Gustafssonin vammat

[Wagner]

Gustafssonin vammojen hoito 51 vuotta sitten on hänen ja häntä hoitaneen sairaalan välinen asia.
Niillä tuskin on muuta yhteyttä kolmoissurmiin kuin että on saanut vammat surmien yhteydessä.

[Sariola]

awa ja Misri,

Jos te olette sitä mieltä, että NG on todennäköinen syyllinen tiedän mielestänne, niin se on ymmärrettävä kanta. Sen ymmärtää.

Mutta,

jos Te väitätte, että sairaalahoito ei ole mitään hoitoa, ja että sairaalassa olon aikana 5.- 23.6.1960 ei siellä ole annettu potilaalle Gustafsson mitään hoitoa, niin Teille vähintäänkin hymyillään! Ja aivan aiheesta! Valitettavasti!

[awa]

Minä en ketään syyllistä tai pidä sen enempää mahdollisena syyllisenä kuin toistakaan. Gustafsson on toki siinä asemassa, että hän on mitä todennäköisimmin ollut paikalla kun nuoret surmattiin, ja näin hän on erilaisessa asemassa moneen muuhun verrattuna.

Sitten tuohon Gustafssonin hoitoon vielä sen verran, että sinua Sariola on pyydetty kertomaan mitä hoitoa Gustafssonille annettiin, mutta et ole sitä kertonut, vaikka luulojasi täällä levittelet ja hoidoista peruustettomasti vouhkaat.

Koska kukaan ei ole kertonut mistään hoidoista, niin on kai pakko uskoa, että mitään varsinaista hoitoa ei ole Gustafssonille annettu. Näin se vaan on Sariola. Valitettavasti.

[Sariola]

Lehtileikkeistä ilmenee, että Gustafsson ei ole aivan heti sairaalassa päässyt kävelemään vapaasti niinkuin täällä joskus annetaan ymmärtää. Hän on ollut remmillä kiinni sängyssä vielä viidentenä päivänä. Pistän tännekin tämän lehtileikkeen näkyville.
--------------------------------------------------------------

Perjantain 10.6.1960 lehdissä painettua:

UUSI SUOMI kirjoittaa alkukappaleessa "Töölön sairaalassa hoidettavana oleva Nils Vilhelm Gustafsson toipuminen edistyy ripeästi. Hän pystyy jo syömään ja puhumaankin jonkun verran, mutta ei vielä muista murhayön tapahtumia". Alaotsikon "Olenko minä ajanut nurin moottoripyörällä" alla olevassa tekstissä todetaan: Poikani vointi on jo melkoisen hyvä - kertoi torstaina rouva Gustafsson. Kävin häntä katsomassa ja oikein yllätyin kun hän pyysi minulta tupakkaa. Hän on nauttinut mm. viiliä ja muuta juoksevaa ravintoa. Joskin Nils Gustafssonin ruumiillinen kunto näyttää parantuneen, muisti on edelleenkin huono. Olenko minä ajanut nurin moottoripyörällä, hän oli tiedustellut äidiltään ihmetellen sairaalassa oloaan. Edelleen osoittaa täydellistä tietämättömyyttä murhayön tapahtumista se, että Nils oli kehottanut äitiään tämän toissapäiväisen käynnin yhteydessä käskemään Seppoa käymään. Käske nyt Sepon tulla katsomaan. Nils Gustafsson voi mm. liikuttaa käsiään, mutta hänet on kiinnitetty vuoteeseen vatsavyöllä, kertoo rouva Gustafsson.

[awa]

Juu - nopeastihan poika on toipunut. Lehtileikkeen tekstin mukaan Nils Gustafssonin ruumiillinen kunto näyttää parantuneen. Eli ruumiillisessa kunnossa ei ole ollut hoitamista. Tupakkaa aivovammapotilas harvoin tupruttelee, mutta Gustafssonin kohdalla tilanne on ollut toinen. Ruokailu on onnistunut, eli ei se pää ole toiselta puolelta ihan tohjona ollut.

