Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 1)

[A.W]

Mielestäni jäljet johtaa sylttytehtaalle.....mutta olen miettinyt paljon Annelin motiivia....josko Jukka on kumminkin ollut väkivaltainen ja se on ollut Annelin puolelta itsepuolustusta. Suomessahan täytyy tulla melkein itse tapetuksi, ennen kuin saat laillisesti puolustaa itseäsi ja Anneli toki tietää sen. En usko, että Annelilla on ollut hepposia perusteita, JOS on miehensä surmannut. Eihän ketään tietysti tappaa saa....mutta kyllä minun sympatiat on kumminkin Annelin puolella. Jos hän on sen tehnyt, niin on todella ollut rankka elämä......toivottavasti kukaan ei tästä nyt raivostu, mutta näin on sympatiat Annelille.

[Tara]

Kotietsinnästä siirretty kyökin puolelle:

AA ja O.J. (näyttelijä-palloilija jenkeistä); samanlaisia piirteitä: Molemmat kertovat miten surma olisi voinut tapahtua. Näin voi vapaasti kerta tarinaansa ja "vapautua" siltä osin paineista. Lopuksi vain toteaa, että en sitä minä kuitenkaan tehnyt.

AA tosin ei ole kertonut varsinaisesta surmasta mitään, eli ei yhtään yksityiskohtia, eikä sitä, minne vaatteet, kengät, hanskat, astalot hävisivät, miten jäljet pestiin, miten ikkuna rikottiin, miten verijäljet lavastettiin jne, kun ei tiennyt.
Siksi "tunnustukselle" ei ole painoa annettukaan. Se ei paljastanut mistään mitään, kunhan nyt kertoi, että oli varmaan riita. Siihen nyt ei kovin suurta päättelyä tarvita.

Tämä ei kuulu kotietsintään, joten..

siirsin, täältä: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 95#p421495

Oli siinä aika erikoisia 'muistumia' siinä tunnustuksessa, mutta kriittisen kohdan ympäriltä vain, ei mitään täsmällistä esim että millä esineellä rikkoi pään luut, mistä aloitti, miksi tikkasi 70 venttiä jne, miksi räiski ikkunan rikki, minne sulloi astalon jne.

Siihen tuli siihen tunnustusprosessiin mukaan Manner. AA joutui varmaan painavaan puhutteluun ja niin se tunnustus jäi tyngäksi. Ilman Manneria AA olisi saattanut jopa kertoakin enemmän. Nyt ei ehditty niin pitkälle. Joka tapauksessa AA tunnusti myös lapselle, omasta pyynnöstään helpottaakseen lapsen oloa, mutta kuittasi 'tapoin isäsi' sanoilla 'tein pahaa isille', ja lisäsi, että isikin teki pahaa äidille.

Tunnustus ei ollut sillä tavalla vakava, tai kuinka sanoisin, se ei ollut suora, se ei ollut rehti, se oli vilpillinen, ei sellainen että hän olisi yksin ottanut vastuun teostaan: 'minä sen tein, tapoin hänet' vaan AA yritti vetää siinäkin kotiin päin. Antoi ymmärtää, että Jukka oli jollain tapaa itse syyllinen. Anneli ei kaihtanut vierittää tapon syyksi jopa ihan keskivertoa hormoonitoimintaansa. Minkäs nainen luonnolleen voi!

Mutta kun hän ei sure, ei kadu, ei näytä rakastavan ketään, tai edes suvaitsevan, ellei heistä ole hyötyä hänelle, lapsistaankin puhuu ylimielisesti, satuja höpisevät, arvotonta, merkityksetöntä.. Mitenkähän AA tuonkin asenteensa lapsiaan kohtaan korjaisi?? Pokka on pitänyt, kuta kuinkin, mitä nyt nieleskeli muistaakseni kun nauhaa kuunneltiin oikeudessa, jotain sen tapaista, eräänlainen tunnereaktio. Ei kun televisoon! Mihin vielä päätyykään??

Pitää se 45 min sitten katsoa. Tekeekö rouva itsestään vainotun marttyyrin vai millä asenteella vastailee toimittajalle? Miten hyvin toimittaja on perillä tapauksesta? Epäilen hieman.. että pinnalliseksi jää. Laittaako taas jotain vaaleanpunaista päälleen ja valkoista.. nitkuuko niska.

