Tapauksesta en muista muuta kuin että ruumista kuskattiin yöllä lastenvaunuissa malmin hautausmaan ohi ja kenties pihlajanmäen ostarin.
Onko kellään parempaa tietoa asiasta?
Ketju siirretty Henkirikokset kotimaa osastolle lisätietojen saavuttua. Otsikoitu uudestaan.
-NILS-
Lastenvaunusurma Helsingin Malmilla 1987 - 23-vuotias mies surmattiin
Re: tappo helsingissä malmin suunnalla 80-luvulla
Tietoa tuosta tapauksesta löytyy Alibin vuoden 1988 ensimmäisestä numerosta. Lehden kannessa on kuva Kuopion kaksoissurman uhreista.
Uhrina oli sekatyömies Jari Rautiainen ja tekijänä rakennusmies Kai Karvinen. Tapahtuma-aika on todennäköisesti lokakuu 1986.
Rautiainen ja Karvinen olivat menneet Karvisen asunnolle, jossa paikalla oli myös Karvisen tyttöystävä Marjatta. Marjatta ei ilahtunut siitä, että Rautiainen oli Karvisen mukana. Tämä taas johtui siitä, että Marjatalla ja Rautiaisella oli ollut aikoinaan jotain vispilänkauppaa ja siitä, että Marjatta oli mennyt lyömään Rautiaisen kanssa vetoa tuhat markkaa ja hävinnyt sen. Rautiainen oli jossain vaiheessa alkanut vaatia Marjattaa maksamaan loput häviämästään vedosta, eli 200 markkaa. Marjatta ei tälläisestä puheesta tykännyt, vaan läimäytti avokämmenellä "litsarin" Rautiaisen poskelle. Karvinen kävi tässä vaiheessa hakemassa kummallekin leipäveitsen ja ojensi ne Marjatalle ja Rautiaiselle. Tälläinen huumori kukkii asunnossa, jossa kohta tultaisiin tekemään miestappo. Koska kumpikaan osapuolista ei koskenut veitsiin, Karvinen vei ne kohta takaisin keittiöön.
Sitten hän alkoi esitellä hallussaan olevia varastettuja kelloja, josko Rautiainen olisi niistä kiinnostunut. Rautiainen katselikin aikansa, mutta alkoi kohta yhä uudelleen ja uudelleen jankuttaa Marjatalle, että tämän pitäisi maksaa velkansa. Tästä hermostuivat sekä Marjatta että Karvinen. Koska Rautiainen ei humalaiselle tyypilliseen tapaan lopettanut jankkaamistaan, Marjatta lähti keittiöön. Kun Karvinen tuli perässä, Marjatta ilmoitti lähtevänsä. Karvinen pyysi jäämään. Marjatta jäi keittiöön, kun Karvinen palasi olohuoneeseen Rautiaisen seuraksi. Miehet keskustelivat jonkin aikaa, kunnes Rautiainen nousi ylös ja oli ilmiselvästi aikeissa lähteä keittiön suuntaan. Silloin Karvinen ampaisi perään, otti takaapäin tiukan kuristusotteen Rautiaisen kurkusta ja lisäsi voimaa vielä auttamalla vasemmalla kädellään, eli ote oli tyypillinen ns. commando-ote. Tällä tavalla hän alkoi raahata vielä jonkin verran sätkyttelevää Rautiaista kohti kylpyhuonetta. Kylpyhuoneessa edelleen Rautiaista tiukasti kaulasta puristanut Karvinen laski uhrinsa vatsalleen lattialle. Marjatta oli niinikään kylpyhuoneessa ja näki, että Rautiaisen toinen käsi puristui nyrkkiin ja jalat sätkivät. vasta nyt Karvinen laski otteensa. Hän pyyhälsi ulos kylpyhuoneesta ja palasi hetken kuluttua mukanaan noin kolmen metrin mittainen pätkä vihreää nailonköyttä. Karvinen tekaisi köyteen nopeasti juoksevan silmukan ja kehoitettuaan Marjattaa auttamaan nostomalla Rautiaisen päätä hän kietaisi köyden miehen kaulaan. Sen jälkeen hän veti köyden Rautiaisen kurkun ympärille niin tiukkaan kuin mahdollista, nousi seisomaan ja jalallaan painaen veti köyttä itseensä päin sanoen:
- Nyt se kuolee varmasti!
