-mallilla mallintamaan, mitä oviaukolle näkyi ja mitä ei.

[Kuolemannaakka]

Katsokaas tuolta kuvaketjusta vaikka pohjakuvapiirustusta tai sitä, missä "anneli" yrittää kurottaa uhrin pulssia.
Ja kertokaa miten ihmeessä kukaan voisi nähdä uhrin oikean ohimon oviaukolta!? Sehän oli liki huoneen nurkassa, ei sinne näe mitenkään. Ei näkisi edes pulssia kokeileva anneli.

Koko uhrin vasen puoli oli verinen pohjapiirustuskuvan mukaan. Myös pää lepäsi verilammikossa, mutta kasvot eivät ainakaan tuon kuvan perusteella olleet veriset. Paidan oikea puoli oli vähäverinen. Tällöin takkahuoneen ovelle avautui näkymä lähes kokonaan verisestä ja verilammikossa makaavasta Jukasta, jonka näkyvä silmä oli auki. Veriroiskeita kaikkialla. Uhri täysin liikkumaton. Ei tarvinnut elvyttää. Ohimoa ei takkahuoneen oviaukolle näe, melkeinpä olisin varma. Riippuu nyt tietysti missä iskut tarkalleen olivat. Ohimo on vähän epämääräinen termi.

[Rezah]

Anneli Auerin tie murhasta epäillyksi
Sunnuntai 26.6.2011 klo 14.39 - IL
Anneli Auer eli normaalia lapsiperheen arkea kymmenen vuotta. Kaikki muuttui yhdessä yössä.
25. toukokuuta 2011.

Kello on kymmentä vaille kolme ja Anneli Aueria kyyditään poliisiautolla Porin oikeustalolle. Vaasan hovioikeus on pohtinut jo kolme tuntia jotain salissa. Auer ei voi aavistaa, millainen yllätys häntä odottaa.

Kymmentä yli kolme Vaasan hovioikeuden laamanni Mika Huovila kutsuu asianosaiset saliin. Hän lausuu sanat, jotka yllättävät kaikki: Auer pääsee vapauteen. Lopullinen tuomio annetaan 1. heinäkuuta.

Ilmeet salissa ovat hämmentyneitä, eikä vähiten Auerin. Hän hymyilee ja pyörähtelee tietämättä minne mennä. Hänet kuljetetaan viimeisen kerran poliisikyydillä Porin poliisivankilaan tavaroitaan hakemaan. Puolen tunnin päästä murhaepäilty perheenäiti kävelee vapauteen.

Yli puolentoista vuoden vankeus on ohi. Itse hän uskoo vakaasti, että heinäkuussa hän saa vapauttavan tuomion. Kesti yli kaksi vuotta, että häntä epäiltiin miehensä Jukka S. Lahden murhasta.

Pitkä tie on tultu siitä, kun Lahti surmattiin raa'asti. Vielä pidempi aika on siitä, kun Auerin ja hänen miehensä rakkaustarina alkoi 15 vuotta sitten. Noina vuosina Auerin elämä mullistui täydellisesti.

Pikaihastuminen

Vuosi oli 1996.

Jukka S. Lahti työskenteli Turussa työvoimatoimistossa ja oli naimisissa. Lapsia hänellä ei vaimonsa kanssa ollut.

Samassa paikassa aloitti työnsä 10 vuotta Lahtea nuorempi nainen nimeltä Anneli Auer. Anneli ja Jukka tekivät töitä työparina samassa huoneessa. He tutustuivat, ja Anneli ihastui Jukkaan välittömästi. Pian Jukka huomasi tuntevansa samoin.

Annelikin asui avoliitossa toisen miehen kanssa, mutta suhde oli muuttunut sisarusmaiseksi. Aluksi Anneli ei tiennyt Jukan olevan naimisissa, sillä tämä ei pitänyt vihkisormusta.

Työpari viihtyi hyvin yhdessä. Kesällä 1996 Jukan luona vietettyjen illanistujaisten jälkeen muut vieraat lähtivät, mutta Anneli jäi. Pian he jo seurustelivat.

Anneli tiesi heti, että Jukka on se, kenet hän haluaa. Jukka vain ei saanut kerrottua ihastuksestaan vaimolleen.

Ei mennyt montaa kuukautta, kun syksyllä 1996 Anneli jo odotti lasta Jukalle.

