Juu, kyllä mutkat voi oikoa, mutta se onkin sitten eri asia, että mitä silloin tapahtuu totuudelle, jos sillä nyt mitään merkitystä on tällä palstalla, mutta saattaahan se jotakin kiinnostaakin.
On se kyllä vaikea uskoa, että yksi tällainen surmaspekulointi voi mennä jopa niin tunnetasolle ja psyykkeen puolelle, ettei toiset kykene enää edes asioilla argumentoimaan, mutta milläpä kykenisi, jos sellaista ei ole, ja siitähän se juuri paljastuukin - tuo kaiken tyhjyys - helisevät kulkuset ja kilisevät vasket.
Mileva oli linkittänyt Ulvila-ketjuun:
Nigerialaisen sananlaskun mukaan pukki ei itse tiedä, että se haisee. Ja me ihmiset olemme samanlaisia. Me emme ole rationaalisia keskustelijoita, jotka punnitsevat faktoja ja koettavat miettiä, mitä kumppani todella tarkoittaa. Päinvastoin, me tulistumme ja riennämme johtopäätöksiin. Älähdämme, ja täytämme tyhjät kohdat. Mölähdämme, ja poimimme meille sopivat faktat. Puuskahdamme, ja mielipiteemme on valmis. Ja kaiken tämän jälkeen pidämme itseämme keskimäärin rationaalisempina keskustelijoina kuin muut.
Kyse ei ole siitä, että olisimme hölmöjä. Mutta keskustelun kiihtyessä harkitseva minämme ottaa askelen taaksepäin, ja estradille astuu sisäinen asianajajamme. Kuten asianajajat tosielämässä, hän ei ole kiinnostunut totuudesta tai kokonaiskuvasta, vaan keissinsä voittamisesta. Hän ei suoranaisesti valehtele, mutta jättää mainitsematta pari tosiasiaa, ja koettaa sepittää uskottavan selityksen, jolla hän saisi valamiehistön sympatiat.
Kun katson, millä varmuudella politiikassa ja nettikeskusteluissa ihmiset asioista "tietävät", en voi olla yhdistämättä Tetlockin tutkimusta sisäiseen sepittäjäämme. Me kuvittelemme, että meillä on jotakin sellaista ainutlaatuista tietoa itsestämme, mitä muilla ei ole, ja mikä tekee arvostelukyvystämme paremman. Me kuvittelemme, että maailma on juuri sellainen, millaisena me sen näemme, ja tuo tunne on niin voimakas, että jos se jonkun mielestä on erilainen, konflikti on valmis. Mitä vähemmän meillä on oikeaa tietoa, sitä enemmän sisäiselle sepittäjällemme jää tilaa täyttää tyhjät kohdat niin kuin meille parhaiten sopii. Yhteiskunnallisen keskustelun kannalta tämä sisäisen sepittäjämme "tietäminen" on suuri ongelma. Jos kaikki tietävät, kukaan ei keskustele, vaan kaikki vain huutavat.
Me emme kuitenkaan ole täysin sisäisen asianajajamme armoilla. Me voimme saada sen kiinni itse teossa ja tulla valppaammaksi sen suhteen. Batson kokeili tutkimuksessaan monia eri tapoja, joilla hän saisi kolikonheittäjät näkemään oman moraalisen ristiriitansa. Vain yksi asia auttoi. Hän asensi tutkimushuoneeseen peilin.
http://www.hs.fi/ulkomaat/Samu+Sirkka+h ... 5546374128