Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 1)

[Rouva_Etsivä]

Varmasti tulee houkutus nähdä myös pahoissa ihmisissä jotain hyvää. Mutta kuka muistaisi uhria ja antaisi sympatiat hänelle?

Sanoisin uhreja. Jukan kärsimykset loppui, mutta omaisten ja etenkin lasten jatkuvat.

Aivan oikein! Tuli sama mieleen heti kun olin postannut mutten jaksanut heti tulla korjaamaan, korjattakoon nyt sitten tähän. Lapset erityisesti, yhtään muita omaisia vähättelemättä, mutta lapset ovat niin pieniä vielä. Toivon oikeutta Jukalle, ja lapsille toivon tukea ja uuden alun rakastavassa kodissa.

[Tara]

Onkohan AA muuten jo nähnyt ne lasten piirustukset, ne joilla hänen mielestään ei ole mitään painoarvoa? Miltähän sekin mahtaisi kuulostaa kuvien tekijästä. Toivottavasti eivät lue iltapäivälehtiä.

OT: Mistä se mahtaa johtua, että Auerin syyttömyyden puoltajat kääntävät herkästi keskustelun henkilökohtaisuuksiin? Torpedoivat keskustelun puuskuttamalla vauhdilla ohi aiheen. Nyt perätään empatiaa Aueria kohtaan. Hyvä ihme sentään. Kai se nyt jokaisen oma asia. Ihme tarve tehdä ylitulkintoja kannanotoista Auerin kieltämättä kylmäkiskoiseen esiintymiseen, alusta asti..

Tottakai se järkyttää jos joku luopuu ihmisyydestään, ja ottaa toisen ihmisen elämän haltuunsa oman käden oikeudella. Siinä menee hukkaan kaksi ihan hyvää ihmistä, ei ainoastaan yksi. Empatiaa.. pöh. Hurskastelua. Jos AA on tekijä, niin minä jätän empatiat vaikka papeille tai seurakuntasedille ja tädeille.

Ihan kuin paikalla olisi jotain hurskaita moraalitätejä naamat rutussa ja sormi pystyssä opettamassa keskustelijoita. Puuttuu enää että lajitellaan kirjoittajat jonkin korkeamman moraalin mukaan jyviin ja akanoihin.
Ei kai tätä kyökkiketjua sitä varten perustettu? Lautamiehiin siitä marisemaan..

Jukka Lahden murha on tämän koko Ulvila-keskustelun ydin.

PS: en tiennyt tuosta Xenasta mitään. Aina oppii..

[annaanna]

Mielestäni jäljet johtaa sylttytehtaalle.....mutta olen miettinyt paljon Annelin motiivia....josko Jukka on kumminkin ollut väkivaltainen ja se on ollut Annelin puolelta itsepuolustusta. Suomessahan täytyy tulla melkein itse tapetuksi, ennen kuin saat laillisesti puolustaa itseäsi ja Anneli toki tietää sen. En usko, että Annelilla on ollut hepposia perusteita, JOS on miehensä surmannut. Eihän ketään tietysti tappaa saa....mutta kyllä minun sympatiat on kumminkin Annelin puolella. Jos hän on sen tehnyt, niin on todella ollut rankka elämä......toivottavasti kukaan ei tästä nyt raivostu, mutta näin on sympatiat Annelille.

Jmit
Mitä sä oikein sekoilet!
Nappasit tuota A.W:n tekstiä ilman minkäänlaista viittausmerkintää, sekoilet mitä sekoilet (ja pahasti sekoiletkin) ja sitten selität tekstin olevan Reorrevan kirjoittamaa. Nurkkaan häpeämään, mars.

Oonko mä taas Reorrevaa kiittelemässä. Taidan olla. No, joku viljatalouteen liittyvä vanhakansan viisaus tähänkin. Ei me kaikki osallistujat taideta sittenkään ihan tasalanttuisia olla. Ihan hyvä et puhuit suusi puhtaaksi. Kyl noi muutkin Sun juttus luki, ne vaan koittaa ohittaa omaan käytökseensä kohdistuvaa syväluotaavaa pohtimista.

