Koirista vääntö
-
hipsulainen
- Adrian Monk
- Viestit: 2633
- Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
- Paikkakunta: Lahti
Re: Koirista vääntö
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/taist ... 38783.html
Taistelukoira hyökkäsi koiran ja miehen kimppuun - hyökkääjä kuoli
Jokelalainen Simo Koivula joutui taisteluun elämästä ja kuolemasta, kun omistajiltaan karannut jykevä bullterrieri hyökkäsi Koivulan ja hänen pienen terrierinsä kimppuun.
Nyt poliisitutkinnassa oleva tapaus sattui reilu viikko sitten sunnuntaina Tuusulan Jokelassa.
Koivula oli astelemassa koiransa kanssa kotipihaltaan kevyen liikenteen väylälle, kun molemmat havaitsivat hyökkääjän.
- Se juoksi kohti ja yritti käydä meidän koiramme kimppuun.
Koivula nosti pikaisesti koiransa syliin. Bullterrieri kohdisti silloin raivonsa häneen.
Koira hyppäsi Koivulaa vasten ja puri häntä hartioihin, käsivarsiin ja kylkeen.
- Se otti aina vauhtia ja hyppäsi uudestaan.
Koira ei suunnannut lahkeisiin. Koivula arvioi, että se olisi hyvin voinut päästä puremaan kaulaan. Hän yritti potkia koiraa kauemmaksi, mutta 30-40 kilon painoinen bullterrieri ei hievahtanut potkuista.
Vaimo kuuli äläkän pihalle ja sai haettua Koivuloiden terrierin turvaan. Hänen miehensä kamppailu bullterrierin kanssa eteni samaan aikaan painiksi.
- Ajauduimme ojaan, ja pääsin siinä koiran päälle.
"Taistelu oli elämästä"
Koivula sanoo pitäneensä koiraa kiinni henkensä edestä. Hänelle tuli tunne, että koira ei ollut luovuttamassa, ja taistelu oli elämästä. Hän sai otteen koiran kaulasta ja kaulapannasta.
Vaimo oli hälyttänyt heti poliisin paikalle. He tulivat kymmenen minuutin matkan päästä. Vielä kun partio tuli paikalle, Koivula ja koira makasivat maassa, koira otteessa miehen alla.
Koivulan vaimo pyysi poliiseja tulemaan apuun. Tässä vaiheessa veri jo valui Ismo Koivulan käsistä koiran päälle ja maahan.
Koivulan mukaan poliisit eivät tuntuneet tietävän, mitä koiralle voisi tehdä. Toinen poliisi haki partioautosta sähkölamauttimen. Sitä ei kuitenkaan voitu käyttää, sillä Koivula ei voinut päästää koirasta irti.
Samassa paikalle ajoi autolla kaksi miestä, nuorempi ja vanhempi, isä ja poika. Vanhempi oli todennäköisesti koiran omistaja, koska koira oli päässyt irti heidän kotoaan.
- Poliisi sanoi nuoremmalle, että käykää hakemassa se pois, kun kerran teidän on. Hän ei tuntunut uskaltavan tulla väliin.
Nuorempi mies haki lopulta talutushihnan autostaan. Kun Koivula nyt lopulta pystyi hellittämään otteensa koirasta, se ei enää liikkunut.
Bullterrieri todettiin paikan päällä kuolleeksi.
Tapauksessa epäillään nyt rikosta tai rikkomusta puolin tai toisin. Koiran omistajaa epäillään järjestyshäiriöstä. Koivulaa puolestaan epäillään eläinsuojelurikkomuksesta.
Karkuun avoimesta ovesta
Koiran omistaja, virolainen mies, sanoi poliisille, että koira oli päässyt karkuun heidän kotoaan asunnon avoimesta ovesta.
Koivulan mukaan hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Häntä kauhistuttaa ajatus, että koira olisi tullut paikalle toiseen aikaan ja juossut pihalle asti.
- Meillä on välillä lapsenlapsiamme leikkimässä pihalla.
Bullterrierit on jalostettu aikoinaan härkätaisteluita varten. Koivula haluaisi herättää keskustelua siitä, onko yleensä tarpeen ja turvallista pitää tällaisia vaarallisia taistelukoiria kotioloissa.
- Mielestäni heiltä pitäisi vaatia jonkinlainen "ajokortti".
