Gustafssonin vammat

[pasi]

Mielestäni jää epäselväksi, tuleeko kyseinen aivoruhje näkyviin edes myöhemmin.

Juuri näin. Kyseisen tutkimuksen (joka on 20 vuotta vanha) perusteella ei voida sanoa, että kyseinen ruhje on pysyvästi magneettikuvauksen tavoittamattomissa (koska sitä vanhempi ruhje näkyi hemosideriinin muodostumisen takia), mutta ei myöskään, että se tulee myöhemmin näkyviin (koska seurantakuvauksia ei tehty ja koska hemosideriinin muodostumisesta kaikissa tapauksissa ei liene täyttä varmuutta; hemosideriini ei myöskään välttämättä näy magneettikuvauksissa ikuisesti).

[Hessu52]

Minä olen Sariola väittänyt, että ruhjetasoinen aivovamma näkyy mangneettikuvauksella, enkä sitä, että TT kuvauksella se näkyisi koko elämän ajan, joka voi hyvinkin olla totta.

Voisitko lopettaa tuollaiset valheelliset kirjoitukset, sillä enhän minäkään sano, että sinut lempattiin ulos sieltä tunnetun professorin kurssilta, jota tuolla aiemmin mainostat, niin piti jatkamani, etten kuitenkaan niin kirjoita, koska sortuisin samanlaiseen valehteluun, kuin Sariola.

Lopeta siis valehteleminen, ruhjetasoinen aivovamma olisi pitänyt näkyä Gustafssonnilla nykyaikaisilla tutkintamenetelmillä (kuvantamismenetelmillä), se on fakta, mutta mitään ei löytynyt, sekin on fakta!

[Matlock]

ruhjetasoinen aivovamma olisi pitänyt näkyä Gustafssonnilla nykyaikaisilla tutkintamenetelmillä (kuvantamismenetelmillä), se on fakta, mutta mitään ei löytynyt, sekin on fakta!

Fakta on, että riippuu ruhjeen paikasta aivoissa, miten hyvin näkyy vai näkyykö ollenkaan.

[Oulunmies]

Riippuu myös ruhjeen laadusta.

[Sariola]

Riippuu myös ruhjeen laadusta.

------------------------------------------------------------------------

Mietiskelin vielä tuota aivoruhjeen mahdollista katoamista magneettikuvauksen näkökentästä.

Mariacka oli tuolla aikaisemmin kirjoittanut. Tässä lyhyt lainaus.


Potilailla 5 ja 6 on ollut molemmilla useampi ruhjealue aivoissa ja suurin osa niistä on näkynyt MR-kuvissa jo lyhyen ajan päästä. Kahdelta tutkimuspotilaalta on siis jäänyt CT:ssä havaittu 0,3 - 0,7 neliösenttimetrin kokoinen ruhje myöhäisemmällä MR-kuvauksella huomaamatta, toisella 6 päivän ja toiselta 7 kk seuranta-ajalla. Sen sijaan muut ruhjealueet näkyivät molemmilla ihan hyvin. MR:llä puolestaan on toisen potilaan kohdalla huomattu alue, mitä CT:llä ei.

Mariacka on kommentoinut tuota tutkimusta. Tuolloin 60-luvulla ei ollut käytössä kumpaakaan noista kuvausmenetelmistä, vaan noita alkeellisempia menetelmiä. Ei ole mikään ihme, että kuvauksissa tuolloin 60-luvulla ei selvää tulosta aivovammasta saatu. Se ei tarkoita, etteikö aivovamma olisi voinut olla olemassa.

