^Mariacka
Heh, kun sattumalta olin ihan itse tuolla luennolla, jonka piti mainittu Tapani Ojasti (joka ymmärtääkseni pitää Helsingin yliopistossa luentoja edelleen). Ihan pakko paljastaa että olen tuo nikki Taju-de-Watson-Aba

Silloin ei tätä minfoa ehkä ollut vielä olemassakaan (en tiedä varmasti). Sen koommin en tuota nikkiä käyttänyt. Mutta kuka se toinen oli (nimimerkki 'hämmästynyt'), joka puhui samasta kenttäkokeesta, minulla ei ole aavistustakaan. Noilla antropologian peruskursseilla ei silleen ehtinyt muihin tutustua. En ihan liittäisi tuota antropologia suomi24:ään!

Lainasin itse nauhottamaani luentoa. Pointti tuolla ensimmäisellä luennolla oli se, että ihmisen mielen ja fyysisen olemuksen yhteys on yhäkin 'tuntematon maa'. Ei tarvitse olla mikään jakomielinen joutuakseen jossain elämäntilanteessa primitiiviseen mielentilaan, itselleenkin niin outoon, että monet kuulemma väittävät jälkeen päin, että 'en se ollut minä'! Tämä ei heti tullut mieleeni, kun ensimmäisiä kertoja luin häkenauhaa. Se liskon raivo..josta joskus kirjoitin..
Joillekin käy niin, että kun he kokevat uhkaa menettää
kaiken, he eivät silti menetä järkeään, vaan toimivat, järjellisesti, mutta
vain oman etunsa mukaan ja kenestäkään toisista piittaamatta. Jotain uutta tässä?? Uhka ei ehkä ollut todellinen, mutta seuraukset ovat. Siis ihminen on niin merkillinen olento. Jokin järjellinen logiikka A:n toimissa kuitenkin toimi. Mikä logiikka, se saattaa jäädä arvoitukseksi niille, jotka eivät mitään vastaavaa ole omassa elämässään kokeneet, pitkäksi aikaa. Arvattavasti elämän ja kuoleman logiikka. Toivottavasti ei loputtomiin. Lapsista tulee aikuisia jonain päivänä. Silloin, jos hyvin käy, he saattavat ottaa etäisyyttä kaikkein tärkeimpään lähimmäiseensä, ja vapauttaa edes itsensä tapahtumista, joihin lapsella ei voi olla mitään todellista yhteyttä. Ei mitään mikä vaatisi kantamaan taakkaa, joka ei ei heille kuulu vähäisimmässäkään määrin.
Minusta osoittaa yleistä ennakkoluuloisuutta jo sekin, että jos s24:ssä joku kirjoittaa mitä tahansa, niin se on jo sinänsä 'arveluttavaa' pelkästään sen vuoksi, että joku on kirjoittanut juttunsa sinne. Toistan: lainasin FT Tapani Ojastin luentoa sanasta sanaan.
En tuohon Bodomin juttuun sen koommin missään osallistunut kun siihenkään ei näyttö riittänyt... 'tehty mikä tehty'.
Kannattaa ehkä miettiä kumpi mielentila on sivullisia kohtaan (tai lähimmäisiä) vaarallisempi, se että joku menettää järkensä vaiko se, että joku kokee menettäneensä kaiken muun paitsi järkensä (Ojastin esittämä kysymys, 1998).
Onko siinä mitään mitään uutta sinänsä, että joku on tehnyt jonkin teon, joka ylittää inhimillisen järjen?? Kaikkia murhia, olkoot miten raakoja ja epäinhimillisiä tahansa, ei voi koskaan ymmärtää ihan samalla tavalla kuin teon tekijä itse tekonsa hetkellä ... tuskin, ja siis tuskin edes tekijä itse. Noh, verukkeita yms joo, 'se lapsuus ja ne traumat jne.. näitähän löytyy aina...
edit: korjasin pikku-ämmän isoksi ämmäksi.