Omistaja oli Koivulan mukaan todennut paikan päällä, ettei koira ole aiemmin käynyt ihmisten kimppuun.
- Ihmettelen vain, että minkä kimppuun se sitten on käynyt.
Vesa Mäkinen
Taistelukoira hyökkäsi koiran ja miehen kimppuun - hyökkääjä kuoli
Jokelalainen Simo Koivula joutui taisteluun elämästä ja kuolemasta, kun omistajiltaan karannut jykevä bullterrieri hyökkäsi Koivulan ja hänen pienen terrierinsä kimppuun.
Nyt poliisitutkinnassa oleva tapaus sattui reilu viikko sitten sunnuntaina Tuusulan Jokelassa.
Koivula oli astelemassa koiransa kanssa kotipihaltaan kevyen liikenteen väylälle, kun molemmat havaitsivat hyökkääjän.
- Se juoksi kohti ja yritti käydä meidän koiramme kimppuun.
Koivula nosti pikaisesti koiransa syliin. Bullterrieri kohdisti silloin raivonsa häneen.
Koira hyppäsi Koivulaa vasten ja puri häntä hartioihin, käsivarsiin ja kylkeen.
- Se otti aina vauhtia ja hyppäsi uudestaan.
Koira ei suunnannut lahkeisiin. Koivula arvioi, että se olisi hyvin voinut päästä puremaan kaulaan. Hän yritti potkia koiraa kauemmaksi, mutta 30-40 kilon painoinen bullterrieri ei hievahtanut potkuista.
Vaimo kuuli äläkän pihalle ja sai haettua Koivuloiden terrierin turvaan. Hänen miehensä kamppailu bullterrierin kanssa eteni samaan aikaan painiksi.
- Ajauduimme ojaan, ja pääsin siinä koiran päälle.
"Taistelu oli elämästä"
Koivula sanoo pitäneensä koiraa kiinni henkensä edestä. Hänelle tuli tunne, että koira ei ollut luovuttamassa, ja taistelu oli elämästä. Hän sai otteen koiran kaulasta ja kaulapannasta.
Vaimo oli hälyttänyt heti poliisin paikalle. He tulivat kymmenen minuutin matkan päästä. Vielä kun partio tuli paikalle, Koivula ja koira makasivat maassa, koira otteessa miehen alla.
Koivulan vaimo pyysi poliiseja tulemaan apuun. Tässä vaiheessa veri jo valui Ismo Koivulan käsistä koiran päälle ja maahan.
Koivulan mukaan poliisit eivät tuntuneet tietävän, mitä koiralle voisi tehdä. Toinen poliisi haki partioautosta sähkölamauttimen. Sitä ei kuitenkaan voitu käyttää, sillä Koivula ei voinut päästää koirasta irti.
Samassa paikalle ajoi autolla kaksi miestä, nuorempi ja vanhempi, isä ja poika. Vanhempi oli todennäköisesti koiran omistaja, koska koira oli päässyt irti heidän kotoaan.
- Poliisi sanoi nuoremmalle, että käykää hakemassa se pois, kun kerran teidän on. Hän ei tuntunut uskaltavan tulla väliin.
Nuorempi mies haki lopulta talutushihnan autostaan. Kun Koivula nyt lopulta pystyi hellittämään otteensa koirasta, se ei enää liikkunut.
Bullterrieri todettiin paikan päällä kuolleeksi.
Tapauksessa epäillään nyt rikosta tai rikkomusta puolin tai toisin. Koiran omistajaa epäillään järjestyshäiriöstä. Koivulaa puolestaan epäillään eläinsuojelurikkomuksesta.
Karkuun avoimesta ovesta
Koiran omistaja, virolainen mies, sanoi poliisille, että koira oli päässyt karkuun heidän kotoaan asunnon avoimesta ovesta.
Koivulan mukaan hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Häntä kauhistuttaa ajatus, että koira olisi tullut paikalle toiseen aikaan ja juossut pihalle asti.
- Meillä on välillä lapsenlapsiamme leikkimässä pihalla.
Bullterrierit on jalostettu aikoinaan härkätaisteluita varten. Koivula haluaisi herättää keskustelua siitä, onko yleensä tarpeen ja turvallista pitää tällaisia vaarallisia taistelukoiria kotioloissa.