Sariola tuossa epäili, että turvavyö olisi jotenkin ollut estämässä Gustafssonin liikkumista, mutta epäilenpä, että kysymyksessä on vain turvalaite, koska sängyssä ei ehkä ole ollut laitoja. Hyvävointinen on potilaan täytynyt olla, jos hänet on selälleen sänkyynsä sidottu. Mikäli olisi ollut pahoinvointia tai huimausta, niin vaarana olisi omaan oksennukseensa tukehtuminen, kun oli selälleen sidottu.

Niin Sariola. Kysymyksessä on turvavyö, että ei putoa sängystä, jos vaikkapa unissaan kylkeä kääntää.

[Sariola]

MILLOIN GUSTAFSSON PÄÄSI VUOTEESTA POIS JA VAPAASTI KÄVELEMÄÄN

Lähdemateriaalia on paljon, ja siellä täällä mainitaan lyhyesti tästä asiasta. Muistaakseni UUDEN SUOMEN LEHTILEIKE 11.6.1960, jossa potilas oli sairaalan sängyssä, ja alapuolella oli teksti, jossa mainittiin, että potilas oli päässyt ensi kertaa sängystä pois edellisenä päivänä, eli 10.6.1960.

Oikeudenkäynnin aikana puolustusasianajaja Leppiniemi totesi puheenvuorossaan, että Gustafsson oli aloittanut "kävelyharjoitukset" 10.6.1960. Siis sama päivämäärä. Tuntuu varmalta, että Leppiniemi ei mene kertomaan oikeudessa perättömiä tietoja - ne olisivat haitaksi. Jossakin muuallakin on mainittu sama asia. Tämä on varmaankin mainittu sairaskertomuksessa.

Näyttää siis siltä, että viitenä ensimmäisenä päivänä potilas ei ole päässyt kävelemään sängyn ulkopuolelle lainkaan. Siis päivät 5,6,7,8,9 kesäkuuta. Ja sitten seuraavana päivänä 10.6.1960 ovat alkaneet "kävelyharjoitukset". Gustafsson on kyllä itse kertonut oikeudessa, että hän oli jossakin välissä yrittänyt lähteä sängystä pois ja kaatunut lattialle sängyn viereen. Lisäksi jossakin lehtileikkeessä on kerrottu, että potilas oli ollut kiinnitettynä sänkyyn vatsaremmillä (ei turvavyöllä). Tämä oli kesäkuun 9. päivän lehdessä. Tätä Gustafssonin "liikkeellelähtöä" sängystä on liioiteltu - koetettu saada se mahdollisimman aikaiseksi. Voidaan sanoa, että se tapahtui 10.6.1960 ja silloinkin todennäköisesti aluksi kahden hengen tukemana. Yrittävä löytää tähän tarpeelliset lähdetiedot. Muistaakseni nimimerkki "Loka" esitti sen valokuvan, jossa kerrottiin Gustafssonin päässeen ensi kertaa pois sängystä 10.6.1960, eli 5. päivää sairaalaan tulon jälkeen.

[Sariola]

(Uusi Suomi 15.6.1960)

ETPK n johdannosta:
Töölön sairaalan röntgentutkimuksessa ei ole todettu kallovammaa. Alaleuassa vasemmalla on poikkimurtuma ja myös murtuma samalla puolella leukanivelen lähellä. Poikkimurtuman kohdalla ja vasemmalla korvan yläpuolella on ruhjehaavat, jotka on hoidettu ompelein. Alkutoimien jälkeen Gustafsson on siirretty osastolle kaksi, ja 7.6.1960 neurokirurgiseen klinikkaan. 17.6.1960 hänelle on suoritettu PEG-tutkimus (aivojen ilmatutkimus). Tutkimuksessa ei tullut esille aivovammaa. Gustafsson on kotiutettu 23.6.1960 merkinnöin ”potilas toipunut hyvin, mutta muistamattomuus on edelleen totaali”.