Tunnusti, AA tunnusti, se pitää paikkansa, mutta siihen tiettyyn tyyliin, joka joiltakin käy luonnostaan: kerro epämääräisesti niin voit muunnella tarinaasi ja muistaa tilanteita uudelleen, muka paremmin tai toisin, sitten unohtaa taas välillä jotain, sitten perua, soutaa ja huovata. Pelaa kuin kaksilla korteilla. Sotkee kuulijoitten kortit uudelleen ja uudelleen ja sitten lopuksi: En muistakaan että tein sen jne. Ja sitten kuullaan taas uudenlaisia tarinoita, selitysten selityksiä.
Kova on pokka.

[Malistaro]

Silmät on sielun peili. On Anneli murhaaja tai ei niin en hänelle lapsia antaisi holhouksen alaiseksi.

[Moona]

Onneksi pienimmät - ja nyt jo vanhinkin ovat muualla. Täällä maailmassa voi kulkea ihmisiä vapaana, mutta ilman poliisitaustaa voisin vain toivoa, että oikeus tapahtuu ja ihminen saatetaan hoitoon. Loppuiäkseen.

[pikasso]

Tara

Kaksilla korteilla pelaaminen on hyvä vertaus. Siihen tarvitaan tietty oma logiikkansa, mutta kun edes sen yhden pelin joku siunaa niin asia on pihvi.

[reorreva]

Minut saa surulliseksi se, että Anneli Auerista kirjoitetaan niin epämiellyttään sävyyn julkisuuteen eli esimerkiksi tälle murha.info -palstalle. Surullista on se, että ihmiset kokevat sen oikeudekseen: ennakkoluulojen ja synkkien tulkintojensa julkaisemisen kaikkien nähtäville. Suomeksi sanottuna kyseessä on pahantahtoinen juoruaminen. Mielestäni henkilöön käyviä pahantahtoisia ajatuksia voi pohtia ystävien kesken, jos sellaiseen kokee välttämätöntä tarvetta, mutta samojen ajatusten julkaisemiselle kaikkien nähtäville pitäisi olla korkeampi kynnys.

Minusta olisi sekä kirjoittajien, että kirjoitusten kohteiden ja heidän lähipiirinsä kannalta parempi, jos kirjoitettaisiin myös nettiin siten kuin kirjoitetaan sanomalehtien mielipidepalstoille: henkilöön käyvät kirjoitukset pitäisi julkaista omalla nimellä. Kirjoittajan kannalta olisi parempi, että hän joutuisi miettimään sitä, onko tosiaan valmis seisomaan sanojensa takana ja onko hänen levittämänsä tieto totta. Hyödyllistä se olisi siksi, ettei oma näkökulma supistu liikaa ja vääristä käsitystä todellisuudesta. Todellisuus pitää sisällään ajatuksen, että asioihin on useita näkökulmia; nykyään jo miljardeja muitakin näkökulmia.

Olen varma siitä, että kaikki tällä palstalla kirjoittavat eivät henkilökohtaisesti tunne Anneli Aueria ja hänen perhettään. Meillä ei voi olla tietoa esimerkiksi siitä, mitä Anneli tuntee. Siksi on Annelia kohtaan julmaa kirjoittaa Taran lailla: "Eihän tuo AA näytä surevan edes lapsiensa menetystä. Vain itsekäs ja lapsiaan kohtaan tunteeton äiti antaisi heidän tuotoksistaan niin tympeitä lausuntoja julkisuuteen kuin AA on nyt tehnyt, vapaaehtoisesti ja oma-alotteisesti." Minusta Tara on edellä antanut julkisuuteen tympeän lausunnon, vapaaehtoiseti ja oma-aloitteisesti. Ja hänen omia sanojaan lainatakseni "Vain itsekäs ja tunteeton ihminen voisi menetellä noin."

