Rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka Koskinen kuollut

[Doctor Lecter]

Elämäntyönsä rikoslain parissa tehnyt Pekka Koskinen kuoli Helsingissä 14. elokuuta tapaturman aiheuttamiin vaikeisiin komplikaatiohin. Hän oli kuollessaan 68-vuotias.

Koskinen oli Helsingin yliopiston rikosoikeuden professorina vuodesta 1974 vuoteen 2007, jolloin hän eläköityi.

Suuri yleisö muistaa Koskisen arvostettuna kommentoijana monissa rikosalan kiperissä kysymyksissä. Koskinen oli monessa mukana, mm. liki 20 vuotta sitten käydyssä keskustelussa kulttuurin vaikutuksesta tuomioihin. Rikoksista syytetyt ulkomaalaiset toivat tuomioistuimille uuden ongelman: syytetyt vetosivat kulttuuritaustaansa puolustaessaan tekojaan. Eikä vain ulkomaalaiset, sillä myös Suomen vähemmistöt - esimerkiksi romaanit - ovat aina korostaneet oman kulttuurinsa erityispiirteitä puolustuspuheissaan.

Koskinen varoitti tuolloin ulkomaalaisia vetoamasta kovin innokkaasti kulttuuriseikkoihin; "noin pitemmän päälle se ei ole hyvä ulkomaalaisten aseman kannalta, vaikka yksittäisessä tapauksessa puolustusasianajajan velvollisuus on tietysti kehitellä mahdollisimman paljon puolustavia perusteluita. Ne kuitenkin lisäävät ulkomaalaisia kohtaan tunnettavia ennakkoluuloja, ja sikäli ne ovat yleiseltä kannalta aika vaarallisia".

Muistamme myös ns. Forumin tapauksen 1990-luvun alusta, jossa kaikki epäillyt (porukasta joku sen teki) vapautettiin kun pahoinpitelyyn syylliseksi ei voitu osoittaa heistä ketään. Koskinen kommentoi tuolloin, että kyse on oikeusvaltion periaatteesta; "En ymmärrä, mitä tälle voi tehdä. Olen tavannut sanoa, että tätä se oikeusvaltio-periaate tarkoittaa. Tämä on se hinta". "Oikeudessa täytyy pystyä näyttämään tietyn ihmisen syyllistyminen tiettyyn rikokseen, jotta hänet voidaan saada vastuuseen. Se ei käy päinsä, että kaikki tuomitaan."

Koskisella oli myös yksi teoria vankilan miesylivoimalle: Miesten hallitsema koneisto on niin ritarillinen "heikompaa sukupuolta" kohtaan, että nainen saa lievemmän tuomion.

Koskinen oli osallisena myös vuoden 1995 rikoslain uudistuksessa, josta hän myöhemmin kommentoi, että joissakin törkeissä väkivaltarikoksissa rangaistuksen mittaaminen ei ole oikein onnistunut.
-"Juuri väkivallan vastustaminen, ruumiillisen koskemattomuuden ja myös seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suoja ovat erittäin tärkeitä arvoja. En silti ole minkään yleisen rangaistusten korottamisen kannalla, mutta joskus osuu silmiin sellaisia yksittäistapauksia, joissa rangaistus tuntuu aika lievältä."

Kantaa hän otti yleisellä tasolla niin natsitervehdyksiin, kettutyttöihin sun muihin aktivisteihin kuin yhtä lailla sananvapauteen, STT:n doping-korvauksiin, hätävarjeluun kuin yksittäsiin tekoihin kuten kommentoimalla julkisesti kansanedustaja Rainer Erlundin (r) tuolloin vielä keskeneräistä oikeusjuttua nuoren tytön ahdistelusta.
-Viimeksi mainittu herätti keskustelua syyttäjien parissa.

Vähemmän ymmärrystä sen sijaan sai Koskisen ajama humaanikriminaalipolitiikka; Hän kannatti lähes 40 vuotta kiihkeästi "rationaalista ja humaania" kriminaalipolitiikkaa, johon kuului vankiluvun vähentäminen ja rangaistusten lieventäminen. Ei hän suinkaan yksin tuossa visiossaan ollut, sillä monien muiden rikosoikeuden asiantuntijoiden ja kriminologien tavoin Koskinen oli huolissaan, että 1960-luvulta peräisin oleva liberaali suhtautuminen rikollisuuteen ja rikoksentekijöihin on hiipumassa.
-"Esimerkiksi vankiluvut ovat viime vuosina olleet pitkästä aikaa kasvussa".

Tätä taustaa vasten ei ole mikään yllätys, että presidentti Tarja Halonen ja Pekka Koskinen olivat hyviä ystäviä keskenään jo 1960-luvulta lähtien.

Jos jotakuta on kiittäminen, niin liioittelematta voidaan sanoa, että nykyinen rikoslaki on paljolti Koskisen näköinen.

--------------------------------

Muistan kun 2000-luvun alussa (silloinkin) käytiin kiivasta keskustelua tuomioiden koventamisista ja lievätkin koventamiset kaatuivat humanistien ja muiden unelmahötössä elävien vastustukseen; ihmisoikeuksiin, vähemmistöjen ymmärtämiseen ynnä muuhun epäoleelliseen. Uhrin asema jäi edelleenkin vähälle huomiolle samoin kuin hänen jaksamisensa oikeusprosesseissa.