Niin kuin tekikin. Pidettyään silmukkaa tiukalla lähes viiden minuutin ajan Karvinen sitoi viimein köyden toisen pään kiinni suihkuhanaan siten, että kuolleen pää jäi irti lattiasta. Vainaja jätettiin kylpyhuoneeseen ja pariskunta lähti hikisen urakan jälkeen ravintolaan. Takaisin Karvisen asunnolle tultuaan, alkoi kumpainenkin miettiä mitä tehdä Rautiaisen ruumiille. Ehdottomasti se pitäisi saada pois asunnosta, mutta miten? Aluksi kaksikko yritti siirtää kuollutta ulos kantamalla kainaloista kannattaen. Tähän Marjatta ei kuitenkaan kyennyt, jolloin Karvinen kävi noutamassa portaikon ala-aulassa olleet lastenrattaat. Rautiainen asetettiin rattaisiin istumaan. Päälle heitettiin vihreänkirjava täkki ja ruumis sidottiin rattaisiin samalla köydellä, jolla uhri oli kuristettu. Tällä tavoin lähdettiin kuskaamaan vainajaa kohti määränpäätä, joka tuossa vaiheessa oli vielä tuntematon. Karvinen vain tokaisi ulos tullessaan: - Toivottavasti vastaan ei tule yhtään koirankusettajaa!
Kaksikko työnsi lastenrattailla makaavan ruumiin ulos Pihlajamäentien puoleisesta ovesta. Matka jatkui Pihlajamäentien suuntaisesti menevää jalkakäytävää pitkin. Tässä vaiheessa matka keskeytyi hetkeksi, sillä vainajan jalka pompahti esiin täkin alta ja se piti sitoa uudelleen. Sitten taas taivallettiin eteenpäin. Karvinen ei puhunut mitään, mutta Marjatta silitti Rautiaisen tukkaa ja sanoi: - Kulta pieni, pääset kohta nukkumaan!
Latokartanontien risteykseen päästyään käännyttiin oikealla. Taakse jäivät hautakiviveistämö ja matka jatkui Malmin hautausmaan moottoritien puoleiseen päätyyn.
Tultuaan aivan hautausmaan kiviaidan viereen ja huomattuaan, että rattaita oli vaikea työntää pehmeässä hiekassa, avasi Karvinen Rautiaista pitelevät narut, jolloin kuollut putosi maahan. Marjatta jäi työntelemään lastenrattaita läheiselle hiekkakentälle, kun Karvinen alkoi raahata uhria hieman syvemmälle jättäen Rautiaisen siihen, mistä hänet sitten löydettiin, eli hautausmaan kiviaidan vierustasta, Lahdentien puolelta, Ketokivenkaaren kulmauksesta noin 45 metriä itään. Jari Rautiaisen ruumis löytyi varhain perjantaiaamuna lokakuun 23.päivänä. Karmean löydön tekivät kolme lähistölle risusavottaa tekemään tullutta miestä. He havaitsivat ruumiin helposti, sillä vainajaa ei oltu peitetty mitenkään. Koska vainajalta ei löydetty minkäänlaisia henkilöllisyyspapereita, hänet saatiin vasta rikospoliisissa tunnistettua tatuointien perusteella Jari Pekka Rautiaiseksi. Tämän jälkeen ei kovin montaa päivää kulunutkaan, kun sekä Kai Karvinen, että naisystävänsä Marjatta istuivat poliisitalon pidätyssellissä. Aluksi kumpainenkin kiisti tietävänsä Rautiaisen surmasta, mutta myöhemmin molemmat tekivät täyden ja yhtäpitävän tunnustuksen. Asia sai kuitenkin oikeudessa erikoisen käänteen, kun Marjatta perui tunnustuksensa kokonaan. Sen sijaan Kai Karvinen seisoo edelleen sanojensa takana. Teon motiivi ei tuntunut olevan kaksinen. Karvinen ilmoitti poliisikuulustelussa päättäneensä surmata Rautiaisen, koska pelkäsi tämän myöhemmin kostavansa. Syy se on tietysti sekin.