Herääkin luontevasti kysymys, että onko tämän kaltaisten kirjoitusten laatijoilla kenties tarkoituskin rangaista tuottamalla pahaa mieltä? Vai eivätkö murha.infon kirjoittajat ole tulleet ajatelleeksi sitä, millaisia tunteita kirjoitukset Annelissa herättävät? Tai millaisia tunteita ne herättävät Annelin lapsissa, sisaruksissa, ystävissä tai vanhemmissa tai palstan lukijoissa? Minussa ne herättävät surua ja alakuloa. Surua siitä, että maailmassa on ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen rangaista ja levittää pahaa mieltä eivätkä välttämättä edes tajua tekevänsä näin. Jos taas tajuavat, olen surullinen siksi, että on ihmisiä, jotka tietoisesti levittävät pahaa mieltä ja kokevat oikeudekseen rangaista ihmisiä. Oli sitten ihminen oikeuslaitoksen silmissä syyllinen tai syytön.

Surullinen olen myös siksi, etteivät nämä ihmiset myöskään noudata mielestäni loistavaa periaatetta: syytön, kunnes toisin todistetaan, vaan langettavat julkisuusrangaistuksensa olettaen että syytetty on syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Ja sitten jos eräänä päivänä toisin onkin todistetettu ja syyttömyys on todettu, ei rangaistusta voi enää perua. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka myöhemmin rankaisija joutuisikin toteamaan, olleensa hirttämässä syytöntä. Ja vaikka olisi ollut hirttämässä syyllistäkin, on se minusta asia, joka ei kuulu meille kansalaisille, vaan oikeuslaitokselle.

Minusta on surullista, että monet kirjoittajat eivät tajua kirjoittamisen voimaa ja käyttämäänsä valtaa. Ketään ei vahingoita jos kirjoituksissamme käsittelemme Annelia kuten haluaisimme läheisiämme käsiteltävän julkisuudessa. Edes siitä ei ole haittaa, että oletamme hänen olevan syytön. Sen sijaan on vaarallista olettaa että hän on syyllinen ja langettaa kirjallinen rangaistuksemme ja kaikki se paha, mikä siitä aiheutuu. Sillä on väliä, mitä julkisuudessa kirjoitetaan. Myös tällä palstalla.

Moni on ihmetellyt, että miten ne Annelin syyttömyyteen uskovat ovat niin fanaattisia. Itse ihmettelen sitä, miten syyllisyyteen uskovat uskaltavat kirjoittaa siihen sävyyn, kuin kirjoittavat. Eivätkö he todellakaan tiedosta, miten vahingollista se on ja millaisia vaikutuksia sillä on elävien, todellisten ihmisten elämään? Siksi kirjoitin tämän viestin. Jotta joku ehkä tajuisi, että sillä on väliä, mitä kirjoittaa netissä.

[jmit]

"En usko, että Annelilla on ollut hepposia perusteita, JOS on miehensä surmannut. Eihän ketään tietysti tappaa saa....mutta kyllä minun sympatiat on kumminkin Annelin puolella. Jos hän on sen tehnyt, niin on todella ollut rankka elämä......toivottavasti kukaan ei tästä nyt raivostu, mutta näin on sympatiat Annelille."

Saavatko kaikki murhaajat yhtä lailla sympatiasi puolelleen? Mitäpä, jos kirjoittaisit Adof Hitleristä samanlaisen vuodatuksen. Hänelläkin oli varmasti kova lapsuus ja vaikka mitä minkä puolesta voisit kyyneliäsi vuodattaa.

Suomessa ja vain Suomessa murhaajakin on uhri, jos siis on sukupuoleltaan nainen ja tappaa miehensä. En ihmettele kommenttiasi, sillä jopa oikeusministeri Brax yritti ajaa lainsäädäntöön naisille vapaata puukotusoikeutta. Virkamiehet joutuivat kertomaan OIKEUSministerille, että tuollaisen lainsäädäntö olisi jyrkästi ihmisoikeussopimusten vastainen.

Taustalla oli juuri esittämäsi ajatus, että miehensä tappava nainen on uhri. Reaalimaailmassa mitkään tutkimuksen eivät tue käsitystä, että miehensä tappava vaimo olisi yhtään sen enempää uhri kuin vaimonsa tappava mies. Muttapa mitäpä sitä antamaan tosiasioiden sotkea asiaa, kun meillä on feminismin ideologia, niin sillä mennään.