[Mariacka]

Varmasti tulee houkutus nähdä myös pahoissa ihmisissä jotain hyvää. Mutta kuka muistaisi uhria ja antaisi sympatiat hänelle?

Puhutaanko täällä nyt sympatiasta vai empatiasta? Olisi hyvä erottaa käsitteet. Vastasin aiempiin empatiakyvyttömyysväitteisiin.

Kyky tuntea empatiaa ei mielestäni tarkoita sitä, että sitä jaetaan vain valikoidusti.

[taavetti]

Lahti-vainaata on epäilty insestistä, Aino Nykoppia puolustanut sukulainen/tuttava syötiin ulos foorumilta jne. Henkirikoksen tehneitä tai teosta epäiltyjä (saatikka uhreja) ei ole käsitelty silkkihansikkain tässä foorumissa. Miksi tässä Auerin tapauksessa pitäisi olla niin herkkää hipiää kunnioittava kirjoittelussaan ja odotella pikkaisen spekulaatiota raapaistuaan kunnianloukkaussyytteitä? "Jokainen pahankin rikoksen tekijä on jonkun äidin lapsi"- ajattelu ei noin yleensäkään ole valloillaan. Päin vastoin; parhaimmillaan jokainen teko syyllistää kokonaisen kansakunnan/uskonnon/ihonvärin yms. Että sinällään ihan turhaa nyyhkytystä mielestäni olla niin kovasti suivaantunut pienestä Auerin mentaliteetin arvostelusta tässä topikissa.

No, Aueriin sitten: köökin puolella kun ollaan, niin henkilökohtaisesti olen ollut sitä mieltä, että Auerhan se miehensä tappoi. Lähinnä on kiinnostanut se, miten teko tapahtui. Aueria en tunne, hänen persoonansa on tuttu vain median ja etp:n kautta. Noin yleensä ottaen olen halunnut jotenkin jopa ymmärtää tekoa ja sen kiistämistä. Tosin, jos joskus käy ilmi, että hän on tietoisesti valjastanut lapsensa homman salaamiseen, sääliä eikä ymmärrystä tipu yhtään. Jos joskus jossakin surmateolle löydetään joku muu tekijä, ei Auerin kokemuksia luonnollisesti voi täysin rahalla, anteeksipyynnöllä tai muulla korvata. Tätä mahdollisuutta tosin vahvasti epäilen.

Mariackalla käsittääkseni on tietämystä ihmismielen toiminnoista ja ihmisestä yleensä. Kaikki eivät vain ajattele saatikka toimi empaattisesti (enkä tarkoita tässä palstan kirjoittajia). Se on paha puute eikä sitä todellisuudessa myöskään koskaan korjata.

[Valhalla]

Sympatian tunteminen murhaajaa kohtaan on myös tuon murhan ja motiivin kanssatuntemista.

Kun taas empatia esim uhreja kohtaan on kyky myötäelää heidän asema ja vastoinkäymisensä.

Melkeinpä ainoa keksimäni asianlaatu tuntea sympatiaa Annelia kohtaan on se, että hän lapsia suojellakseen teki veriteon. En nyt skenarioi missä tilanteissa.

[Rouva_Etsivä]

Puhutaanko täällä nyt sympatiasta vai empatiasta? Olisi hyvä erottaa käsitteet. Vastasin aiempiin empatiakyvyttömyysväitteisiin.

Kyky tuntea empatiaa ei mielestäni tarkoita sitä, että sitä jaetaan vain valikoidusti.

Ilmeisesti täällä on puhuttu molemmista:

Ihmettelen vaan, kun ne muutamat kirjoittajat, jotka eniten peräänkuuluttavat Auerilta empatiaa (jota eivät ole lehtikuvien ja -tekstien perusteella löytäneet), ovat itse etunenässä mollaamassa Aueria, vailla pienintäkään omatunnon pistosta tai empatianhiventä.

Niiden perusteella Auer ei ole sääli- tai sympatiapisteiden kerääjä.