Uhrina oli sekatyömies Jari Rautiainen ja tekijänä rakennusmies Kai Karvinen. Tapahtuma-aika on todennäköisesti lokakuu 1986.
Rautiainen ja Karvinen olivat menneet Karvisen asunnolle, jossa paikalla oli myös Karvisen tyttöystävä Marjatta. Marjatta ei ilahtunut siitä, että Rautiainen oli Karvisen mukana. Tämä taas johtui siitä, että Marjatalla ja Rautiaisella oli ollut aikoinaan jotain vispilänkauppaa ja siitä, että Marjatta oli mennyt lyömään Rautiaisen kanssa vetoa tuhat markkaa ja hävinnyt sen. Rautiainen oli jossain vaiheessa alkanut vaatia Marjattaa maksamaan loput häviämästään vedosta, eli 200 markkaa. Marjatta ei tälläisestä puheesta tykännyt, vaan läimäytti avokämmenellä "litsarin" Rautiaisen poskelle. Karvinen kävi tässä vaiheessa hakemassa kummallekin leipäveitsen ja ojensi ne Marjatalle ja Rautiaiselle. Tälläinen huumori kukkii asunnossa, jossa kohta tultaisiin tekemään miestappo. Koska kumpikaan osapuolista ei koskenut veitsiin, Karvinen vei ne kohta takaisin keittiöön.
Sitten hän alkoi esitellä hallussaan olevia varastettuja kelloja, josko Rautiainen olisi niistä kiinnostunut. Rautiainen katselikin aikansa, mutta alkoi kohta yhä uudelleen ja uudelleen jankuttaa Marjatalle, että tämän pitäisi maksaa velkansa. Tästä hermostuivat sekä Marjatta että Karvinen. Koska Rautiainen ei humalaiselle tyypilliseen tapaan lopettanut jankkaamistaan, Marjatta lähti keittiöön. Kun Karvinen tuli perässä, Marjatta ilmoitti lähtevänsä. Karvinen pyysi jäämään. Marjatta jäi keittiöön, kun Karvinen palasi olohuoneeseen Rautiaisen seuraksi. Miehet keskustelivat jonkin aikaa, kunnes Rautiainen nousi ylös ja oli ilmiselvästi aikeissa lähteä keittiön suuntaan. Silloin Karvinen ampaisi perään, otti takaapäin tiukan kuristusotteen Rautiaisen kurkusta ja lisäsi voimaa vielä auttamalla vasemmalla kädellään, eli ote oli tyypillinen ns. commando-ote. Tällä tavalla hän alkoi raahata vielä jonkin verran sätkyttelevää Rautiaista kohti kylpyhuonetta. Kylpyhuoneessa edelleen Rautiaista tiukasti kaulasta puristanut Karvinen laski uhrinsa vatsalleen lattialle. Marjatta oli niinikään kylpyhuoneessa ja näki, että Rautiaisen toinen käsi puristui nyrkkiin ja jalat sätkivät. vasta nyt Karvinen laski otteensa. Hän pyyhälsi ulos kylpyhuoneesta ja palasi hetken kuluttua mukanaan noin kolmen metrin mittainen pätkä vihreää nailonköyttä. Karvinen tekaisi köyteen nopeasti juoksevan silmukan ja kehoitettuaan Marjattaa auttamaan nostomalla Rautiaisen päätä hän kietaisi köyden miehen kaulaan. Sen jälkeen hän veti köyden Rautiaisen kurkun ympärille niin tiukkaan kuin mahdollista, nousi seisomaan ja jalallaan painaen veti köyttä itseensä päin sanoen:
- Nyt se kuolee varmasti!