- Mielestäni heiltä pitäisi vaatia jonkinlainen "ajokortti".
Omistaja oli Koivulan mukaan todennut paikan päällä, ettei koira ole aiemmin käynyt ihmisten kimppuun.
- Ihmettelen vain, että minkä kimppuun se sitten on käynyt.
Vesa Mäkinen
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
-
Antarktis
- Remington Steele
- Viestit: 230
- Liittynyt: Su Marras 18, 2007 7:01 am
- Paikkakunta: Nordbotten
Re: Koirista vääntö
En tiedä mikä siinä on mutta koirapelkoihmiset ärsyttää melkoisen paljon. Menisivät terapiaan saatana. Ylipäänsä vituttaa kaikki eläinpelkoihmiset, toiset pelkää kissoja ja toiset lintuja. Mahtaa olla aika raskas elämä ku koko ajan saa pelätä. Samoin ärsyttää lenkkeilijöiden valtaamat metsät, ja talvella ne samat metsät muuttuu keski-ikäisten kolesterolikuntoilijoiden hiihtopaikoiksi. Koirattomien ihmisten besserwisseröinti vituttaa; Kyllä minä varmaankin tiedän mitä koiralle kuuluu syöttää ja olen kuullut lonkkaviasta. Vastaantulevat pikkukoirien omistajat käy hermoille myös nostelemalla niitä pikkurakkeja syliin "turvaan" kun tulen vastaan oman koiran kanssa; Siksi ne jaksaakin aina räkyttää kun opetetaan pelkäämään kaikkia ja kaikkea. Enemmän on tässä elämässä haittaa ihmisistä kun koirista.Dormeator kirjoitti: On tärkeää muistaa, että ihminen joka pelkää koiraa kokee sen myös aidosti uhkaavaksi. Ei se lievitä pelkoa, että koiran omistaja vakuuttaa lemmikkinsä olevan kiltti ja ihana. Pelko on aito tunnetila ja pelkäävä ihminen viestittää tahtomattaan koiralle epävarmuuttaan monin eri tavoin. Tämän pelon koira myös aistii ja sen käytös muuttuu vielä pelottavammaksi.
Tällaisessa tilanteessa koiran omistajan on ymmärrettävä ottaa lemmikkinsä kunnolla hallintaan ja pidettävä se kaikissa lain määräämissä olosuhteissa kiinni kytkettynä. Oman rakkaan lemmikin suhteen ei pidä koskaan olla liian sinisilmäinen, sillä jos ylijalostetun jättiläisen päässä naksahtaa kerran, tulee rumaa jälkeä. Itsetunnon kohottamiseen on paljon parempia keinoja kuin suuren ja pelottavan koiran omistaminen.
"Itsetunnon kohottamiseen on paljon parempia keinoja kuin suuren ja pelottavan koiran omistaminen."
Re: Koirista vääntö
Joutuikohan omistaja maksamaan Koivulalle palkkion siitä, että Koivula suoritti häiriintyneen koiran lopettamisen? Hieno homma joka tapauksessa!Nuorempi mies haki lopulta talutushihnan autostaan. Kun Koivula nyt lopulta pystyi hellittämään otteensa koirasta, se ei enää liikkunut.
Bullterrieri todettiin paikan päällä kuolleeksi.
Cicero:en ol epahemminkehuskellut saavutuksillani ja vaadittiin linkkiä minulla ei sitä ollut, suoraan en voi sanoa missä työskentelen joten piti kiertotietä kirjoittaa...marsalkka on alusta asti ollut tökerö jossain vaiheessa menee pinna kenellä tahansa.
- devil_doll
- Axel Foley
- Viestit: 2024
- Liittynyt: Su Huhti 04, 2010 5:22 am
- Paikkakunta: From Hell
Re: Koirista vääntö
^ Jälleen yksi surullinen osoitus siitä, miten eläin kärsii omistajansa typeryyden seuraukset.
Sika naiseksi
There's nothing in my dreams, just some ugly memories. Kiss me like the ocean breeze.
There's nothing in my dreams, just some ugly memories. Kiss me like the ocean breeze.
Re: Koirista vääntö
Silloin kun hyökkäävä koira on ns. taistelukoira, siitä varmasti uutisoidaan. Kuinka monta uutisointia tulisi, jos jokaisesta kultaisestanoutajasta, joka ihmistä on purrut, kirjoteltaisiin. Tiedän tapauksia, joissa perheen kiltti koira onkin käynyt kiinni..