Tämä on awan postittama Uuden Suomen lehtileike 15.6.1960. Kuvatekstin mukaan potilas on päässyt vapaasti pois sängystä vasta 14.6.1960. "Löytäähän se joskus sokea kanakin jyvän!"

Näin voidaan leikillisesti sanoa. Oikeudenkäynnissä ilmeni, että "kävelyharjoitukset" oli aloitettu 10.6.1960.
---------------------------------------

PIENI KATKELMA OIKEUDENKÄYNNISTÄ, "kävelyharjoitukset" 10. kesäkuuta:

Puolustuksen asianajaja Riitta Leppiniemi viittaa lausuntoon, jonka mukaan Nils olisi ollut unelias.
- Sana "unelias" ei välttämättä tarkoita sitä, että hänen tajunnan tasonsa olisi välttämättä ollut alentunut, Hirvensalo sanoo.

Puolutus huomauttaa, että Gustafssonille tehtiin kävelyharjoituksia 10. kesäkuuta 1960.
- Voi olla niin, että kävely on vaikeutunut. Häntä on kenties pidetty hieman pidempään vuodelevossa.

[awa]

Vai että oikein kävelyharjoituksia?

Mistähän puolustus tuon tiedon on kehitellyt? Tuominen kertoi sairaalan papereihin kirjatun, että potilas oli kävellyt jo parin päivän jälkeen. Tuominen ei puhunut mistään kävelyharjoituksista, ja hän on tietonsa poiminut potilasasiakirjoista.

Niin - ja mistähän syystä sitä kävelyä olisi pitänyt harjoitella - eihän jaloissa mitään vikaa ollut? Sitäpaitsi ruumiillisen kunnon kerrotiin parantuneen muutamassa päivässä. Mielenkiintoista.

- hymm -

[Sariola]

Kommentit tuonne väliin sinisellä!

Vai että oikein kävelyharjoituksia?

Mistähän puolustus tuon tiedon on kehitellyt? ( Oikeudessa puolustuksella ei ole ollut varaa valehdella. Tieto on varmaan sairaalan asiakirjoista. Eikä Hirvensalokaan sitä kiistänyt oikeudessa. ). Tuominen kertoi sairaalan papereihin kirjatun, että potilas oli kävellyt jo parin päivän jälkeen. Tuominen ei puhunut mistään kävelyharjoituksista, ja hän on tietonsa poiminut potilasasiakirjoista. ( Myöskään Tuominen ei käyttänyt tuota awan kirjoittamaa sanamuotoa. Tuominen taktikoi, ei puhunut "kävelyharjoituksista", ja puhui muutamasta päivästä - se on venyvä käsite kuin purukumi. )

Niin - ja mistähän syystä sitä kävelyä olisi pitänyt harjoitella - eihän jaloissa mitään vikaa ollut? Sitäpaitsi ruumiillisen kunnon kerrotiin parantuneen muutamassa päivässä. Mielenkiintoista. ( Korvassa oli Hirvensalon mukaan korvakäytävän luun murtuma. Korvassa on myös tasapainoelin. On hyvin todennäköistä, että kyseisessä korvassa "tasapainoelin temppuili". Paareilla kannettavasta potilaasta on vielä pitkä matka reippaasti kävelevään potilaaseen. Kerrotaan, että vielä 23.päivänä kun Gustafsson oli poliisien kanssa niemellä näyttämässä tapahtumapaikkoja, poliisi tarjoutui tukemaan, mutta Gustafsson tuolloin jo torjui tukitarjouksen, ja halusi kävelellä itsenäisesti ja omilla jaloillaan. Viiden sairaalapäivän jälkeen ei tilanne todennäköisesti ollut vielä samanlainen. Kävelyharjoitukset on varmaan merkitty asikirjoihin, muutoin Leppilampi ei olisi niitä maininnut. Se olisi ollut virhe. ).