"Varmasti tulee houkutus nähdä myös pahoissa ihmisissä jotain hyvää. Mutta kuka muistaisi uhria ja antaisi sympatiat hänelle?"

Käsitteistä sen verran, että mielestäni ei ole oikein ilmaista ylläolevaa asiaa näin: "Mutta kuka muistaisi uhria ja antaisi empatiat hänelle?" Voisit miettiä ensin ennenkuin alat peräänkuuluttamaan oikeita käsitteitä.

[Mariacka]

^Ok. En päässyt heti jyvälle. Käytin itsekin sympatia(piste)-sanaa, koska empatiaa ei oikein voi kerjätä, sillä se on yleensä toisen henkilön sisäsyntyinen mutta myös harjoitettavissa oleva kyky (imo), ei niinkään itse sen kohteen ominaisuuksista riippuva kuten sympatia usein on.

Sympatian vastakohta on antipatia, empatian epäempaattisuus. Toisin sanoen se, että tuntee empatiaa esimerkiksi syytettyä kohtaan, ei sulje pois sitä, ettei empatiaa voisi kokea yhtä lailla uhreja kohtaan. Sympatia (=myötätunto) "käyttäytyy" hieman eri lailla. Tämä oli varsinainen pointtini.

[Tara]

Menkööt vaikka en näitä käsitteitten kirjamääritelmiä oikein enää jaksaisikaan. Sympatia on minusta sitä, että eläytyy toisen tunnetilaan, iloitsee iloisen kanssa, suree surevan, tuntee sen mitä toinen tuntee. Eli sama tunnetila syntyy itselle minkä toisesta aistii. Tähän ei tarvita mitään kirjatietoa siitä mitä sympatia on.

Mutta jos jollain ei ole mitään sellaista tunnetilaa, johon eläytyä.. miten voisi eläytyä kuivakkaaseen henkilöön, jolla ei näytä olevan mitään (ei mitään myönteistä, ei mitään toisiin ihmisiin vetoavaa tunnetilaa kuten suru tms) tunnevirettä ollenkaan? Paitsi jonkinlainen pysyvä epämääräinen kyllästyneisyyden ja tyytymättömyyden 'yleishäive' kasvoilla, silloinkin kun ns hymyilee.. Johon ei ole minkäänlaista inhimillistä suhdetta edes?

Empatiaa taas Auerin kohdalla joku voi tuntea ihan hyvin. Joka tapauksessa hän tarvitsee jonkinlaista tukea jostain päin - asiallista, sellaista jossa joku ymmärtää hänen tilanteensa ja toimii sen pohjalta. Olkoot murhaaja tai ei, tilanne ei ole hänelle helppo. Mutta ei siihen mitään sympatiaa tarvita. Siitä voisi olla jopa haittaa. Sama kuin jos kuulisi jonkun kiukuttelevan ja huokailevan kaivossa, ja hyppäisi sinne kaivoon, ja alkaisi huokailla ja kiukutella sen toisen kanssa: Kyllä on kamalaa kun ei päästä täältä kaivosta pois! Empaattinen ihminen haluaa tietää mitä voisi toisen hyväksi tehdä. Esim Manner saattaa olla hyvinkin empaattinen Aueria kohtaan. Asiasuhde, ja tässä tapauksessa siitä saa myös palkkaa. Varmasti hän uskoo tekevänsä oikein.

[jmit]

annaana,

Sekoitin nimimerkit-pahoitteluni. Sekaannus johtuu siitä, että reorrava vastasi viestiin, jonka olin osoittanut aw:lle.

[huppuhiiri]

Menkööt vaikka en näitä käsitteitten kirjamääritelmiä oikein enää jaksaisikaan. Sympatia on minusta sitä, että eläytyy toisen tunnetilaan, iloitsee iloisen kanssa, suree surevan, tuntee sen mitä toinen tuntee. Eli sama tunnetila syntyy itselle minkä toisesta aistii. Tähän ei tarvita mitään kirjatietoa siitä mitä sympatia on.