Onneksi tuossa Hipsulaisen jutussa ei tainnut käydä miehelle pahemmin, mutta kyllä on julmetun typerää nostaa koira syliin, koska juurikin noin saattaa käydä, että koira käy jo ihmisen päälle. Tiedän, että se on rakas lemmikki, mutta minä päästäisin enemmin koirani irti.
Rodulla ei ole väliä, siitä kiltistä kotikoirastakin saa vihaisen ja näistä "vaarallisista taistelukoirista" saa kiltin. Kaikki on kiinni siitä, mitä hihnan päässä tapahtuu.
Tätäkin on jo varmaan hoettu sata kertaa, ketju on niin järisyttävän pitkä, että tunnustan etten sitä lukenut.
Onneksi tuossa Hipsulaisen jutussa ei tainnut käydä miehelle pahemmin, mutta kyllä on julmetun typerää nostaa koira syliin, koska juurikin noin saattaa käydä, että koira käy jo ihmisen päälle. Tiedän, että se on rakas lemmikki, mutta minä päästäisin enemmin koirani irti.
Rodulla ei ole väliä, siitä kiltistä kotikoirastakin saa vihaisen ja näistä "vaarallisista taistelukoirista" saa kiltin. Kaikki on kiinni siitä, mitä hihnan päässä tapahtuu.
Tätäkin on jo varmaan hoettu sata kertaa, ketju on niin järisyttävän pitkä, että tunnustan etten sitä lukenut.
Re: Koirista vääntö
Tottahan toki rodulla on väliä. Toiset rodut on erilaisiin käyttätarkoituksiin ja jo se määrittää paljon onko rotu mahdollisesti aggressiivinen väärissä käsissä. Melkein koiran kun koiran saa pilattua kyllä mutta toisilla roduilla se käy paaaaaaaaljon helpommin kun toisilla.
Re: Koirista vääntö
Yksi koirapelkoinen ilmoittautuu. Eli siis oma koira (rottweiler) on meikäläiseen upottanut hampaansa yhteensä kuusi kertaa. Keskimäärin suunnilleen vuoden välein. Ensimmäisen kerran kun olin 11-vuotias, viimeisen kerran kun olin 17-vuotias. Toisen puremisen yhteydessä kiikutettiin sairaalaan, kun koira oli haukannut naamaan kiinni ja lääkärin piti jotenkin kursia se naama kasaan. Kaikista on näkyvä arpi vielä jäljellä, muita kimppuun hyökkäämisiä ja mustelmille puremisia on kymmeniä, joita ei edes muista. Pahemmat purukerratkin muistan vain laskiessani arvet. Vasta viimeisen kerran jälkeen heräsi pelko, jota en pystynyt hillitsemään. Koira reagoi pelkoon aina niin, että se muuttui jähmeäksi, painoi päätään alas, tuijotti silmät kiiluen, murisi ja käveli jähmeästi kohti. Jokaisella kerralla pääsin onneksi pakoon, mutta lopulta en uskaltanut olla sen kanssa samassa huoneessa.Antarktis kirjoitti:En tiedä mikä siinä on mutta koirapelkoihmiset ärsyttää melkoisen paljon. Menisivät terapiaan saatana. Ylipäänsä vituttaa kaikki eläinpelkoihmiset, toiset pelkää kissoja ja toiset lintuja. Mahtaa olla aika raskas elämä ku koko ajan saa pelätä. Samoin ärsyttää lenkkeilijöiden valtaamat metsät, ja talvella ne samat metsät muuttuu keski-ikäisten kolesterolikuntoilijoiden hiihtopaikoiksi. Koirattomien ihmisten besserwisseröinti vituttaa; Kyllä minä varmaankin tiedän mitä koiralle kuuluu syöttää ja olen kuullut lonkkaviasta.Dormeator kirjoitti: On tärkeää muistaa, että ihminen joka pelkää koiraa kokee sen myös aidosti uhkaavaksi. Ei se lievitä pelkoa, että koiran omistaja vakuuttaa lemmikkinsä olevan kiltti ja ihana. Pelko on aito tunnetila ja pelkäävä ihminen viestittää tahtomattaan koiralle epävarmuuttaan monin eri tavoin. Tämän pelon koira myös aistii ja sen käytös muuttuu vielä pelottavammaksi.
Tällaisessa tilanteessa koiran omistajan on ymmärrettävä ottaa lemmikkinsä kunnolla hallintaan ja pidettävä se kaikissa lain määräämissä olosuhteissa kiinni kytkettynä. Oman rakkaan lemmikin suhteen ei pidä koskaan olla liian sinisilmäinen, sillä jos ylijalostetun jättiläisen päässä naksahtaa kerran, tulee rumaa jälkeä. Itsetunnon kohottamiseen on paljon parempia keinoja kuin suuren ja pelottavan koiran omistaminen.
Koirista tiedän paljon, sillä olin perheestä ainoa, joka yritti 9-17-vuotiaana kouluttaa koiraa ja olin moista opetellut kymmenistä kirjoista. Enkä pelkää kaikkia koiria. Aluksi olen varautunut ja etenkin vapaana olevat suuret haukkuvat/murisevat koirat laukaisevat pelkoreaktion. Tunnistan mielestäni hyvin vaaralliset koirat ja koirat, jotka ovat rauhallisia eivätkä aggressiivisia, eivät saa pelkoa syntymään.
Itseäni ärsyttävät koirien omistajat, jotka eivät hallitse koiriaan. Jos pelko iskee minuun, se vaikuttaa koiriinkin ja hallitsemattomat oman "laumansa" pomot todennäköisemmin reagoivat siihen siten, että yrittävät käyttää hyväkseen heikkouttani ja parantaa johtoasemaansa. Hyvä Antarktis, voisitko tarkemmin selittää, mikä esimerkiksi minussa koirapelkoisessa ärsyttää sinua? Mielestäni pelkoni on aika loogista ja perusteltua. Kerrankin isäni, joka nauraa myös koirapelkoisille, päästi tahallaan sen meidän koiran samaan tilaan kanssani, koska ärsyyntyi siitä, että olin niin lapsellinen, että pelkäsin sitä koiraa. Onko tämä mielestäsi oikeutettua meitä naurettavia koirapelkoisia kohtaan?
Ja joo, koirapelkoisen elämä on raskasta, kun vielä vuosia koiran kuoleman jälkeenkin välillä herään hikimärkänä painajaiseen, jossa joku koira käy saatana kimppuuni ja tappaa mut.
"You have robbed my revenge of sweetness, and now I must go hence in bitterness, in debt to your mercy."
Re: Koirista vääntö
Monilta vaan unohtuu, että koira on eläin, eli ei ole senkään vertaa takeita kuin keskiverto ihmisestä mitä päässä milloinkin liikkuu.
Niiden elämää säätelevät ihan omat lakinsa ja vietit. Luonnossa kun on joskus pakko reagoida salamannopeasti pelkällä vaistolla. Pelon ja uhan vaistoamiseen ei ole aikaa jätetty miettimiseen, moraaliin tai jälkiseurauksiin. Kaikki tapahtuu usein tässä ja nyt, ei siten kuin ihmisillä, että mitähän tästä seuraa. Sen me monet koiranomistajat olemme saaneet kokea, kun koira tekee juuri niin kuin ei saisi, vaikka tietää saavansa siitä korvat luimuun ihan varmasti.
Yhteenkään piskiin ei voi luottaa sataprosenttisesti koskaan.
Onneksi nykyään taitaa olla vähenemään päin nämä egonjatkeet, koviskoirat. Säälittävää nähdä kun joku itsevarmuudeton pullistelija pullistelee vielä hurjan oloisella "tappajakoirallakin".
Niiden elämää säätelevät ihan omat lakinsa ja vietit. Luonnossa kun on joskus pakko reagoida salamannopeasti pelkällä vaistolla. Pelon ja uhan vaistoamiseen ei ole aikaa jätetty miettimiseen, moraaliin tai jälkiseurauksiin. Kaikki tapahtuu usein tässä ja nyt, ei siten kuin ihmisillä, että mitähän tästä seuraa. Sen me monet koiranomistajat olemme saaneet kokea, kun koira tekee juuri niin kuin ei saisi, vaikka tietää saavansa siitä korvat luimuun ihan varmasti.
