fct kirjoitti:devil_doll kirjoitti:Voi perustellusti kysyä, mikä kulttuuriamme oikein vaivaa, kun seurakuntanuoreksi ja "kiltiksi" kasvatettu tyttö kokee tarpeelliseksi, ainoaksi ja parhaaksi kapinoinnin muodoksi ryyppäämisen? Osavastuussa ovat myös nämä miehet (PB) ja pojat, joiden mielestä on ollut ok hankkia viinaa 15-vuotiaalle tytölle. Ikään kuin vasta tuon ikäisen tytön kohtalossa jo näkyisi naisen aseman kahtiajako kiltti/huono, jonka perusteella häneen on suhtauduttu ympäröivien ihmisten toimesta.
Minkä perusteella tulkitset sen kapinoinniksi? 16 vuotta täyttävä toimii yleensä hyvin itsenäisesti ja matkaa täysivaltaisuuteen on enää pari vuotta, eikä kenenkään aikuistuminen (hyvässä tai pahassa) tapahdu lakikirjasta lukemalla yhdessä yössä. Jos nuorten aikuisten keskuudessa on suosittua illanviettoa olla kavereiden seurassa päihtyneenä, niin silloin nuoret samaistuvat heihin ja tekevät samoin. En lähde moralisoimaan 15-17-vuotiaiden alkoholin käyttöä, enkä arvostelemaan sitäkään, onko joku toiminut oikein tai väärin alkoholia välittäessään. Nuoret ovat juoneet ennenkin ja juovat jatkossakin, eikä sitä voi millään kasvatuksella, lailla tai asetuksella estää. Mitä jyrkemmin vanhemmat suhtautuvat siihen, sitä ovelammin se tapahtuu heiltä salassa. Tuon ikäiset nuoret myös osaavat pitää yleensä hyvin huolta toisistaan, mutta onko tällä kertaa poikettu säännöstä? Se ei ole vielä selvinnyt.
Oma 16-vuotisaikani on vielä ihan hyvin tuoreessa muistissani. Sitä luuli tietävänsä kaiken ja olevansa valmis, aivan aikuinen. Vasta myöhemmin tajusi mokailleensa vain hybriksen takia, osoittaakseen, että osasi tehdä itse omat päätöksensä. Jos olisi malttanut odottaa ne pari vuotta (siinä iässä muuttuu todella nopeasti), olisi kokonaislopputulos tulevaisuutta ajatellen ollut ehkä parempi...
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että nuoria on erittäin vaikea estää tekemästä mitä haluavat. Siksi fiksut vanhemmat ovatkin ratkaisseet asian siten, että ovat tehneet lapselleen selväksi, että sellaista tilannetta ei tule, ettei voisi tulla kotiin. Että vaikka mokaisi kuinka pahasti, kotona saa aina apua, ei vain tuomiota.
Nuorten kykyyn pitää huolta toisistaan en kyllä juuri luottaisi. Tottakai he sitä yrittävät, mutta aina se ei vain toimi. Siksi jokaisella nuorella pitäisi olla ainakin joku aikuinen, jonka puoleen kääntyä pelkäämättä. Ja jos vanhemmat ovat kovin tuomitsevia tai epäkelpoja kasvattajia, niin sen yhden tukiaikuisen pitäisi olla aina nuoren puolella, eikä heti ilmoittaa vanhemmille. Terveydenhuollossa periaatteessa pitäisi olla tällainen tilanne eli täysi luottamus, mutta se ei kuulemma toimi: esim. ehkäisyä tai aborttia hakeneiden vanhemmille on joissain kunnissa ilmoiteltu, vaikka lain mukaan hoitosuhteen luottamusta ei saisi rikkoa edes alaikäisen kohdalla.