Dennis Rader syntyi hiljaisessa osassa Kansasia, lähellä paikkaa jossa Kansas, Oklahoma ja Missouri yhtyvät, 9.päivä marraskuuta 1945. Dennis oli ensimmäinen poika neljästä jotka syntyivät William ja Dorothea Raderille. Dennis kastettiin Zion Lutherian kirkossa Pittsburgissa, Kansasissa. Hänen isänsä oli Yhdysvaltain merijalkaväen jäsen, joka työskenteli KG&E sähkölaitoksella vuodesta -48 alkaen. Perhe muutti Kansasin suurimpaan kaupunkiin, Wichitaan, kun Dennis oli vielä nuori poika. Raderit asettuivat vaatimattomaan, mutta miellyttävään taloon N. Seneca Streetillä, joka pysyi Radereiden taloutena kunnes se myytiin vuonna 2005.
Lapsena Dennis Rader vaikutti ulospäin normaalilta ja huomaamattomalta. Hän liittyi poikien partioon nuorena ja osallistui seurakuntanuorten ryhmätoimintaan. Hän kävi Riverviewin koulua ja oli keskinkertainen opiskelija.
Dennis on itse tunnustanut kehittäneensä jo ala-asteella fantasioita sitomisesta, kontrolloimisesta ja kiduttamisesta.
Kun hän kasvoi (as he became sexual) hän haaveili tyttöjen sitomisesta ja heidän 'käyttämisestään haluamallaan tavalla'. The Mouseketeer Annette Funicello (The Mickey Mouse Club-televisio-ohjelman teininäyttelijä)
oli yksi Dennisin lempikohteista (mielikuvitus)sidontaan.
Dennis myöntää nuorena tappaneensa kissoja ja koiria hirttämällä ne. Hän oppi pitämään kasvavan sitomisen, kontrolloimisen ja tappamisen halun salaisuutena kaikilta, ja hyvin hän sen pitikin..
He jotka tunsivat Dennisin henkilökohtaisesti kuvailivat häntä hiljaiseksi ja kohteliaaksi mieheksi joka pysytteli omissa oloissaan. Dennis Rader ei pyrkinyt olemaan sosiaalisesti aktiivinen lukiossa. Nuori Dennis ei ollut kiinnostunut aikansa musiikista. Yksi ystävä kuvaili häntä täysin huumorintajuttomaksi, mutta että hänellä oli taipumusta olla ahkera ja keskittymiskykyinen.
Hän osasi valita sanansa ennen kuin avasi suunsa, ja puhuessaan keskittyi asiaan täysin.
Dennis Rader valmistui Wichita Heightsin lukiosta, vm. 1963. Nuoruudessaan hänellä oli työpaikka ruokakaupassa. Vasta 1965 hän astui Kansas Wesleyan Collegeen Salinassa, liian kaukana Wichitasta jotta hän voisi asua kotona. Edelleen hän oli keskinkertainen oppilas, huonoilla arvosanoilla. Vuoden 1966 kesänä, 21-vuoden iässä Rader liittyi Yhdysvaltain ilmavoimiin, ilmeisesti välttyäkseen Vietnamin sodalta.
Rader lähetettiin ensin Lacklandin ilmavoimien tukikohtaan San Antonioon, Texasiin, peruskoulutukseen. Hän vietti aikaansa Sheppard ilmavoimien tukikohdassa Wichita Fallseilla, Texasissa, samalla saaden teknistä koulutusta. Aikaisin vuonna 1967 Rader lähetettiin Brookleyn ilmavoimien tukikohtaan, Alabamaan, ja hän näyttää olleen siellä tammikuuhun 1968, kunnes hänet lähetettiin Kadenan ilmavoimien tukikohtaan Okinawaan. Ilmavoimien henkilökunta tyypillisesti matkustaa melko paljon riippumatta siitä, missä tukikohta on.
Rader oli sijoitettuna trooppisella Okinawalla 6 kuukautta. Heinäkuussa -68 hänet siirrettiin Japanin sisämaahan, Tachikawan tukikohtaan lähellä Tokiota. Hän näyttää olleen sijoitettuna sinne palveluaikansa loppuun, vuoteen 1970 asti. Oman kuvauksensa mukaan hän vietti aikaa myös Koreassa, Kreikassa ja Turkissa palvellessaan ilmavoimissa.
Rader sai ilmavoimissa ollessaan muutamia mitaleja,
kunnes kesällä 1970 vapautettiin aktiivisesta velvollisuudesta ja hän palasi kotikaupunkiinsa Wichitaan, Kansasiin. Hän palvelisi vielä 2 vuotta reservaateissa.
Alle vuoden päästä kotiutumisestaan Wichitaan, maaliskuun 22, 1971 Dennis Rader ja Paula Dietz menivät naimisiin. Paula kasvoi samalla alueella kuin Dennis, ja kävi samaa lukiota. Hän oli myös "kanssaluterilainen". Dennis oli 26, Paula 23 kun he avioituivat. He asettuivat Park Cityyn, ei kauaksi Raderien kotitaloa pohjois-Wichitassa. Dennis työskenteli lihatiskillä/osastolla IGA supermarketissa, Paula oli kirjanpitäjä. Vuonna -72 Rader työskenteli Coleman Co.ssa, telttailuvarusteiden tuottajayhtiössä joka oli tuohon aikaan Wichitan suurin työllistäjä.