Tuossa tutkimuksessa verrattiin tietokonekuvausta ja magneettikuvausta aivoruhjeiden tutkimuksessa. Mittauksia suoritettiin molemmilla menetelmillä sarjoina ajan kuluessa. Tuoreita aivoruhjeita etsittäessä tietokonekuvaus oli parempi, mutta sekään ei havainnut kaikkia aivoruhjeita. Jonkun ajan kuluttua, en muista tarkkaa aikaa, saattoi olla 2 viikkoa, oli tietokonekuvauksen avulla havaituista aivoruhjeista jo noin puolet kadonnut tietokonekuvauksen näkökentästä. (Nämä muistinvaraisia tietoja). Vanhoja aivoruhjeita etsittäessä magneettikuvaus oli selvästi parempi. Sillä havaittiin lähes kaikki aivoruhjeet, sellaisiakin, jotka eivät olleet näkyneet lainkaan tietokonekuvauksessa. Mutta myöskään magneettikuvauksella eivät kaikki edes vanhat aivoruhjeet näkyneet lainkaan. Mariacka:

[color]Kahdelta tutkimuspotilaalta on siis jäänyt CT:ssä (tietokonekuvaus) havaittu 0,3 - 0,7 neliösenttimetrin kokoinen ruhje myöhäisemmälleä MR-kuvauksella huomaamatta, toisella 6 päivän ja toisella 7 kk:n seuranta-ajalta. [/color]

Tästä ilmenee, että vielä 7 kk myöhemmin kuvattaessa magneettikuvauksella, eräs aivoruhje (huomaa: aivoruhje), joka oli tuoreeltaan havaittu tietokonekuvauksella, ei näkynytkään enää 7 kk:n kuluttua magneettikuvauksella. Se aivoruhje oli kadonnut. Siinä tapauksessa seuranta-aika oli ollut 7 kk. Ei erikseen mainita, mutta voidaan arvioida, että se ei näkynyt enää myöskään tietokonekuvauksella (arvio). Se oli täysin kadonnut. Kun on kulunut 7 kk vamman synnystä on suurin osa tuoreena tietokonekuvauksella havaituista aivoruhjeista jo kadonnut näkymättömiin tietokonekuvauksen näkökentästä.

Kun kuvataan 44 vuotta myöhemmin näillä kahdella menetelmällä potilaan aivoja, voidaan päätellä, että tuskin mitään aivoruhjetta enää näkyy tietokonekuvauksella. Tiedetään, että suurin osa tuoreena näkyneistä aivoruhjeista ei enää näy, kun aikaa on kulunut näin paljon. Voidaan ajatella, että magneettikuvauksella voisi näkyä vanhan aivoruhjeen jälki vieläkin. Nyt on kuitenkin kulunut jo 44 vuotta vamman synnystä, ja on mahdollista, että myöskään magneettikuvauksella ei enää näy tuoreena tietokonekuvauksella havaittu aivoruhje. Ainakin minä vedän tuosta tutkimuksesta sen johtopäätöksen, että 44 vuotta vamman syynnystä suoritetussa magneettikuvauksessa tuoreena tietokonekuvauksella havaittu aivoruhje ei enää välttämättä näy edes magneettikuvauksessa. Tuossa tutkimuksessa 7 kk vanha aivoruhje ei enää näkynyt magneettikuvauksessa. Voidaan tietysti ajatella, että se putkahtaa uudelleen näkyville magneettikuvauksessa joskus myöhemmin, mutta ei siitä ole mitään takeita. En väitäkään, että näin olisi kaikissa tapauksissa, mutta jos ajatellaan, että edes 5 % pienehköistä aivoruhjeista ei enää näy 44 vuotta myöhemmin magneettikuvauksessa, niin yksittäinen tapaus voi kuulua juuri siihen viiteen prosenttiin. Tämä perusteluna mielipiteelleni, ja tällä haluan osoittaa, että Hessun mainostama "totuus", että aivoruhje näkyisi aina potilaan aivoissa kuolemaan saakka magneettikuvauksella, ei pidä paikkaansa. Mitä mieltä lienee Oulun sähkömies tästä asiasta? Pitäisikö aloittaa uusi seurantatukimus, joka kestäisi 50-vuotta? Sitten tietäisimme totuuden varmasti.

[Hessu52]

Tuo on siis Sariolan päättely, joka ei todellakaan ole taatusti oikea, niin paljon metsään hänen tarinansa menevät.

Älkää uskoko sitä, joka pukeutuu valheen kaapuun ja tällä kertaa tiedätte kenestä on jälleen kerran kyse.

Väitän että Sariola on jälleen kerran osannut olla ymmärtämättä kirjoitettua sanaa ja panee omiaan.

