Mies raiskasi 15-vuotiaan kotibileissä

[hannu hanhi]

Olen Valdovasin kanssa edelleen eri mieltä Wikipedian luotettavuudesta. Tietosanakirja tehdään samoilla periaatteilla kuin tieteellinen artikkeli eli käytetään tutkimustietoa tai luotettavasti tehtyjä yhteenvetoartikkeleita viitteinä. Wikpediaan riittävät usein viitteiksi sellaiset tieteelliset julkaisusarjat kuin "Iltalehti", "Iltasanomat" ja joskus jopa monen tutkijan siteeraama "Seiska". Todellisuus on se, että juttujen taso on kirjava. Hyviä artikkeleita toki on Wikipediassa, mutta kokonaisuus on sellainen, että sen tietoihin täytyy aina suhtautua kriittisesti.

Eiköhän se ole niin päin, että Wikipediaan on kopioitu epäsosiaalista persoonallisuutta koskeva teksti Lääkärin käsikirjasta eikä päinvastoin. Toisaalta hyvä, jos on kopioitu asiallisesta lähteestä.

[Siru83]

Hienosti kuittaat pitkän viestin ja tutkimustulokset toteamalla vain että ne ovat väärässä ja lyöt perään omat lähteesi. Oletko tutkinut niitä kriittisesti? Miten perustelet sen että omasi ovat enemmän oikeassa kuin muiden, päinvastaista kertovat tutkimukset?

Siinä käsiteltiin jotain paljon vanhempaa tutkimusta ja yritettiin kumota sitä. Se että sellaista tutkimusta, jossa 54% pedofiileista oli homoseksuaalista, ei Valdovasin lähteen (Wikipedia) mukaan voida pitää luotettavana, ei tarkoita etteivätkö useat muut lähteet olisi luotettavia.

Aiheesta on kuitenkin tehty uusia tutkimuksia, joista pariin lähteeni viittaa ja ne ovat tulleet samaan lopputulokseen; tosin niissä homoseksuaalien osuus pedofiilien joukossa on jossain määrin pienempi, mutta kuitenkin homoseksuaalien osuus pedofiilien joukossa on moninkertaisesti suurempi kuin heidän osuutensa yhteiskunnassa.

Tässä vielä toisesta lähteestä, jossa viitataan aiheesta tehtyihin muihin tutkimuksiin:

The percentage of homosexual pedophiles
ranges from 9% to 40%, which is approximately 4 to 20
times higher than the rate of adult men attracted to other
adult men (using a prevalence rate of adult homosexuality
of 2%-4%).5,7,10,19,29,30

Siis kuusi eri tieteellistä tutkimusta, jossa tähän viitataan toteaa saman: homoseksuaalien osuus pedofiileista on paljon suurepi kuin heidän osuutensa aiukuisten miesten joukossa.

Lähde: A Profile of Pedophilia:
Definition, Characteristics of Offenders, Recidivism,
Treatment Outcomes, and Forensic Issues
RYAN C. W. HALL, MD, AND RICHARD C. W. HALL, MD, PA

[Valdovas]

Valdovas spämmäilee ketjua ylipitkillä viesteillään. Psykopatialla ei ole mitään tekemistä promiskuiteetin kanssa, eikä liity aiheeseen.

Promiskuiteettiteeman nosti esille aivan toinen kirjoittaja, jolle vastasin vastineessani. Kannattaa ehkä skarpata hiukan sen luetun ymmärtämisen kanssa...

Siitä on useammalla sivustolla.

Joo, mutta kaikkea nettiin kirjoitettua ei kannata purematta niellä (ks. seur.)

While no more than 2% of male adults are homosexual, some studies indicate that approximately 35% of pedophiles are homosexual (9). Further, since male-on-male pedophiles victimize far more children than do heterosexual pedophiles (10), it is estimated that approximately 80% of pedophilic victims are boys who have been molested by adult males (11).

Lähteinä on käytetty näitä:

10. Freund, K. and R. I. Watson, The Proportions of Heterosexual and Homosexual Pedophiles Among Sex Offenders Against Children: An Exploratory Study, Journal of Sex and Marital Therapy 18 (Spring 1992): 3443.

Tuossa aiemmin siteeraamassani "ylipitkässä" artikkelissahan keskusteltiin varsin kattavasti noista Freundin ryhmän tutkimuksista ja argumentoitiin erityisesti, että mies-mies- tai paremminkin mies-poikalapsi-pedofilia ja aikuisiin kohdistuva (miespuolinen) homoseksuaalisuus eivät välttämättä korreloi kovinkaan hyvin, ja siksi noissa tutkimuksissa ei pitäisi tehdä sellaisia johtopäätöksiä, mitä niissä itse asiassa ei tutkita.

11. Schmidt, Thomas (1995). Straight and Narrow? Compassion and Clarity in the Homosexuality Debate. Downers Grove, Ill.: Intervarsity Press, p. 114.

Mainittu Thomas E. Schmidt ei tosin ole lääkäri tai seksologi, vaan entinen Uuden testamentin tutkija, ja kuten oheisista sinänsä teokseen myönteisesti suhtautuvista esittelyistä ja arvioista ilmenee kyseessä on selkeästi uskonnon ja Raamatun näkökulmasta homoseksualisuutta tarkasteleva, ja sehän on kyllä käynyt selväksi mitä siitä noissa piireissä ajatellaan, varsinkin USA:ssa mutta jossain määrin myös Atlantin tällä puolella kuten ns. kirkon homokeskusteluissakin on hyvin käynyt ilmi. Turha kai sanoakaan, että mitään lääketieteellistä validiteettia noissa argumenteissa ei ole edes siteeksi...