Hän työskenteli 13 kuukautta, heinäkuuhun -73 asti. Rader löysi sitten tiensä Cessnalle, pienelle lentokonevalmistajalle. Hän kävi Butler Countyn yhteislukiota El Doradossa, ja ansaitsi yhtiökumppanin oppiarvon elektroniikassa vuonna 1973 (earned an Associate's (2 year) degree in Electronics in 1973.)
1973 Syksyllä Dennis aloitti opintonsa Wichita Staten yliopistossa. Häneltä menisi vielä 6 vuotta iltakoulussa jotta hän saisi loppututkintonsa. Hän myönsi olleensa huono oppilas, 'krooninen' C miinus tai D:n oppilas. Hän ei osannut oikeinkirjoitusta hyvin ja hänen kielioppinsa perusteella hänellä oli oppimisvaikeuksia. Cessna irtisanoi Dennisin vuoden -73 loppupuolella. Dennis oli alakuloinen, työtön, onneton ja hänellä oli liikaa aikaa. Hän lipsui syvemmälle fantasiamaailmaansa jonka hän lapsuudestaan muisti ja halusi tietää: Miltä tuntuisi kuristaa joku kuoliaaksi?
Tammikuussa -74, Dennis Rader oli <between jobs?> ja levoton. Hänen vaimonsa työskenteli sairaalassa Wichitassa eikä pitänyt lumessa/jäällä ajamisesta, joten Dennis joskus ajoi hänet töihin ja haki. Hän piti kiertelystä, johon kuului ajeleminen ja kävely 'tietyissä' naapurustoissa ja koulun alueilla, joissa olisi naisia tarkkailtavana. Hän keskittyisi mahdolliseen uhriin ja fantasioi sitomisesta, kiduttamisesta ja kuolemasta, siitä mitä hän tekisi hänelle.
'Sido heidät, kiduta heitä, tapa heidät'
Lähelle oli muuttanut latinalaisamerikkalainen perhe, ja eräänä päivänä kyyditessään Paulan sairaalaan, hän vakoili Julie Oteroa, 34, ja hänen tytärtään Josephinea, 11. Dennisillä oli mieltymys latinalaisamerikkalaisiin naisiin, hän ihaili heidän kauneuttaan ja tummia hiuksia.
Rader laati suunnitelman. Hän kokosi 'tappopakkinsa', joka sisälsi aseen, johtoja, veitsiä ja useita työkaluja joita voitaisiin käyttää murtautumisessa. Hän tarkkaili Oterojen taloa aikansa, opetellen milloin ihmiset lähtivät ja palasivat, mitä heidän päivittäisiin rutiineihinsa kuului. Tammikuun viidentenätoista aamuna hän ei voinut enää odottaa. Aamukahdeksan jälkeen hän livahti talon pihaan ja katkaisi puhelinlinjan. Epäröidessään takaovella, pystyisikö hän sittenkään tähän, hän syöksyi sisään. Asiat eivät olleet kuten hän oli suunnitellut. Talon isäntä, Joe Otero, 38, oli yhä kotona, kuten myös Julie, Josephine ja Joey, 9-vuotias poika. Heidän pahansisuinen koiransa oli talossa myös. Rader otti hallinnan osoittamalla talon isäntää aseella, ja käski Joeyn laittaa koiran takapihalle. Hän sai jotenkin kontrolloitua kaikkia neljää käyttämällä asetta. Dennis sanoi olevansa etsitty rikollinen ja tarvitsevansa rahaa, ruokaa ja auton paetakseen. Joe oli yllättynyt ja kysyi Dennisiltä oliko tämä hänen lankonsa keksimä vitsi. Rader käski kaikki makuulle olohuoneeseen, muutti sitten mielensä ja käski kaikki makuuhuoneeseen. Sitten hän sitoi koko perheen.
Kaikki muuttui kun Rader laittoi pussin Joen päähän. Joe taisteli vastaan kovaa, repien reikiä pussiin. Lopulta Rader kuristi Joen johdolla. Julieta hän yritti kuristaa käsin, mutta se vei huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa kuin mitä elokuvissa näytettiin. Julie menetti tajuntansa mutta elpyi hetken kuluttua. Toinen kuristamisyritys onnistui. Julie oli anellut ettei Rader tappaisi lapsia, ja sanoi hänelle, "Jumala olkoon sinulle armollinen". (God have mercy on your soul)
9-vuotias Joey olisi seuraavana. Rader paimensi pojan huoneeseensa ja tappoi tämän tukahduttamalla ja kuristamalla. Hän ilmeisesti kierähti alas sängyltä ja kuoli kasvot alaspäin makuuhuoneen lattialle. Rader sanoo tuoneensa tuolin huoneeseen ja katselleensa kun poika teki kuolemaa.