Kyllä nuo vanhat arvet, murtumat ja muut arpeutumat löytyvät mangneettikuvauksella, siitä on omakohtaista kokemusta!

Sariolalla ei tuollaista kokemusta varmaankaan ole, tuskin on nähnyt magneettikuvaus konetta!

[pasi]

Ainakin minä vedän tuosta tutkimuksesta sen johtopäätöksen, että 44 vuotta vamman syynnystä suoritetussa magneettikuvauksessa tuoreena tietokonekuvauksella havaittu aivoruhje ei enää välttämättä näy edes magneettikuvauksessa.

Olen todennut jo pari kertaa, että tuosta tutkimuksesta vain sariolamaisesti ajatteleva voi tehdä tuollaisen johtopäätöksen. Loogista perustetta tuollaiselle johtopäätökselle ei tämän tutkimuksen perusteella ole.

[yövuoro]

Gustafssonin jatkohoito tapahtui korvaklinikalla, neurologian puolelta ei seurantaa liene ollut.
Työterveyshuollon taholta ei merkittävää myöskään, muutoin puolustus olisi nostanut asian esille.
Vammojen jälkiseurauksina Gustafsson on raportoinut leuan liikkeen vajavaisuuden mikä haitannut hammaslääkärissä, vasemmassa korvassa kertoo olevan myös alentuneen kuulon. Sekään ei ole merkittävä ajatellen ammattiaan. Näkö laseilla ok.

Neurologisesti ei päänsärkyjä, huimausta ym käsien puristusvoima lie sekin normaali, koska on toiminut raskaassa rengasasentajan ja linja-auton kuljettajan töissä.
Erilaisiin työkykyä ylläpitäviin kuntoutuksiin on ollut mahdollista hakeutua jo vuosikymmeniä, niihin ei ole osallistunut.
Työstään jäänyt osa-aikaeläkkeelle ei osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Jäi kokonaan eläkkeelle oikeudenkäynnin jälkeen.

Muisti hyvä muutoin paitsi murhien ajalta. Ikäisekseen hyväkuntoinen ja ripeäliikkeinen, pulskistunut hieman viime vuosina.

[matlockb]

Eli joku paremmin tietävä voisi nyt valaista/vahvistaa että NG:lle Bodomin tapahtumasta jääneet pysyvät vammat ovat tuo vasemman korvan kuulon alenema ja leukaluun (vähäinen) ongelma?

[Kotipoliisi]

Töölön sairaalan neurokirurgian apulaislääkärinä vuonna 1960 ollut Henry E. Troupp on tutkinut Nissen sairaalapaperit (ei siis suoraan hoitanut Nisseä) ja peilannut niitä tuntemansa sairaalan ja vastaavan lääkärin hoitomenetelmiin 27.5.2004 poliisikuulustelussa tiivistettynä näin:

- SAIRAALAN TULOTIEDOISSA: NG siirretty osastolle 2, jossa hoidettiin potilaat, joilla ei epäilty vakavaa aivovammaa

- osastolta 2 NG siirretty 7.6.1960 osastolle 6, jossa vastaavana lääkärinä oli Teuvo Mäkelä, jolla tapana Troupp:n mukaan oli makuuttaa potilaita pitkään sairaalassa ja joka oli menetelmissään hyvin konservatiivinen lääkäri

- NG:lle tehty PEG eli ilmatutkimus 12 vuorokautta sairaalan tulon jälkeen (17.6.1960)

- Gustafssonin kohdalla tutkimustulos on ollut negatiivinen (ei poikkeavia löydöksiä)

- Troupp toteaa, että nykyisin NG:n kaltaista potilasta pidettäisiin sairaalassa vain lyhyen aikaa, 60-luvulla hoitoajat sairaaloissa olivat monikertaiset nykyiseen verrattuna eikä potilaita rohkaistu kävelemään aikaisessa vaiheessa kuten nykyään

- Troupp toteaa myös, että ilmakuvaus aiheutti yleensä potilaille huonovointisuutta, jonka takia pari päivää vielä lisää sairaalassa

[matlockb]