Thomas E. Schmidt (Ph.D., Cambridge University) teaches at Rogue Community College in Grants Pass, Oregon. He is former Professor of New Testament at Westmont College. He has written several books and numerous professional journal articles.



Straight & Narrow? Compassion & Clarity in the Homosexuality Debate

By Thomas E. Schmidt

Retail Price: $16.00
Your Price: $12.80 (20% Off Retail)
Add to Cart
Christianbook.com

Voted one of Christianity Today's 1996 Books of the Year!

Too often, Thomas Schmidt writes, the charged battle over homosexuality generates slogans and accusations--obscuring the struggling persons at the center of the argument.

In this book Schmidt brings the discussion back into empathetic contact with the circumstances and the choices of individuals. At the same time he offers thoroughly researched and up-to-date information and assessment from an evangelical Christian perspective on all the main points of the debate. He includes chapters on what the Bible really says (and means) about homosexuality, the health effects of homosexual behavior, whether or not people are born with homosexual orientations, and the cogency of recent progay reconstructions of history such as John Boswell's.

Lähde: http://www.ivpress.com/cgi-ivpress/auth ... hor_id=414

Toinen arvio mainitusta opuksesta:

CultureWatch

Bill Muehlenberg's commentary on issues of the day…
A review of Straight and Narrow?: Compassion and Clarity in the Homosexuality Debate.

By Thomas Schmidt.
IVP, 1995.

The debate about homosexuality revolves around a number of crucial and controversial subjects: human sexuality and emotions, politics, religion, the family and relationships, questions of health, privacy and the social good.

While the debate often entails secular homosexuals and Christian straights slugging it out with each other, the debate is increasingly being waged just as fiercely within church circles. Indeed, the Christian debate about homosexuality may be just as explosive as the Reformation was 400 years ago.

Joe Dallas, President of Exodus International, wrote in 1991: “The debate over homosexuality and the Bible – specifically, whether or not the Bible condemns homosexual acts in all cases – will do no less than rip the body of Christ apart within the next decade. It will force believers to declare, in black and white terms, where they stand on issues of sexuality and biblical interpretation.”

By far the best book written to date about this divisive issue is Thomas Schmidt’s Straight and Narrow. This book performs four important tasks, and performs them exceedingly well.

Firstly, it expounds the biblical case against homosexuality. That is, it shows that Scripture teaches unequivocally that homosexual practice is sinful.

Secondly, it provides one of the best summaries of the case against homosexuality on health grounds Thirdly, it examines the nature/nurture debate (are gays born that way?) and concludes that while a number of factors may account for homosexual behaviour, explanation of the behaviour cannot serve as a justification for the behaviour.

And finally, the book attempts to remind us that no other response than the love, mercy and compassion of Christ will suffice. Every homosexual is a human being made in God’s image and likeness. Schmidt reminds us of the human face of homosexuality – he reminds us that beyond the anger and rhetoric and emotion are hurting, lonely people who desperately need Christian compassion and love.

Scripture and homosexuality

Since the publication of D.S. Bailey’s Homosexuality and the Western Christian Tradition in 1955, a number of works have appeared seeking to harmonise homosexuality and the Bible. A number of clever ploys and stratagems have been adopted by the theological revisionists. The sin of Sodom and Gomorrah, for example, has been re-cast as the sin of inhospitality, not homosexuality. Arguments are made that Jesus never condemned homosexuality, and so on. Schmidt examines these arguments, and their many variations, and finds them wanting. While many evangelicals in the past have dissected these faulty arguments, this is among the best critiques of the arguments thus far written.

Homosexuality and health risks

Medical doctors have long known of the extraordinary health risks involved with the homosexual lifestyle. Yet, for various reasons, few doctors feel compelled to speak out about them. Conservative Christians have long used sexual practices as a weapon against homosexuality.

Schmidt’s treatment of this issue is different for two reasons. Firstly, he sees the health risks as a tragedy, not as something to gloat over. Christian compassion should be our response to such lack of mental, physical and emotional well-being. And secondly, the information he uses is taken only from primary, not secondary, sources. And it all comes from secular, scholarly sources, “virtually all of which is either neutral or affirming of homosexuality”. Thus he has marshalled the most impressive, reliable and irrefutable collection of evidence to date on the serious health implications of homosexual practice.

This section alone features 131 footnotes. It is a wealth of information and it all points to one inescapable conclusion: “For the vast majority of- homosexual men and for a significant number of homosexual women – even apart from the deadly plague of AIDS – sexual behaviour is obsessive, psychopathological and destructive to the body.”

The tremendous promiscuity rates among gays, the extra-high incidence of drug and alcohol abuse, the high number of sexual partners, and the sexual activities practised, all contribute to plague proportions of disease and illness. There is simply no comparison to the heterosexual community in this regard. The homosexual lifestyle is simply an invitation to an early grave. And it is not the minority, but the overwhelming majority of homosexuals, who are at risk.

Nature/Nurture

Like the section on health, the evidence used in this section is taken only from recent, scholarly and secular sources. The vast amount of information makes it clear that simplistic causation theories (eg. it’s in my genes) are not scientifically sustainable. The evidence is simply not in for a genetic or biological basis of homosexuality.