Tilanne oli monimutkainen, ja Anneli ja Jukka päättivät jatkaa tahoillaan suhteitaan. Anneli sopi avomiehensä kanssa, että tämä tunnustaa lapsen isyyden, vaikka tiesikin, ettei lapsi ollut hänen.

Avomies oli mukana synnytyksessä ja vauvasta tuli hänen tyttönsä.

Kuitenkin jo seitsemän kuukauden jälkeen, helmikuussa 1998, Anneli muutti Jukan luokse ja pari aloitti yhteisen elämän.

Auerin avomies oli suhteen päättymisestä surullinen. Lahden vaimo vastusti kovasti avioeroa, mutta yritykset pelastaa suhde eivät enää onnistuneet. Myöhemmin vaimo hyväksyi Jukan uuden onnen.

Hyvä koulussa

Anneli Auer syntyi Kaarinassa vuonna 1965. Perheessä oli hänen lisäkseen yksi poika.

Ala-asteen lopun tyttö kävi Turussa Nummen koulussa ja yläasteen Aurajoen koulussa. Oppilaana Anneli menestyi hyvin.

Vuonna 1984 hän pääsi ylioppilaaksi Aurajoen lukiosta. Todistuksessa komeili peräti viisi laudaturia.

Lukion jälkeen nuori nainen etsi omaa alaansa. Aluksi hän opiskeli Turun yliopistossa ruotsia ja englantia vuoden. Sosiologia kuitenkin kiinnosti enemmän. Sitäkin Anneli jaksoi opiskella vain vuoden.

Lopulta vuonna 1988 oma kiinnostuksen kohde löytyi ja Auer aloitti opinnot Turun kauppakorkeakoulussa. Hän valmistui ekonomiksi vuonna 1995.

Töitä ei ollut tarjolla, joten ensimmäinen vuosi opintojen jälkeen vierähti työttömänä. Viimein työpaikka löytyi Turun työvoimatoimistosta, josta löytyi myös elämän suuri rakkaus, Jukka S. Lahti.

Lapsirakas isä

Pesti työvoimatoimistossa ehti vasta alkaa, kun Auer jo vuoden jälkeen lopetti hommat äitiysloman takia. Lahti huolehti perheen elannosta, kun tuore äiti hoiti lastaan kotona.

Urastaan huolimatta perhe oli lapsirakkaalle Jukalle kaikista tärkein. Lapsista Jukka oli haaveillut jo ennen Annelia, ja tämän kanssa unelma viimein toteutui.

Perhe täydentyi muutamien vuosien välein. Anneli ja Jukka saivat yhteensä neljä lasta. Viidettäkin suunniteltiin, mutta vauvaa ei toiveista huolimatta kuulunut.

Jukan kuoltua Anneli pettyi huomatessaan, ettei hän ollutkaan raskaana. Hän olisi mieluusti ottanut viidennenkin lapsen hoidettavakseen, vaikka olisi joutunut huolehtimaan tästä yksin leskenä.

Kotiäitinä

Lahti ja Auer asuivat ensin Turussa, sitten Raisiossa ja lopulta vuonna 2002 koitti muutto Ulvilaan. Pariskunta kävi katsomassa kahta taloa. Osoitteessa Tähtisentie 54 sijaitseva omakotitalo miellytti molempia. Sinne suuren perheen oli hyvä asettua.

Auerin päivät kuluivat lapsia kaitsiessa. Lisäksi hän piti omaa nettisivustoaan, jolla hän jakoi askartelu-, kokkaus- ja terveysvinkkejä niin lapsille kuin aikuisille. Annettiin sivuilla myös vinkkejä isän- ja äitienpäiväksi sekä käytiin keskustelua raskaudesta ja vauvan odotuksesta. Annelin mielestä Jukka kuitenkin vähätteli hänen työtään.

Lahti itse oli arvostettu sosiaalipsykologi. Hänet tunnettiin kyvykkäänä ja suorasanaisena uramiehenä, joka selviytyi tilanteesta kuin tilanteesta henkilöstön kehittämispäällikön tehtävässään Luvata Oy:ssä.

Perheenisä lähti yleensä jo aikaisin aamulla vaativaan työhönsä ja palasi kotiin vasta illalla. Ruoka syötiin kuitenkin yleensä perheen kesken.