[matahari]

Voi kyynel! Jotenkin en vaan osaa tuntea minkäänlaista sympatiaa ko rouvaa kohtaan. Jos hän viisaasti tekisi niin pysyisi visusti poissa julkisuudesta eikä selittelisi yhtään mitään. Ja en todellakaan usko että AA:n olo helpottuisi vaikka nettikirjoittelu tapauksesta loppuisi tähän paikkaan. Sitä niittää mitä kylvää. Ja tätä satoa A niittää koko ikänsä, kirjoitetaan asiasta tai ei, ikävä kyllä.

[reorreva]

Saavatko kaikki murhaajat yhtä lailla sympatiasi puolelleen? Mitäpä, jos kirjoittaisit Adof Hitleristä samanlaisen vuodatuksen. Hänelläkin oli varmasti kova lapsuus ja vaikka mitä minkä puolesta voisit kyyneliäsi vuodattaa.

Hei JMIT!
Eivät saa. En tunne sympatiaa murhaajia kohtaan.

[Valhalla]

Voi kyynel! Jotenkin en vaan osaa tuntea minkäänlaista sympatiaa ko rouvaa kohtaan. Jos hän viisaasti tekisi niin pysyisi visusti poissa julkisuudesta eikä selittelisi yhtään mitään. Ja en todellakaan usko että AA:n olo helpottuisi vaikka nettikirjoittelu tapauksesta loppuisi tähän paikkaan. Sitä niittää mitä kylvää. Ja tätä satoa A niittää koko ikänsä, kirjoitetaan asiasta tai ei, ikävä kyllä.

Samaa mieltä. Lesken ylimielinen patsastelu julkisuudessa ja lähes täysi empatian puute lastensa kohtaloon kyllä karkoittaa myötätunnon Annelia kohtaan. Puhumattakaan, että Anneli juurikaan murehtisi julkisuudessa Jukan kohtaloa. Vielä kummallisempaa on, että huppumiehestä ei puhu kukaan - ei Annelikaan.

Täällä asiaa vielä provosoi joidenkin Annelin syyttömyyteen uskovien fanaattinen asenne. Ei siinä juuri pysty argumentteja vaihtamaan kun asia jo menee henkilökohtaiseksi.

[jmit]

Ensin kirjoitat että sympatiasi ovat Annelin puolella vaikka tämä olisikin murhaaja ja seuraavassa viestissäsi kirjoitat, että et sympatiseeraa murhaajia. Mitä mieltä sinä nyt oikein olet?

[reorreva]

Sitä niittää mitä kylvää.

Juuri tämä oli pointtini. Jokainen kirjoituksemme on jyvä, jonka sato korjataan aikanaan, jos halutaan käyttää näin raamatullisen kuuloista vertausta. Minä haluan kirjoittaa kirjoituksia, jotka eivät harmita myöhemmin, jos Annelin jutusta tulee uutta tietoa tai esimerkiksi oikea murhaaja pystytään aukottomasti todistamaan. Oli murhaaja sitten kuka tahansa. Sellaisesta kirjoittamisesta tulee itselleni varma ja hyvä olo eikä tarvitse olla huolissaan, vaikka joskus esimerkiksi hakkeroinnin vuoksi henkilöllisyyteni paljastuisi.

[reorreva]

Ensin kirjoitat että sympatiasi ovat Annelin puolella vaikka tämä olisikin murhaaja ja seuraavassa viestissäsi kirjoitat, että et sympatiseeraa murhaajia. Mitä mieltä sinä nyt oikein olet?

Vedit JMIT mutkat suoriksi. En henkilökohtaisesti tunne yhtään murhaajaa, enkä tiedä miten suhtautuisin, jos jokin tuntemani henkilö sellaiseksi osoittautuisi. Ne syytettyinä oikeuslaitoksessamme olleet henkilöt, jotka tunnen, ovat saaneet sympatiani. Osittain sukulaisuussuhteiden takia ja osittain siksi, että eivät ole toimineet rikollisesti. Joku on ollut syytön, vaikka on syylliseksi tuomittukin. Tiedän ettei oikeuslaitoksemme tai poliisi ole erehtymätön, koska ihmiset ovat erehtyväisiä. Minusta on hyvä jokaisen meistä tiedostaa sen, että voimme olla väärässä ja muodostaa kirjoituksemme julkisuuten se seikka koko ajan tiedostaen.