Instead, it seems culture and environment are major factors in the incidence of homosexuality. And choice has a large part to play in the whole equation. As Schmidt points out, “A large component of homosexual activists applaud biologic causation theories for their effect on public opinion, but are philosophically committed to personal choice as opposed to any deterministic theory, biologic or environmental.”

Schmidt also examines the social constructionism theory which states that sexual/gender differences are determined not by biology but by society. That is, we learn our sexuality like everything else, and in reality there are numerous genders (not just male and female), and people can embrace many different versions of gender. This theory was especially prominent at the recent Women’s Conference in Beijing, and we can expect to see much more of it. Indeed, it was the approach taken by an academic with whom I recently debated on ABC Radio, who wants to introduce pro-homosexual sex education into primary schools.

Christian compassion

Schmidt distinguishes himself from many conservative critics of homosexuality in that he bends over backwards to show empathy, respect and compassion for homosexuals. He makes it clear that heterosexuals have plenty of dirty laundry as well.

It is all too easy for many evangelicals to judge homosexual behaviour without really loving the homosexual person. We all mouth the platitude, “hate the sin but love the sinner” but for many of us, myself included, the latter part is seldom attained, and probably just as seldom striven for.

Thus the value of this book. It overwhelmingly makes the case that Scripture condemns homosexuality as sinful; that on health grounds alone the homosexual lifestyle should be eschewed; and that the genetic cop-out just doesn’t wash. But it doesn’t let others off the hook. It reminds each person to examine the beam in his or her own eye before judging others.

Schmidt is probably right when he says, “Only when we show that we have a greater concern about our own sin will we have a right to confront sin in others. This is not tolerance It is justice.”

We all need to be informed about the homosexuality debate and we dare not compromise biblical truth and morality. But we also dare not compromise our calling to express Christ’s love and compassion.

Because the debate about homosexuality is such an emotionally charged issue it demands that we do our homework and that we present our case lovingly, intelligently and rationally. Those who can’t should stay out of the debate. Or as Schmidt puts it: “Christians who cannot yet deal with issues calmly and compassionately should keep their mouths shut, and they should certainly stay away from the front lines of ministry and public policy debate – not to mention television talk shows.”

Indeed, an objective stand for God’s truth must be accompanied by an awareness of the fact that we are dealing with human beings. This is important because emotion rather than truth tends to determine how a secular public views such issues.

As Schmidt so incisively observes, “Those who defend the objective approach fail to understand public debate, which is less a search for truth than a spectator sport. Like it or not, spectators respond to emotional stories and cheer for the underdog. Moreover, since the reigning value of- modern culture is not truth but tolerance, anyone who takes a stand disapproving of another’s behaviour is bound to lose a debate.”

That doesn’t mean we cannot be critical of homosexual conduct, it just means we need to carefully examine the way we do it. Any appearance of heterosexual self-righteousness will smack of hypocrisy. Quite often our attitudes will be read easier than our words, so periodic attitude checks are in order. Having all the right words and doctrines, while holding on to wrong altitudes, will hinder our witness in this area.

Schmidt seeks to find a third way between two extremes – between those who want to water down the biblical message concerning homosexuality, who say that homosexual behaviour is not sinful, and those who can only condemn homosexuals without offering them the outstretched hands of Christ.

Moderation without compromise, balance without dilution, is the hallmark of this book. Anyone involved in the debate about homosexuality – and we will all have to make a stand at some point – should get this book.

Lähde: http://www.billmuehlenberg.com/1995/10/ ... ty-debate/

Koska tämä ei (ainakaan vielä; terkkuja vaan Monsieur Mosselle ja Tohtori Lehtorille! ) ole yleinen homosteluketju, niin en lähde ottamaan kantaa noihin yllämainittuihin väitteisiin, mutta niistä ja niiden sävystä käynee ilmi, ettei kyseessä suinkaan ole mikään neutraali intressitön lähestymistapa kysymykseen, vaan hyvinkin ohjelmallinen ja oman positionsa debatissa jo valmiiksi hyvinkin tiukasti ankkuroitunut. Niin, ja tieteellinen teoshan se siis ei ole, eikä sitä sellaisena tulisi lähdeviitteissä tietysti pitääkään.

http://www.narth.com/docs/pedophNEW.html

Niin, mitä tulee siis puolueettomuuteen ja neutraaliuteen kysymyksessä. Kyseessä oleva NARTH eli National Association for Research & Therapy of Homosexuality ei varmastikaan ole, sillä jo nimensä mukaisesti sen fokus on "parantaa" ihmiset homoseksualisuudesta.

Koska minua on kritisoitu turhan pitkistä lainauksista, niin en kopioi tähän koko wikiartikkelia ko. lafkasta, vaan lähinnä alkuesittelyn ja siihen liittyvän kritiikkiosion sekä sen, mitä lääketieteen ja psykologian virallisten edustajien taholla ko. lafkasta ajatellaan.

National Association for Research & Therapy of Homosexuality (NARTH), formerly National Association for Research and Treatment of Homosexuality, is part of the ex-gay movement and a non-profit organization that offers conversion therapy and other regimens intended to change the sexual orientation of individuals who experience unwanted sexual attraction to members of the same sex. NARTH's leaders describe their organization as "dedicated to affirming a complementary, male-female model of gender and sexuality." NARTH was founded in 1992 by Joseph Nicolosi, Benjamin Kaufman, and the late Charles Socarides. Its headquarters are in Encino, California, at the Thomas Aquinas Psychological Clinic. Julie Hamilton is the president of NARTH. NARTH's leaders disagree with the prevailing mainstream opinion that homosexuality is not a disorder.