Vaikka Lahti teki pitkiä työpäiviä, iloinen perheenisä nähtiin usein viettämässä aikaa jälkikasvunsa kanssa. Harrastuksia hänellä ei ollut, mutta lukeminen oli hänen intohimonsa. Perhe kävikin yhdessä kirjastossa, ja kotiin kannettiin lukemista koko katraalle.

Erilainen perhe

Anneli ja Jukka elivät hyvin sulkeutunutta elämää. Heillä ei käynyt vieraita eikä Auer jutellut sukulaisten tai naapureiden kanssa juuri lainkaan.

Lahdella puolestaan oli laaja tuttavapiiri, sillä hän puuhasi sekä ammattiinsa että eri järjestöihin liittyvissä ryhmissä.

Vastakkaisuuksistaan huolimatta Anneli ja Jukka viihtyivät hyvin yhdessä. He olivat erilainen perhe, mutta tyytyväisiä omaan elämäänsä. Heille riitti, että aikaa vietettiin perheen kesken. Pari kertaa vuodessa koko porukka matkusti yhdessä ulkomaille.

Parin ulkoinen erilaisuus kiinnitti myös huomiota. Siinä missä Jukka Lahti oli hyvin pieni ja hento, vain noin 160-senttinen, hänen vaimonsa oli naiseksi varsin kookas, jopa 180-senttinen.

Suurimmat erot olivat kuitenkin pariskunnan luonteissa. Anneli oli erakkomainen ja sisäänpäinkääntynyt. Hän ei oma-aloitteisesti mielellään jutellut. Seurassa hän vetäytyi aina syrjään.

Jukka puolestaan oli sosiaalinen, puhelias ja värikäs, oikea vitsiniekka ja kova flirttailemaan. Kun perhe silloin tällöin vieraili sukulaisten juhlissa, oli Jukka äänessä ja Anneli seisoi vaiti vierellä.

Sukulaisten luona käytiin vain harvoin. Turun vierailuilla yhteyttä pidettiin lähinnä Annelin perheeseen ja Jukan siskoihin. Jouluna tapana oli kokoontua Lahden sisarusten kanssa yhteen.

Vaikka vieraita Auerin ja Lahden luona kävi tuskin lainkaan, kutsuttiin sukulaiset parin neljännen lapsen ristiäisiin Ulvilaan vuonna 2004. Tuttavat epäilivät Annelin olleen masentunut lapsen syntymän jälkeen, sillä hän ei ollut huolehtinut lainkaan juhlien tarjoiluista. Jukka pyysi sisaruksiaan laittamaan tarjolle edes jotain.

Vieraiden huomion kiinnitti myös Auerin erikoinen ulkomuoto. Kun muut juhlistivat tytön nimensaantia hienoissa vaatteissa, pukeutui Anneli-äiti sortseihin ja t-paitaan.

Kova kuri

Auer ei liikkunut missään autolla ja enimmäkseen Lahden vastuulla oli kaupassa käynti. Auer vei ainoastaan toisinaan pojan kouluun, mutta muuten hän ei yksin kulkenut.

Perheen lapset olivat usein naapurissa leikkimässä, mutta äiti ei sinne heitä saattanut tai pois hakenut. Naapureille Auer ja Lahti jäivät etäisiksi, vaikka lapset tulivat heille hyvin tutuiksi. Vain yhden ainoan kerran Anneli ja Jukka kutsuivat naapuripariskunnan terassilleen iltaa istumaan, mutta sekin ilta päättyi lyhyeen.

Auer ja Lahti pitivät alusta asti lapsilleen kovaa kuria. Kotiintuloajat olivat tiukat, ja jos lapset niistä myöhästyivät, he saivat kotiarestia. Joskus isä palautti lasten tottelevaisuuden kylmällä suihkulla tai seisottamalla heitä.

Ruoankin suhteen perheessä vallitsi selkeät säännöt. Anneli oli kasvissyöjä, joten muunkin perheen piti pidättäytyä lihansyönnistä. Vain joulukuussa lapset ja Jukka saivat syödä lihaa. Alkoholia vanhemmat käyttivät tuskin lainkaan.

Kuri ei ulottunut kuitenkaan kaikkeen. Perheen kotona tavaraa piisasi ja talo oli usein sotkuinen. Kotitöistä oli silti selkeä jako. Anneli laittoi ruoan, pesi pyykit ja teki suurimmat siivoukset. Jukan vastuulle jäi imurointi, vessan pesu, roskien vienti ja tiskien korjaus.