Yhteenkään piskiin ei voi luottaa sataprosenttisesti koskaan.
Onneksi nykyään taitaa olla vähenemään päin nämä egonjatkeet, koviskoirat. Säälittävää nähdä kun joku itsevarmuudeton pullistelija pullistelee vielä hurjan oloisella "tappajakoirallakin".
Re: Koirista vääntö
Miksi tuota häiriintynyttä koiraa ei tapettu?Nepenthe kirjoitti:[
Yksi koirapelkoinen ilmoittautuu. Eli siis oma koira (rottweiler) on meikäläiseen upottanut hampaansa yhteensä kuusi kertaa. Keskimäärin suunnilleen vuoden välein. Ensimmäisen kerran kun olin 11-vuotias, viimeisen kerran kun olin 17-vuotias. Toisen puremisen yhteydessä kiikutettiin sairaalaan, kun koira oli haukannut naamaan kiinni ja lääkärin piti jotenkin kursia se naama kasaan. Kaikista on näkyvä arpi vielä jäljellä, muita kimppuun hyökkäämisiä ja mustelmille puremisia on kymmeniä, joita ei edes muista. Pahemmat purukerratkin muistan vain laskiessani arvet. Vasta viimeisen kerran jälkeen heräsi pelko, jota en pystynyt hillitsemään. Koira reagoi pelkoon aina niin, että se muuttui jähmeäksi, painoi päätään alas, tuijotti silmät kiiluen, murisi ja käveli jähmeästi kohti. Jokaisella kerralla pääsin onneksi pakoon, mutta lopulta en uskaltanut olla sen kanssa samassa huoneessa.
Cicero:en ol epahemminkehuskellut saavutuksillani ja vaadittiin linkkiä minulla ei sitä ollut, suoraan en voi sanoa missä työskentelen joten piti kiertotietä kirjoittaa...marsalkka on alusta asti ollut tökerö jossain vaiheessa menee pinna kenellä tahansa.
- Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2475
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
Re: Koirista vääntö
Pelkosihan on loogista ja perusteltua.Nepenthe kirjoitti: Mielestäni pelkoni on aika loogista ja perusteltua. Kerrankin isäni, joka nauraa myös koirapelkoisille, päästi tahallaan sen meidän koiran samaan tilaan kanssani, koska ärsyyntyi siitä, että olin niin lapsellinen, että pelkäsin sitä koiraa. Onko tämä mielestäsi oikeutettua meitä naurettavia koirapelkoisia kohtaan?
Isäsi puolestaan olisi joutanut lopetettavaksi koiran kanssa samaan aikaan.
Re: Koirista vääntö
Koiraa ei lopetettu, kun vanhempieni mielestä moinen ei ollut reilua. Kun kerran koira oli otettu, niin siitä pitäisi huolehtia sitten loppuun asti. Etenkin faija tykkäsi koirasta ja hänen sana oli laki. Koira puri myös muita, viittä kuutta perheen ulkopuolista ihmistäkin (naapureita, perhetuttuja) + broidia, mutta kukaan ei tehnyt ilmoitusta. Lääkäritkään ei tehneet ilmoitusta, kun kerran mutsi kuskasi mut aina sinne ja kun lääkärit kysyivät lopuksi, että onko koiran kohtalo jo päätetty, hän kiirehti aina vastaamaan kovalla äänellä, että on on ja se oli sillä selvä. Tosin joka kerta ei käyty edes lääkärissä. Vain kahdella kerralla kuudesta, tosin viimeisestä käynnistä olisi voinut nekin tyypit siellä päätellä jotain, kun kaukana terveyskeskuksesta asuvana porukat ei edes suostuneet viemään lääkäriin ja haavat tulehtuivat pahasti, ennen kuin sinne sitten pääsin.
Koira kuoli syöpään 8-vuotiaana ja se päivä oli suunnilleen maailman paras päivä, kun meikäläinen oli elänyt kaiken kotona vietetyn ajan lukittuna yhteen huoneeseen (vessaan pääsi jos pyysi ja se sopi muille), kun eläinsuojelusäännöt kuulemma vanhempien mielestä kielsivät koiran lukitsemisen yhteen huoneeseen ja pelkästään yhden koirapelkoisen ihmisen tahdon mukaan eläminen ei kuulemma ollut reilua muita kohtaan.