Truth Wins Out

In 2006, gay rights activist Wayne Besen launched the Truth Wins Out project to criticize NARTH and related ex-gay groups. He has strongly criticized NARTH's academic literature as falling short of accepted standards for peer review.

- http://www.truthwinsout.org/narth/

Position of professional organizations on sexual orientation change efforts

Main Article: Sexual orientation change efforts

In 2009 an American Psychological Association research summary included the following statements:

The longstanding consensus of the behavioral and social sciences and the health and mental health professions is that homosexuality per se is a normal and positive variation of human sexual orientation.

SOCE [sexual orientation change efforts] has been controversial due to tensions between the values held by some faith-based organizations, on the one hand, and those held by lesbian, gay and bisexual rights organizations and professional and scientific organizations, on the other.

There are no studies of adequate scientific rigor to conclude whether recent SOCE do work to change a person’s sexual orientation.

Some individuals and groups have promoted the idea of homosexuality as symptomatic of developmental defects or spiritual and moral failings and have argued that SOCE, including psychotherapy and religious efforts, could alter homosexual feelings and behaviors. Many of these individuals and groups appeared to be embedded within the larger context of conservative religious political movements that have supported the stigmatization of homosexuality on political or religious grounds.

No major mental health professional organization has sanctioned efforts to change sexual orientation and most of them have adopted policy statements cautioning the profession and the public about treatments that purport to change sexual orientation. These include the American Psychiatric Association, American Psychological Association, American Counseling Association, National Association of Social Workers in the USA, the Royal College of Psychiatrists,[38] and the Australian Psychological Society.

The American Psychological Association and the Royal College of Psychiatrists expressed concerns that the positions espoused by NARTH are not supported by the science and create an environment in which prejudice and discrimination can flourish.

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/National_A ... osexuality

Kuten todettu, osa pedofiileista on kiinnostunut myös teini-ikäisistä todennäköisesti, koska teinit muistuttavat enemmän lasta kuin aikuiset ja toisaalta osa tyttöihin kohdistuneita seksuaalirikoksia tehneistä on ahdistellut myös poikia.

Niin, tai osa "normaaleista" nuorista ja kauniista seksuaalipartnereista pitävistä liu'uttaa omaa rajaansa hiukan alaspäin. Toimii se niinkin päin kuten tuolla aiemmin toin esille.

Pedofiilien joukossa homo- ja heteroseksuaalisuuden rajat näyttävät olevan hämäriä. Tämä voisi johtua siitä, että sukupuolten väliset erot korostuvat puberteetin jälkeen.

Juuri näin, ja siksi tuo aiempi monisanainen ja ilmeisen innokas homoseksuaalisuuden ja pedofilian samastaminen tai läheinen kytkentä toisiinsa tuntuukin hiukan oudolta ja tarkoitushakuiselta.

Esipuberteetti-ikäisten tyttöjen vartalo muistuttaa pojan vartaloa, ja näin tyttökin saattaa kelvata pohjimmiltaan homoseksuaalin pedofiilin uhriksi.

Tai päinvastoin.

Homoseksuaalisuushan on yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti vähemmän hyväksytty seksuaalisuuden muoto kuin heteroseksuaalisuus.

Niinpä niin... Tuollaisesta ajattelustahan on vielä runsaasti merkkejä tälläkin foorumilla...

Samoin teinien tapailu on hyväksyttävämpää kuin seksuaalisten tarpeiden kohdistaminen lapsiin.

Toisaalta tässä on kyllä se selvä ero, että kumppanin seksuaalisella ja muulla kypsyydellä on kyllä ihan oikeastikin merkitystä arvioitaessa suhteen hyväksyttävyyttä, kun taas aikuisten ihmisten homo- tai heteroseksuaalisuuden hyväksymisessä ei ole tästä kyse, vaan ihan vain arvioijan omista moraaliarvostelmista. Edelleenkään nuo innokkaasti viljelemäsi analogiat homoseksualisuuden ja pedofilian välillä eivät oikein istu.

Pedofiilien käyttäytymiseen vaikuttavat yhteiskunnan normit. Pedofiili, joka on pohjimmiltaan kiinnostunut nuorista pojista, voi tapailla teini-ikäistä tyttöä jolla on poikamainen vartalo koska sitä pidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä verrattuna siihen että hän osoittaisi julkisesti olevansa kiinnostunut poikalapsista. Näin ollen osa vielä poikamaisen vartalon omaavia teinityttöjä tapailevista saattaa olla pohjimmiltaan homoseksuaaleja, jotka tapailemalla tyttöjä kykenevät säilyttämään ympäristön ja kaveripiirin hyväksynnän.

Tai todennäköisemmin biseksuaaleja, sillä vahvasti homoseksuaalinen tuskin tuntisi vetoa eri sukupuolen nuoreenkaan edustajaan, aivan kuten vahvasti heteroseksuaalinenkaan tuskin innostuu nuoresta ja kauniista tai komeasta oman sukupuolensa edustajasta. Itsekin pidän monia miehiä komeina, mutta en silti tunne heitä kohtaan yhtään sen enempää seksuaalista vetovoimaa kuin ryppyisiin ukkoihinkaan.