Niin, minuthan on viety Meilahteen pillit vinkuen aivoinfarktin (todettiin sairaalassa) ja halvausoireiden vuoksi, sairaalassa ja liuotushoidossa olin alle puoli tuntia oireiden alkamisesta. Hoito aloitettiin heti ja liikkuminen omin avuin ei kunnolla onnistunut aluksi, parin päivän päästä pääsin itsenäisesti liikkumaan ja sen jälkeen 3 päivää osastolla tutkimuksissa ja "makuuhoidossa", muistaakseni 5-6 sairaalapäivää ja ihan terveenä kävelin taksiin joskin omat ongelmansa tuo kohtaus jätti tietenkin, tosin yllättävää kyllä, aivoista niitä ei voida todeta. En tiedä onko nykyään 2000-luvulla saatu aivoinfarkti verrannollinen v. 1960 saatuun pääkopan väkivaltaisiin vammoihin ja niiden hoitoon.
Ennalleen en itse kyllä koskaan tule toipumaan, mutta NG se vain ajeli linja-autoakin muina miehinä eläkeikään asti, merkillinen aivovamma/vaurio.
Vaikka saamani infarkti ei näy kuvissa enää, niin sen perusteella että se on siellä ennen hoitoa näkynyt, tulen tuskin koskaan saamaan ammattiajolupaa vaikka linja -ja kuorma autonkuljettajan uralle siirtymistä olen vakavasti harkinnut ennen kohtausta mutta vakavan aivovamman/vaurion/ruhjeen saanut NG ajeli tosiaan linja-autoa ilman ongelmia, tuo kyseenalaistaa hänen vammojensa vakavuuden! Myönnän että kirjoitukseeni sisältyy "hieman" katkeruuttakin.
Henkilöauton ajo-oikeutta ei minulta onneksi katsottu aiheelliseksi peruuttaa edes väliaikaisesti eikä siinä ajamisessa ongelmia ole ollutkaan.

[Hessu52]

Kas tässä, parahin matlockb, on se ero, että Sinulla on todellinen aivovamma, joka on näkynyt ja todennettu, joka on onneksi parantunut, mutta Gustafssonnilla ei ruhjetasoista aivovamaa ole todettu, joka on vakava aivovamma, tai sellaisesta vammasta ei ole löytynyt merkkiäkään!

Tuo on minusta ollutkin melko outoa, että Gustafssonni on voinut yleensäkään saada ammattiajoluvan ja viimeksi linja-autonkuljettajan työluvan, jos hänellä on todettu jossain vaiheessa elämäänsä vakava aivovaurio.

EI sellainen ole ollut mahdollista, sillä kyllä linjurikuskeilla ovat kait nuo terveystarkastukset pakollisia ja voihan lääkäri ajolupia peruuttaa, mutta näinhän Gustafssonnille ei missään kohden uraansa tehty.

Liekö unohtanut kertoa vammoistaan ajokortin ajaessaan, vai olisiko peräti tahallaan tuollaisen "muotoseikan" unohtanut, mutta ainakin hän on ajanut linja-autoa vuosikausia, melkoista uhkapeliä aivovamman saaneelta!

[Misri]

^ Yleensä en mielelläni lainaa lehtiartikkeleita, mutta tämä Ilta-Sanomien artikkeli, sopii hyvin nyt tämänhetkiseen, kysymyksiä herättävään keskusteluun.


Bodom-oikeudenkäynnnissä syyttäjät marssittivat perjantaina käräjille lääkäreitä, joiden johtopäätökset Nils Gustafssonin vammoista sotivat toden teolla tämän kertomusten kanssa.

Eero Hirvensalo ja Juha Öhman kyseenalaistivat Gustafssonin kertomukset tajuttomuudesta ja muistinmenetyksestä. Hirvensalon erikoisalaa on ortopedia ja traumatologia, Öhmanin neurokirurgia.

- Useiden tuntien tajuttomuuden ja erittäin pitkän muistikatkoksen perusteella olisi pitänyt olla erittäin vaikea aivovamma, Hirvensalo sanoi.

Myös Öhmanista Gustafssonin vuorokausia pitkä "totaalinen blackout" tuntuu erikoiselta.

- Yleensä ihmisille jää muistisaarekkeita, hän totesi.