Ai niin, heillä on vieläpä harkinnassa ottaa uusi koira. Kuulemma joku iso, kun kerran pienet koirat ei ole koiria kuulemma alkuunkaan. "Koira-ajokortti" olis kyllä aika jees etenkin isojen rotujen omistajille, mutta kuinkahan paljon sellainenkaan auttaisi tämän tyyppisissä tilanteissa?
Koira kuoli syöpään 8-vuotiaana ja se päivä oli suunnilleen maailman paras päivä, kun meikäläinen oli elänyt kaiken kotona vietetyn ajan lukittuna yhteen huoneeseen (vessaan pääsi jos pyysi ja se sopi muille), kun eläinsuojelusäännöt kuulemma vanhempien mielestä kielsivät koiran lukitsemisen yhteen huoneeseen ja pelkästään yhden koirapelkoisen ihmisen tahdon mukaan eläminen ei kuulemma ollut reilua muita kohtaan.
Ai niin, heillä on vieläpä harkinnassa ottaa uusi koira. Kuulemma joku iso, kun kerran pienet koirat ei ole koiria kuulemma alkuunkaan. "Koira-ajokortti" olis kyllä aika jees etenkin isojen rotujen omistajille, mutta kuinkahan paljon sellainenkaan auttaisi tämän tyyppisissä tilanteissa?
"You have robbed my revenge of sweetness, and now I must go hence in bitterness, in debt to your mercy."
Re: Koirista vääntö
Kyllä tuollainen olisi pitänyt ensimmäisen pureman jälkeen tappaa kuin koira. Vanhempasi eivät vaikuta täysin terveiltä yksilöiltä.
Cicero:en ol epahemminkehuskellut saavutuksillani ja vaadittiin linkkiä minulla ei sitä ollut, suoraan en voi sanoa missä työskentelen joten piti kiertotietä kirjoittaa...marsalkka on alusta asti ollut tökerö jossain vaiheessa menee pinna kenellä tahansa.
-
Tiina
- Sherlock Holmes
- Viestit: 7233
- Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
- Paikkakunta: Suomessa ollaan.
Re: Koirista vääntö
...ja lisää
Päivitetty 1.7.2011 12:01, julkaistu 1.7.2011 12:00.
Tampereen Härmälässä asuva perheenäiti lähti kesäkuisena lauantaina normaaliin tapaan iltalenkille 5-vuotiaan shetlanninlammaskoiransa Jessen kanssa.
Hiekkatiellä, keskellä puistoa seisoi tumma pakettiauto. Kun nainen ohitti autoa Jesse-koiran kanssa, sen kimppuun hyökkäsi silmänräpäyksessä seitsemän suurta koiraa. Kaksi niistä oli irlanninsusikoiria ja viisi englanninvinttikoiraa.
Aiemmin julkisuudessa puhuttiin seitsemästä irlanninsusikoirasta. Poliisi tarkensi tietoja kuitenkin myöhemmin.
– Huusin apua ja kiljuin. Vedin Jesseä hihnasta, mutta koirat olivat kiinni sen päässä, selässä ja jaloissa. Pieni koira vain lensi ylös alas, nainen kuvailee.
Hyökänneiden koirien omistajat olivat paikalla parissa minuutissa ja saivat koirat irti. Vahinko oli kuitenkin jo sattunut. Jesseltä murtui molemmilta puolilta 6–7 kylkiluuta ja koiran keuhkoihin pääsi verta. Eläinlääkäri yritti pelastaa koiran, mutta verenhukka oli niin suuri, ettei mitään ollut tehtävissä.
Hyökänneiden koirien omistajat tarjoutuivat maksamaan eläinlääkärikulut. Myös poliisi kävi paikalla ja Jessen omistaja teki asiasta rikosilmoituksen.
– Mutta ei se tuo koiraa takaisin, nainen
Päivitetty 1.7.2011 12:01, julkaistu 1.7.2011 12:00.
Tampereen Härmälässä asuva perheenäiti lähti kesäkuisena lauantaina normaaliin tapaan iltalenkille 5-vuotiaan shetlanninlammaskoiransa Jessen kanssa.
Hiekkatiellä, keskellä puistoa seisoi tumma pakettiauto. Kun nainen ohitti autoa Jesse-koiran kanssa, sen kimppuun hyökkäsi silmänräpäyksessä seitsemän suurta koiraa. Kaksi niistä oli irlanninsusikoiria ja viisi englanninvinttikoiraa.