[Valdovas]

Olen Valdovasin kanssa edelleen eri mieltä Wikipedian luotettavuudesta. Tietosanakirja tehdään samoilla periaatteilla kuin tieteellinen artikkeli eli käytetään tutkimustietoa tai luotettavasti tehtyjä yhteenvetoartikkeleita viitteinä. Wikpediaan riittävät usein viitteiksi sellaiset tieteelliset julkaisusarjat kuin "Iltalehti", "Iltasanomat" ja joskus jopa monen tutkijan siteeraama "Seiska". Todellisuus on se, että juttujen taso on kirjava. Hyviä artikkeleita toki on Wikipediassa, mutta kokonaisuus on sellainen, että sen tietoihin täytyy aina suhtautua kriittisesti.

Kaikkeen tietoon kannattaa, mutta Wikipedian erityispiirrehän on juuri avoin ja huomattavasti laajempi arviointi kuin parhaallakaan tieteellisellä julkaisulla. Toki tuon "vertaisarvioinnin" taso voi vaihdella, mutta varsin suurella todennäköisyydellä ne ihmiset, jotka jostain asiasta enemmän tietävät ja ovat siitä kiinnostuneita, käyvät myös arvioimassa ja tarvittaessa korjaamassa ko. artikkeleita tai ainakin kiinnostuneet etsivät parhaan käytettävissä olevan tiedon ko. artikkeleiden arvioinnissa. Koska käytännössä useimmat kirjoittajat varmasti myös tietävät tämän, se vaikuttaa jo niiden kirjoitusvaiheessa ja omalla tavallaan sosiaalinen paine vaikuttaa siihen, etteivät monetkaan varsinkaan aktiivikirjoittajista halua tulla munanneeksi itseään huonoilla tai virheellisillä artikkeleilla.

Erityisestihän tämä toimii suurilla kielialueilla ja erityisesti englanninkielisessä wikissä, sillä sen lukijakunta on niin laaja, että hyvinkin marginaalisesta asiasta löytyy yleensä riittävästi asiantuntijoita ja/tai kiinnostuneita, jotta vertaisarviointi toimii. Pienemmillä kielialueilla ei aina toki näin ole, ja suomenkielisen wikinkin monet artkkelit ovat vain lyhenneltyjä käännöksiä englanninkielisestä. Toki omissa asioissa kunkin maan tai kielialueen wiki on todennäköisesti asiantuntevin.

Se taannoinen Naturen suorittama Wikipedian ja Encyclopædia Britannican vertailuhan osoitti, ettei niiden luotettavuudessa ollut lopulta kovinkaan suurta eroa. EB:n edustajathan eivät tuloksesta kauheasti pitäneet ja kirjoittivat kirpakan vastineen, johon vuorostaan Nature vastasi. Koska tämä aihepiiri ei enää kauhean läheisesti liity ketjun aiheeseen , niin viittaan asiaan vain linkillä:

- http://fi.wikipedia.org/wiki/Encyclop%C ... Britannica

Kannattaa vielä muistaa, että Wikipedian eräs keskeinen periaate on, että siinä ei saa luoda uutta tietoa, vaan pitää käyttää olemassaolevia ja tarkasti nootitettuja lähteitä. Näistähän näkyy aina silloin tällöin artikkelien yhteydessä huomautuksia. Niinpä Wikipedian tieto ei ole "erilaista" kuin muualla oleva, vaan siihen vain kootaan olemassaoleva tieto helpommin tavoitettavaan muotoon. Lopullinen vastuu tiedon oikeellisudesta on tietysti juuri niissä julkaisuissa ja muissa lähteissä, joita sen artikkelien kokoamisessa on käytetty, joskin tietysti täytyy ottaa huomioon kaikissa prosessin vaiheissa mahdolliset inhimilliset virheet sekä tietoiset ja tiedostamattomat valinnat ja painotukset.

Eiköhän se ole niin päin, että Wikipediaan on kopioitu epäsosiaalista persoonallisuutta koskeva teksti Lääkärin käsikirjasta eikä päinvastoin. Toisaalta hyvä, jos on kopioitu asiallisesta lähteestä.

En tiedä, miten tässä nimenomaisessa tapauksessa on menetelty, mutta tiedon alkuperäinen lähdehän on joka tapauksessa Atlantin takana, josta se on omia kanaviaan sitten suodattunut erilaisiin englannin- ja suomenkielisiin julkaisuihin ja vastaaviin wikiartikkeleihin. Se, missä järjestyksessä prosessi on tapahtunut, ei liene niin keskeistä kuin se, ettei tieto ole kauheasti matkan aikana muuntunut.

HMMM. MITENKA TAMA LIITTYY OTSIKON MUKAISEEN AIHEESEEN ?
Sinaansa hyva kirjoitus - RAID

[INES 7]

Nyt ootte eksyksissä aiheesta ja liikaa enkunkielistä mambojamboo.

Chattailyksi ei voi haukkua, kun viestit ylipitkiä ja liikalainattuja...

Tärkeämpää olisi puuttua tuohon asenteeseen, joka usein on nuorten naisten ja teinien raiskauksissa; "sehän oikein kerjäsi sitä"! Kerjäsi-kerjäsi, mutta osaamattomuuttaan; liian pitkälle mennyttä flirttiä, kun typy aavistaa mikä valta hänellä asuu jalkojen välissä ja nuoressa kimmoisassa ihossaan, joka tuoksuu viattoman puhtaalle. Tuo valta ei sisällä vielä vastuuta.

[Valdovas]

Siinä käsiteltiin jotain paljon vanhempaa tutkimusta ja yritettiin kumota sitä. Se että sellaista tutkimusta, jossa 54% pedofiileista oli homoseksuaalista, ei Valdovasin lähteen (Wikipedia) mukaan voida pitää luotettavana, ei tarkoita etteivätkö useat muut lähteet olisi luotettavia.

Itse asiassa käyttämäni lähde tuossa tapauksessa ei ollut Wikipedia. Hiukan tarkkuutta! Mitä itse kunkin lähteen luotettavuuteen tulee, niitä pitää toki arvioida omilla ansioillaan, joskin ilmeistä valintaa ja valikoivaa tulkintaa kohdistetaan kyllä moniin, varsinkin silloin kun on selkeä agenda ajettavana...

The percentage of homosexual pedophiles
ranges from 9% to 40%, which is approximately 4 to 20
times higher than the rate of adult men attracted to other
adult men (using a prevalence rate of adult homosexuality
of 2%-4%).5,7,10,19,29,30

Siis kuusi eri tieteellistä tutkimusta, jossa tähän viitataan toteaa saman: homoseksuaalien osuus pedofiileista on paljon suurepi kuin heidän osuutensa aiukuisten miesten joukossa.

Lähde: A Profile of Pedophilia:
Definition, Characteristics of Offenders, Recidivism,
Treatment Outcomes, and Forensic Issues
RYAN C. W. HALL, MD, AND RICHARD C. W. HALL, MD, PA

Lukaisin mainitun artikkelin, ja tuo lainaus siitä on sinällään oikein. Tosin Ryan Hall syyllistyy siinä hiukan painottuneeseen matematiikkaan, sillä käyttämillään luvuilla (kannattaa huomata myös niiden varsin suuri haarukka) tuo homoseksuaalien yliedustuskerroin olisi joko haarukassa 2-20, jos käytetään ääriarvoja, tai 4-10, jos käytetään vastaavia. Silti yliedustus tuntuisi merkittävältä, mutta kuten tuossa aiemmin on keskusteltu ei varsinkaan esimurrosikäisen ja siten suhteellisen "sukupuolettoman" lapsen sukupuolen valinnalla ja aikuisiin kohdistuvalla sukupuolisella suuntautuneisuudella ole välttämättä juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, mikä aivan luonnolliselta tuntuukin. Murros- ja jälkimurrosikäisten kohdalla asia alkaa tietysti varsin nopeasti muuttua lapsen tai nuoren sukupuolen tullessa yhä olennaisemmin esiin.

Tuo "bias" selittyy varsin luontevasti sillä, että koska tyttö- ja poikalapsia on suunnilleen yhtä paljon, niin pedofiilisia taipumuksia toteuttamaan pyrkivien, jolle lapsen sukupuolella ei ole merkitystä, voisi ajatella valitsevan niitä vastaavassa suhteessa (tosin tyttölapset ovat tuon aiemmin siteeraamasi artikkelin perusteella tosiasiassa yliedustettuina suhteessa 2:1), mutta koska näistä ylivoimaisesti suurin osa on miehiä (mainitun Hallin artikkelin mukaan 94 %), niin on aika selvää, että luokiteltaessa tekijän ja kohteen sukupuolia, jo tilastollisestikin päädytään siihen, että mies-mies-kombinaatioita on suhteellisen paljon (em. luvuilla n. 31 % ottamatta sen enemmän kantaa miten naispuoliset lasten hyväksikäyttäjät valitsevat uhrinsa sukupuolen), mutta juuri tuohon edellämainittuun viitaten, on hyvin kyseenalaista, voidaanko näistä käyttää automaattisesti ilmaisua homoseksuaali tutkimatta tarkemmin missä määrin näiltä löytyy vastaavaa kiinnostusta aikuisiin saman sukupuolen edustajiin, jos yhtään. Valitettavasti Hall ei muuten asiallisen oloisessa artikkelissaan tunnu tätä eroa huomaavan.

Koko artikkeli löytyy muuten täältä: http://www.drrichardhall.com/Articles/pedophiles.pdf

[Valdovas]

Tärkeämpää olisi puuttua tuohon asenteeseen, joka usein on nuorten naisten ja teinien raiskauksissa; "sehän oikein kerjäsi sitä"! Kerjäsi-kerjäsi, mutta osaamattomuuttaan; liian pitkälle mennyttä flirttiä, kun typy aavistaa mikä valta hänellä asuu jalkojen välissä ja nuoressa kimmoisassa ihossaan, joka tuoksuu viattoman puhtaalle. Tuo valta ei sisällä vielä vastuuta.

Vallan ja vastuun pitäisi tietysti kulkea käsi kädessä, mutta eletyssä elämässä tilanteet eivät aina ole niin yksikäsitteisiä ja sekä tahallista että tahatonta toisen viestin väärintulkintaa tapahtuu valitettavan paljon, varsinkin kun tämäntyyppisiin kohtaamisiin liittyy valitettavan usein päihteitä ja muita ajattelun ja valintojen selkeyttä haittaavia elementtejä. Asennetasolla varmasti on paljonkin korjattavaa. Siinä olen ihan samaa mieltä.

[Siru83]

Pitkässä litaniassasi ei Valdovas kyseenalaistettu Freundin ja Watsonin tutkimusta "The proportion of heterosexual and homosexual pedophiles among sex offendes against children: an exploratory study, jota minun linkissäni käytettiin lähteenä. Itse asiassa siinä käytettiin Freundin muita tutkimuksia kritisoimaan vanhaa tutkimusta homoseksuaalien korkeasta osuudesta pedofiilien joukossa.