- hymm -

[yövuoro]

Varjo kirjassa Gustafssonin kerrotaan ajatuksissaan kiukustuneen; Invalidinako te minua pidätte. Viitaten tuohon avun tarjoamiseen.
Mikä tarjous oli aivan ymmärrettävä, olihan takana kuulustelut Ratakadulla, n. 30km ajo Bodomille, kävely parkkipaikalta epätasaisessa ja vaihtelevassa valaistuksessa polulla kohti traagisten tapahtumien paikalle ja niemen nokkaan.
Tarjottu tuki oli varmaan niin henkistä kuin fyysistä "heikotusta" varten.

Kova jätkä.Niemeltä poistuessa eräässä sivukuvassa mielenkiintoinen mikroilme.

Hyvin jaksoi vielä Askelaan ja ulos autosta ketterästi kotirapuille mamman voileiville.

[Sariola]

Varjo kirjassa Gustafssonin kerrotaan ajatuksissaan kiukustuneen; Invalidinako te minua pidätte. Viitaten tuohon avun tarjoamiseen.
Mikä tarjous oli aivan ymmärrettävä, olihan takana kuulustelut Ratakadulla, n. 30km ajo Bodomille, kävely parkkipaikalta epätasaisessa ja vaihtelevassa valaistuksessa polulla kohti traagisten tapahtumien paikalle ja niemen nokkaan.
Tarjottu tuki oli varmaan niin henkistä kuin fyysistä "heikotusta" varten.

Kova jätkä.Niemeltä poistuessa eräässä sivukuvassa mielenkiintoinen mikroilme.

Hyvin jaksoi vielä Askelaan ja ulos autosta ketterästi kotirapuille mamman voileiville.

Minä muistelen nuo tapahtumat toisinpäin. Eli mentiin sinne niemeen ja siellä tarkasteltiin kirjan mukaan pari tuntia paikkoja, ja sitten mentiin kuulusteluihin noin kolmeksi tunniksi. Yhteensä kirjan mukaan 5 tuntia. Se on melko rankka päivä toipilaalle. Pahoinpitelystä oli kuitenkin kulunut reilut 18 vuorokautta, joten on siinä ollut aikaa toipua. Perusolemukseltaan Gustafsson näyttää olleen riski, terve ja sisukas nuorimies.

Uskon myös siihen, että korvasta leikattiin luupiikki heinäkuussa 1960. Kirjan mukaan tuohon korvaan ei palannut aivan normaali kuulo koskaan. Hirvensalo on vammaluettelossaan maininnut "korvakäytävän luun murtuman" - tällöin tasapainoelimen normaali toiminta on voinut hyvinkin häiriytyä. Korvaklinikalla on tehty myös merkintä kallonpohjan murtumasta, mutta röntgenkuvia ei ole enää nähtävissä.

[Sariola]

VAPAASTI LIIKKUMINEN

Milloin Gustafsson sai liikkua vapaasti. Siihen vastaa yksi lehtileike. Se on painettu 15. kesäkuuta 1960. "Eilen potilas sai ensimmäisen kerran vapaasti liikkua sängyn ulkopuolella". Eli se tapahtui 14. kesäkuuta 1960. Tuo lehtileike on ollut täällä näkyvissä. Tuo päivä on ollut 10. sairaalassaolopäivä.

Milloin Gustafsson tuettuna liikkui käytävällä? Puolustuksen asianajaja Leppiniemi toteaa oikeudessa, että kevelyharjoitukset aloitettiin perjantaina 10. päivä kesäkuuta 1960. Oikeudessa Hirvensalo ei kumonnut tätä, vaikka kommentoi kyllä myöntäen sen mahdolliseksi.

Kiinni sängyssä. Kirjassa Bodomin varjo kuvataan asiaa seuraavasti: " ..... ..... Kun vielä toinenkin hoitaja ryntäsi paikalle Nils saatiin nostettua kainaloista takaisin sängyn reunalle, mutta pissareissulle hän ei päässyt pitkään aikaan. Varmuuden vuoksi vuoteen reunoille pystytettiin kolisevat metalliset laidat ja vyötärön ympärille kiedottiin nahkaremmi. Sairaala oli vastuussa hänen hoidostaan, joten toista kertaa häntä ei päästetty kompuroimaan lattialle. ..... ..... sairaalakielellä sorsa, joka hänen oli otettava petikaverikseen. .