Aiemmin julkisuudessa puhuttiin seitsemästä irlanninsusikoirasta. Poliisi tarkensi tietoja kuitenkin myöhemmin.
– Huusin apua ja kiljuin. Vedin Jesseä hihnasta, mutta koirat olivat kiinni sen päässä, selässä ja jaloissa. Pieni koira vain lensi ylös alas, nainen kuvailee.
Hyökänneiden koirien omistajat olivat paikalla parissa minuutissa ja saivat koirat irti. Vahinko oli kuitenkin jo sattunut. Jesseltä murtui molemmilta puolilta 6–7 kylkiluuta ja koiran keuhkoihin pääsi verta. Eläinlääkäri yritti pelastaa koiran, mutta verenhukka oli niin suuri, ettei mitään ollut tehtävissä.
Hyökänneiden koirien omistajat tarjoutuivat maksamaan eläinlääkärikulut. Myös poliisi kävi paikalla ja Jessen omistaja teki asiasta rikosilmoituksen.
– Mutta ei se tuo koiraa takaisin, nainen
Re: Koirista vääntö
Kai ne hyökänneet koirat sentään tapettiin kuin koirat?
Cicero:en ol epahemminkehuskellut saavutuksillani ja vaadittiin linkkiä minulla ei sitä ollut, suoraan en voi sanoa missä työskentelen joten piti kiertotietä kirjoittaa...marsalkka on alusta asti ollut tökerö jossain vaiheessa menee pinna kenellä tahansa.
-
Antarktis
- Remington Steele
- Viestit: 230
- Liittynyt: Su Marras 18, 2007 7:01 am
- Paikkakunta: Nordbotten
Re: Koirista vääntö
Ei mua naurata koirapelko enkä saa siitä mitään hupia irti, vaan mua ärsyttää sellanen hysteerinen kiljuminen ja käsien nostelu ja yleinen vouhotus. Ehkä mä ihan ymmärrän ihmistä joka ihan oikeasti pelkää jostain loogisesta syystä koiria mutta sellanen... Hysteeriys vituttaa. Ehkäpä mulla liittyy ärsyyntyminen sellasiin ihmiseen jotka enemmänki pelkää koiran sotkevan ittensä tms, tai "hiukan parempien ihmisten" ja keski-ikästen ämmien suhtautuminen isoon koiraan. Toisinsanoen en pidä koirattomista ihmisistä tai kestään joka suhtautuu mun koiraan negatiivisesti. Ootko muuten koskaan käyny terapiassa? En kysy tätä vittuillakseni vaan ihan uteliaisuudesta, että jos oot niin auttoiko se?Nepenthe kirjoitti:Itseäni ärsyttävät koirien omistajat, jotka eivät hallitse koiriaan. Jos pelko iskee minuun, se vaikuttaa koiriinkin ja hallitsemattomat oman "laumansa" pomot todennäköisemmin reagoivat siihen siten, että yrittävät käyttää hyväkseen heikkouttani ja parantaa johtoasemaansa. Hyvä Antarktis, voisitko tarkemmin selittää, mikä esimerkiksi minussa koirapelkoisessa ärsyttää sinua? Mielestäni pelkoni on aika loogista ja perusteltua. Kerrankin isäni, joka nauraa myös koirapelkoisille, päästi tahallaan sen meidän koiran samaan tilaan kanssani, koska ärsyyntyi siitä, että olin niin lapsellinen, että pelkäsin sitä koiraa. Onko tämä mielestäsi oikeutettua meitä naurettavia koirapelkoisia kohtaan?
Ja joo, koirapelkoisen elämä on raskasta, kun vielä vuosia koiran kuoleman jälkeenkin välillä herään hikimärkänä painajaiseen, jossa joku koira käy saatana kimppuuni ja tappaa mut.
Se teidän koira olis joutanu piikille ekan murinan jälkeen ja isälle olisin myös antanu nyrkistä (vähintäänkin).
EDIT.: Itteänikin ärsyttää ihmiset jotka ei hallitse koiriaan, musta ei pidä ottaa koiraa jos sitä ei osaa kouluttaa. Ärsyynnyn siis myös typeristä koiraihmisistä