Ja tuossa artikkelissa "A profile of pedophilia: Definition, Characteristics of Offenders, Recidivism, Treatment Outcomes, and Forensic Issues käytetään lähteenä kuutta eri tutkimusta, joista yksi on Freundin ja Watsonin edellämainittu tutkimus.

Muita ovat:

5. Murray JB. Psychological profile of pedophiles and child molesters. J
Psychol. 2000;134:211-224.
7. Cohen LJ, Galynker II. Clinical features of pedophilia and implications
for treatment. J Psychiatr Pract. 2002;8:276-289.
10. Blanchard R, Watson MS, Choy A, et al. Pedophiles: mental retardation,
maternal age, and sexual orientation. Arch Sex Behav. 1999;28:111-
127.
19. Blanchard R, Barbaree HE, Bogaert AF, et al. Fraternal birth order and
sexual orientation in pedophiles. Arch Sex Behav. 2000;29:463-478.
29. Bogaert AF, Bezeau S, Kuban M, Blanchard R. Pedophilia, sexual
orientation, and birth order. J Abnorm Psychol. 1997;106:331-335.

Minä en usko Valdovasin höpönlöpö-selityksiin homoseksuaalien korkeasta osuudesta pedofiilien joukossa, vaan uskon että pedofilian ja homoseksuaalisuuden välillä on yhteys. Homoseksuaaliseen kulttuuriin kuuluu usein hyvin nuorten teini- ja varhaisteini-ikäisten poikien ihannointi. Myös bi-seksuaaleilla lienee korkea osuus pedofiilien joukossa. Heistä yksi esimerkki on Marc Dutroux, jonka uhrit olivat tyttöjä mutta joka piti myös pojista. Dutroux työskenteli (miehiä palvelevana) prostituoituna ennen naimisiin menoaan.

Tärkeämpää olisi puuttua tuohon asenteeseen

Minun mielestäni tärkeää olisi puuttua siihen Suomessa yleisesti vallallaan olevaan asenteeseen, että on normaalia että kaikenlaiset ällöt pervot 20-vuotiaasta 60-vuotiaisiin kyyläilee 13-vuotiaita tyttöjä ja jotkut jopa menee kaupungille varta vasten katsellakseen yläasteikäisten tyttöjen takapuolia. Jos joku sekaantuu 12-vuotiaaseen, hän on pedofiili mutta toisaalta 13-vuotiaista tytöistä on tehty seksiobjekteja.

[hannu hanhi]

Tuo ainakin on jo tulkintaa, että homoseksuaalisuuden ja pedofilian välillä olisi jokin yhteys. Voi olla, että homojen joukossa on enemmän pedofiileja. En voi sitä tässä kiistää, koska itselläni ei ole mitään tutkimusta lyödä pöytään. On kuitenkin eri asia tulkita, että homoseksuaalisuus ja pedofilia liittyvät jotenkin toisiinsa. Tällöinhän karkeasti sanoen voi epäillä jokaista homoa pedofiiliksi, mikä on sitten käytännössä erittäin epäkorrektia kaikkien homojen leimaamista.

[Siru83]

Tällöinhän karkeasti sanoen voi epäillä jokaista homoa pedofiiliksi, mikä on sitten käytännössä erittäin epäkorrektia kaikkien homojen leimaamista.

Homous on mediassa normalisoitu täysin hyväksyttäväksi, normaaliksi ym. Tosiasiassa kyseessä on kuitenkin marginaaliryhmän suuntautuminen, poikkeavuus siinä missä pedofiliakin. Erona on, etteivät homot vahingoita seksuaalisen kiinnostuksen kohteitaan - vai vahingoittavatko? Mielestäni homoudella ja pedofilialla on jokin yhteys, ja tällä tarkoitan sitä että ne ovat lähempänä toisiaan kuin heteroseksuaalisuus ja pedofilia.

Homokulttuuriin kuuluu nuorten poikien ihannointi. Vanhempi mies - teinipoika-suhteet ovat homoseksuaalien keskuudessa yleisempiä ja hyväksytympiä kuin heteroseksuaalien. Tässä yksi esimerkki eräiden homoseksuaalien erikoisista kuvioista:

http://en.wikipedia.org/wiki/Sean_Lockhart

Mielenkiintoista on myös homoseksuaalien yhteys sarjamurhiin. Jopa 43%:lla sarjamurhaajista on ollut homoseksuaalisia suhteita. Homo- ja bi-seksuaaleja on koko väestöstä n. 3-4%.

Täältä löytyy lista sarjamurhaajista, joilla on ollut homoseksuaalisia suhteita. Kyseessä ei ole mikään tiedesivusto, mutta monet listalla olevat ovat yksinomaan poikauhreja valikoineet seksuaalimurhaajat; osalla voi olla vain lyhyitä yksittäisiä suhteita miehiin.

http://www.adherents.com/misc/hsk.html

[Siru83]

Kerjäsi-kerjäsi, mutta osaamattomuuttaan; liian pitkälle mennyttä flirttiä, kun typy aavistaa mikä valta hänellä asuu jalkojen välissä ja nuoressa kimmoisassa ihossaan, joka tuoksuu viattoman puhtaalle.