Noin Palo on kuvannut tilannetta "kaunokirjallisesti" kirjassaan. Tosin myöskään Palo ei ole yksityiskohdissa aivan tarkka, sillä sama kuva, joka esiintyy Uudessa Suomessa 15. päivänä kesäkuuta 1960, mainitaan Palon kirjassa otetuksi "kaksi viikkoa" sairaalaan tulon jälkeen. Siis kuva oli otettu 14. päivänä ja silloin oli sairaalaan tulosta kulunut todellisuudessa 9 päivää. Tuo 14. päivä kesäkuuta 1960 on ollut kymmenes sairaalassa vietetty päivä. Sen Uuden Suomen lehtileikkeen mukaan Gustafsson on saanut vapaasti liikkua sängystä pois joko 13. tai 14. päivä kesäkuuta 1960 ensi kerran sairaalassa ollessaan. Ja kerrataan vielä, että kävelyharjoitukset oli aloitettu 10. päivä kesäkuuta eli kuudentena sairaalassaolo päivänä. Sitä ennen potilas on saanut liikkua sängyn ulkopuolella vain tuettuna tai kantamalla.

Nämä tiedot on kerätty eri lähteistä - pala sieltä toinen täältä. Tämä kuvaus on kuitenkin hyvin lähellä totuutta.

[Misri]

^ Voi! Sariola sinulta unohtui nyt tuo NGn sängystä "kompuroinnin päivämäärä". Mielenkiintoista olisi siihenkin saada tarkka päivämäärä? Ja vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää syy tuohon oletetun "aivovamma" potilaan liikkelle lähtöön, joka syy sitten ikävällä tavalla johti kompuroinnin seurauksena lopulta potilaan kaatumiseen?

[awa]

Uskon myös siihen, että korvasta leikattiin luupiikki heinäkuussa 1960. Kirjan mukaan tuohon korvaan ei palannut aivan normaali kuulo koskaan.

Se on sinun uskomuksesi. Gustafsson itse kertoi sen tiedon olleen äitinsä Helgan liikkeelle laittama huhu.

Hirvensalo on vammaluettelossaan maininnut "korvakäytävän luun murtuman" - tällöin tasapainoelimen normaali toiminta on voinut hyvinkin häiriytyä. Korvaklinikalla on tehty myös merkintä kallonpohjan murtumasta, mutta röntgenkuvia ei ole enää nähtävissä.

Korvakäytävän luisen kanavan hiksehieno murtuma, on hyvin tavallinen leukaan osuneen lyönnin seurauksena tullut vamma. Ei vaurioita tasapainoelintä millään lailla. Korvasta tihkuttelee verta, ei sen kummempaa. Uskoisin, että juuri tuo murtuma on myös se mainittu kallonpohjan murtuma. Saatan olla oikeassakin. Ei ole kiellettyä.

- hymm -

[awa]

Milloin Gustafsson tuettuna liikkui käytävällä? Puolustuksen asianajaja Leppiniemi toteaa oikeudessa, että kevelyharjoitukset aloitettiin perjantaina 10. päivä kesäkuuta 1960. Oikeudessa Hirvensalo ei kumonnut tätä, vaikka kommentoi kyllä myöntäen sen mahdolliseksi.

Hirvensalo ei ollut oikeudessa kumoamassa kenenkään lausuntoja, vaan kertomassa oman arvionsa Gustafssonin vammoista.

Tuo, että Gustafsson pökertyi sängystä noustessaan ei ole mikään ihme. Jos nuorta poikaa makuutetetaan tuntikausia sängytllä pitkällään ja siinä vielä tupakkia polttelee, niin ei ole ihmekään jos jalat menee alta kun ylös ponnistaa. Se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ei siinä kävelemään opettelusta ole kysymys. Heh.

- hymm -