Anneli oli kotiäiti, mutta kotitalousnaiseksi häntä ei voinut kutsua. Hän oli hyvin tarkka rahasta, mutta kodin siistinä pitämisestä hän ei huolehtinut.

Ulvilaan perhe ei kotiutunut koskaan. Anneli ja Jukka suunnittelivatkin muuttoa takaisin Turkuun, jossa heillä olisi sukulaisia ja ystäviä. Annelilla oli tosin vain yksi ystävä, ja tähänkin hän piti yhteyttä vain harvoin. Jukalla tuttuja riitti enemmän.

Parin suurin haave oli muuttaa ulkomaille. Espanja miellytti molempia ja siellä perhe oli usein lomaillutkin.

Jukka oli jo katsellut työpaikkoja aurinkomaasta ja rahaa oli pistetty säästöön muuttoa varten. Ajankohtaa unelman toteuttamiselle ei koskaan ehditty määritellä.

Äkkikäännös

1. joulukuuta 2006 perheen elämä muuttui järkyttävällä tavalla. Lahti oli ollut pitkän päivän työmatkalla Turussa ja palasi kotiin myöhään illalla, yhdentoista aikaan. 9-, 7-, 4- ja 2-vuotiaat lapset jo nukkuivat, mutta vaimo odotti miestään valveilla.

Pian pari kävi nukkumaan talon takkahuoneeseen. Yöllinen herätys koitti vain parin tunnin kuluttua.

Lahti surmattiin raa'asti kotiinsa. Auer soitti hätäkeskukseen ja pyysi apua. Hänen mukaansa tuntematon mies oli tunkeutunut taloon ja hyökännyt Jukan kimppuun. Lahti taisteli vastaan, mutta se ei auttanut.

Perheen idylliltä vaikuttanut elämä sai traagisimman mahdollisen lopun.

Annelin oli jatkettava elämäänsä neljän pienen lapsensa kanssa leskenä. Perhe muutti Turkuun, koska halusi jättää Ulvilan kauheudet taakseen.

Jukalle järjestettiin hautajaiset, ja hänen ruumiinsa tuhkattiin. Anneli ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan tuhkauurnasta, vaan säilytti sitä kotinsa vaatehuoneessa yli kaksi ja puoli vuotta. Tuhkat siroteltiin lopulta sukulaisten kehotuksesta mereen Turun Ruissalossa kesällä 2009.

Se oli Jukan toive. Siellä hän ja Anneli olivat yhdessä viettäneet aikaa.

Perheen lapsille isän jäännöksistä luopuminen oli kova paikka, mutta Anneli ei tunteitaan näyttänyt. Se oli hänelle normaalia, sillä analyyttisenä ihmisenä hän ei julkisesti tunteillut.

Miehensä kuoleman jälkeen jokin Annelissa kuitenkin muuttui. Hän alkoi puhua enemmän ja avasi itseään sukulaisille. Jopa hänen elämänhalunsa kasvoi. Jonkin ajan kuluttua Auer koki olevansa valmis uuteen suhteeseen. Kukaan mies ei kuitenkaan kolahtanut häneen kuten Jukka.

Jukka oli ollut Annelin paras kaveri. Lapsilleen äiti kertoi, että kaikista eniten elämässään hän oli rakastanut Jukkaa.

Se rakkaus päättyi julmasti kesken.

Jutun tiedot perustuvat poliisin esitutkintamateriaaliin ja oikeudenkäyntiaineistoon.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062 ... 4_uu.shtml

[Tara]

Poliisi Ulvilan surmasta: Ei mitään uutta tutkittavaa

IL - Keskiviikko 13.7.2011 klo 13.31



http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011071 ... 0_uu.shtml

Poliisi ei jatka tapauksen tutkintaa ilman uusia todisteita.

Jukka S. Lahden murhasta syytetty Anneli Auer vapautettiin hovioikeuden päätöksellä heinäkuun alussa.

Auerin vapauttava tuomio ei ole vielä lainvoimainen, joten syyttäjä saattaa hakea siihen valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Syyttäjä kertoo päätöksestään elokuussa.

Mikäli tuomio jää voimaan, on Ulvilan murha jälleen täysi mysteeri eikä ketään epäiltyjä ole.

Murha ei vanhene koskaan, joten periaatteessa poliisin olisi jatkettava jutun tutkintaa. Käytäntö on toinen.