Empatiaa taas Auerin kohdalla joku voi tuntea ihan hyvin. Joka tapauksessa hän tarvitsee jonkinlaista tukea jostain päin - asiallista, sellaista jossa joku ymmärtää hänen tilanteensa ja toimii sen pohjalta. Olkoot murhaaja tai ei, tilanne ei ole hänelle helppo. Mutta ei siihen mitään sympatiaa tarvita.

Siis, tässä menee nyt kyllä mielestäni iloisesti sekaisisin sympatiat ja empatiat. Sympatia on enemmänkin myötätuntoa ja ymmärrystä, empatia sitten sitä varsinaista eläytymistä toisen tunteisiin, toisen tunnetilan kokemista jopa. Jos otetaan vaikka kärsivä ihminen... sympatiaa tunteva lohduttaisi ja silittelisi kärsivää, empatiaa tunteva purskahtaisi itsekin itkuun;)

[Tara]

Uudet AA-juorut ovat tämän päivän SK:ssa, netissä nämä:

AA: Rikkoiko peitepoliisi seksiohjeita:
http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta ... assa+.html

Porin poliisi ei ole suhtautunut murhavinkkeihin vakavasti:
http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta ... vasti.html

[Tara]

Menkööt vaikka en näitä käsitteitten kirjamääritelmiä oikein enää jaksaisikaan. Sympatia on minusta sitä, että eläytyy toisen tunnetilaan, iloitsee iloisen kanssa, suree surevan, tuntee sen mitä toinen tuntee. Eli sama tunnetila syntyy itselle minkä toisesta aistii. Tähän ei tarvita mitään kirjatietoa siitä mitä sympatia on.

Empatiaa taas Auerin kohdalla joku voi tuntea ihan hyvin. Joka tapauksessa hän tarvitsee jonkinlaista tukea jostain päin - asiallista, sellaista jossa joku ymmärtää hänen tilanteensa ja toimii sen pohjalta. Olkoot murhaaja tai ei, tilanne ei ole hänelle helppo. Mutta ei siihen mitään sympatiaa tarvita.

Siis, tässä menee nyt kyllä mielestäni iloisesti sekaisisin sympatiat ja empatiat. Sympatia on enemmänkin myötätuntoa ja ymmärrystä, empatia sitten sitä varsinaista eläytymistä toisen tunteisiin, toisen tunnetilan kokemista jopa. Jos otetaan vaikka kärsivä ihminen... sympatiaa tunteva lohduttaisi ja silittelisi kärsivää, empatiaa tunteva purskahtaisi itsekin itkuun;)

Tässä se taas nähtiin. sanakirjamääritelmät tai filosofiset tai mitkään eivät vastaa sitä mitä kansalaiset itse uskovat tietävänsä!

Puhutaan sitten ihan suomea vain. AA:ta kohtaan on vaikea tuntea myötätuntoa, koska hän ei osoita ilmeillään, puheillaan tai eleillään mitään sellaisia, ainakaan minuun vetoavia tunteita, joihin voisin eläytyä, paitsi jos minäkin 'inhoaisin' esim Valkamaa, sosiaalitätejä ja sen sellaista. Jos minulla olisi itsellänikin kielteisiä tuntemuksia oikeulaitosta, syyttäjä Valkamaa ja poliiseja kohtaan, ja kielteinen asenne yhteiskuntaa kohtaan yleensä, voi olla että jotain sympatian tapaista voisin tuntea. Mutta murhaajan rooliin en osaa eläytyä, sehän tässä on taustalla.


Nykysuomen sanakirjan mukaan:

empatia = eläytyminen, tunnestautuminen ...

sympatia = myötätunto, -tuntoisuus -mielisyys

etymologisen sanakirjan mukaan kreikassa sympathein on ainakin jonkin määritelmän mukaan 'kärsiä yhdessä' jonka yhdysosat ovat 'sym-' = yhdessä ja '-pathos' = mm. kärsiminen, paatos.

sympatia on toisen henkilön emootioiden ja tuntemusten passiivista (tarkoittaa tässä sitä että on passiivisesti tunteittensa vietävänä) noudattamista, josta olisi eroteltava empatia, joka olisi aktiivisempaa ja neutraalimpaa eläytymistä toisen tilanteeseen tai mielentilaan.
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/sosrep4/post5.htm

[Ankkalinna]

Komppaan reorravaa (olen itsekin muutaman palstasentin aiheesta kirjoittanut) ja mietin samalla, miksi Aueria syytetään sen ominaisuuden puutteesta, mitä ei tunnu aina itseltäkään löytyvän.