Ei saisi takertua sanoihin, mutta tää on kyllä jotenkin kuin kirjoitettu jonkun varhaisteineistä fantasioivan näkökulmasta. Miten voi muuten sanoa, että jollain 13-v asuu "valta jalkojen välissä"?

[Leguaani]

Toivon ettet ole naispuolinen eikä sulla ole eikä tule olemaan tyttölapsia.

Ahaa...Eli sinä päästäisit 15-vuotiaan tyttäresi huomattavasti vanhempaan miesseuraan ryyppäämään/Et tiedä hänen tekemisistään mitään. Hitto, ku olen huono äiti estäessäni tämän!

Ei päivää että tämä näyttää olevan vaikea asia sinun ymmärtää
Laitan tämän nyt ihan pähkinänkuoressa ja hyvin yksinkertaisesti niin ehkä sinäkin voit ymmärtää : ÄLÄ SYYLLISTÄ UHRIA ! Noin, eihän ollut liian vaikeaa tekstiä ? Ja vinkkinä vielä että älä tee omia johtopäätöksiä mitä minä tekisin tai en sillä metsään menee niin että ryminä käy.

[Leguaani]

Hitto, ku olen huono äiti estäessäni tämän!

Nyt jäi hieman epäselväksi kirjoittiko tämän Nooruska fantasioissan vai Nooruskan mamma
Nooruskan tunnuksilla?
Vai oliko tuossa vaan paradoksi?

[Nooruska]

Toivon ettet ole naispuolinen eikä sulla ole eikä tule olemaan tyttölapsia.

Ahaa...Eli sinä päästäisit 15-vuotiaan tyttäresi huomattavasti vanhempaan miesseuraan ryyppäämään/Et tiedä hänen tekemisistään mitään. Hitto, ku olen huono äiti estäessäni tämän!

Ei päivää että tämä näyttää olevan vaikea asia sinun ymmärtää
Laitan tämän nyt ihan pähkinänkuoressa ja hyvin yksinkertaisesti niin ehkä sinäkin voit ymmärtää : ÄLÄ SYYLLISTÄ UHRIA ! Noin, eihän ollut liian vaikeaa tekstiä ? Ja vinkkinä vielä että älä tee omia johtopäätöksiä mitä minä tekisin tai en sillä metsään menee niin että ryminä käy.

En syyllistä uhria, maailma ei vaan ole aina mustavalkoinen.

[Valdovas]

Homous on mediassa normalisoitu täysin hyväksyttäväksi, normaaliksi ym. Tosiasiassa kyseessä on kuitenkin marginaaliryhmän suuntautuminen, poikkeavuus siinä missä pedofiliakin. Erona on, etteivät homot vahingoita seksuaalisen kiinnostuksen kohteitaan - vai vahingoittavatko? Mielestäni homoudella ja pedofilialla on jokin yhteys, ja tällä tarkoitan sitä että ne ovat lähempänä toisiaan kuin heteroseksuaalisuus ja pedofilia.

Ahaa, nyt aletaankin vähitellen päästä villakoiran ytimeen. Sinulla on siis selvä agenda, johon uskot vakaasti ja jota haluat ajaa mm. tällä foorumilla, ja se selittänee, miksei normaali keskustelu ja argumentaatio tunnu uppoavan, sillä uskossaan varmahan ei horju, vaikka taivaalta sataisi tulta ja tulikiveä, vai mitä...??

Homokulttuuriin kuuluu nuorten poikien ihannointi. Vanhempi mies - teinipoika-suhteet ovat homoseksuaalien keskuudessa yleisempiä ja hyväksytympiä kuin heteroseksuaalien.

Varmaan seksuaaliset mies-poika-suhteet ovatkin suositumpia homojen kuin heteroiden parissa, mutta entä sitten? Päinvastainen tapaus jo hieman outoa olisikin...

Tässä yksi esimerkki eräiden homoseksuaalien erikoisista kuvioista:

http://en.wikipedia.org/wiki/Sean_Lockhart

Nuori kaveri joutuu ns. huonoihin piireihin, sekoilee niissä ja aloittaa ikänsä valehtelemalla lopulta suhteellisen menestyksekkään aikuisviihdeuran. Mikähän tuossa nyt niin kovin erikoista on? Vastaavanlaisia ko. alalla esiintyviä nuorten miesten ja varsinkin naisten tarinoita mahtuu varmasti 13 tusinaan. Ainoa hiukan erikoisempi kuvio on ehkä tuo videofirman pomon Bryan Kocisin murha, mutta ainakaan mainitun artikkelin mukaan Lockhartilla ei todettu olleen mitään tekemistä sen kanssa.

Mielenkiintoista on myös homoseksuaalien yhteys sarjamurhiin. Jopa 43%:lla sarjamurhaajista on ollut homoseksuaalisia suhteita. Homo- ja bi-seksuaaleja on koko väestöstä n. 3-4%.

Täältä löytyy lista sarjamurhaajista, joilla on ollut homoseksuaalisia suhteita. Kyseessä ei ole mikään tiedesivusto, mutta monet listalla olevat ovat yksinomaan poikauhreja valikoineet seksuaalimurhaajat; osalla voi olla vain lyhyitä yksittäisiä suhteita miehiin.

http://www.adherents.com/misc/hsk.html

Jahas, nyt ollaan sitten 15-vuotiaan raiskauksesta päädyttykin jo sarjamurhaajiin... Aletaanko seuraavaksi pohtimaan homoseksuaalien osuutta ylinopeutta ajavista, parkkisakkojen saajista ja pimeän työn tekijöistä...??