Tuo kaikki näkyy yhä; tekijän kahvitunneista pidetään tarkkaa huolta ja poliisit suojelevat tekijää kuin valtionpäämiestä. Uhri on lähestulkoot aina yksin ja varsinkin jos hän on vähemmistön tekemän rikoksen uhri, niin sitä heikompi on niin oikeusturvansa kuin olemisensa oikeustalon aulassa, jossa yhteiskunnan ostamiin hameisiin kietoutuneet rääväsuiset ämmät kieltävät valokuvaamisen, puhuvat kovalla äänellä tekijän hyvyydestä moittien samalla kuuluvasti uhrin tai tämän omaisten ulkonäköä. Puhumattakaan vallitsevasta tilanteesta ylipäätään, jossa uhri tai läheisensä menettänyt kokee tilanteensa epämukavaksi, jopa uhkaavaksi.
-Ja tätä te kutsutte oikeusvaltioksi?

Jostain syystä vankiluvun määrän katsotaan olevan yhteiskunnan hyvyyden mittari. Mitä vähemmän, sen parempi. Sillä ei kait ole mitään väliä mitä nuo vangit ovat tehneet, pääasia, että ketään ei enää tuomita kuin korkeintaan nuhteisiin, kotiarestiin tai puiston siivoamiseen. Kunhan vaan vankimäärä laskee. Sekö on pääasia?

[Olavi Susikoski]

Jostain syystä vankiluvun määrän katsotaan olevan yhteiskunnan hyvyyden mittari. Mitä vähemmän, sen parempi. Sillä ei kait ole mitään väliä mitä nuo vangit ovat tehneet, pääasia, että ketään ei enää tuomita kuin korkeintaan nuhteisiin, kotiarestiin tai puiston siivoamiseen. Kunhan vaan vankimäärä laskee. Sekö on pääasia?

Nyt meillä on jämäkkä sisäministeri ja korkea aika tiukentaa tuomioita. Räsänen ehdotti jo eilen että ensikertalaisille tarkoitettu "tutustumistarjous" poistetaan ja he eivät enää pääsisi puolella tuomiolla. Kuulostaa hyvältä.

!960-luvun alun kriminaalipolitiikkaa kohti on mentävä ja pyttytuomio saatava takaisin muillekin kuin vaarallisille rikoksenuusijoille. Voidaan muuttaa lakia siten että jo kolmannen tuomion jälkeen rikollinen suljetaan määräämättömäksi ajaksi vankilaan josta vain vankilaoikeus voi hänet vapauttaa. Tämä on juuri sitä 1940-1960 luvun toimintaa ! Yhteiskunta saa näin kätevästi säilöttyä kaikki pikkurikolliset pois kuljeksimasta oikeiden ihmisten parista. Eiköhän autovarkaudet, kotimurrot ja huumeiden hallussapito ja levittäminen lopu.

Pitkän ajan tavoite voisi olla esim. vankisuhteen saaminen USA:n tasolle , nythän olemme pahasti jäljessä.

Vain näillä keinoilla voimme vapautua rikollisuudesta - tuosta yhteiskunnan syövästä joka uhkaa meitä moraalisia kansalaisia !

[Pirhonen]

Nyt meillä on jämäkkä sisäministeri ja korkea aika tiukentaa tuomioita. Räsänen ehdotti jo eilen että ensikertalaisille tarkoitettu "tutustumistarjous" poistetaan ja he eivät enää pääsisi puolella tuomiolla. Kuulostaa hyvältä.

Tämä kuulostaisi ihan fiksulle varsinkin väkivaltarikosten osalta, onko linkiä räsäsen sanomisiin?

[devil_doll]

^

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/P ... 5268668016

[devil_doll]

Jostain syystä vankiluvun määrän katsotaan olevan yhteiskunnan hyvyyden mittari. Mitä vähemmän, sen parempi. Sillä ei kait ole mitään väliä mitä nuo vangit ovat tehneet, pääasia, että ketään ei enää tuomita kuin korkeintaan nuhteisiin, kotiarestiin tai puiston siivoamiseen. Kunhan vaan vankimäärä laskee. Sekö on pääasia?

Nyt meillä on jämäkkä sisäministeri ja korkea aika tiukentaa tuomioita. Räsänen ehdotti jo eilen että ensikertalaisille tarkoitettu "tutustumistarjous" poistetaan ja he eivät enää pääsisi puolella tuomiolla. Kuulostaa hyvältä.

!960-luvun alun kriminaalipolitiikkaa kohti on mentävä ja pyttytuomio saatava takaisin muillekin kuin vaarallisille rikoksenuusijoille. Voidaan muuttaa lakia siten että jo kolmannen tuomion jälkeen rikollinen suljetaan määräämättömäksi ajaksi vankilaan josta vain vankilaoikeus voi hänet vapauttaa. Tämä on juuri sitä 1940-1960 luvun toimintaa ! Yhteiskunta saa näin kätevästi säilöttyä kaikki pikkurikolliset pois kuljeksimasta oikeiden ihmisten parista. Eiköhän autovarkaudet, kotimurrot ja huumeiden hallussapito ja levittäminen lopu.

Pitkän ajan tavoite voisi olla esim. vankisuhteen saaminen USA:n tasolle , nythän olemme pahasti jäljessä.

Vain näillä keinoilla voimme vapautua rikollisuudesta - tuosta yhteiskunnan syövästä joka uhkaa meitä moraalisia kansalaisia !

Niin. Kenenkään ei ole pakko tehdä rikoksia. Se on täysin oma valinta. Sen sijaan rikoksen uhriksi joutuminen ei ole kenenkään oma valinta.

Lyön vaikka vetoa, että sinunkin halusi tehdä satiiria rikosten uhrien kustannuksella häviää aika nopeasti sinä päivänä, kun sinä itse tai läheisesi joudutte väkivaltarikoksen kohteeksi.