Aamen.

Minä näen täällä samaa ajattelua, joka on koulu- ja työpaikkakiusaamisten takana. Niissäkin tekijät aina syyllistävät uhria ja kuvittelevat, että heillä on varmin ja lopullinen tieto ja viisaus siitä, miten toinen ihminen "ansaitsee" tulla kohdelluksi. Tai että muutkin ovat kokeneet samaa ja kokevat tulevaisuudessakin, eikä siitä heille ole mitään haittaa, joten ei siitä mitään numeroa kannata tehdä. Tai kun muutkin tekevät samaa, niin silloin se on ok. Tai ainakin joku muu aloitti, joten tätä peesaamista ei silleen niinku pidetä.

Tuttuja selityksiä alakoulusta.

Pistää miettimään, miten nämä "minfokiusaajat" suhtautuisivat siihen, jos oma lapsi tai joku muu läheinen ihminen joutuisi vastaavan kiusaamisen kohteeksi. Pitäisikö oma linja pokkana julistaa uhrille vaikkapa jotain tällaista (esimerkit tietenkin täysin keksittyjä):

Voi kyynel! Jotenkin en vaan osaa tuntea minkäänlaista sympatiaa sinua kohtaan. Jos viisaasti tekisit niin pysyisit visusti hiljaa etkä selittelisi yhtään mitään. Ja en todellakaan usko että olosi helpottuisi vaikka kiusaaminen loppuisi tähän paikkaan. Sitä niittää mitä kylvää. Ja tätä satoa sinä niität koko ikäsi, kiusataanpa sinua tai ei, ikävä kyllä.

Ylimielinen patsastelusi julkisuudessa ja lähes täysi empatian puute lastesi kohtaloon julkisuudessa kyllä karkoittaa myötätunnon sinua kohtaan. Puhumattakaan, että et juurikaan murehdi julkisuudessa miehesi kohtaloa.

Harmi vaan sinun kannaltasi, että et pysty uskottavasti näyttelemään empatiaa. Empatiakykyinen ihminen, kuten minä, osaa erottaa aidon empatian näytellystä.

Sympatiat saa se, joka ne ansaitsee.

Miten voisi eläytyä sinunlaiseesi kuivakkaaseen henkilöön, jolla ei näytä olevan mitään - ei mitään myönteistä, ei mitään toisiin ihmisiin vetoavaa tunnetilaa kuten suru tms - tunnevirettä ollenkaan? Paitsi jonkinlainen pysyvä epämääräinen kyllästyneisyyden ja tyytymättömyyden 'yleishäive' kasvoilla, silloinkin kun ns hymyilet.

[turumurre]

Satakunnan kansan 5.9.2011 paperiversiosta:

...
Auer on väsynyt, sillä julkinen teurastusprosessi on alkanut taas. Hän myöntää, ettei jaksa enää lukea netin keskustelupalstoja, sillä kotisohvien teloitusjoukot ovat tuominneet hänet jo moneen otteeseen. Ja mikä pahinta, tuulesta temmatuin väittein ja urbaanilegendoihin tukeutuen, sanoo Auer.
- Vainoharhaisuus on leviävä tauti ja minuthan on leimattu alkuvaiheesta saakka. On väitetty sellaistakin, että olisin tappanut myös ensimmäisen mieheni, mutta tiettävästi avomieheni on edelleen hengissä, hymähtää Auer.
...

Sitten tähän lopuksi Taralle (joka lukee Aueria kuin avointa kirjaa) pieni tsoukki :

...
Aueria on vaikea lukea, sillä kehon kieli ei kerro mielenliikkeistä juuri mitään.
...

Koko Satakunnan Kansan lehtihaastattelu Anneli Auerista kannattaa käydä lukemassa