Omaa kirjoitustani lainaten: Minusta on ikävä, että maailmassa on ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen rangaista ja levittää pahaa mieltä nettikirjoituksin eivätkä välttämättä edes tajua tekevänsä näin. Jos taas tajuavat, olen surullinen siksi, että on ihmisiä, jotka tietoisesti levittävät pahaa mieltä ja kokevat oikeudekseen rangaista ihmisiä kirjoituksillaan. Oli sitten ihminen oikeuslaitoksen silmissä syyllinen tai syytön.

[reorreva]

Lesken ylimielinen patsastelu julkisuudessa ja lähes täysi empatian puute lastensa kohtaloon kyllä karkoittaa myötätunnon Annelia kohtaan.

Kirjoittaisitko julkisuuten näin jos olettaisit, että Anneli syytön miehensä murhaan? Vastaan itse: Et kirjoittaisi. Minusta ei ole yhdentekevää mitä nettiin kirjoitetaan. Minusta ei meistä kenelläkään myöskään pitäisi olla niin ylivertaista käsitystä itsestämme, että voisimme täydellä varmuudella olettaa tietävämme että Anneli on syyllinen. Ja jos sallimme itsellemme sen inhimillisen heikkouden, että saatamme olla oletuksinemme väärässä ja muistelemme niitä kaikkia kertoja, jolloin olemme olleet väärässä milloin missäkin asiassa, niin kirjoittaisimme viestimmekin tiedostaen, että Anneli saattaa olla syytön. Ja jos on näin ollen mielessäsi on edes pieni mahdollisuus, että laadit kirjoituksesi ihmisestä, joka on syyttömänä käynyt läpi kaiken kokemansa, niin mielestäni se heijastuu myös siihen tyyliin, jolla kirjoitat.

Minusta olisi rohkaisevaa huomata, että ihmiset käsittäisivät sen, että eivät ole erehtymättömiä ja mukavaa olisi myös se, että tämä tiedostaminen siirtyisi kirjoituksiin. Toinen vaihtoehto on nimittäin se, että kirjoittajat tiedostavat kyllä, että saattavat erehtyä, mutta eivät välitä siitä. Minusta se on surullista.

[huppuhiiri]

Sitä niittää mitä kylvää.

Juuri tämä oli pointtini. Jokainen kirjoituksemme on jyvä, jonka sato korjataan aikanaan, jos halutaan käyttää näin raamatullisen kuuloista vertausta. Minä haluan kirjoittaa kirjoituksia, jotka eivät harmita myöhemmin, jos Annelin jutusta tulee uutta tietoa tai esimerkiksi oikea murhaaja pystytään aukottomasti todistamaan. Oli murhaaja sitten kuka tahansa. Sellaisesta kirjoittamisesta tulee itselleni varma ja hyvä olo eikä tarvitse olla huolissaan, vaikka joskus esimerkiksi hakkeroinnin vuoksi henkilöllisyyteni paljastuisi.

Ymmärrän ja jaan ajatuksen tuosta "huolettomasta" kirjoittamisesta. Spekulointia se ei estä, mutta yksi rajapyykki kulkee siinä, että teoriat ja spekulaatiot pysyvät sellaisina eikä niitä yritetäkään esittää absoluuttisena totuutena. Sille ei mahda mitään että ihmisille syntyy mielikuvia, mutta tokihan ne jyrkimmät laidat aina kavahduttavat. Keittiöpsykologiaosastolla tämä on erityisen silmiinpistävää.

Kostonhimoa tai vihaa tuntematonta ihmistä kohtaan, niitä en minäkään käsitä. Mitkään tunteet eivät tuo uhria takaisin eivätkä pyyhi tapahtunutta. Myötätunto (johon ei siis liity teon hyväksymistä) on vaikeaa muttei mahdotonta.