11-vuotias Josie oli viimeinen. Jälleen ensimmäinen kuristusyritys meni pieleen ja Josie elpyi. Rader pakotti Josien kävelemään alas kellariin. Hän laittoi hirttosilmukan tytön kaulaan ja sanoi hänen liittyvän kohta muiden joukkoon taivaaseen. Hän oli kysynyt tytöltä kameraa, mutta hän sanoi ettei heillä ollut. Josie hirtettiin kellarissa olevaan putkistoon, osittain riisuttuna. Rader masturboi tytön alastomien jalkojen äärellä, jättäen siemennestettä putkeen tytön takana.
Jälkikäteen Rader siisti paikkoja, kokosi tavaransa ja lähti hetken kuluttua. Hän otti Joen kellon ja pienen radion. Hän meni perheen farmariin, peruutti Murdock Streetille ja lähes törmäsi vastaantulevaan autoilijaan. Rader ajoi läheiselle supermarketille, Dillon'sille, ja parkkeerasi. Eräs rouva näki Raderin poistuvan autosta ja vapisevan kuin lehti. Vaivihkaa hän heitti autonavaimet Dillon'sin katolle ja poistui paikalta jalan. Sen jälkeen hän väittää kävelleensä omalle autolleen, mutta huomanneen puukkonsa puuttuvan. Hän väittää ajaneensa takaisin Oterojen talolle, parkkeeraaneensa heidän autotalliinsa ja hakeneensa puukon talon pihalta.
Raderilla ei ollut aavistustakaan että Oteroilla oli kolme vanhempaa lasta, jotka olivat jo lähteneet kouluun ennen hänen tuloaan. Charlie, 15, Daniel , 14 ja Carmen, 13 löysivät vanhempansa kuolleina kun he saapuivat kotiin koulusta sinä iltapäivänä.
Huhtikuussa 1974 Rader seuraili naista nimeltä Kathryn Bright, 21. Hän oli nähnyt naisen menevän vuokra-asuntoonsa Wichitassa. Huhtikuun 4 hän murtautui asuntoon takaoven kautta. Hän piiloutui makuuhuoneeseen. Kahden maissa Kathryn saapui kotiin veljensä Kevinin, 19, kanssa. Kevin ei asunut siellä, mutta oli sinä päivänä mennyt siskonsa kanssa pankkiin. Rader säikäytti heidät ryntäämällä makuuhuoneesta ase kädessään. Hän kertoi saman tarinan kuin Oteron perheelle, hän oli etsitty rikollinen Californiasta, matkallaan New Yorkiin, ja tarvitsi rahaa ja auton. Rader pakotti molemmat makuuhuoneeseen, ja käski Kevinin sitomaan Kathrynin. Hän yritti itse sitoa Kevinin toisessa huoneessa, mutta hänellä ei ollut mukanaan parasta 'tappopakkiaan' sinä päivänä ja joutui sitten improvisoimaan talosta löytämillään materiaaleilla. Kevin kuitenkin pääsi irti ja päätyi häijyyn taisteluun elämästään Raderin kanssa, lähestulkoon onnistuen saamaan aseen itselleen.
Rader tempaisi aseen itselleen ja ampui Keviniä kasvoihin. Kevin jaksoi vielä tapella ja yritti peitota Raderin, mutta sai toisen osuman päähänsä. Taintuneena ja vertavuotavana, Kevin vaikutti kuolleelta ja Rader palasi Kathrynin luo.
Kathryn taisteli raivokkaasti myös, mutta päättääkseen välikohtauksen nopeasti, Rader vaihtoi kuristamisen puukottamiseen, ja aiheutti Kathrynille syviä viiltoja vatsaan ja muille alueille. Sillä välin Kevin oli vironnut ja juossut pois talosta hakeakseen apua. Tämä tarkoitti Raderille nopeaa poistumista paikalta, ja niin hän teki. Hän juoksi useita kortteleita päästäkseen autolleen. Hän ehti siistiytyä ennen kun hänen vaimonsa pääsi töistä, eikä kukaan epäillyt mitään. Kathryn kuoli sairaalassa muutamaa tuntia myöhemmin huolimatta kiireellisistä yrityksistä pelastaa hänet leikkauksella ja verensiirroilla. Kevin sai kriittisiä haavoja päähänsä, mutta selviytyi.
Kevinille jäi pysyviä vammoja.
Lokakuussa 1974, Wichita Eagle sanomalehden editoija vastaanotti puhelun, jossa hänet ohjattiin kirjastoon, insinöörikirjaan piilotetun viestin luo. Sen sijaan että menisi itse kaivelemaan kirjoja, hän ilmoitti poliisille. Poliisit löysivät raa'an kuvauksen Oteroiden selvittämättömistä murhista. Viesti oli kirjoitettu huonolla englanninkielellä, ja sisälsi useita kirjoitusvirheitä. Kirjoittaja oli huolissaan siitä kuinka poliisit olivat pidättäneet väärän miehen Oteroiden murhista, ja ylpeänä ilmoitti tehneensä sen yksin, ilman kenenkään apua. Sitten hän sanoi hänen koodisanojensa olevan "Sido heidät, Kiduta heitä, Tapa heidät" (Bind them, Torture them, Kill them, B.T.K)
Marraskuussa -74 Rader sai vakituisen työpaikan liikkeestä joka erikoistui hälytysjärjestelmien asennukseen. Hän oli töissä 14 vuotta ja nousi asennuksen työvalvojaksi.
Vuonna -75 Raderin ensimmäinen lapsi syntyi, Brian. Dennisin päivät olivat täynnä töitä ja iltakoulua. Vaikka hänen ei tiedetä tehneen rikoksia vuosina 1975-1976, hänen mukaansa uhrien etsiminen taukosi vasta kun hänet pidätettiin 30 vuotta myöhemmin.
Marraskuun 17, 1977 Rader päätti että oli murhan aika, tavalla tai toisella. Hän oli kyttäillyt tiettyä naapurustoa aika lailla ja hänellä oli mielessään naisia sieltä. Hän oli tavannut baarissa naisen nimeltä Cheryl, ja piti häntä mielenkiintoisena. Cherylillä oli vuokra-asunto toisen naisen kanssa, ja he pitivät siellä usein juhlia noina päivinä. Rader sai asuinpaikan tietoonsa ja päätti lähteä 'kylään'. Cherylin ja hänen ystäviensä onneksi kukaan ei ollut kotona kun Rader kävi sinä päivänä. Rader sanoo käyneensä toisessakin talossa mutta kukaan ei ollut sielläkään kotona.
Rader kierteli kävellen Hydraulic Streetiä ja pisti merkille 5-vuotiaan pojan, Steve Relfordin. Hän otti taskustaan kuvan vaimostaan ja pojastaan ja kysyi Steveltä tunsiko hän kuvassa olevat ihmiset. Steve sanoi ettei tuntenut ja jatkoi matkaansa kohti kotia, kauppa-asioilta jonne hänen äitinsä oli hänet laittanut. Rader koputti kohta Relfordien ovelle ja Steve avasi. Hän näytteli kenties etsivää, ja pääsi sisälle taloon. Talossa oli Steven lisäksi 2 muuta lasta, 8-vuotias veli ja 4-vuotias sisko. Rader sulki television ja laski kaihtimet alas.
Lasten äiti riensi paikalle kylpytakissa, vaatien saada tietää mitä on tekeillä. Aseella osoittaen Rader käskytti kaikki lapset kylpyhuoneeseen, jonne hän heidät lukitsi. Hän kertoi 24-vuotiaalle Shirley Vianille, äidille, aikeistaan sitoa nainen ja tehdä hänelle mitä halusikaan. Se ei kuitenkaan olisi raiskaus mitä hän tekisi, vaikka antoikin Shirleyn ymmärtää niin. Rader väittää tuoneensa naiselle lasin vettä sen jälkeen kun hän oli oksentanut, ja antoi hänelle luvan tupakoida rauhoittuakseen. Shirley oli sairaana sinä päivänä, eikä hänen avomiehensä Richard Vian tulisi kotiin kuin vasta myöhemmin.
Rader sitoi hänet kuten uhkasi, mutta sitten kuristi hänet kuoliaaksi käyttäen johtoa. Hän jätti jälleen siemennestettä jälkeensä, sitä oli alushousuissa jotka löydettiin ruumiin viereltä. Hän oli poistunut ennenkuin lapset pääsivät kylpyhuoneesta ulos kutsumaan apua. Rader kertoi myöhemmin että soiva puhelin hermostutti häntä ja aiheutti hänen lähtönsä ennen lasten tappamista.
Marraskuussa -77 Rader kehitti pakkomielteen Nancy Foxiin, 25, seuraillen/stalkkaillen häntä hänen asunnollaan ja työpaikallaan. Marraskuun 8 hän murtautui Nancyn vaatimattomaan (duplex)? asuntolahuoneeseen viereisen makuuhuoneen ikkunan kautta, katkaisten ensin puhelinjohdot. Hän odotti naisen paluuta kultakaupasta jossa hän työskenteli. Nancy oli asuntolahuoneiston ainoa asukas siihen aikaan. Keittiössä Nancy sai vastaansa miehen aseen kanssa. Rader on kertonut että hänellä oli pakottava tarve sitoa ja raiskata nainen. Piikikkäitä kommentteja huomioimatta Nancy ei tehnyt vastarintaa. Hänen käskettiin riisuutua osittain kylpyhuoneessa ja sen jälkeen makuuhuoneeseen. Rader sitoi hänet sänkyyn ja riisuutui. Tässä välissä hän kertoi kuka hän todella oli, tehden selväksi että hän oli sama henkilö joka oli tappanut Oterot ja jatkoi tappamalla naisen kuristamalla johdolla. Hän jätti jälkeensä siemennestettä yöpuvulle, joka löytyi ruumiin vierestä.
Seuraavana aamuna ilmoittauduttuaan töihin, Rader poistui toimistolta työautolla ja pysähtyi muutaman korttelin päähän puhelinkopille. Hän näppäili poliisin numeron ja kertoi mistä osoitteesta murhattu Nancy Fox löytyy. Poliisi riensi paikalle ja löysi elottoman ruumiin makaamasta sängyltä, pää pahoin turvonneena. Kasetille tallennettua puhelua pyöritettiin Wichitan mediassa uudelleen ja uudelleen, mutta kukaan Raderin työpaikalta eikä perheestä tunnistanut miehen ääntä.
Aikaisin vuonna 1978 Rader yritti lähettää postikortin sarkastisella runolla, "Shirley Locks", Wichita Eagleen mutta kukaan ei ymmärtänyt yhteyttä ennenkuin monta päivää myöhemmin. Sitä seurasi kirje, joka otettiin melko vakavasti. Siinä murhaaja myönsi vastuunsa Oteroiden, Shirley Vianin ja Nancy Foxin murhista, ja seitsemännestä tuntemattomasta uhrista (Kathryn Brightistä). Kirjoittaja ehdotti useita nimiä itselleen, myös B.T.K:ta. Se oli kirjoitettu samalla tyylillä kuin -74 vuoden kirje, ja mainitsi mysteerisen x-tekijän, jonka kirjoittaja kertoo olevan syy tappamisenhaluun.
Tämä kirje pakotti Wichitan poliisilaitoksen tekemään päätöksen. Päätettiin yleisesti ilmoittaa Wichitassa vapaalla olevan tuntemattoman sarjamurhaajan. Paikallisia kehotettiin olemaan extra varovaisia ovien lukitsemisen suhteen ja muiden tarkkailun. Kokonainen sukupolvi naisia Wichitassa tarkistivat rutiinilla puhelinjohdot tullessaan kotiin.
Kesäkuussa 1978 Paula synnytti toisen, ja viimeisen lapsen, Kerrin. Hän oli ollut raskaana koko Nancy Foxin murhan ajan ja -sen jälkeen. Huhtikuussa -79 Rader murtautui lesken, Anna Williamsin, 63, kotiin. Hän odotti malttamattomana Annaa tulevaksi kotiin, mutta hän ei tullut ennenkuin myöhään sinä iltana. Rader otti muutaman pikkuesineen ja lähti pettyneenä. Sen vuoden kesäkuussa, vain muutamaa päivää ennen Raderin valmistumista WSU:sta, Anna sai paketin jossa oli runo otsikolla "Voi Anna, miksi et ilmestynyt", piirustus siitä mitä Rader oli aikonut tehdä Annalle, ja muutamia niistä esineistä joita Rader oli varastanut. Seuraavana päivänä samankaltainen paketti saapui KAKE-TV-studiolle Wichitassa. Anna oli kauhuissaan ja muutti nopeasti kauas Wichitasta.
"The 1980s"
Jos Dennis Rader nautti BTK:n saamasta julkisuudesta myöhään 1970-luvulla, hän varoi kiinnijäämistä yhä enemmän. Askelta edellä, hän tiesi milloin lopettaa.
Julkisuudessa murhaajasta ei kuultu mitään ennen vuotta 2004, paitsi yhtä kirjettä lukuunottamatta jota ei oltu virallisesti tunnustettu BTK:lta tulleeksi vuonna -88. Rader jatkoi uhrien etsintää tullessaan samalla aktiivisemmaksi kirkossakävijäksi, ja samalla myös sudenpentuleirin johtajaksi, kun hänen poikansa oli tarpeeksi vanha. Itseasiassa, poika Brian sai lopulta 'Kotkan' statuksen isänsä ohjeistuksella. Rader ei koskaan hyödyntänyt oikeudenkäytön?? tutkintoaan (Administration of Justice WSU), mutta oli usein reservin upseerina vapaaehtoisena.
Dennis Raderin tarinaa ei voi käsittää ellei omaa tietoa psykopaateista. Psykopaatti on ihminen joka ei kykene tuntemaan empatiaa toisia kohtaan. He ovat itsekeskeisiä äärimmilleen asti, ja kellään, jolla ei ole 'tarkoitusta' psykopaatille, ei ole väliä. Tällaisella ihmisellä ei ole ongelmia satuttaa toisia, ei syyllisyydentuntoa, häpeää eikä katumusta. Psykopaatti on petollinen, valehtelee vapaasti ja taitavasti ilman häpeää tai katumusta. Dennis Rader osasi nuoruudestaan asti elää kahdessa eri maailmassa, kätevässä ja sosiaalisessa maailmassa jossa muut elivät, ja hänen omassa, kidutuksen ja kuoleman maailmassa. Hän oli erittäin kätevä erottamaan nämä maailmat. Hän pystyi lähtemään ja tekemään kammottavan murhan, ja tulemaan sen jälkeen kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli kuin vaatteiden vaihtoa tai kanavasurffailua.
Vuoteen 1985 asti tiettävästi oli mennyt monta vuotta edellisestä murhasta. Rader oli kiireinen, perheellinen mies, henkilö ilman rikosrekisteriä, todennäköisesti uskovainen ja avulias kirkolla. Kaikesta tästä huolimatta hän näki paljon vaivaa seuraavassa murhassaan. Hän oli nyt 40 vuotta, hänen poikansa 9, ja tyttärensä 6. Marine Hedge, 53, oli leskeytynyt, samalla kadulla Radereiden kanssa asuva nainen. Hän oli pienikokoinen, ystävällinen nainen, 4 aikuisen lapsen äiti, joka oli menettänyt miehensä Thomasin kuluneena vuonna. 1970-luvulla Raderit olivat ostaneet pienen talon Independence Streetiltä. Kävelyillään he joskus vilkuttivat Marinelle, joka piti puutarhatöistä kotipihallaan, kuten myös Dennis.
Viikonloppuna 27. huhtikuuta, 1985, Rader osallistui poikien partioretkelle aavistuksen Wichitan ulkopuolella. Hän jätti teltta-alueen illalla, sanoen tarvitsevansa särkylääkettä kaupasta päänsärkyynsä. Hän parkkeerasi autonsa keilahallin taakse kaupungissa ja osti itselleen kaljan. Hän kaatoi juoman suuhunsa ja sylki sen pois, ja tahallaan roiskeita osui myös hänen vaatteisiinsa, jotta hän haisisi siltä kuin olisi juonut. Taksia soittaessaan hän esitti humalaista, ja ohjeisti taksia ajamaan puistoon Park Cityssä, jotta hän voisi kävellä humalan pois ennen saapumistaan kotiin. Puisto oli yhteydessä Hedgen takapihaan.
Rader oli pettynyt nähdessään Marinen auton etupihalla, ja arveli naisen olevan kotona. Hän katkaisi puhelinlinjan ja hiljaa avasi etuoven käyttäen ruuvimeisseliä. Kävi ilmi ettei kukaan ollut kotona, kuten hän toivoi, ja hetken kuluttua auto ajoi pihaan. Rader piiloutui makuuhuoneen kaappiin. Marine Hedge ja miesystävä tulivat kotiin. Mies lähti yöllä n. yhdeltä. Rader odotti kunnes Marine meni sänkyyn ja nukahti.
Rader hiipi kaapista ulos, laittoi kylpyhuoneen valot päälle ja loikkasi Marinen päälle sänkyyn, kuristaen tämän 50 kiloisen naisen kuoliaaksi. Hän raahasi ruumiin patjalla autoonsa, ja laittoi sen takakonttiin. Rader ajoi suoraan kirkolleen, jossa hän oli niin luotettu henkilö, että hänellä oli avaimet rakennukseen. Hän raahasi ruumiin puiden alle, meni rakennuksen kellariin, ja laittoi mustaa teippiä ikkunoihin jotta kukaan ei näkisi sisään. Sitten hän raahasi ruumiin kellariin ja valokuvasi sitä eri asennoissa. Alkoi olla jo myöhä ja Rader nopeasti palautti ruumiin takakonttiin ja ajoi pois. Hän löysi paikan ruumiille, hiekkatien ojan joka oli useita kilometrejä Park Cityn ulkopuolella, ja peitteli ruumiin osittain risujen alle. Hän jätti sukkahousut solmulla ruumiin viereen, joita oli ilmeisesti jossain välissä iltaa käytetty johonkin tarkoitukseen. Yhdessä välissä Rader oli jättänyt autonavaimensa auton kojelaudalle, jolloin se oli valunut kojelaudan ja tuulilasin väliin. Hän käytti kiveä rikkoakseen tuulilasin nurkan, ja sai avaimen.
Valoisan aikaan Rader kiirehti takaisin autolleen Wichitaan. Hän parkkeerasi Marinen auton (sormenjälkien pyyhkimisen jälkeen), ja palasi poikien partioleirille. Häntä ei koskaan yhdistetty tähän rikokseen ennenkuin 20 vuotta myöhemmin. Hänellä oli edelleen valokuvat Marinesta.
Syyskuussa 1986 Rader iski silmänsä Vicki Wegerleen, 28-vuotiaaseen kahden lapsen äitiin. Hän käveli naisen talon ohi, kuullen pianomusiikkia kun Vicki soitti. Syyskuun 16 hän otti 'aikalisää' projektille, joksi hän nimitti murhiaan. Aamukymmenen jälkeen hän ilmestyi Vickin ovelle, pukeutuneena puhelinkorjaajaksi. Hän jotenkin sai Vickin ylipuhuttua ja itsensä talon sisään 'tarkistamaan puhelinjohtoja'. Sitten hän ilmoitti Vickille että hän sitoisi naisen. Todennäköisesti asetta käyttäen, hän pakotti naisen makuuhuoneeseen ja yritti sitoa hänet, mutta Vicki taisteli vastaan ja raapi häntä. Rader jyräsi tappelussa ja sitoi hänet köysillä. Sitten hän kuristi naista sukkahousuilla. Hän otti muutamia kuvia kuolevasta naisesta ja hätäisesti lähti Wegerlejen autolla. Vicki oli varoittanut Raderia, hänen miehensä tulisi kohta kotiin. Rader myöhemmin sanoi, että jos mies olisi tullut kotiin, olisi hän tappanut miehen myös.
Bill Wegerle todella tuli kotiin hetkeä myöhemmin ja näki oman autonsa menevän vastakkaiseen suuntaan talosta. Hän ei nähnyt ajajaa, mutta se ei näyttänyt Vickiltä. Hänen 2-vuotias poikansa Brandon oli vielä olohuoneessa, vartioimatta. Bill ei löytänyt Vickiä ensin, sillä hän oli makuuhuoneen lattialla, sängyn takana, mutta lopulta löytyi. Hänet kiidätettiin sairaalaan, hoitajien yrittäessä elvyttää häntä, mutta hetkisen kuluttua hänet todettiin kuolleeksi.
"BTK" oli sillävälin ajellut ympäri kaupunkia hävittämässä todisteita, sitten palasi alueelle ja parkkeerasi Wegerlejen auton muutaman korttelin päähän heidän kotoaan. Hän poistui alueelta jalan ja palasi omaan autoonsa joka oli lähistöllä. Vaatteiden vaihto, ja kukaan ei epäillyt häntä mistään.
Bill Wegerlen elämä sai dramaattisen käänteen. Hän ei ollut ainoastaan menettänyt vaimoaan ja kahden lapsensa äitiä, vaan hän joutui kohtaamaan vihamieliset ja skeptiset poliisit ja yleisön, joka ei tuntunut hyväksyvän sitä että hän oli syytön tähän rikokseen. Tämä synkkä epäilyn pilvi leijui hänen yllään seuraavat 18 vuotta. Kukaan ei ollut kuullut BTK:sta kahdeksaan vuoteen, eikä poliisi laskenut tätä BTK-rikokseksi. Syytteitä Billiä vastaan ei nostettu, mutta ahdistelu noina vuosina oli innokasta.
1987-vuoden lopussa toinenkin karmea perhemurha ilmeni Wichitassa, tällä kertaa kolme Phillip Fagerin perheenjäsentä: isä, Phillip, ja kaksi teini-ikäistä tytärtä. Rakennusmies joka työskenteli Fagereille pidätettiin Floridassa, hänen lähdettyään murhapaikalta Fagereiden autolla ja käyttäen luottokorttia joka oli varastettu heiltä. Bill Butterworth todettiin lopulta syyttömäksi fyysisten todisteiden puuttuessa, mutta poliisi tyytyi toteamaan Billin olevan murhaaja. Rouva (leski) Fager sai aikaisin vuonna 1988 kirjeen BTK:lta, joka kertoi ettei ole vastuussa näistä murhista, mutta ihaili niiden tekijää. Tätä kirjettä ei koskaan virallisesti myönnetty aidoksi BTK-kirjeeksi, ennenkuin alkuperäiskopio löytyi Radersilta 17 vuoden jälkeen. Hänellä oli myös omat kuvitelmansa mitä sinä päivänä oli tapahtunut toiselle tytöistä, mutta kertomus ei pätenyt oikeaan rikospaikkaan.
Vuonna 1988 Rader onnistui saamaan potkut ADT Security-yhtiöstä. Virallinen syy potkuihin oli, ettei hän saanut töitä tehdyksi. Vaihtelevat raportit työkavereilta kuvailivat miehen olevan vaikea kanssatyöskenneltävä, mutta asiakasystävällinen. Yksi kuvaus miehestä niiltä ajoilta maalailee kuvaa miehestä joka halusi olla poliisi, mutta joka oli pakotettu asettumaan, minkä Rader näki huonompana asemana, hälytysasentajaksi. Joka tapauksessa, hänellä oli vakiotyö.
Dennis Raderin seuraava 'projekti' alkoi tammikuussa 1991. Nyt 45-vuotiaana, hän varoi projekteja koskien nuorempia naisia, tai joissa oli mies mukana. Hän näki vanhemmat naiset haavoittuvaisempina. Tapaamiset nuorten naisten kanssa olivat vaikeampia, koska he tappelivat vastaan. Miehet olivat vain esteitä valloitusten tiellä.
Rader keskittyi vanhempaan naiseen joka asui yksin, 62-vuotiaaseen Dolores Davisiin. Hän asui ainoastaan noin mailin ja puolen päässä heistä, mutta mikään ei osoita että he olisivat tunteneet ennestään. Dolores muutti Park Cityn alueelle vuosien sihteerinä toimimisen jälkeen. Hän asui vuokralla alueella jossa ei ollut läheisiä naapureita. Tämä väistämättä herätti Raderin kiinnostuksen. Hän huomasi naisen kotonaan yhtenä päivänä ja tarkkaili varmistaakseen hänen statuksensa sinkkunaisena joka asui yksin.