- Emme me näillä tiedoilla voi jatkaa, koska meillä ei ole mitään uutta tutkittavaa. Jos jotain uutta tietoa tulee, niin sitten toki jatkamme esitutkintaa. Yleinen sääntö on, että vaikka oikeudesta tulee vapauttava päätös, niin esitutkinta ei jatku automaattisesti, vaan siihen tarvitaan jotain uutta tietoa, rikoskomisario Marja Kiiski Satakunnan poliisista kertoo.

Vinkkeihin tartutaan

Jutun tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari totesi Iltalehdessä toukokuun lopussa Auerin vapauduttua vankilasta, että vanhoissa tutkintalinjoissa ei ole mitään, minkä voisi avata uudelleen.

Lahden omaisille ja sukulaisille voi olla raskasta elää sen tiedon kanssa, että murha jää selvittämättä ja raa'an väkivallan tekijä saattaa viettää vapaana koko loppuelämänsä.

Poliisin mukaan kaikkiin uusiin vinkkeihin Ulvilan murhaa koskien kuitenkin reagoidaan, vaikka tutkinta ei aktiivisesti käynnissä olekaan.

- Uskoisin, että saamme yhteydenottoja ja jonkintasoisia vinkkejä kansalaisilta tapaukseen liittyen vielä nytkin, tutkinnanjohtaja Salonsaarta sijaistava Kiiski sanoo.

Vaikka Auer on nyt vapaa ja hovioikeudessa syyttömäksi todettu, ei ole täysin poissuljettua, että häntä epäiltäisiin joskus uudestaan murhasta.

- Amerikan oikeusjärjestelmä on sellainen, että samaa henkilöä ei voida uudestaan epäillä samasta rikoksesta, mutta Suomessa se ei ole niin. Ei meilläkään voi samoilla perusteilla epäillä uudestaan, mutta jos jotain oikeasti uutta tietoa tulee, niin asia voidaan ottaa uudestaan käsittelyyn, Kiiski selvittää.

Takaisin alkupisteessä

Jukka S. Lahti surmattiin kotonaan Ulvilassa joulukuussa 2006. Poliisi on tutkinut juttua jo vuosia, ja nyt se on jälleen alkupisteessä. Hovioikeuden ratkaisu ei ollut kuitenkaan poliisille pettymys.

- Poliisin tehtävä on selvittää totuus niin pitkälle kuin mahdollista ja keskittyä esitutkintaan. Jälkivaiheisiin suhtaudumme hyvin neutraalisti, Kiiski toteaa.

- Poliisi lähtee tutkimaan syytä epäillä kynnyksellä, syyttäjä tarvitsee todennäköiset syyt ja käräjäoikeudella pitäisi olla täysi näyttö. Kynnykset ovat eri tasolla, kuten kuuluukin. Poliisi on tehnyt oman tehtävänsä.

TIIA RANTALAINEN
[email protected]

-----------------


Teki mieli alleviivata tuosta pari sanaa: 'Lahden omaisille ja sukulaisille voi olla raskasta elää sen tiedon kanssa, että murha jää selvittämättä ja raa'an väkivallan tekijä saattaa viettää vapaana koko loppuelämänsä', mutta näkeehän sen muutenkin keitä siinä ei mainita.

Lausuma, jonka mukaan Auer todettiin hovissa syyttömäksi on toimittajan muotoilu riittämättömäksi jääneestä näytöstä.

[Talontytär]

[quote="Tara"]Poliisi Ulvilan surmasta: Ei mitään uutta tutkittavaa

IL - Keskiviikko 13.7.2011 klo 13.31



http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011071 ... 0_uu.shtml

Poliisi ei jatka tapauksen tutkintaa ilman uusia todisteita.

Mielestäni tuo oli todella järkevä ja odotettu päätös, sillä miksi hukata verorahoja enää yhtään enempää? Tuskin tuossa päästäisiin erilaiseen tulokseen, kun tutkimuksen alussa möhlittiin niin paljon, ei tutkittu roskiksia, sotkettiin kaikki mahdolliset jäljet, pidettiin vain sellaiset tutkimussuunnat avoimina, jotka eivät liittyneet Auerin syyllisyyteen jne. Se on aivan eri asia, mitä mieltä kukin on Auerin syyllisyydestä, mutta jos ei ole mitään, jolla osoitetaan syylliseksi, niin ...

Bodomista on oppirahat maksettu.