Lääkärit ovat käyneet läpi vanhat potilastiedot Krp:n pyynnöstä. Paha aivovamma olisi heidän mukaansa todennäköisesti jättänyt jälkensä.

Gustafsson ei kuitenkaan tarvinnut jälkihoitoa tai kuntoutusta, eikä viimevuotisessa magneettikuvauksessa löytynyt kuin tavallisia ikääntymisen merkkejä.

Öhmanin mukaan muistinmenetystä voi teeskennellä.

[skoone]

^ Yleensä en mielelläni lainaa lehtiartikkeleita, mutta tämä Ilta-Sanomien artikkeli, sopii hyvin nyt tämänhetkiseen, kysymyksiä herättävään keskusteluun.


Bodom-oikeudenkäynnnissä syyttäjät marssittivat perjantaina käräjille lääkäreitä, joiden johtopäätökset Nils Gustafssonin vammoista sotivat toden teolla tämän kertomusten kanssa.

Eero Hirvensalo ja Juha Öhman kyseenalaistivat Gustafssonin kertomukset tajuttomuudesta ja muistinmenetyksestä. Hirvensalon erikoisalaa on ortopedia ja traumatologia, Öhmanin neurokirurgia.

- Useiden tuntien tajuttomuuden ja erittäin pitkän muistikatkoksen perusteella olisi pitänyt olla erittäin vaikea aivovamma, Hirvensalo sanoi.

Myös Öhmanista Gustafssonin vuorokausia pitkä "totaalinen blackout" tuntuu erikoiselta.

- Yleensä ihmisille jää muistisaarekkeita, hän totesi.

Lääkärit ovat käyneet läpi vanhat potilastiedot Krp:n pyynnöstä. Paha aivovamma olisi heidän mukaansa todennäköisesti jättänyt jälkensä.

Gustafsson ei kuitenkaan tarvinnut jälkihoitoa tai kuntoutusta, eikä viimevuotisessa magneettikuvauksessa löytynyt kuin tavallisia ikääntymisen merkkejä.

Öhmanin mukaan muistinmenetystä voi teeskennellä.

Tämänkö päivän Iltasanomissa oli? (2011-07-30)

[Misri]

^ Yleensä en mielelläni lainaa lehtiartikkeleita, mutta tämä Ilta-Sanomien artikkeli, sopii hyvin nyt tämänhetkiseen, kysymyksiä herättävään keskusteluun.


Bodom-oikeudenkäynnnissä syyttäjät marssittivat perjantaina käräjille lääkäreitä, joiden johtopäätökset Nils Gustafssonin vammoista sotivat toden teolla tämän kertomusten kanssa.

Eero Hirvensalo ja Juha Öhman kyseenalaistivat Gustafssonin kertomukset tajuttomuudesta ja muistinmenetyksestä. Hirvensalon erikoisalaa on ortopedia ja traumatologia, Öhmanin neurokirurgia.

- Useiden tuntien tajuttomuuden ja erittäin pitkän muistikatkoksen perusteella olisi pitänyt olla erittäin vaikea aivovamma, Hirvensalo sanoi.

Myös Öhmanista Gustafssonin vuorokausia pitkä "totaalinen blackout" tuntuu erikoiselta.

- Yleensä ihmisille jää muistisaarekkeita, hän totesi.

Lääkärit ovat käyneet läpi vanhat potilastiedot Krp:n pyynnöstä. Paha aivovamma olisi heidän mukaansa todennäköisesti jättänyt jälkensä.

Gustafsson ei kuitenkaan tarvinnut jälkihoitoa tai kuntoutusta, eikä viimevuotisessa magneettikuvauksessa löytynyt kuin tavallisia ikääntymisen merkkejä.

Öhmanin mukaan muistinmenetystä voi teeskennellä.

Tämänkö päivän Iltasanomissa oli? (2011-07-30)

On se hyvä, että täällä on näin tarkkaavaisia kirjoittajia, kuten skoone

Tosiaan tuosta lainaamastani Ilta-Sanomien artikkelista, jäi tärkeä julkaisemis-päivämäärä pois.
Kyseinen artikkeli on julkaistu: 27.08.2005.