Tästä tulisi jälleen yksi hyvin suunnitelluista projekteista. Käyttäen tekosyynä partioleireilyä Harvey Countyssä, hän oli viikonlopun poissa. Leirillä hän keksi jotain päästäkseen illalla projektinsa pariin. Oli hyytävä sää, ja Rader lähti ajelemaan kohti vanhempiensa kotitaloa pohjois-Wichitassa (olivat ilmeisesti poissa tuona vkloppuna), ja vaihtoi partiovaatteista normaalivaatteisiin. Rader ajoi baptistikirkon eteen Park Cityssä ja parkkeerasi autonsa, ja lähti kävellen kohti Davisin asuntoa. Kun hän saapui paikalle, oli Dolores sängyssä hereillä, lukemassa kirjaa. Hän odotti kylmissään pihalla jotta Dolores menisi nukkumaan. Käyttäen sementtistä harkkoa jonka hän otti vajasta, hän rynni lasisen liukuoven läpi talon toisessa päässä. Dolores tuli ulos makuuhuoneesta luullen että joku oli ajanut autolla talon sisään, mutta siinä oli Rader. Hän sepitti jälleen olevansa etsitty rikollinen, ruuan, rahan ja auton tarpeessa. Rader onnistui sitomaan Doloresin makuuhuoneeseen. Ei ole varmaa, kuinka kauan Rader viihtyi asunnossa, mutta Dolores pilasi Raderin 'juhlinnan' sanomalla että hän odotti seuraa hetkenä minä hyvänsä. Hän tappoi naisen johdolla kuristamalla, ja piirsi luonnoksen naisen viimeisistä hetkistä pian murhan jälkeen.
Rader raahasi ruumiin naisen oman auton takatilaan. Hän ajoi vain lyhyen matkan järvialueelle ja jätti ruumiin ja muita todisteita puiden alle. Hän ajoi auton takaisin Davisin talolle ja pyyhki autosta sormenjäljet ja heitti avaimet katolle. Rader jatkoi matkaa jalkaisin baptistikirkkoon. Ajaen omaa autoaan hän palasi sinne mihin jätti ruumiin, ja laittoi sen autoonsa. Hän ajeli pohjoista kohti ja löysi sopivan kohdan ruumiille, sillan alle Sedwick Countyssä. Hän jätti ruumiin sinne, vaihtoi vaatteet ja palasi leirille. Seuraavana yönä hän jätti leirin taas, palatakseen sillan luo ottamaan kuvia ruumiista eri asennoissa. Rader sanoo joutuneensa poliisin kanssa tekemisiin vaatteita vaihtaessaan, mutta hän sai lähteä muutaman kysymyksen jälkeen.
Pian murhan jälkeen Rader otti itsestään kuvan haudassa jonka hän sanoo kaivaneensa Dolores Davisille. Hänen yllään on maski, ja hän käytti Polaroidkameraa jonka voi laukaista itse johdon avulla.
Vain neljä kuukautta tämän jälkeen Rader sai työpaikan Park Cityn eläintenvalvojana. Hänestä tuli rankkurin ja koodin valvojan (local code enforcer) kombinaatio. Hän oli nyt osa paikallista lain perustamista (?). Hän sai vaihtelevan maineen tehokkaasta ja ystävällisestä -> pikkumaiseen.
Eräällä naisella oli epämiellyttävä tarina Raderista. Ongelmia ei ollut, ennenkuin nainen otti avioeron ja uusi miesystävä muutti asumaan hänen kanssaan. Rader valitti kaikesta, esimerkiksi siitä kuinka puutarhaletku oli vääränvärinen. Hän ei pitänyt käyttökelvottomasta menopelistä ajotiellä jota miesystävä korjaili, ja teki selväksi että jos mies lähtisi, ongelmat katoaisivat. Rader alkoi kurkkia heidän ikkunoistaan sisään ja yhtenä päivänä hän löytyi tutkimasta ovea joka oli mysteerisesti mennyt rikki. Mutta kaikki kulminoitui siihen kun Rader otti naisen tyttären koiran talteen ja lopetutti sen ennen kuin kukaan ehti kysyä sen perään. Nainen muutti välittömästi pois Park Citystä.
Dennis Rader -^
Mary Capps, joka työskenteli Raderin alaisena vuodesta 1998- pidätykseen asti, haastoi Raderin oikeuteen sukupuolisyrjinnästä. Hän kertoi Raderin olevan kamala pomo, kylmä, vaativa ja alistava. Hän kertoo tapauksesta jolloin hän joutui ansaan omaan työhuoneeseensa ja pyörineensä ympäri huonetta, kauhuissaan. Capps kertoi valittaneensa viikottain Raderin valvojalle hänen käytöksestään, mutta mitään ei tapahtunut. 3 virallista valitusta Park Cityn kaupungille olivat menneet Dennisille, joka ei tietenkään tehnyt niille mitään. Media tiedotti pidätyksen jälkeen että Capps saattoi työskennellä usein huumauksen uhriksi joutuneena, vaikka tätä ei mainittu syytteessä.
Tuomari kumosi syytteet, sanoen ettei niitä nostettu aikarajan sisällä.
JATKUU..
[armeija/laivastosanasto on täysin hukassa joten 'parsaa' saattaapi sielä kohdin olla, sorry]
/nunnuka
Hän ei tiennyt, että levykkeet eivät olleet yhtä yksiulotteinen tapa välittää viestejä kuin muropaketit. Tietotekniikasta perillä oleva ei ylipäätään käyttäisi enää levykkeitä eli korppuja.