Niin kuin tekikin. Pidettyään silmukkaa tiukalla lähes viiden minuutin ajan Karvinen sitoi viimein köyden toisen pään kiinni suihkuhanaan siten, että kuolleen pää jäi irti lattiasta. Vainaja jätettiin kylpyhuoneeseen ja pariskunta lähti hikisen urakan jälkeen ravintolaan. Takaisin Karvisen asunnolle tultuaan, alkoi kumpainenkin miettiä mitä tehdä Rautiaisen ruumiille. Ehdottomasti se pitäisi saada pois asunnosta, mutta miten? Aluksi kaksikko yritti siirtää kuollutta ulos kantamalla kainaloista kannattaen. Tähän Marjatta ei kuitenkaan kyennyt, jolloin Karvinen kävi noutamassa portaikon ala-aulassa olleet lastenrattaat. Rautiainen asetettiin rattaisiin istumaan. Päälle heitettiin vihreänkirjava täkki ja ruumis sidottiin rattaisiin samalla köydellä, jolla uhri oli kuristettu. Tällä tavoin lähdettiin kuskaamaan vainajaa kohti määränpäätä, joka tuossa vaiheessa oli vielä tuntematon. Karvinen vain tokaisi ulos tullessaan: - Toivottavasti vastaan ei tule yhtään koirankusettajaa!
Kaksikko työnsi lastenrattailla makaavan ruumiin ulos Pihlajamäentien puoleisesta ovesta. Matka jatkui Pihlajamäentien suuntaisesti menevää jalkakäytävää pitkin. Tässä vaiheessa matka keskeytyi hetkeksi, sillä vainajan jalka pompahti esiin täkin alta ja se piti sitoa uudelleen. Sitten taas taivallettiin eteenpäin. Karvinen ei puhunut mitään, mutta Marjatta silitti Rautiaisen tukkaa ja sanoi: - Kulta pieni, pääset kohta nukkumaan!
Latokartanontien risteykseen päästyään käännyttiin oikealla. Taakse jäivät hautakiviveistämö ja matka jatkui Malmin hautausmaan moottoritien puoleiseen päätyyn.
Tultuaan aivan hautausmaan kiviaidan viereen ja huomattuaan, että rattaita oli vaikea työntää pehmeässä hiekassa, avasi Karvinen Rautiaista pitelevät narut, jolloin kuollut putosi maahan. Marjatta jäi työntelemään lastenrattaita läheiselle hiekkakentälle, kun Karvinen alkoi raahata uhria hieman syvemmälle jättäen Rautiaisen siihen, mistä hänet sitten löydettiin, eli hautausmaan kiviaidan vierustasta, Lahdentien puolelta, Ketokivenkaaren kulmauksesta noin 45 metriä itään. Jari Rautiaisen ruumis löytyi varhain perjantaiaamuna lokakuun 23.päivänä. Karmean löydön tekivät kolme lähistölle risusavottaa tekemään tullutta miestä. He havaitsivat ruumiin helposti, sillä vainajaa ei oltu peitetty mitenkään. Koska vainajalta ei löydetty minkäänlaisia henkilöllisyyspapereita, hänet saatiin vasta rikospoliisissa tunnistettua tatuointien perusteella Jari Pekka Rautiaiseksi. Tämän jälkeen ei kovin montaa päivää kulunutkaan, kun sekä Kai Karvinen, että naisystävänsä Marjatta istuivat poliisitalon pidätyssellissä. Aluksi kumpainenkin kiisti tietävänsä Rautiaisen surmasta, mutta myöhemmin molemmat tekivät täyden ja yhtäpitävän tunnustuksen. Asia sai kuitenkin oikeudessa erikoisen käänteen, kun Marjatta perui tunnustuksensa kokonaan. Sen sijaan Kai Karvinen seisoo edelleen sanojensa takana. Teon motiivi ei tuntunut olevan kaksinen. Karvinen ilmoitti poliisikuulustelussa päättäneensä surmata Rautiaisen, koska pelkäsi tämän myöhemmin kostavansa. Syy se on tietysti sekin.
Re: tappo helsingissä malmin suunnalla 80-luvulla
- HS 18.08.1988 Kai Karvinen.png (130.27 KiB) Katsottu 2355 kertaa
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä